Yllätys :)

Voihan piristys :)
Rakastan yllätyksiä, ja maanantaina postilaatikosta löytyi Yllätys!

Miehellä on tällaisia ainakin kolme, hän ei juurikaan käytä niitä ja joskus olen lainannut hänen yhtä. Tosin hänen kaikki ovat mökillä. Eikä ne ole oikein tyttömäisiä, eikä ollenkaan kauniita.

Mutta nyt sain oman! Ja sekin on harmaa! Ja se on tyttömäinen. Ja kaunis.
Ajattelin josko sille pitäisi tehdä oma naulakko. Siinä olisi sitä kaunis katsella ja muistaisi käyttääkin.

On muuten ihanaa, että  käyttöesineet/tavarat ovat myös kauniita, tekevät arkisista puuhista hauskempia.

Ja kyllä ilahduin,  kiitos Annu!

Ymmärtääkö vai ei?

 

                              Tähän pyydettiin istumaan ja katsomaan...en tiedä uskaltaako..

                                        -En oikein ymmärrä mitä pitäisi tehdä?                                                                                                  
                                                                  

    -Onhan ne nyt ihan kauniita...mutta pitäiskö niille tehdä jotain?                                     
                                                                                                                                    

 

-Nythän mä ymmärsin! Ne pitää ottaa ruukusta pois!

Mökillä

Perjantaisen suunnittelupäivän (työpäivä) jälkeen oli mökille pääsy ainoa keino toipua.
Metsälenkki heti mökille tultua, sai ajatukset jo hiukan tasottumaan.

Töissä tuli niin paljon kiristyksiä, tiukkuutta, negatiivisella tavalla, että siinä taisi mennä  kantava yhteishenki, joka oli se , mikä sai jaksamaan .
Kummallista miten pilkuntarkkoja voidaan olla toisissa asioissa, mutta kun pitäisi noudattaa lakia lapsilukujen suhteen, voidaan huoletta toimia ilman sijaista!

Lauantain sienilenkki pikkukoiran kanssa auttoi vähän lisää. Löydettiin kanttarelleja. Pari keltaista kenttää löytyi, mutta olivat suurimmaksi osaksi jo pahentuneita. Alkoi mielessä soimaan Ellinooran Elefantin paino:  "Se tekee kipeää kun elefantin painon alle jää", tosin sanat muuttuivat mielessä: "Se tekee kipeää kun huonoja kanttarelleja nään".
Loppumetreillä oli enkeli matkassa: kapealla tiellä lötkötteli kyy, pikkukoira meni edeltä, eikä yksikään neljästä tassusta osunut kyyn päälle! Huomasin kyyn vasta omalla kohdallani, ehdin väistää tien sivuun.

Täällä Kemiössä tuntuu, että syksy on paljon pidemmällä kuin Turussa. varsinkin keskustassa ovat vaahterat värjäytyneet mahtaviksi värikkäiksi maalauksiksi.
Metsästäkin löysin punaisia haapoja.

Ilahduin kun kävin pikaisesti kaupassa, ja siellä oli Irlanninnummikanervia!
Oisko se niin, että elämä kantaa ja hoitaa kuitenkin?

Nyt vielä illalla saunaan ja kynttilöitä kehiin, eiköhän se siitä.
Jos kuitenkin tiedät jossain olevan minulle sopivan työpaikan, niin kerro !

Sairas, sairaampi

Kolme viikkoa kestänyt jo tämä tauti.
Alkoi kurkkukivulla, sit meni ääni kokonaan pariksi päiväksi ja tuli yskä.
Liian äkkiä yritin mennä töihin, ja meninkin. Äänen kanssa ei ole koskaan ennen ollut ongelmia, yskän kanssa joka syksy ja joka kevät.
Vaan nytpä oli ongelmia äänen kanssa, ei kestänyt, ei parantunut.
Nyt sitten olen täällä kotona muutaman päivän hissukseen. Yllätys oli, että koko hiljaisuuskaan ei enää ole paras hoito, vaan nyt pitää sananen vaihtaa silloin tällöin.

Tämä tauti on kyllä vienyt voimat, uni maistuu ja lepo.
Jotain yritin tehdä, leikkasin koirilta tassukarvat, vaihdoin asentoa lattialla istuessani, ja silloin naksahti. Nyt on sitten selkäkin kipeä. Ei sais saikkarilla tehdä mitään, rangaistus tuli oitis.

Sain Maaret Kallion uuden kirjan Inhimillisiä kohtaamisia, sen kanssa jatketaan sairastelua.
Olen lukenut 40 ensimmäistä sivua ja olen kaikesta niin samaa mieltä Maaretin kanssa!

Iyengarjoogan kokeilu

Olen ollut kolmen kerran iyengarjoogan tutustumiskurssilla.
Yksi kerta on vielä jäljellä.
En osaa edelleenkään kirjoittaa tuota iyen...ilman mallia.

Tutustujia on paljon. Käsiä ei voi ojentaa sivuille, ja kumartuessa eteen pitää vähän katsoa, ettei ihan toisen takapäässä ole kiinni. Syksy on tätä, kaikki aloittavat innokkaasti uusia liikuntaharrastuksia. Minä, erakkoluonteinen ihminen, en viihdy näin tiiviissä tilassa.

Itse harjoitukset tuntuvat välillä helpoilta ja välillä vaikeilta. Enkä oikein tiedä tekevätkö hyvää vai pahaa.
Molempien kertojen jälkeen on ollut kummallinen kipu vasemmalla kyljessä. Se tuntuu kun nousee istumasta, pitää rauhallisesti ojentautua pystyyn ja kävellä mummokumarassa muutama askel niin helpottaa.

Jotenkin tykkään joogan tunnelmasta ja ajatuksesta.
Keväällä kävin yin joogassa, jossa tehtiin pitkäkestoisia venytyksiä. Kynttilä paloi, oli hämärää ja oli tilaa.

Todennäköisesti jatkan kokeilua vielä, mutta eri paikassa.

Voi voi varhaiskasvatusta....

https://www.aamulehti.fi/uutiset/suomen-paivakodeissa-kytee-todellinen-ongelma-miksi-huonosti-palkatut-lastentarhanopettajat-uuvutetaan-valtavan-tyotaakan-alla-200385909/


Hyvä, että asiasta kirjoitetaan.
Meitä työntekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Vaikea kertoa miten huonosti asiat todellisuudessa on, ilman että rikkoo vaitiolovelvollisuutta.

Alueellisiakin eroja on, ja myös eri alueilla painottuvat eri ongelmat.
On paikkakuntia, joissa lapsilukumäärää kasvatetaan "puolikkailla" lapsilla kohtuuttoman suuriksi. Ja on alueita, joissa perheiden ongelmat ovat suurempia kuin muualla.
Ja perheiden ongelmat näkyvät lapsissa, käytös-kehitys-yms. ongelmina.

Me työntekijät olemme tunnollisia. Puurramme puolikuntoisina flunssassa, koska tiedämme ettei sijaisia ole varaa palkata, ja poissaolevan työntekijän työt kaatuvat suoraan lähimmän työkaverin niskaan.
Useimmat meistä tykkäävät työstään, jos meille annettaisiin mahdollisuus tehdä sitä, niin kuin sitä kuuluu tehdä.
Haluamme olla tukena ja apuna lapsen kehityksessä, tuottaa elämyksiä, kokemuksia. Antaa itseluottamusta, tukea uteliaisuutta ja antaa "siivet" elämään.

Mutta kun aika, kädet eikä voimat riitä, niin mitä voi tehdä?
Missä on ammattiyhdistykset joiden pitäisi ajaa työntekijöiden etuja?
Miksei päättäjien järki sano sitä samaa mitä tutkimukset kertovat, että lapsiin sijoitetut eurot tulevat takaisin moninkertaisina?
On tutkittu, että lyhyempi työaika on kaikille eduksi , miksi meidän työaikaa pidennettiin?
Miksei tehdä mitään, jotta työssä jaksaminen paranisi?

Pelottaa mitä tästä kaikesta seuraa.

Valmista

No, valmista ja valmista...vielä puuttuu sohvan yläpuolelta jotain, ja yksi kattolamppu lisää, mutta listat ovat paikoillaan, ja verhot ja tyynynpäälliset.
Harmaata meillä nyt on.
Vaan tuntuu aika seesteiseltä, tai siis näyttää.

Keittiössä on aina ollut kappa, mutta nyt jäi ylimääräisiksi vaalean harmaat verhot ja kokeilin niitä keittiöön. Ei hassummat. Sopii tosi hyvin keittiön lamppuun.

Sauvosta ostettiin callunat, ja nyt ollaan valmiita talvenkin tuloon.

Ja hauska krysanteemi oven suuhun.
Nyt kelpaa tulla kotiin.

Näistä tykkään tänään

On monia asioita joista tykkään, vuodesta toiseen.
Yksi joka on pysynyt varmaan koko mun ikäni, on ihastus koreihin. Niitä ei koskaan ole liikaa! Lauantainakin näin yhden uuden ihanan, pyöreän, korkea reunaisen, valkoisin naru kahvoin ja harmaalla raidalla kyljessä. Monesti korit jäävät ostamatta kun mies rajoittaa, niin tälläkin kertaa.

Tämä on yks lempparikoreista. Muistaakseni Ikeasta. Rouhea, monikäyttöinen ja kaunis.

Lampaantaljat ovat olleet lemppareitani aika kauan. Nyt niitä alkaa olla...Keinutuolissa valkoinen, kotisohvilla harmaat, mökillä ruskeat...

Lampaantaljat tuovat lämpöä. eivätkä näytä kai koskaan likaisilta.
Kuvassa on toisetkin lempparit: tykkään tyynyistä. Niihin saa vetoketjullisia, helposti pestäviä päällisiä, joten saa kätevästi ja edullisesti piristystä ja uutta ilmettä.

Nämäkin, kolme kahden hinnalla, odottavat kotisohvalle väriläiskiksi päätymistä.

Nämä keittiöpyyhkeet sain joululahjaksi ja tykkään kovasti. Kuuluvat mun harmaaseen kauteen ;)

Valokuvat ovat mun juttu. Tuntuu hyvältä nähdä rakkaita aina ohimennessä, monta kertaa päivässä.
Haluaisin lisää kuvia, mutta ehkä se tukahduttaisi tunnelman.

Puut. Puupinot. Elävä tuli takassa, saunan kiukaassa, puuhellassa, elämän nautintoja.

En ole avuton, en!

Tiistaina meille tuli uusi jääkaappi. Miehellä oli menoa ja minä jäin odottamaan tuojia, ja vanhan pois vienjiä. Tuoja-viejien oli määrä tulla 15.30, tulivat 16.30.
No ehdin harjata koirat ja leikata niiden kynnet.

Keittiön lattialle ne jättivät jääkaapin. Nykyään ei saa enää erillisillä ovilla jääkaappia ja jääviileäkaappia, nyt on vain yksi ovinen, korkea kaappi.

Otin muovit ja tyroksit pois ja katsoin kelloa. Mies tulisi vajaan puolen tunnin päästä. Yhdessä saisimme helposti kaapin alla olevan tyroksin ja muovin pois, mutta... jokin ihme ääni kuiskutti korvaani: "Et kai halua olla ihan avuton nainen, kai sä nyt tajuat jotain APUVÄLINEITÄ käyttää ja saat yksinkin kaapin vaikka paikoilleen asti!"
Enhän minä halua olla avuton! Matto rullalle kaapin alle, revi tyroksi, kallista kaappia, juokse toiselle puolelle, revi, kisko, revi...Onnistui!

Sitten vain kaappi paikoilleen ja töpseli seinään. Johto oli lyhyt, ja kun sain kaapin paikalleen, oli johto pudonnut kaapin taakse. En halunnut vieläkääm olla avuton. Kiskoin kaapin ulos, sidoin narun huom. apuväline, johdon päähän, teippasin narun kaapin päälle  ja työnsin kaapin paikoillee.
Tuolille seisomaan ja teippi irti johdosta ja narun avulla johto yläkaapin reiästä ja vihdoin seinään.
Jee! En ole avuton :)   :)

Uudessa jääkaapissa on tiukka ovi. Aamulla piti tarkkaan miettiä, mitä tarvitsee jääkaapista, että siis ottaa kerralla kaiken, koska ovea ei jaksa montaa kertaa kiskoa auki.

Tällainen päivitys tällä kertaa, jääkaapista...jotta silleen :)

Muistoja perjantailta

Työviikon jälkeen kohti mökkiä. Väsyneenä ja nälkäisenä. Ja mitkäs siellä odottikaan pöydällä!

Ja koska mies ei syö katkarapuja, hänelle oli toisenlainen "pikku" voileipä:

Luksusta! 

Äiti ja isä olivat tulleet kylään mökille. Ja äiti osaa!

Liikaa

Nyt alkaa mun harmaa-kausi mennä jo överiksi!
Tänään huomasin, että kaikki alkaa olla harmaata.

Kaapissa syksyä odottavat verhot, yllätys, yllätys kahta eri sävyä harmaata!
Tällä hetkellä tuntuu, että ostan Ikeasta jotain valkoista verhoa, ja koitan sillä keventää harmautta. Vai olisiko joku voimakkaampi väri vielä parempi? Pinkki?

Tyynynpäälliset kaapissa, harmata ja valkoista. Kelpaisiko? Tyynynpäälliset eivät maksa maltaita, niillä saisi halvalla väriä harmaaseen. Pinkit? Mustat? Mustaa/valkoista? Vai tapetissa pilkahtavaa kultaa?

Harmaan sohvan talvisuojat ovat tietenkin harmaat taljat, apua, pitäisikö tuoda mökiltä valkoiset taljat?

Ja kappas vain, keittiöön ostin viime viikolla Prismasta harmaat tabletit!!!

Kauhukseni huomasin kutovani itselleni HARMAATA pörröpuseroa.

Jokin harmaakausi siis todella on menossa, ja voimakkaana onkin.
Kaikki tämä harmaa hivuttautui vuoden aikana elämääni.
Hiukset pysyköön punaisina!