Yksi ihana kesäpäivä

Vihdoinkin, monen vuoden saamattomuuden jälkeen, lähdin aamutuimaan aamu-uimaan!
Kupittaan maauimalaan ja vesijumppaan. Edellisen illan arvuuttelin kannattaako mennä kun on luvattu kylmää aamua, jos vaikka vilustun ja saan flunssan.
Lämpömittari näytti 13 astetta, mutta hetkeäkään en palellut. Aurinko paistoi ja elämä hymyili.
Hiki ei haissut ja teki hyvää.

Toinen päivän huippuhetki oli lounas nuorimmaisen kanssa. Jokirannassa, auringon paisteessa, pieni tuulenvire sillon tällöin, ja siis aivan kesämeininki.

Tällä puolella kattoterassia ei saanut lounastaa, mutta toisella puolella oli kyllä helpommat tuolit ja pöydät ruokailemista varten.

Lounaslistalta hampurilainen. Sisällä pekonia, juustoa, majoneesia, rucolaa, ei hassumpaa.

Jälkiruuaksi lounaslistalta mansikoita tuorejuustoa ja valkosuklaata. Ei hassumpaa.

Parasta oli paikka: ylhäällä, joenranta näkymät, ohitse lipui troolari, vesibussi, Targa 44...

Tämä päivä oli hyvä päivä!

Se on valmis!

Mökin keinutuolin päällinen on siis valmis!
Sairausloman ajankulua. Tavoitteenani oli juhannukseksi valmis, ja ihan etuajassahan nyt ollaan.

Lankaa jäi muutamia keriä, ja mietinkin jos jatkaisin neliöiden virkkaamista, ja tekisin tyynynpäällisen vielä.
Saisi sitten tyynyn kanssa muokata keinutuolissa istumista vielä mukavammaksi.

Markiisi 3

Ei tullut markiisia.
Tarjouksia tuli tasan yhdeltä firmalta.
Meidän ikkuna on haastava ja jouduimme luopumaan sellaisista markiiseista, joita huhtikuussa suunnittelimme.
Meille tuli screeni. Eilen, torstaina.
Screenin hyviä puolia lienee mm. se ettei likastu niin kuin markiisi, screenistä näkyy maisema läpi ja se kestää tuulta.

Vuorovaikutuksessa oli suuria puutteita tämän firman ja minun välillä.
Ensikäynnillä liikkeessä ensimmäisiä kysymyksiä minulta oli: mikä on toimitusaika.
Minulle vastattiin että kolme viikkoa.
Kun ikkunaa tultiin mittaamaan, kysyin uudelleen toimitus aikataulusta, hätähousu kun olen.
Minulle vastattiin, että kolme viikkoa, voi tulla aikaisemminkin tehtaalta, mutta varmuuden vuoksi hän sanoo aina kolme viikkoa, ettei tule luvattua liikoja.

Kolme viikkoa kului ja soitin liikkeeseen. Meidän screenit olivat matkalla tehtaalta, ja on kovasti ruuhkaa, pitää ensin asentaa aiemmin tulleet, mutta luvattiin, että ehkä loppuviikolla, tai seuraavan viikon alussa.
Tuli seuraava viikko. Soitin taas. Ei kuulemma koskaan oltu luvattu kolmessa viikossa toimitettavan...Sitten liikkeen päässä pohdittiin mihin väliin saataisiin mahtumaan meidän screenin asennus.

Torstaina koitti  se suuri päivä, jolloin vihdoin saataisiin aurinkosuoja ikkunan eteen.
Korkeamman ikkunan screenin koteloon oli kuljetuksessa tullut pieni lommo.... Meiltä kysyttiin voiko sen asentaa, vai haluammeko uuden.. Ajattelin, että jos nyt haluan uuden kotelon, niin tulee talvi tai ainakin syksy, ennen kuin saadaan suojaa auringolta. Lupasivat hyvittää lommon sitten laskussa.

Asennus kesti kolmisen tuntia. Lopuksi annettiin kaukosäädin miehelle, ja kysytttiin voisiko hän itse kiinnittää sen seinään....Johdon pätkäkin jäi roikkumaan kiinnikkeiden puuttuessa, josko sekin voitaisiin sitten itse naputella kiinni...
Mies on kiltti ja näppärä, tämä kaikki sopi hänelle.
Minä jäin vähän ihmettelemään tämänkin markiisiliikkeen "palvelua".

Mielenkiinnolla odotan laskua, ja varsinkin hyvitystä.
Mutta pääasia on kuitenkin, että vihdoinkin meillä on screeni, jonka saa nappia painamalla ikkunan eteen, JEEE!

Lupiineja

Köpöttelin tienreunaan hakemaan kukkia maljakkoon.
Lupiini on vieraslaji, ja uutisissa kehotettiinkin hakemaan kukkia maljakkoon.
Ja tärkeintä on, että kukkien kuihduttua, niitä ei laiteta kompostiin, vaan normaaliin roskikseen, ettei siemenet pääse leviämään.

En taida olla viherpeukalo. Pelargoniat ovat puolikuolleita. Meinasivat hukkua altakastelulaatikkoon.
Jalopelargonia vain kuihdutti ruukussa kukkansa, eikä uusia nuppuja näy.
Portailla olevat kukat ovat ihan samassa tilassa kuin ostettaessa, ei kasvua.
Ja viime yönä tomaatti paleltui osittain.
Masentavaa!

Ei kuoharia

Tiistai ja Tyks käynti.
Eipä tullut erojuhlaa, en avannut kuohuviinipulloa.
Yhdessä jatkettiin matkaa, kyynersauvat ja minä.

Kävin kiittämässä traumaosaston henkilökuntaa, vein keksipaketteja ja kortin kahvitaukojen piristykseksi. Kiitosta ei taida sinnekään usein tulla, ilahtuivat kovasti.
Lemppari hoitajalle vein kuoharipullon ja kortin. Onnekas olin, lemppari hoitaja oli töissä, ja sain annettua kiitoksen henkilökohtaisesti.


Hidasta on normaaliksi tuleminen, tarkoitan kävelyn suhteen normaaliutta.
Toisaalta edistymistä on tapahtunut paljon. Nyt onnistuu leipomiset ja ruuan laitot ilman tuolia tai ilman, että vasen jalka väsyy.
Suurin edistymisaskel on se, että pystyn ajamaan autoa!
Autoa ajaessa tunsin itseni normaaliksi, ja melkein jo suunnnistin Myllyyn tai torille, sitten palauduin maan pinnalle, en pysty vielä kävelemään kuin lyhyitä matkoja.

Töissäkin kävin. Kaikki tuntui tutulta, ihan samalta kuin maaliskuussa, olenko ollutkaan poissa?
Sain mun värikynät, ja nyt pääsin äitienpäivälahjan pariin.

Kukkien tuijottelua

Syreenit kuuluvat edelleen lempikukkiini.
Yritin tehdä syreenisokeria, mutta jo seuraavana päivänä kun avasin kannen, haju ei ollut suinkaan huumaava, vaan yököttävä. Valkoiset kukat olivat ruskistuneet ja sokeri paakkuuntunut, purkki sisältöineen pääsi roskikseen.

Mökin ikkunalaatikot ovat varjoisia, joten orvokit olivat selvinneet hyvin.
Valokuvassa orvokit ovat vaalenneet, se on kumma juttu tuo aurinko ja valo kun saa värit muuttumaan.

Saunan kuistin kärhöt kukkivat uskollisesti. Kaikki menee nyt niin nopeasti ohi näiden helteisten päivien takia. Pioneissakin jo nuput. Juhannuksena lienee kaikki kukat jo kukkineet, ellei säät viilene.

Jalan kanssa meni lepäillen sunnuntai. Tiistaina pitää kysyä fyssarilta kumpi parempi; lepo kun tulee kipua, vai rasitusta vaan lisää. 

Veiti ainakin osaa levätä. Makoili nurtsilla koko päivän, vaihtoi vaan muutaman kerran paikkaa.

Nyt kohti uutta viikkoa.
Toiveikkaana.

Vihreää

Nyt on kaikki vihreää ja vielä vehreää.

Mökillä ollaan ja olo on pettynyt.
Luulin ja uskoin, että ensi tiistaina pääsen eroon kepeistä. Nyt näyttää siltä, että niin ei käy.
Täydellinen takapakki. Buranaa on kulunut. Pohje sattuu eniten, nilkka on jäykkä ja polvikin kipuilee.  Käveleminen on vaappumista, ja ontua ei saisi.

Mutta en vaivu epätoivoon.
Tuhlasin Sauvon puutarhassa amppeleihin 36euroa.

 Riippapelargonia oli heräteostos. Pinkki vetoaa tällä hetkellä.

Verbera, rautayrtti oli sekin tavallaan heräteostos, mutta väri oli suunniteltu, valkoinen sen olla piti.
Amppelit taitavat reissata autossa meidän kanssa, vai jäisikä pelargonia tänne mökille?

Tuijottelen siis kukkia ja unohdan jalan murheen.