Jarrut hukassa?

En saanut kierroksia alas viikonlopun aikana.
Ei pysty.
Vilisee vaan päässä....miettii tulevia ja käy läpi menneitä.
Ei hyvä.

Tavallaan saa tehtyä yhtä ja toista, mutta ei keskity tekemiseen. Hosuu siellä ja täällä.
Sunnuntaina luin Maaret Kallion insta päivitystä jarruttamisesta. Kierrosten noustessa pitää vähentää tekemistä ja antaa mielen palautua.
Tavallaan myöhäistä nyt sunnuntaina tajuta asia.

Toisaalta voihan hidastamisen aloittaa maanantaina, niin ei tarvii sit viikonloppuna jarrutella kun vauhti on koko viikon ollut sopiva.

Elämää on arki-iltoinakin?

Arki-iltana vois tehdä jotain. Tehdä muutakin kuin röhnöttää uupuneena sohvalla töiden jälkeen. Alkaa tympii elämä, joka on: aamulla töihin, sit kotiin odottaa koska pääsee nukkumaan, ja sitten taas sama alusta.
Lähdettiin kotiseutua tutkimaan.
Paikkaan jossa isoäiti on syntynyt, Nautelankoskelle.
Paikkaan, joka on luonnonsuojelualuetta ja kielletty koirilta! Joten senkin puolesta sopiva aika tutkia tuota seutua,

Oisko se tää, talo jossa isoäidin vanhemmat ovat olleet töissä? Kartanon palkollisina?

Kaunis paikka, ja tässä kohtaa kosken mölinäkin oli jo vaimeampi.

Vesi on ihanaa, on se sitten järvessä, meressä tai joessa. Rauhoittavaa.

Luontopolun toiselle puolelle pääsi joen kiviä myöden (omalla vastuulla).
Mä otin sukat ja kengät pois ja kahlasin suurimpien loikkausten osuudet. Vesi tuntui ihanalta, jaloissakin. Mies hyppeli kiveltä kivelle, ja onnistui, siis kastumatta.

Tää oli lyhennetty Karhunkierros, mini sellainen. Näistä portaista tuli mieleen Kuusamo.
Ja kyllä hengästytti.

Lintutornista maalaismaisemaa.

Olipa kivaa, kannatti lähteä sohvaa kauemmas!

Sauna

Olin niin varma tuosta pihasaunasta ja sen rakentamisesta.
Tiesin haluavani sen: puulämmitteinen kiuas ja saunapolku, siinä se juju.
Ei tullut joulusaunaa. Vaadittiin kärsivällisyyttä.
Mutta toukokuussa se vihdoin valmistui.

Sauna oli iso. Siellä kaikui. Ja se tuntui aina liian kuumalta. Pieni pettymys valtasi mielen. Kiukaan vesisäiliökin kohisi liikaa. Mökin kiuas on paljon hiljaisempi. Saunassa kuuluu olla hiljaista....

Hankin saunaan asukkaan, jotta sinne tulisi joku "henki" ja kaikuminen loppuisi. Ja tosiaan tää tyyppi kun asettui taloksi, alkoi palaset asettua kohdilleen :)

Kaikuminen loppui?. Ja sauna alkoi tuntuia sopivan lämpöiseltä. Löytyi oikea lämmitys tekniikka. Hitaasti, pienillä puilla tuli niin sopiva lämpö. Hitaasti ei tarkoita tässä aikaa, vaan leppoisuuttaa. Sauna lämpiää noin tunnissa. 

Pikkuhiljaa saunarakennus asettuu siihen ja saa omana henkensä.
Onkohan helpompaa ostaa vanha sauna, ja sitten sen henki ja me vaan sopeudutaan toisiimme?  Ainakin mökillä taisi käydä niin.

Nyt on kaikki hyvin. Ja saunarakennus on niin tärkeä, ja mieluinen paikka.

Töitä, työtä

Hyvä se on lauantainakin hommia tehdä, ei pääse laiskistumaan viikonlopunkaan aikana.
Mä sain kärrättyä kaikki klapit puuvajaan. Ja ne mahtuskin sinne.
Jotta homma ei olisi ihan yksitoikkoisen tylsää, keksin samalla polttaa tynnyrissä roskia.
Puuvajasta löysin pari rullaa jotain kostunutta/kuivinutta paperia ja pari pahvilaatikkoa. Ja ohimennen katkaisin pari pientä puuta.
Puuvajassa oli kirves, ja puuvajan lähellä kolme pientä mäntyä. Mies vahtii ilmeisesti minua, koska jäin heti kiinni hänen hyvän kirveensä väärinkäyttämisestä. Sillä ei saanut hakata puita poikki maata vasten.... Vaihdoin kiltisti sahaan. Ja sain siis poltettua tuoreitakin pikkupuita.
Mutta puuvajassa on nyt puita.

Samaan aikaan mies aloitteli huussin rakentamista. Mitä nyt mun vahtimiselta ehtis.
Rakentaminen on hidasta, ei se huussi tule viikonlopun aikana valmiiksi.

Huussi tulee saunan taakse, metsään.
Tavallaan on kivaa, kun on kaikkea puuhastelua.
Ja sekin on kivaa? ettei tekemällä lopu:)  , aina löytyy lisää.

Olen herännyt

Jakkea (ärhäkkää villakoiraa lapsuudesta), Kultsia (ensimmäinen oma koira, "eka lapsi" ), Kessua (avioerosta meille saapunut suuri, itsenäinen persoona), Hifiä (höpsökkä, mun oma, jota ei muut saaneet taluttaa), Joikua (vaalea, ketterä kullannuppu) ja Veitiä ( äijä, josta tuli mussukka) en ikinä unohda! Kullakin on oma paikkansa sydämessäni, aina.

Pahin suruaika alkaa olla voitettu, ja mieleen tulee, että koti ilman koiraa ei ole koti.
En halua viipeltää ostoskeskuksissa, en kiitää terasseilla enkä liitää ulkomailla.
Olen koti-ihminen.
Eli nyt odotellaan.
Apua olen pyytänyt ja saanut. Nyt odotellaan.

En tiedä kuka, koska enkä millainen tyyppi meille muuttaa. Koitan malttaa odottaa. Odottaminen ei tunnu vielä pahalta.
Nimestäkään ei ole tietoa.
Todennäköisesti tyyppi on uros.

Tiedän, että kun hän tulee, hän on meille Se Oikea.
Ja hän on taas kerran oma hurmaava persoonansa.
Hän tulee todennäköisesti kietomaan meidät pikkutassunsa ympäri.

Tämä on jännittävää aikaa.

Uusi

Tää istutettiin mökille kaksi tai kolme vuotta sitten. Mies ajoi sen ylikin alussa ruohonleikkurilla ja siksikin taisi kestää aika monta vuotta tämä ensimmäinen kukinto.
Samannäköisiä kasvaa pihalla mm. vierasmökin edustalla, mutta keltaisin kukin.
Mutta tämä, ihanaa, ei keltainen!!!

Kunhan tuosta rehevöityy ja vahvistuu, niin saan jaettua ja istutettua muuallekin.
Sota keltaisia vastaan on siis alkanut :)

Satoa

Karviaiset ovat ehkä kivuliaimpia marjoja poimia. Mutta hyvältä maistuvat. Nämä syödään ihan tällaisinaan.

Kirsikkatomaatteja tulee taas paljon. Niitä on joka ruokailussa tarjolla. Iloitsen kun ei tarvii kaupasta ostaa.

Liedossa aidatun alueen ulkopuolella, metsän pimennossa uhmakkaasti kasvaa kaksi omenapuuta. Toinen, pieni kitukasvuinen tarjoilee näitä punaposkisia. Heidän ei pitäisi pystyä siellä tuottamaan yhtään mitään, mutta luonto on sitkeä. Hassut entiset asukkaat, jotka ovat sinne istuttaneet omppupuut.

Ja mulla ei ole mitään osuutta näihin satoihin. Itsestään kasvavat:)

Kasvilaatikoista , joihin mulla on suuri osuus, ei tullut mitään satoa!
Mutta ei hätää, yritän taas ensi keväänä uudestaan!

Mä osaan!

Tässä se nyt on!
Ensimmäinen sukka melkein valmiina.
Kirjoneulesukka.
Arkailin aloittaa. Mietin asiaa silloin tällöin, kunnes tuli oikea hetki.
Oikea hetki tuli kun Veiti lähti. Oli pakko saada ajatuksia välillä surusta pois.
Aloitin sukan, purin. Aloitin ja pääsin taas jonnekin ja purin. Alku oli hankalaa.
Sitten alkoi sujua kun sain ajatukset keskittymään pelkkiin silmukoihin.
Oli helpottavaa vain laskea viisi valkoista, yksi sininen, kolme valkoista jne. Keskityin vain väreihin ja silmukoiden määriin.
Ohjeessa sukka on punaisempi, mutta valitsin itse värit tähän Surutyö sukkaan.

Mökillä

Pelargoniat voi mökillä hyvin. Minä en ole ollut hukuttamassa niitä!
Ovat olleet viikon tai välillä kaksi kastelematta, ja voivat hyvin.
Samoin laatikossa olevat orvokit. Saattavat roikkua kun tulemme mökille, mutta virkistyvät saatuaan vettä. Ja kukkivat, ilman nyppimistä.

Metsälenkilläkin tuli pitkästä aikaa käytyä kun Nala oli meitä viihdyttämässä.
Oli aika syksyistä. Kuivuus on saanut mustikanvarvutkin värjäytymään.
Kanervat kukkivat ja valkoisetkin kanervat kukkivat tutulla paikallaan.

Ja hauskan näköistä pallerojäkälää

Pikkuhiljaa elämä palautuu normaaliin uomaansa.
Kuitenkaan ei koskaan entiselleen.
Uusia uomia, alamäkineen ja ylämäkineen.

Personal trainer

 Sain sellaisen kellon, joka laskee mun askeleet. Siinä on myös sellainen "kellotaulu", joka näyttää onko päivän liikuntamäärä täyttynyt. Kello näyttää myös sykkeen, unen laadun ja siihen saa ohjelmoitua jotain liikuntaharjoituksia.
Tämän kellon avulla minun on tarkoitus aktivoitua.

Kertaakaan en ole saanut päivän liikuntatavoitetta (10 000 askelta) täyteen.
Syke on kyllä noussut aika ajoin.
Ja unenlaatu on ollut hyvä.

Vesijumpassa oli harjoitussohjelma päällä, mutta jotenkin sain sen sammumaan ennen kuin pääsin alkuunkaan, ja liikunnan ajaksi tuli 7 minuuttia.

Työpäivä yllättää askelten vähyydellä. Eipä tule 4000 askelta enempää töissä, vaikka mielestäni liikun siellä lähes koko ajan. Sellaisia nuo ovat, nuo harhaluulot.

Nyt viikonlopuksi sain personal trainerin lainaksi. Ja johan lähti mittari täyttymään! Lauantain askelmäärä hipoo 12 000.
Personal traineri kannustaa, lisää vauhtia ja pakottaa lenkille.

Tässä hän on!
Nyt olen vakuuttunut personal trainerin tärkeydestä.

Hän innosti minua myös ilmottautumaan joogan alkeiskurssille.
Ja maanantaina alkaa zumba.

Eiköhän se tästä lähde....aktivoituminen ja kilot.