Värit yllättävät

Sauna puhtaana. Sitten aloin maalaamaan, tai käsittelemään saunasuojalla. Joopa joo, eipä ole kenelläkään muulla vaaleansinistä saunaa!
Väri näyttää toivottavasti erilaiselta kuivuttuaan ja pimeässä. Ellei, niin sitten on saunaankin hankittava pimennysverho ja sähköt voi poistaa...

Värit ovat ihan outoja. Tässä kuvassa sauna näyttää ruskealta! Oikeasti siitä piti tulla kelonharmaa.
Maalaaminen ja värien käsittely on todella mielenkiintoista, vähän kuin taikuutta.
Mutta kyllä nyt näyttää siltä, että vapuksi valmistuu.
Veiti oli harjoittelemassa saunatuvassa oloa sillä aikaa kun oltiin maalaamassa saunaa. Hyvin meni, sieltä tultua Veiti oli kyllä tosi väsynyt ja nukkui sohvalla pitkään. Raskaita ovat uudet kokemukset!

Rakastan tätä kotitietä! Tämä on tie kotiin, viimeiset metrit ja tätä tietä ei kulje kukaan muu kuin me.
Mies sanoi, että joskus tähän pitää levittää joku sepelikerros, parantaa tietä. En halua. Silloin siinä keskellä ei enää kasva ruohoa eikä varpuja.
 Sunnuntai tämänkin tien väri vaihtui valkoiseksi. Eipä ilahduttanut tämäkään väritaika.

Hemmottelua

Perjantai, palkitsin itseni jalkahoidolla. Tosiasiassa mulla oli känsä varpaiden välissä, ja se sattui kävellessä. Sama känsä tulee joka kevät samaan paikkaan, pääsenpä kerran vuodessa jalkahoitoon känsän ansiosta.
Jalkahoidon ihanimmat osuudet ovat hieronta ja lakkaus. Hieronnan aikana ajattelin taas kerran, että jospa kerran kuukaudessa hemmottelisi itseään jollain hoidolla. Eurojen vilistessä silmissä muutin haavetta; jospa joka toinen kuukausi hemmottelisi itseään jollain hoidolla.

Mikähän olisi kesäkuun hoito? Aromaterapia vai kasvohoito? Käsihoito vai  vyöhyketerapia?

Toksinen positiivisuus

https://www.hs.fi/elama/art-2000006042031.html?fbclid=IwAR2vEFz_z8WB2HLmNtDJEaAl0i2mGg4lgAS8epuZ700DFueCavSe2vbjFd0

Tässä taas osoitus siitä, miten ihmiset kääntyvät helposti kokonaan siihen suuntaan joka milloinkin saa eniten huomiota, ja minkä "nimeen vannotaan".
Paljon on kirjoitettu kiitollisuudesta ja positiivisuudesta. Miten positiivisuus tarttuu, auttaa jaksamaan ja tekee elämästä kaikinpuolin parempaa.  Ja siitä miten kannattaa kiinnittää huomiota asioihin, jotka ovat elämässä hyvin, pitää kiitollisuus päiväkirjaa jne.
Tämä kaikki on niin totta ja itsekin koitan elää positiivisena ja kiitollisena.
Mutta

niinkuin ei missään asiassa, niin ei tässäkään saa katsoa liikaa vain siihen yhteen suuntaan.
Elämään kuuluu kaikki tunteet. Sinkkosen mukaan suhdeluku on kuusi "huonoa" päivää ja yksi hyvä.

Yksi tuossa linkin jutussa kosketti tosi paljon, se miten tulet kuulluksi. Jos kertoo ystävälle huonosta fiiliksestä, tuntuu todella vähättelevältä ja syylliseltä, jos ystävä kehottaa ajattelemaan positiivisesti tai sanoo, ettei se nyt niin paha ole tms.
Ystävyyteen jos mihin kuuluu se, että voi puhua kaikista asioista rehellisesti.
Ensin on tärkeää saada ymmärrystä ja kuuntelua, sen jälkeen on aika lohduttaa ja ehkä etsiä ratkaisua, usein riittää pelkkä kuuntelu.

Japadabaduu!!!

Saunatuvan nurkatkin valmiit. Lattiamaali (se ruma harmaa) on kuivunut , listat ovat paikoillaan ja nyt vihdoin se on sisustamista vaille valmis.

Jo jouluksi suuressa toiveikkuudessa ostettu matto pääsi lattialle. Ajattelin hetken , että onko liian kirjava, olisiko yksivärinen ollut parempi.

Ikean huonekalut tulee koottavina ja niissä menee tovi. Tästä on tulossa sohvasänky.

Tässä ovat sohvasänkyyn tulevat koristetyynyt. Onko liian kirjavaa? Olisiko yksiväriset olleet parempia? Tai olisiko pitänyt olla eri värejä kuin matossa, beessiä, vaaleanpunaista?

Koreja ei ole koskaan liikaa ! Mitä tänne laitetaan? Ehkä sellaisia torkkupeittoja joihin voi kääriytyä.

Tämä on kivaa vaihetta, mutta mulle iskee pikkuinen paniikki, kuten jo tekstistä huomaa. Iskee epäilys, sopiiko, onko hyvä... Ainoa asia mistä olen satavarma on tuo kori :)

Vielä jäi ostamatta jonkunlainen pöytä. Haluan ensin nähdä  miten tilaa jää, vai jääkö yhtään. Verhotankokin jäi vielä ostamatta. Voi olla, että pimentävät kaihtimet riittävät. Enkä osaa vielä miettiä mitä kangasta verhoiksi, jotain ilmavaa hörhöä ehkä.
Kattolamppu ostettiin, toivottavasti se on se oikea. Onneksi Ikeasta ostettu lamppu maksoi 19.e , joten ei ole suuri tappio, jos näyttääkin siltä että on vääränlainen.
Mä olen huono sisustaja kun olen niin epävarma. En osaa kuvitella miltä jokin näyttää, mun pitää oikeesti nähdä se paikallaan, ja sitten vasta voin sanoa onko hyvä vai huono.

Koitan taas palauttaa mieleeni ystäväni sisustusneuvoa: laita kaikkea mistä tykkäät, silloin siitä tulee sellainen mistä tykkäät.
Tykkään koreista, kukikkaista, hempeistä, yksinkertaisesta, maanläheisestä, merellisestä...voiko tosiaan näitä kaikkia vain yhdistää?

Kaikesta huolimatta, tykkään sisustaa :)

Siinä se meni

Viikonloppu meinaan. Meni.
Lauantaina alkoi flunssa, paheni iltaa kohden.
Toivoin, että yön aikana menisi ohi. Pikaflunssat tekee joskus niin.
Tällä kertaa ei ollut pikaflunssa.
Sunnuntai meni voipuneena.
Makasin sohvalla ja torkuin, oikeastaan koko päivän.

Tämä kevään tulo ottaa koville. Sunnuntai iltapäivällä alkoi sataa karvalakkeja.

Jotain hyvääkin. Mies maalasi ekan kerroksen saunatuvan lattiaa. Harmaa siitä tuli. Valkoinen olisi ollut parempi. Kompromissit on lähes aina huonoja. Tumman harmaa olisi antanut edes kontrastia. Valkoinen olisi ollut puhdas ja raikas.
 Hyvää silti, että nyt se valmistuu.
Ensi viikonloppuna sinne saadaan jo huonekaluja.

Nyt kohti työviikkoa.

Ai niin, katsoin kevan sivulta mun eläkkeelle pääsy ajankohtaa: 1.6.2029.

Aamuvirkku

Vapaapäivä ja herättiin 5.40!!
Uni ei tule uudestaan. Vanhuus kai tuli, kun näin aikaisin herätään.

Tuntuu, että sain valita viikonlopuksi vatsataudin tai flunssan. Ilmeisesti valitsin flunssan, koska aamulla oli nenä tukossa ja nyt on pieni nuhan alku.

Kaupassa olimme jo 9.30. Skanssiin ei voinut vielä mennä kun liikkeet aukeaa vasta 10.00. Nukkuvatko kaikki muut ihmiset aamuisin pitkään?
Ehkä ne tosi shoppailijat nukkuvat pitkään.

Skanssissa halusin Kicksin myymälään, koska lehdessä luki, että siellä myydään ripsiväriä, joka voitti lehden testissä. Myytiinhän siellä joo, mutta piti tilata, ja sitten saa sieltä hakea muutaman päivän päästä. Tämä on tuevaisuutta ? mennään kauppaan tilaamaan tavara.
Kultasepän liikkeessäkään ei ollut kellon pariston vaihtajaa paikalla. Jätän kellon sinne ja saan hakea sen melkein viikon päästä.

Kevät on jo mielessä. tällainen tarttui mukaan, ja löysi paikkansa.

Lasinen pallo, johon istutin muratin sisälle.

Ja pakko päästä päiväunille!

"Mä en oo rikki vaan vähän kulunut"

Vilma Alinan biisi Palasina soi kun ajoin töistä kotiin.
Mietin, että en mäkään ole rikki vaan vähän kulunut.
Vaikka sunnuntaina tuntui, että sai akut kunnolla ladattua viikonlopun aikana, niin jostain syystä, lähes heti kun olin saanut tekstin kirjotettua olo lässähti vetämättömäksi.

Ei ole mitään syytä. Kaikki on hyvin.
Silti väsyttää, ei oikein innostu mistään, ei tunnu hyvältä, vatsa tuntuu isolta, vaatteet epäsopivilta jne.
Kevät väsymystä? Ikä väsymystä? Vitamiini puutosta? Kiittämättömyyttä?

En tiedä mitä on. Tässä nyt pakerretaan päivä kerrallaan.

Tänään nukuin aamulla tosi sikeästi. Heräsin 6.10 tekstiviestin ääneen. Mies kysyi siinä, että pitikö hänen herättää mut. Joo, kyllä hänen piti.
Eli mulla oli 20 minuuttia aikaa aamutoimiin ja Veitin aamulenkkiin.
Aamulenkillä ei tarvinnut otsalamppua! Tiistaina vielä tarvitsi, olin puolisen tuntia aikaisemmin ulkona.  Valoisuus on ihanaa. Kun vielä pakkaset loppuisi ja lumet sulaisi, niin eiköhän se siitä.