Värit yllättävät

Sauna puhtaana. Sitten aloin maalaamaan, tai käsittelemään saunasuojalla. Joopa joo, eipä ole kenelläkään muulla vaaleansinistä saunaa!
Väri näyttää toivottavasti erilaiselta kuivuttuaan ja pimeässä. Ellei, niin sitten on saunaankin hankittava pimennysverho ja sähköt voi poistaa...

Värit ovat ihan outoja. Tässä kuvassa sauna näyttää ruskealta! Oikeasti siitä piti tulla kelonharmaa.
Maalaaminen ja värien käsittely on todella mielenkiintoista, vähän kuin taikuutta.
Mutta kyllä nyt näyttää siltä, että vapuksi valmistuu.
Veiti oli harjoittelemassa saunatuvassa oloa sillä aikaa kun oltiin maalaamassa saunaa. Hyvin meni, sieltä tultua Veiti oli kyllä tosi väsynyt ja nukkui sohvalla pitkään. Raskaita ovat uudet kokemukset!

Rakastan tätä kotitietä! Tämä on tie kotiin, viimeiset metrit ja tätä tietä ei kulje kukaan muu kuin me.
Mies sanoi, että joskus tähän pitää levittää joku sepelikerros, parantaa tietä. En halua. Silloin siinä keskellä ei enää kasva ruohoa eikä varpuja.
 Sunnuntai tämänkin tien väri vaihtui valkoiseksi. Eipä ilahduttanut tämäkään väritaika.

Hemmottelua

Perjantai, palkitsin itseni jalkahoidolla. Tosiasiassa mulla oli känsä varpaiden välissä, ja se sattui kävellessä. Sama känsä tulee joka kevät samaan paikkaan, pääsenpä kerran vuodessa jalkahoitoon känsän ansiosta.
Jalkahoidon ihanimmat osuudet ovat hieronta ja lakkaus. Hieronnan aikana ajattelin taas kerran, että jospa kerran kuukaudessa hemmottelisi itseään jollain hoidolla. Eurojen vilistessä silmissä muutin haavetta; jospa joka toinen kuukausi hemmottelisi itseään jollain hoidolla.

Mikähän olisi kesäkuun hoito? Aromaterapia vai kasvohoito? Käsihoito vai  vyöhyketerapia?

Toksinen positiivisuus

https://www.hs.fi/elama/art-2000006042031.html?fbclid=IwAR2vEFz_z8WB2HLmNtDJEaAl0i2mGg4lgAS8epuZ700DFueCavSe2vbjFd0

Tässä taas osoitus siitä, miten ihmiset kääntyvät helposti kokonaan siihen suuntaan joka milloinkin saa eniten huomiota, ja minkä "nimeen vannotaan".
Paljon on kirjoitettu kiitollisuudesta ja positiivisuudesta. Miten positiivisuus tarttuu, auttaa jaksamaan ja tekee elämästä kaikinpuolin parempaa.  Ja siitä miten kannattaa kiinnittää huomiota asioihin, jotka ovat elämässä hyvin, pitää kiitollisuus päiväkirjaa jne.
Tämä kaikki on niin totta ja itsekin koitan elää positiivisena ja kiitollisena.
Mutta

niinkuin ei missään asiassa, niin ei tässäkään saa katsoa liikaa vain siihen yhteen suuntaan.
Elämään kuuluu kaikki tunteet. Sinkkosen mukaan suhdeluku on kuusi "huonoa" päivää ja yksi hyvä.

Yksi tuossa linkin jutussa kosketti tosi paljon, se miten tulet kuulluksi. Jos kertoo ystävälle huonosta fiiliksestä, tuntuu todella vähättelevältä ja syylliseltä, jos ystävä kehottaa ajattelemaan positiivisesti tai sanoo, ettei se nyt niin paha ole tms.
Ystävyyteen jos mihin kuuluu se, että voi puhua kaikista asioista rehellisesti.
Ensin on tärkeää saada ymmärrystä ja kuuntelua, sen jälkeen on aika lohduttaa ja ehkä etsiä ratkaisua, usein riittää pelkkä kuuntelu.

Japadabaduu!!!

Saunatuvan nurkatkin valmiit. Lattiamaali (se ruma harmaa) on kuivunut , listat ovat paikoillaan ja nyt vihdoin se on sisustamista vaille valmis.

Jo jouluksi suuressa toiveikkuudessa ostettu matto pääsi lattialle. Ajattelin hetken , että onko liian kirjava, olisiko yksivärinen ollut parempi.

Ikean huonekalut tulee koottavina ja niissä menee tovi. Tästä on tulossa sohvasänky.

Tässä ovat sohvasänkyyn tulevat koristetyynyt. Onko liian kirjavaa? Olisiko yksiväriset olleet parempia? Tai olisiko pitänyt olla eri värejä kuin matossa, beessiä, vaaleanpunaista?

Koreja ei ole koskaan liikaa ! Mitä tänne laitetaan? Ehkä sellaisia torkkupeittoja joihin voi kääriytyä.

Tämä on kivaa vaihetta, mutta mulle iskee pikkuinen paniikki, kuten jo tekstistä huomaa. Iskee epäilys, sopiiko, onko hyvä... Ainoa asia mistä olen satavarma on tuo kori :)

Vielä jäi ostamatta jonkunlainen pöytä. Haluan ensin nähdä  miten tilaa jää, vai jääkö yhtään. Verhotankokin jäi vielä ostamatta. Voi olla, että pimentävät kaihtimet riittävät. Enkä osaa vielä miettiä mitä kangasta verhoiksi, jotain ilmavaa hörhöä ehkä.
Kattolamppu ostettiin, toivottavasti se on se oikea. Onneksi Ikeasta ostettu lamppu maksoi 19.e , joten ei ole suuri tappio, jos näyttääkin siltä että on vääränlainen.
Mä olen huono sisustaja kun olen niin epävarma. En osaa kuvitella miltä jokin näyttää, mun pitää oikeesti nähdä se paikallaan, ja sitten vasta voin sanoa onko hyvä vai huono.

Koitan taas palauttaa mieleeni ystäväni sisustusneuvoa: laita kaikkea mistä tykkäät, silloin siitä tulee sellainen mistä tykkäät.
Tykkään koreista, kukikkaista, hempeistä, yksinkertaisesta, maanläheisestä, merellisestä...voiko tosiaan näitä kaikkia vain yhdistää?

Kaikesta huolimatta, tykkään sisustaa :)

Siinä se meni

Viikonloppu meinaan. Meni.
Lauantaina alkoi flunssa, paheni iltaa kohden.
Toivoin, että yön aikana menisi ohi. Pikaflunssat tekee joskus niin.
Tällä kertaa ei ollut pikaflunssa.
Sunnuntai meni voipuneena.
Makasin sohvalla ja torkuin, oikeastaan koko päivän.

Tämä kevään tulo ottaa koville. Sunnuntai iltapäivällä alkoi sataa karvalakkeja.

Jotain hyvääkin. Mies maalasi ekan kerroksen saunatuvan lattiaa. Harmaa siitä tuli. Valkoinen olisi ollut parempi. Kompromissit on lähes aina huonoja. Tumman harmaa olisi antanut edes kontrastia. Valkoinen olisi ollut puhdas ja raikas.
 Hyvää silti, että nyt se valmistuu.
Ensi viikonloppuna sinne saadaan jo huonekaluja.

Nyt kohti työviikkoa.

Ai niin, katsoin kevan sivulta mun eläkkeelle pääsy ajankohtaa: 1.6.2029.

Aamuvirkku

Vapaapäivä ja herättiin 5.40!!
Uni ei tule uudestaan. Vanhuus kai tuli, kun näin aikaisin herätään.

Tuntuu, että sain valita viikonlopuksi vatsataudin tai flunssan. Ilmeisesti valitsin flunssan, koska aamulla oli nenä tukossa ja nyt on pieni nuhan alku.

Kaupassa olimme jo 9.30. Skanssiin ei voinut vielä mennä kun liikkeet aukeaa vasta 10.00. Nukkuvatko kaikki muut ihmiset aamuisin pitkään?
Ehkä ne tosi shoppailijat nukkuvat pitkään.

Skanssissa halusin Kicksin myymälään, koska lehdessä luki, että siellä myydään ripsiväriä, joka voitti lehden testissä. Myytiinhän siellä joo, mutta piti tilata, ja sitten saa sieltä hakea muutaman päivän päästä. Tämä on tuevaisuutta ? mennään kauppaan tilaamaan tavara.
Kultasepän liikkeessäkään ei ollut kellon pariston vaihtajaa paikalla. Jätän kellon sinne ja saan hakea sen melkein viikon päästä.

Kevät on jo mielessä. tällainen tarttui mukaan, ja löysi paikkansa.

Lasinen pallo, johon istutin muratin sisälle.

Ja pakko päästä päiväunille!

"Mä en oo rikki vaan vähän kulunut"

Vilma Alinan biisi Palasina soi kun ajoin töistä kotiin.
Mietin, että en mäkään ole rikki vaan vähän kulunut.
Vaikka sunnuntaina tuntui, että sai akut kunnolla ladattua viikonlopun aikana, niin jostain syystä, lähes heti kun olin saanut tekstin kirjotettua olo lässähti vetämättömäksi.

Ei ole mitään syytä. Kaikki on hyvin.
Silti väsyttää, ei oikein innostu mistään, ei tunnu hyvältä, vatsa tuntuu isolta, vaatteet epäsopivilta jne.
Kevät väsymystä? Ikä väsymystä? Vitamiini puutosta? Kiittämättömyyttä?

En tiedä mitä on. Tässä nyt pakerretaan päivä kerrallaan.

Tänään nukuin aamulla tosi sikeästi. Heräsin 6.10 tekstiviestin ääneen. Mies kysyi siinä, että pitikö hänen herättää mut. Joo, kyllä hänen piti.
Eli mulla oli 20 minuuttia aikaa aamutoimiin ja Veitin aamulenkkiin.
Aamulenkillä ei tarvinnut otsalamppua! Tiistaina vielä tarvitsi, olin puolisen tuntia aikaisemmin ulkona.  Valoisuus on ihanaa. Kun vielä pakkaset loppuisi ja lumet sulaisi, niin eiköhän se siitä.

Aktiivinen viikonloppu

Perjantaina Lauri Tähkän konsertissa.
Lauantaina aamulla maalattiin saunatupaa vahalla valkoiseksi. Mies näytti ensin videolta ohjeen. Ohjeessa sanottiin, että tässä työssä nopeudesta ei ole haittaa. Innostuin, siis juuri minulle sopiva homma! Innolla maalamaan. Lopputulos: en ole hyvä tässä(kään) hommassa.  Vahaa on toisissa hirsissä enenmmän kuin toisissa ja nurkassa sutiminen toiseen seinään näkyy täplinä,  suttuna...
No, siihen nurkkaan voi jotain ripustaa, jottei näy...

Maalaamisen jälkeen ajettiin mökille, ja jätettiin Veiti hoitoon.
Sitten ystävien uudelle mökille (mökki sana tässä kohtaa ei tunnu oikealta sanalta) neljän tähden illalliselle.
Uusi mökki, puhtaat seinät, puun tuoksu, sisävessa, astianpesukone ja MAISEMA, vau!!

Syötiin hyvin, juteltiin paljon ja pelattiin Aliasta.
Ja naurettiin. Tosin suurimmat naurut taisin aiheuttaa minä selittäessäni mm. surmanajajaa ja kompressoria. Jäin miettimään olenko "tyhmä", mutta en myönnä olevani. Naurutkin koin hyväntahtoisina, enkä pahastunut yhtään, nauroin itsekin. 

Aamulla, syötyämme ystävien luona vielä ihanan aamiaisen, ajoimme taas mökille.
Ja leikkasimme omenapuut. Ja näin Nalan, sain monta suukkoa:)

Matkalla kotiin mietin olenko sittenkin viettänyt viikonloput ihan väärin. Yleensä viikonloput menee löhöillessä, eikä tehdä juuri mitään. Maanantaina tuntuu, että oliko edes viikonloppua, väsyttää valmiiksi.
Nyt tuntuu pirteältä. Tuntuu, että näillä nauruilla ja eväillä sai voimavaroja roppakaupalla tulevaan viikkoon.

Tänään tuntuu onnelliselta. On niin paljon hyvää juuri nyt, juuri tässä.

(Kumpa  tämä olotila säilyisi )

Perjantain Late

Perjantaina töistä kotiin tulo tuntui viikon viimeiseltä ponnistukselta.
Mieskin sanoi, että voisi vaikka maksaa, jos ei tarttis enää lähteä mihinkään.
Näillä fiiliksillä saatiin kuitenkin itsemme kammettua verson kyytiin.

Happoradion konsertista Logomossa jäi viimeksi vähän huono fiilis. Oli huono ajokeli, ruuhkaa ja narikassa tosi pitkät jonot. Konserttikin pääsi alkamaan myöhässä ruuhkan ja jonojen takia.

Nyt sujui. Lähdettiin aikaisemmin. Löydettiin parkkipaikka laakisti. Ei ollut jonoa narikkaan. Nautitiin rauhassa lasit punaviiniä ja olo alkoikin tuntua ihan hyvältä.

Lauri Tähkä on uskomaton tyyppi. Hyppää pianon päälle, loikkii sinne tänne, ei pysy paikoillaan.
Pari biisiä lauloi kitaristi-Pastorin kanssa katsomon keskikäytävällä.
Heitti takkinsa siitä katsomoon.
Unohti sanat tai muuta kesken biisin, vaan ei hätää aloitti alusta uudelleen.
Tunnelma oli niin energinen, että siitä riitti energiaa meillekin.
Sellainen luonteva ja iloinen vaikutelma koko konsertista.

Jossain kohtaa puheli siitä, miten haluaisi rauhaa itselleen. Sitä varmaan tarvitseekin, jos koko elämä on noin energistä. Olen huolissanikin hänestä, kumpa löytäisi sen tasapainottavan puolenkin.

Paljon hyviä biisejä. Sellaista kansanmusiikki maista, sekoitettuna rokkiin ja iskelmääkin mausteeksi.
Yksi suosikeistani on Minun Suomeni.

https://www.youtube.com/watch?v=KpViI6HnCz0

Ja tästäkin, vähän vieraammasta? tykkäsin

https://www.youtube.com/watch?v=cGndw3R5vG4

Kyllä kannatti lähteä, vaikka oli perjantai, vaikka oli väsynyt...

Missä olet kevät?

Näkyykö kevät jo?
Onko tulossa hyviä päiviä?
Onko suurin osa ihmisistä luotettavia?

Mulle on joka vuosi yhtä vaikeaa kevään odotus. Aloitan sen odottamisen liian aikaisin, ja sitten pakkaset ja lumisateet ja takatalvet vetävät mielen matalaksi.
Ja miten talven ekat ja viimeiset pakkaset tuntuvatkin kaikkein kylmimmiltä!

Tämä viikko alkoi huonosti. Pakkasta aamulla -8.  Kun menin tankkaamaan, loppui bensa kesken? tankki tuli vain puolilleen. Työmatkalla jouiduin pysähtymään aivan kaikkiin liikennevaloihin!
Lasten kanssa emme ehtineet bussiin, ja seuraava tuli 25min päästä...

Luottamuksen miettiminen liittyy ihmiseen, joka tekee työtään. Työtä kun voi tehdä monella eri tavalla. Ja kun on kyse asiasta, josta emme tiedä juuri mitään, on vaikea tietää missä mennään, ja mennäänkö niin kuin kuuluu.

Kaikki selviää aikaa myöden.

Uutisissa tuli juuri maininta Suomen huonosta mitalisaaliista Seefeldissä. Kysyttiin ihmisiltä mitä pitäisi tehdä, jotta Suomen hiihtokisamenestys paranisi.
Olen tehnyt jotain konkreettista ;) : vein tänään 3-6 vuotiaita hiihtämään. Yhdellä bussilla, suksilainaamosta sukset ja tasamaalla sivakointia valmiilla ladulla. Eiköhän se tästä lähde, kisamenestys....

Usko palaa...

Hip hei, saunatupa maalia vaille valmis!
Vielä pohdin lattian väriä. Seinäthän tulee kuultovahalla valkoisiksi, mutta mitä tehdä lattian kanssa? Vaihtoehtoina on: jättää puunväriseksi, maalata harmaaksi tai valkoiseksi.
Mies sanoi jyrkän ei valkoiselle...Minua taas valkoinen houkuttelisi....Ei se liian valkoista olisi kun matto, tyynyt yms. tuovat väriä.
Nyt teksisi mieli jo maalata ja sitten Ikeaan.
Meinasi monta kertaa jo loppua usko koko valmistumiseen, nyt taas vähän innostuin.
Ja sinne on saatava se korituoli lampaantalja pehmusteella!

Tuollaisessa tuolissa minä siellä sitten istun. Istun ja mietiskelen. Istun ja luen. Ja jaksan kantaa tuon siihen kuistillekin, ja juoda aamuauringossa teekupillisen jos toisenkin.

Ikävä

Joikun pois lähdöstä on huhtikuussa kulunut vuosi.
Suru oli suuri, mutta aika paransi surun ikäväksi.
Nyt kevät aurinko tuo kaiken taas mieleen, ja iskee suru, ja ikävä.

Mietin muutaman päivän kannattaako kaivaa kuvia esiin ja kirjoittaa, tuleeko olo pahemmaksi.
Päätin kuitenkin katsella kuvia ja kirjoittaa, muistella.

En voi lajitella mitä asioita Joikusta kaipaan eniten. Joiku oli kokonainen, oma persoonansa. Ihan erilainen kuin Veiti.

Joiku oli kaunis, ja hän tiesi sen. Osasi esiintyä ja antaa ihmisten ihailla, nauttikin siitä.
Joiku oli leikkisä. Oli varmasti Nalan parhaita leikkikavereita, jaksoi juosta ja oli valmis leikkimään melkein aina.

Joiku oli niin mun koira. Osasi lukea mun ilmeestä jo, mitä kannattaisi nyt tehdä.
Joikusta oli moneen. Jäljestyksessä ihan huippu. Tottelevaisuudessakin olisi päästy pitkälle, jos olisin itse ollut innostuneempi. Mulle riitti arki tottelevaisuus.
Toki Joikussa oli piirteitä joista en niin tykännyt, niinhän meissä kaikissa on. Enkä halua niitä edes miettiä, ne ovat vaan osa sitä Joikua, jota niin rakastin.

Joikun liikkuminen oli ihanaa katseltavaa. Askelten kepeys, sipsuttelu. Hyppäämisen ketteryys. Venyttelyt ja pyöriskelyt.

Onkohan se tosiaan kevät aurinko, joka saa ikävän pintaan?
Vai onko se ajankohta, vuosipäivä?
Vai johtuuko se minusta, jolle kevät on herkistymisen aikaa, ja joskus vaikeaakin aikaa?

Olen kyllä kiitollinen, että minulla oli Joiku. Monta vuotta.
Mutta nyt juuri, on iso ikävä.