Hiiriä!!!

Meille tuli uusia asukkaita.
Ensin niiden piti olla vähän erillään.

Jollain meni silmät kieroon, jos ne istu heti viereen.
Siinä ne kaksi sitten istuskeli muutamia päiviä.

Ja nyt on tilanne hyvä.
Siinä ne nyt ovat, toinen toistaan tukien.

Ja joulukin tulee....

Päivähoitoon viemistä yhä vaan...

Veiti ihan pian 11-vuotta , ja käy välillä päivähoidossa.
Mies on välillä kotona viikon pari, sitten taas töissä jne. ja Veiti ei ole tottunut olemaan yksin kotona.
Maanantaina tulee sähkömies saunalle, niin Veiti menee hoitoon, jotta sekä sähkömies että Veiti saavat olla rauhassa.
Tässä kuvassa näkyy hyvin arpi Veitin kuonossa.  Joikun viimeisenä vuotena pojat otti kunnolla yhteen, Joiku jätti Veitille muiston kuonooon. Hitsi miten on aika-ajoin niin kova ikävä Joikua!!!

Niin se elämä muuttuu. Vuosia sitten vietiin lapsia päiväkotiin, se vei kumpi menee myöhemmin töihin, ja se hakee joka aikaisemmin pääsee.
Nyt sama systeemi.
Veiti menee hoitoon pojan luo. Laukku on jo illalla pakattu valmiiksi: päiväruoka ja puruluu ikävän helpottamiseksi.

Voihan marraskuu!

Synkkää ja pimeää.
Aurinkoa ei ole näkynyt viikkoihin. Tänään lauantaina pilkahteli taivaalla sellaisen mun haaveileman työpäivän ajan, eli noin 5 tuntia.
Arki menee kuin juna; aamulla töihin, sitten kotiin, sohvan kautta nukkumaan ja sama homma alusta.

Viikonloppuina koittaa rentoutua.
Ja lasken viikkoja joululomaan. Neljä enään.

Tässä taisteluaseita marraskuuta vastaan. Perjantaina en jaksanut edes avata pussia, se kertoo karun totuuden paremmin kuin mikään, siis olen antanut kaikkeni, perjantaille ei jäänyt voimia edes karkkeihin.
Onneksi on lauantai!

Blackfridayn alennukset vilisevät jokapaikassa. Toisaalta perjantain älä osta mitään-päivä vetosi enemmän. Eniten vetoaa älä osta mitään mitä et tarvitse.

Kynttilöistä luin pikaisesti että niiden polttaminenkin vaarallista. Korkeintaa kahta tuikkua voi muutaman tunnin polttaa pari kertaa viikossa. Verrattiin passiiviseen tupakointiin! Mä en usko.
Meillä palaa kynttilät lähes jokailta, ja ne on isoja pöytäkynttilöitä ja niitä on kolme.
Kaikki on vaarallista, jos dosentit ja professorit alkaa tutkimaan.
Maalaisjärjellä, kaikkea kohtuudella.

Taisteluaseiden kovat koot: Kukkaset, karkit ja kynttilät.
Ja marraskuu voitetaan!

Pitkästä aikaa

Nyt tuli sellainen olo, että olis kiva mennä mökille.
Ja mökki taisi olla samaa mieltä.
Yksi pullea hiiri odotti loukussa. Miten niin pullea hiiri on mahtunut mistään sisälle??
Ja pihalla oli kaikki omenpuiden ja koivujen lehdet harvoimatta.

Ensin näytti tältä.

Ja sitten näytti tältä.
Siinä haravoidessa mietin monelaista.
Mm. mietin miten paljon enemmän mökillä on hommia pihalla; haravoimista, omenapuiden leikkaamista, kukkamaiden hoitoa jne.
Liedossa on havupuita, joten en ole tänä syksynä tarttunut siellä haravaan kertaakaan. Terassiharjaan useasti, neulasia harjatessa.
Mietin myös sitä miten mukavalta tuntui tulla mökille. Vaikka asutaan maalla, on kiva vaihtaa välillä maisemaa, vaikka sitten toiseen maaseutuun.
Mietin myös sitä. mitä tekisin jos voittaisin lotossa. Tää mökki menisi myyntiin ja tilalle tulisi rantapaikka.
Rantapaikka ilman hoidettavaa pihaa.

Ja käytiin osoksillakin kylillä.
Löydettiin puukori (ei meille), kynnysmatto, heijastintarrat Liedon "numerokylttiimme" , korvakorut ja pari joululahjaa!
Kylillä on pari kivaa kauppaa, joista voi löytää vaikka mitä.
Toinen on Lukkoliike, jossa on astioita, kynttilöitä, takorautajuttuja, koristejuttuja ym. Hintatasokin ihan ok.
Toinen on Wuorio, jossa on työkaluja, ruohonleikkureita, sisustustarvikkeita, lyhtyjä, kodinkoneita ym.

Ja lauantai illalla paras osuus: sauna. Puukiuas, pihasauna ja kynttilät lyhdyissä!

Ja taas jaksaa ensi viikon....ehkä :)

Uudenmuotoinen työni

Olen syksyn alusta ollut lastentarhanopettajana, tai varhaiskasvatuksen opettajana. Päteviä ei ole saatavilla niin mulle kävi tuuri, vai kävikö?

Mun työ sai uutta pontta, uutta haastetta.
On kivaa suunnitella toimintaa tiimin kanssa seuraten omaa "ideologiaa" maustettuna työkavereiden ideoilla.

Sain vastuuta lisää.
Luulin päässeeni vasu (varhaiskasvatussuunnitelma) keskusteluista ja kaavakkeista vuosi sitten kun systeemi vähän muuttui. Toisin kävi. Tärkeä juttu, joka vaatii paneutumista  paljon.

Sain aikamoisen annoksen stressiä.
Koko ajan on tekemättömiä töitä, kaavakkeita täytettävänä, suunnitelmia, kirjaamisia, palavereita, toiminnan suunnittelua ja valmisteluja.
Pahinta tässä on yölliset heräämiset, asioiden pohtimiset yöllä  02. Voin kertoa, etten ole vielä yhtäkään hyvää ideaa tai ratkaisua keksinyt siihen aikaan. Silti lähes joka yö yritän...

Sain palkkaa lisää.
Määrä ei mitenkään korvaa sitä lisääntynyttä työmäärää. Kyse on noin sadan euron lisästä...

Ajattelin ennen, että opettajilla oleva suunnitteluaika on suorastaan ruhtinaallinen.
Nyt on karu totuus tullut eteen; huimat 5h/ viikossa ei riitä!!!
Ehä viisi tuntia voisikin riittää, jos sen saisi käyttää joka viikko, mutta kun palaverit osuvat usein suunnittelu ajankohtaan, tai sinua tarvitaankin ryhmässä vaikka on suunnitteluaikaa tai jotain muuta ilmaantuu.

Paljon negatiivista.

Osa negatiivisuudesta on itse aiheutettua. Oma kunnionhimo , vastuullisuus, kiltteys, mitä se sitten onkaan, tekee sen, että haluaa suoriutua tehtävästä tosi hyvin.
Voisin jättää paljon pois, tai edes jotain.
Mutta ei pysty!

Uskon, että pikkuhiljaa asiat asettuvat uomilleen ja soljuvat jouheammin eteenpäin.
Pikkuhiljaa voin luottaa, että muistan kaiken oleellisen.

Ja loppukevenennykseksi: olen aivan samaa mieltä Putouksen Make-vauvan kanssa; Viisi pientä ankkaa laulun äitiankka oli vastuuton, kun päästi aina ankanpoikaset vuorten taakse leikkimään, vaikka joka kerta niitä tuli yksi vähemmän takaisin!

Mitä kuuluu saunamökille?

Hänelle kuuluu hyvää. Vähän stressaavaa, mutta koittaa ottaa iisisti.
Keittiön ikkunasta ihailen häntä jokapäivä, hän on niin söpö. Ja ulkoapäin näyttää valmiilta.
Hänellä on jo ovetkin!

Muurattu harkkopiippu odottaa sitä metallista piippua hattuineen. On odottanut kolme viikkoa jo. Mutta odottaminen on kai olennainen osa rakennushommaa. Työmiehet tulee kun ehtivät, jos tulevat...ja tavarat tulevat joskus...joskus ajallaan ja joskus sellaisena kuin on tilattu.

Saunatuvassa on lattia ja seinää. Seinät maalataan kuultomaalilla valkoisiksi, lattia harmaaksi ja harkkomuuri slammataan valkoiseksi.  Lamppuja on etsitty ja löydetty, mutta juuri Se oikea lamppu on vielä vain kuvana.

Tämän ikkunan takana joskus vielä istutaan ja saunotaan. Mutta joulu tulee tänä vuonna liian nopeasti. Jouluna saunotaan vielä talon sähkösaunassa.

Ikä tuo rauhaa...kestän jo oikein hyvin ettei suunnitelma joulusaunasta Silmussa toteutunutkaan.
Mun synttärinä saunotaan jo, varmasti!

Lauantaita

Aamulenkin jälkeen aloitettiin siivoamaan.
Mies ja minä, molemmat huonolla tuulella, eli hyvä alkukin niinkin mukavalle puuhalle kuin siivoaminen.
En tiedä mikä eniten inhottaa siivoamisessa; ehkä painavien mattojen ja huonekalujen siirtely.
Siivoamisen ja parin riidan jälkeen menin nettiin siivouspalveluiden pariin.
Kotitalousvähennyksen ja omavastuun (100e) jälkeen 19,90e tunti.
Lähetin yhteen firmaan kyselyn , jos vaikka joulusiivous olisi jo jonkun toisen tekemä.
Ei meillä liikaa rahaa ole, mutta siivoaminen on kamalaa.

Ja siivoamisen jälkeen tykkään kyllä laitella uutta pöytäliinaa, kukkia pöydälle ja asetella tavaroita uusiin asemiin. Mieluummin käytän energiaani sellaiseen.

Pihalla oli hauska katsellea Nalan riehumista.
Hän löysi kasvilaatikosta viimeisiä salaatteja ja popsi ne innolla.

Hän on tarkka tyttö. Hänen mielestään lähes aina jossain liikkuu joku, Orava.

Ja vanha herra Veiti on iloissaan. Perjantaina kun sanoin, että kohta tulee Nala, niin jo alkoi häntä heilua. Sitten Veiti päivystikin ikkunassa siihen asti, että juttukaveri tuli.

Tällaista meillä, lauantaina.
Ihan leppoisaa ....siivoamisen jälkeen!

Mää

4 PAIKKAA JOSSA OLEN ASUNUT

1. Lauste
2. Peltola
3. Teräsrautela
4. Lieto


4 PAIKKAA JOSSA OLEN TYÖSKENNELYT

1. Marli
2. Hesburger
3. Pienten lasten vastaanottokoti
4. Päiväkoti

4 OHJELMAA JOITA OLEN SEURANNUT TV:STÄ

1. Ensitreffit alttarilla
2. Vain elämää
3. Emmerdale
4. Silta

4 PAIKKAA JOSSA OLEN KÄYNYT

1. Ylläs
2. Kuusamo
3. Madeira
4. Pohjois-Irlanti

4 RUOKAA JOISTA PIDÄN

1. jouluruuat: porkkanalaatikko, kinkku, lihapullat
2. Hoysin "pata"
3. pihan pihvi
4. pizza

4 JUOMAA JOISTA PIDÄN

1. Pepsi/ Cokis
2, siideri, Happy Joe, Somersby
3. kuohuviini
4. vesi, jossa sitruunansiivuja

Oma maa

Pitkästä aikaa leffa mun makuun!

Pääosissa uudet kasvot. Taitavat ja osiinsa sopivat.
Realistinen tarina positiivisella asenteella.
Huumorin siivittämä.
Eläinrakkaita unohtamatta.
Kaunista luontoa.
Aika täydellistä eikö vain?

Syvällistä sanomaa, kai sitäkin löytyi, mutta nyt nautin vain ja heittäydyin tuntemaan ja myötäelämään.

Monta asiaa on varmasti vuosikymmenien saatossa jäänyt pois suomalaisten elämästä. Yksi pudonneista asioista on naapuriapu, ja kyläyhteisöt.
Elokuvassa naapurit tukivat ja auttoivat nuoria. Tulivat auttamaan rakentamisissa, toivat ruokaa ja olivat tukena.
Nykyään halutaan, vai halutaanko? olla omassa rauhassa. Arvostetaan ja kunnioitetaan yksityisyyttä.
Apua ei tarjota, eikä myöskään pyydetä.

Yksi asia, joka sitten taas ei ole suomalaisuudesta kadonnut, ainakaan kokonaan, on kaipuu maalle, mökille.
Elokuvaa katsoessa sen taas oivalsi mistä juurista tuokin kaipuu on peräisin.
Yksinkertaisia perusasioita tehdessä suuret murheet unohtuvat. Siksi mökillä olo on rentoutttavaa: kannat puita ja vettä, lisäät puita hellaan ja perusasiat on hoidettu.
Elokuvassa murheet olivat toki suuria. Suurin osa niistäkin ratkesi ruumiillisella työllä.
Työllä, joka vei voimat, mutta toi unen.
Nykyään työt ovat usein erilaisia: vievät kyllä voimat, mutta vievät unetkin.

Tässä elokuvan loppumusiikki <3

Lujasti ja lempeästi

Olin tiistaina Maaret Kallion loppuunmyydyllä luennolla, Lujasti lempeä, viisaasti vaativa.
Olen lukenut Kallion kirjat, ja luento olikin tuttua juttua.
Tuttua, mutta ei vieläkään opittua. Ei käytäntöön siirrettyä.
Ja elämän eri kohdissa, eri asiat hyppäävät huutomerkkeinä esille.

Maaret puhuu sujuvasti, rauhoittavalla äänellä. Kertoi itse, että joku käyttää hänen äänikirjaansa, jonka lukijana on hän itse, apuna nukahtamiseen....
Ja kun luennoitsija tietää mistä puhuu, on sanojensa takana, uskon joka sanan.

Tällä kertaa kosketti inhimillisyyteen liittyvät asiat.
Se miten voisi olla itselleen inhimillinen, ei piiskata parempiin suorituksiin, vaan sanoa lempeästi, että tämä riittää ja on kylliksi.
Toinen asia oli, kun paljon (?) nykyään kirjoitetaan miten pitää pitää itsestään huolta, olla terveesti itsekäs, niin Maaret toi esiin , miten saa hyvän olon itselleen, huomioimalla toisia ihmisiä!

Itsenäisesti pystyvä, sellaiseksi koen itseni, ja luulen myös ulkopuolisten näkevän minut sellaisena.
Mutta olen tarvitsevasti liittyvä myös, mutta osaanko ilmaista sen? Tarvitsen tukea, ystäviä, kukapa ei tarvitsisi.

Maaret puhui myös omien arvojen mukaan elämisestä. Nimenomaan miten arvot näkyvät jokapäiväisessä elämässä, ajan käytössä.
Tiedän omat arvoni, eikä niissä ole työ sillä sijalla, jolla se syö aikaani päivässä!
Aikaani ja energiaani.
Mutta minkäs teet, laskut on maksettava eikä mun työssä ole mahdollista tehdä lyhennettyä viikkoa,tai lyhennettyä työaikaa (paitsi jos minulla olisi pieniä lapsia...).
Tähän ongelmaan olen miettinyt ratkaisua jo vuosia, ehkä se jonain päivänä löytyy, ilmaantuu jostain pykälänä, mahdollisuutena.

Tunteella ja järjellä, molemmilla. Itse voin päättää kumpaa enemmän :)

Jännittävä aamu

Aamulla klo 6.00 menossa Veitin kanssa aamulenkille.
Pamautan oven kiinni.
Ollaan Veitin kanssa ulkona, ilman avainta, ilman kännykkää ja ovi tukevasti lukossa.

Periaatteessa ei hätää, koska oven pielessä on pieni avainkaappi, jonka saa auki numerosarjalla.

Taskulamppukin on mukana, mutta ongelmana on avainkaapin pienet hopeiset numerot, joita EN NÄE!!!
Tuskahiki pelmahtaa niskaan.

Päätän lähteä aamulenkille, rauhoittua ja toivoa "ihmettä".
Lenkillä mietin ratkaisuja. Kello on kuusi aamulla ja naapureiden ikkunoista ei tulvi valoa, kaikki nukkuvat. Pellon toisella puolella hevostallin luota kuuluu  ääniä ja valojakin näkyy.
Suunnitelma on hahmottunut. Menen rauhoittuneena kotiovelle ja yritän nähdä numerot. Jos en onnistu kävelen hevostalleille ja pyydän kännykkää lainaksi ja soitan miehelle.

Keskityn numeroihin, joita en näe...Koitan katsella eri suunnista. Varpistan ja katson ylhäältä alas ja hahmotan viimeisen numeron. Kiertelen, keskityn ja saan numerosarjan paikoilleen, kaapin ovi ei aukene. Paniikki uhkaa taas iskeä, onko mies vaihtanut numerosarjaa. Asettelen numerot vielä huolellisemmin keskelle, ja pikkuinen ovi aukeaa!
Sitä helpotuksen tunnetta ei voi saavuttaa muulla tavalla. Korvaamaton tunne!

Iltapäivällä kuvaan avainkaappia blogia varten. Kun katson numeroita kuvassa, näen ne aivan selvästi!

Tästä lähtien otan kännykän mukaan aamulenkille.
Voin ottaa myös avaimen mukaan taskuun.

Loppu hyvin ja töihinkin ehdin ajoissa.
Ja sain kokea tunteen, jota ei saa mistään muusta asiasta!

Maksa

Täs on ollut vähän kaikenlaista...

Pyysin työterveyshoitajalta lähetteen labraan, jotta näen onko hemoglobiini noussut ennalleen. Olen ollut väsyneempi ja ajattein, josko olisi ihan tällainen syy.
Työterveyshoitaja laittoi sitten kaikenlaisia verikokeita otettavaksi, ja aina kun jotain aletaan tutkia tällä iällä, niin myös löydetään jotain.

Normaali Gt maksa-arvo on alle 40, mulla lukema oli 193.
Siinä oli sitten viikonloppu pilalla kun perjantaina aloin netistä tutkia mikä mulla on.
Yleensä arvo nousee liialisesta alkoholin käytöstä, ylipainosta tai runsaasta lääkkeiden käytöstä.
Ja koska nämä kolme tuntuivat epätodennäköisltä, siirryin seuraavaan kohtaan, eli kasvain maksassa.

Lääkäriaika oli tällä viikolla. Maksa ei ollut suurentunut, otettiin uudet verikokeet.
Gt arvo oli pienentynyt vähän, 153:een. Toinenkin maksa-arvo vähän koholla.
Koska mulla ei ole mitään oireita, lääkäri arveli arvojen liittyvän jalkajuttuuni.
Sain lähetteen labraan puolen vuoden päähän, ja jos silloin vielä arvot ovat koholla, niin sitten ultraäänitutkimukseen.

Monenlaisia tunteita tuli käytyä läpi.
Nyt olo on kuitenkin jo rauhallinen.

Ja kiitollinen.