Kotona

Tultiin välillä kotiin.

Lähinnä Naavan kuvauksen takia. Kuvauksesta kerron myöhemmin, kunhan radiologin lausunto tulee.

Mieli oli eläinlääkäripäivänä ihan maassa, murehdin, huolestutti ja kuvittelin.

Seuraava päivä oli ja parempi, vaikka vieläkin itku herkässä.

Krassi oli alkanut kukkimaan. Alapuolelta ylös kasvava humalakin oli vihdoin päässyt kasvamisen alkuun, vaan taitaa kesä loppua kesken, ennenkuin tämä "kanto" on kokonaan vihreä.

Kolme vuotias hempukka jaksaa tänäkin vuonna kukkia!  Portailla voisi olla useampikin ruukku... Pelargoniat kestävät hyvin meidän mökillä olo ajat, niitä voisi olla enemmänkin.

Saunan pukuhuoneen penkin alle löytyi Jyskistä  korit. Nyt sain laudeliinat ja pyyhkeet kivasti piiloon.

Tuon taljan vaihtoa ruskeaksi mietin, mutta tuleeko sitten liikaa ruskeaa?

Mökille pitää ostaa uusi sänky. Vanha on pehmeä ja minulla tulee selkä kipeöksi siinä. Selailtiin nettiä ja mietittiin mistä tunnistaa hyvän sängyn. Parin viinilasillisen jälkeen oli helppo tehdä päätös: ostettiin tosi edullinen sänky, ja viedään se mökille. Ensin ajateltiin, että ostetaan kotiin hyvä sänky, ja kierrätetään kodin vanha sänky mökille. Mutta kodin sängyssä ei ole mitään vikaa, ja tämä tuleva uusi sänky hyppäsi sanomalehden sivulta eteen juuri sopivalla hetkellä.

Viimeinen kesäomaviikko alkaa pian.

Miten voi aika mennä näin nopeasti!!??!!!

Tämä on ollut niin hyvä ratkaisu, olla kotona koko kesä.

Ensi vuonna uudestaan. pienin muutoksin.

Kesä-ja heinäkuu lomaa, elokuussa voin jo mennä töihin. Miehen loma siihen keskelle ja sitten Lappiin.

Kuvia mökiltä

    Amppelidiana

Edelleen ontuu

18. 5 kirjoitin tänne Naavan ontumisesta. 

Viime viikolla, ennen risteilyä oltiin uudestaan eläinlääkärissä.

Ja ensi viikolla Naavasta otetaan magneettikuvat.

Eläinlääkärissä tilanne näytti muuttuneen pahemmaksi. Vasen etutassu ei ojennu samalla tavalla kuin oikea, ja jalassa on lihasköyhyttää ja turvotusta kyynärän kohdalla.

Oireet ovat ihan selviä kasvuhäiriön oireita. Saattaa olla sittenkin varisluunpala irronnut silloin toukokuussa.

Asia selvinnee ensi viikon lopussa.

Olen hyvä kuvittelemaan, ja tosi hyvä olemaan huolissani.

Olen kuvitellut Naavalle taudin, jossa joku bakteeri syö sen lihakset.

Naava on oma iloinen ja touhukas oma itsensä. Vaikea uskoa, että joku on vialla.

Tänään on löytänyt vesitynnyrin päälliset. Hakee ne tynnyrin päältä yhä uudestaan ja riepottelee pitkin pihaa. Jotain kivaa niissä pyöreissä verkoissa reunapainoineen on.

Naava on myös löytänyt lisää herkullisia marjoja: vadelmat ovat kypsyneet. Alaoksien vadelmat alkaa olla syödyt.

Mitään ei oikein voi nyt loppuloman suhteen suunnitella ainakaan ennen tuota ensi viikon loppua. Voi tulla leikkaus, jotain kuntoutusta ja jokatapauksessa varmaan rajoitettua liikuntaa.

Mieli on enemmän tai vähemmän allapäin. Hoen välillä Edelmanin laulun sanoja: Ei mitään hätää...ja mietin

tuleeko joskus aika, jolloin ei tarvitse olla huolissaan mistään?

Vaihtelu virkistää, ja väsyttää

Nyt se kahden yön yli matka on tehty.

Liikkeelle lähdettiin vähemmän riemullisissa tunnelmissa eläinlääkäri käynnin jälkeen, mutta tosi hyvin pystyin unohtamaan koko asian. Sekään asia kun ei murehtimalla parane.

Oltiin risteilyllä. Hiukan arvelutti lähteä nyt sinne ihmisjoukkoon, onko liian riskiä, kohtalon uhmaamista kun korona ei ole vielä voitettu.

Auto oli laivassa parkissa risteilyn ajan, mikä helpotti huomattavasti ihmisruuhkan välttämistä. Autokannelle ajettiin, sieltä laivaan ja sama toisinpäin, vältettiin jonottaminen terminaalin ruuhkassa.

Pidettiin turvavälejä eikä oltu yökerhossa.

Hytti oli oikein mukava, raikas ja puhdas ja ikkuna merelle. Varsinkin paluumatkalla ikkuna oli kiva, kun ilma ei suosinut kannella tähystelyä.

Yllättävän täynnä laiva oli, olikohan tosiaan täytetty vain 75%.... Ravintoloihin oli ruuhkaa. Paluumatkalla ei päästy haluamaamme paikkaan syömään. Buffet ruokailuun olisi voinut etukäteen varata paikan, mutta en halunnut. En tykkää buffeteista, enkä varsinkaan korona aikana.

Tarpeeksi näin aamiaisella: yksi pappa yski juuri voiden kohdalla....emme sen jälkeen tarvinneet enää voita leivän päälle. Näin myös miten nainen valitsi lautasta, käpälöi yhtä, laittoi takaisin pinoon ja ottikin toisen....

Italialaisravintolaan olisi myös saanut pöytävarauksen, mutta kun sen menu ei ollut ihan mieleinen.

Mutta syötyä ja juotua tuli silti matkan aikana aivan liikaa.

Päivä Riikassa oli kiva. Pari sadekuuroa tuli. Ensimmäisen tullessa hyppäsimme lähimmän kahvilan ovesta sisään , ja toisen kuuron tullessa olimme juuri asettautuneet syömään ravintolan terassille.

Kiertelimme ristiin rastiin vanhan kaupungin katuja. Kävelimme myös kauemmas torille. Voi sitä kukkamäärää. Niin kauniita kimppuja muutamalla eurolla. Vieläkin harmittaa etten ostanut muutamaa kimppua, kyllä ne siinä kävellessä olisi menneet....

13000 askelta tuli täyteen ja olimme humapäisiä ja halusimme uuden kokemuksen elämäämme: mentiin riksan kyydissä takaisin laivalle.  Mennessä jo riksakuskit tarjosivat kyytejä satamasta vanhaan kaupunkiin 15e:lla. Olipa sitten yllätys kun paluumatka olikin moninkertainen. Riksakuski pyysi kyydistä 56e!!! Olemme toki painavia kyydittäviä ja säälitti välillä kovasti kun joutui niin kovasti polkemaan, mutta emme kyllä maksaneet moista summaa. 20 e pulitimme, kuski oli tyytyväinen ja meillä kunnon turistiolo (=huijatut hölmöt).

Karaokeakin oltiin kuuntelemassa ja mietittiin kummat ovat hölmömpiä, ne jotka laulavat vaikka eivät osaa, vai ne jotka tulevat kuuntelemaan laulajia joista kaikki eivät osaa laulaa? 

Ei varmaan kummatkaan ole hölmöjä. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät juuri sitä mitä haluavat, laulavat jos siltä tuntuu ja tanssivat, jos siltä tuntuu jne.  Varsinkin hauskojen tanssijoiden iloinen tunnelma tarttui meihinkin, Ja mansikka margarita maistui niin hyvältä!

Sellainen oli reissu.

Vaan olipa ihana palata takaisin kotiin. Tämä varmaan riitti kesäloma reissailuksi.

Ystävyydestä

Ystävyys mietityttää toisinaan.

Surullista kun joskus aina joku ystävyyssuhde lopahtaa. Ilman mitään riitaa tai kummempaa, se vaan hiipuu. Joku ystävyyssuhde palvelee jotain aikakautta, joku asia yhdistää, ja kun se aikakausi loppuu, ystävyyssuhdekin sammuu.

On monia kavereita, joiden kanssa nähdään harvemmin. Kun nähdään, on kuitenkin tosi kivaa yhdessä. Siinä jää miettimään miksei tavata useammin?  En edes osaa vastata tuohon. Olen ehkä laiska sopimaan mitään. Osa kavereista on vain minun, ja sekin välillä hankaloittaa, vapaa-aika on kuitenkin rajallista ja haluan viettää aikaa perheeni kanssa.

Ystävyydessä on tärkeää kuuntelu. Kuuntelun huomaan siitä, että kuuntelija kommentoi ja esittää lisä kysymyksiä. Tuntuu kolkolta, jos toinen vaihtaa aihetta, alkaa puhua omista jutuistaan.

Tykkään myös siitä, että voin valittaa ihan rauhassa, ei tarvitse olla alati positiivinen. Tää tarkoittaa siis sitä, että voin olla ihan oma itseni, sellainen kuin sillä hetkellä olen tunteineni. Samasta asiasta tykkään ystävänkin suhteen. Jos ystävällä koko ajan kaikki hyvin, en tohdi itsekään kertoa murheitani. Tässäkin se kultainen keskitie, ei voi olla koko ajan roskakorina, johon toinen kaataa kaiken pahanolonsa.

Ystävät on tärkeitä, siitä ei pääse mihinkään.

Miten voisi itse olla parempi ystävä? Kukaan ei koskaan kerro, esitä mitään toiveita minulle. Ja toisaalta taas, sitähän se ystävyys on, että saa olla juuri sellainen kuin on, hyväksytty ja riittävä.

Normaalia vai ei

Mä olen lomalla. Kello on tasan 10.

Olen pessyt ja ripustanut kuivumaan koneellisen pyykkiä.

Vaihtanut lakanat sänkyyn ja puhtaat pyyhkeet vessaan.

Olen tehnyt lähes tunnin pituisen koiralenkin.

Istuttanut pari yrttiä ja pari jotain rönsyliljaa.

Vienyt roskikset.

Kastellut kukkaset.

Poiminut ja puhdistanut kanttarellit.

Pakannut autoon pari kassia mökkeilyä varten.

Ja siis kaikki tämä tänään aamulla , ja kello on nyt 10...

Nousin ylös 6.30, ja mulla on lomaa.

Onkohan tämä normaalia?

Kaikki kasvaa

Kuvat ennen ja jälkeen :))

Ensimmäinen otettiin heti istuttamisen jälkeen kesäkuussa, jälkimmäinen viime viikonloppuna.

Turhaan ostin pelargonian, tämä lobelia olisi yksin täyttänyt laatikon.

Ja hyvin ovat selvinneet vaikkei kukaan ollut kastelemassa pariin vikkoon.

Tänä kesänä on tuntunut siltä, että mökillä kaikki kasvaa nyt paremmin, kun minä en ole ollut nyppimässä. Neilikatkin valitsivat aikoinaan itse kasvupaikkansa tähän saunan eteen. Ja nyt ovat lisääntyneetkin kunnolla.

Kai kaikki koittavat minulle sanoa, että pärjään vaikka on kaksi paikkaa, kaksi pihaa.

Kun tv tarjoaa uusintoja

Tv:stä ei oikein tule mitään kesällä.

Paitsi Emmerdale, joka on ollut aika jännä, onneksi nyt Maya vangittiin, toivottavasti Jakekin tajuaa pian miten manipuloiva Maya oli.  Rhonasta en tykkää yhtään, hankala tyyppi. Lisan kohtalo tuntuu pahalta. Toivottavasti uuden elänlääkärin ja Bellen välillä syntyisi suhde.

Mutta siis koska tv:n tarjonta on ollut vähäistä, olemme löytäneet Areenasta ja Netfliksistä katsottavaa.

Viimeisin sarja oli islantilainen Loukussa. Maisemat ihan erilaiset kuin missään ja sarjassa on muutakin kuin rikoksen tutkintaa. Henkilähahmot ovat moniulotteisempia kuin monissa jännäreissä.

Persaukiset oli vähän hassu sarja. Joka jaksossa eri tarina ja aina olin varma, että tästä he eivät kyllä voi selvitä, vaan kuinkas sitten kävikään. Toinen hämmästyttävä juttu oli, miten rikolliset alkoivat tuntua sympaattisilta.

Normaalit ihmiset oli kovasti kehuttu sarja. Ensimmäiset jaksot olivatkin hyviä, ja tosi kivaa vaihtelua kaikkien katsomiemme rikossarjojen jälkeen.  Pikkuhiljaa mua alkoi kyllästyttää sarjassa jahkailu ja tapahtumien kertautuminen. Katsottiin kyllä loppuun asti, mutta ei sykäyttänyt. Varmasti sarjaan tulee jatkoa, ja toki haluan senkin nähdä.

Gone girl oli koukuttava ja yllätyksellinen.

Siinä ne jotka nyt muistin.

Nyt tajusin

Minäpä hoksasin yhden asian tässä loman puolessa välissä.: haluan lomalla matkustaa jonnekin pois ainakin viikoksi.

Kotona on hyvä olla, mutta kotona on myös paljon tekemättömiä töitä. Olen nyt keskittynyt puuhommiin. Klapikoneelle klapeiksi ja klapit pinoon.  Puuhommien tekemisen meininki parani oleellisesti kun tajusin ottaa Lauri Tähkän avuksi. On niitä muitakin ollut apuna, mutta viimeksi oli Lauri, ainakin pari tuntia.

Komia pino tuli, mutta vielä riittää hommia. Siis tuo jälkimmäinen kuva kertoo siitä, mitä on vielä jäljellä.

Mökillä on hyvä olla, ja onhan se vaihtelua. Mutta sielläkin on helppo keksiä tekemättömiä töitä tai/ja vaipua some tai kirjamaailmaan.

Nyt haluan jonnekin. Haluan vaellella päämäärättömästi. Katsella kaikkea. Syödä valmista ruokaa miettimättä kaupassa mitä ostaisi ja tekisi ruuaksi. Haluan pysähtyä ja juoda kupillisen tai lasillisen ihan kiireettömästi, ottaa ehkä toisenkin lasillisen jos siltä tuntuu.

Haluan paikkaan jossa ei ole kotitöitä, puutarhatöitä eikä puuhommia, eikä kerrassaan mitään muitakaan hommia.

Nyt ymmärrän miksi ihmiset lähtevät ulkomaanmatkoille ja yleensä miksi lähtevät jonnekin.

Ilman Naavaa en halua olla pidempään reissussa, mutta joku mökki itäsuomessa järven rannalla, ja sieltä päivälenkkejä lähikaupunkeihin.

Tai Saariselälle UKK kansallispuistoon. Yöt mökissä tai hotellissa ja päivät puistossa.

Tänä kesänä nuo eivät enää onnistu, mutta olenpa suunnitellut jo seuraavaa kesää :)

Enkä valita, tämä kesä on ollut ainutlaatuinen, eikä edes ole vielä loppu!

Monta kivaa juttua on jo ollut: aamun yllätysvierailu vanhempieni luo, Naavan kanssa tehty Aurajokikävely, Ruissalossa Telakanrannalla pizzailu, kyläreissu Hämeenlinnaan, kavereiden tapaaminen ja loma, joka ei heti lopu :)))

Hyvä päivä

Tänään oli sopiva päivä lähteä "keskustaan".

Ei liian kuumaa, ei vesisadetta.

Tämä oli harjoitusretki Naavalle. Täällä maalla kun ei nähdä mitään, paitsi roska-auto, jota sitten tuijotettiinkin tovi.

Ensin mentiin förillä Aurajoen yli. Ei minkäänlaista arkailua. Istui ja katseli kiinnostuneena ympärilleen. Takaisin päin tullessa kävi jopa makuulle!

Kuvassa förin pienoismalli matkan varrella.

Joen rantaa käveltiin. Ihmetteli veneistä kuuluvia ääniä, vesi liplatteli veneitä vasten.  Ihmetteli naakkoja ja pelästyi sorsaporukkaa. Sille piti vähän haukkuakin, varsinkin kun sorsien pomo röyhisteli ja uhosi siipiään availlen.

Linnan puistossa tuli poliisikoira kahden polisiin kanssa vastaan. Poliiskoira oli sitä mieltä, että Naava on syyllistynyt kaikkiin mahdollisiin rikkomuksiin, ja haukkui vihaisena. Naava pahoitti mielensä, häntä jalkojen väliin ja paettiin paikalta.

Pysähdyttiin vierasvenesataman kohdalle aamiaiselle. Kaksi vuotias kultainennoutaja tuli tervehtimään, ja maistoi Naavan vesikupista. Naava ilahtui uudesta tuttavuudesta.

Seuraavaksi ajettiin rantaan. Siellä oli kyltti, ei koiria. Mentiin ihan toiseen reunaan tyhjää rantaa.

Naava ei olisi tullut ollenkaan veteen, mutta kun itse kahlailin, niin pitihän hänenkin. Hän koitti haukata vettä, tai siltä se ainakin näytti.

Oli kivaa. Olin positiivisesti yllättynyt Naavan käytöksestä.

Ei hän kävellyt sivulla kauniisti, mutta ei kiskonutkaan. Pääasia oli, että hänen kanssaan oli kivaa ja vaivatonta olla. Tosin olimme liikkeellä aikaisin, joten ei ollut liikaa ruuhkaa. Juuri sopiva määrä kaikkea uutta meille maalaisille.