Hyviä hetkiä

Tässä meidän lauantain ruoka, ennen uuniin menoa.
Välimäen hitti: peltiruoka. Ja oli muuten hyvää!
Usein tulee viikonloppuisin syötyä niin, että on ihan ähky olo, tämän jälkeen tuntui hyvältä, kylläiseltä, muttei ähkypuhkulta.
Eli tämä resepti menee jatkoon meillä.

Saatiin lähes valmiiksi meidän nuotiopaikka. Pientä fiksaamista vielä, ja keskusteltavaa.... Minä haluaisin taakse vain humalaa kasvamaan ja peittämään taustan risukasaa. Mies haluaisi laavun.
Huomaa Naava kuvassa! Hän on sitä mieltä, että hän on ollut tämän urakan päätekijä, ja on hyvin ylpeä aikaansaannoksesta.
Istuskeltiin aamupäivällä penkeillä ja nautiskeltiin. Tunsimme itsemme vähän hölmöläisiksi tuijottaessamme tyhjää nuotiota....Saattaa olla, että meillä on vielä kivampaa kun sytytetään tuli...

Ja nyt taas kohti arkea ja vappua.
Kelit sen kun viilenee, vapun perinteinen juhlinta jää nyt väliin ja apeus iskee hetkittäin.
Onneksi  hyviä hetkiä on ollut enemmän.

Kalliita päiviä

Kyl mää niin pal hyvin koton viihryn!

Mulla on ollut kaksi palkatonta vapaapäivää ja olen nauttinut.
Jotenkin kun tiedän miten "kalliita" nämä vapaapäivät ovat, niin olen osannut paremmin nauttia niistä.
Olen pitänyt huolta, että ne ovat olleet rahansa arvoisia.
Lopputulos on, että minusta ne ovat olleet niin arvokkaita ja ihania, että niistä olisi voinut maksaa enemmänkin.

Poskia kuumottaa ulkoilun määrästä.
Molempina päivinä pieniä vaelluksia eväineen.
Toisena päivänä hyvän ystävän kanssa, turvaväli pidettynä, ja toisena päivänä ihan omassa seurassa, yksin Naavan kanssa,

Voi hitsi miten tyytyväinen olen näihin päiviin!

Naavan työpäivä

Naava on ollut kolmena päivänä töissä.
Ensimmäinen kerta oli sähellystä. Ei osannut rauhoittua mihinkään.
Toisella kertaa oli rauhallinen, söi luutaan, seurusteli ja nukkui.
Nyt oli kolmas kerta...

Naava ajatteli, että töissä kuuluu tietysti tehdä jotain töitä.
Hän löysi nukkekodista keinutuolin. Varastosta villalankaa. Pikkuhuoneesta dublo ukkelin. Kotileikkihuoneesta löytyi munakenno, joka piti silputa pieniksi paloiksi.
Ja koska kaupungissa on ulkona hajuja tsiljoona kertaa enemmän kuin meillä, niin eipä muistanut tehdä mitään asioitaan ulkona. Tuli sitten vielä pissatkin matolle.

Oikeaan työhön Naava pääsi erityisryhmässä. Ensimmäisellä kerralla jo syntyi joku yhteys pojan ja koiran välillä. Nyt toisella kerralla päästiin heti asiaan, leikkiin.
Naava otti metellisen pikkuauton suuhun, ja selitin pojalle, ettei Naava osaa leikkiä autoilla, pallo on hänen lempilelunsa. Poika katsoi Naavaa lempeästi ja sanoi: "Naava katso, minä opetan, näin ajetaan autolla."
Poika ei tuskastunut Naavan osaamattomuuteen (hyvästä opetuksesta huolimatta, Naava ei oppinut ajamaan pikkuautolla, ainakaan vielä) vaan haki Naavalle pallon.

Työrupeaman jälkeen Naava oli hetken kahvihuoneessa. Kun hän oli saanut kaikki tervehdittyä, hän oli valmis lähtemään. Sellainen tyypillinen  "lapsi": en jaksa kuunnella aikuisten juttua, mennään jo, tylsää.

Seuraavaksi oli koulutusta. Puheterapeutti kertoi puhetta tukevista peleistä, leikeistä yms.
Siihen Naava nukahti. Ensin kyljelleen, ja lopulta kiepiksi.

Lopputyöpäivä oli yhtä väsyttävä. Ja oli helppo nukkua kun kaikki pysyivät paikallaan tehden pöydän vieressä valmisteluja.

Työpäivät ovat rankkoja.
Sen näki Naavasta kun päästiin kotiin. Alkoi riiviä-elämä: pihalla täyttä vauhtia ja mun pionipenkkiin kaivamaan. Komensin pois, niin siitäkö innostui vaan enemmän. Oli pakko virittää aita pionien ympärille.
Ja saunatuvan viereen oli ilmestynyt outo kivikasa, jota piti luimistella ja haukkua.

Sellainen päivä tänään, maanantaina.

Jaksaa, jaksaa vai jaksaako

Taas mennään uutta viikkoa kohti.
Tänä viikonloppuna on ollut iloakin. Ja se ilo kasvaa suuremmaksi kesäkuussa.
Olen kuunnellut Maaret Kallion livelähetystä, siitä ei olut apua, nukahdin.
Olen lukenut Kallion Voimana toivo-kirjaa. Se on ollut hidasta, pitää lukea samaa sivua uudestaan ja uudestaan, liekö toivo ihan hukassa kun ei ymmärrä lukemaansa, vai missä vika.

Välillä unohtaa koko koronan. Uskottelen itselleni myös, että ollaan jo voiton puolella.

Paras ajatus kaiken keskellä on se, ettei tuhlaa energiaa asioihin joihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Mutta muuttaa niitä asioita joihin pystyy itse vaikuttamaan.

Aurinko, aurinko

Mieli piristyi kun oli vapaapäivä ja aurinko paistoi.
Käytiin paikallisessa puutarhassa aamulla orvokkiostoksilla. Oltiin ainoat ja päivän ensimmäiset asiakkaat.
Ostettiin 10 orvokkia.

Naava nautti kun oltiin kaikki pihalla.
Poltin kaadettujen puiden oksia. Nyt olisi nuotiopaikka valmiina ottamaan nuotiokivet vastaan.
Vaan mies sanoi ettei se niin vain käy; pitää tehdä kunnolla....kaivaa pois maata, laittaa hiekkaa jne.
Mun tavalla se ois jo valmis!

Naavan kanssa kaivettiin syreenille kuoppia. Valkoiset syreenit maksaa 10e enemmän kuin lilat. Kunhan multa tulee, niin haen kolme valkoista syreenia tuohon saunatuvan eteen.

Pyykit kuivuivat ulkona ja elämä jatkui,  päivän ajan kaikki oli niin kuin ennenkin.

The vihko

Ihanaa postia postilaatikossa!
Ihan käsinkirjoitettu kirje!  Se on vaan ihan luksusta.
Ja tuo musta vihko. Sillä on ihan oma tarkoituksensa.
Siihen kirjoitetaan joka ilta mistä kolmesta asiasta on kiitollinen juuri tänään.

Toisinaan ajattelen, ettei tuollaisella "väkisin-pakkopositiivisuudella" pötkitä pitkälle.
Nyt kuitenkin, kun siihen on ihan oma vihkonsa, jonka on lähettänyt hyvä ystävä, niin innolla aloin täyttää vihkoa.

Ja kiitollisuuksia tulikin helposti enemmän kuin kolme :)
Nyt mietin voiko samoja kiitollisuuksia kirjoittaa vaikka jokapäivä?
Kyllä varmaan.

Yhdessä

Eipä tarvii mitään tehdä enää yksin.
Hain kompostoitunutta multaa kottikärryllä, Naava mukana. Jos jättää hänet aidan toiselle puolelle puree aitaverkkoa ja huutaa, joten mukaan vaan (siis komposti on n.kolmen metrin päässä aidasta...).

Levitän kompostia vadelmapensaille, Naava syöksyy joka lapiollisen jälkeen katsomaan menikö multa oikeaan paikkaan.

Revin rikkaruohoja pionien ympäriltä. Naava auttaa, hänkin repii...muttei aina rikkaruohoa...

Laitettiin linnunpönttö puuhun, Naava mukana, tuijotaa ylös ja nyökkäilee kun hänen mielestään pönttö sopivalla korkeudella.

Laitan revittyjä rikkaruohoja kottikärryihin, Naava auttaa...repii takaisin osan, hänen mielestään niitä voi vielä käyttää pihalla johonkin.

Haravoin lehtiä kasaan, Naava auttaa, syöksyy haravaan kiinni, juoksee karkuun, juoksee haravoidun lehtikasan läpi niin että lehdet lentää...

Istun keinussa ja kudon, Naava auttaa; varastaa lankakerän....


Sellaisia paimensukuiset lapinkoirat ovat, osallistuvia.
Juuri sellaisen minä halusin.
Sellaisen minä sain: Naava.

Pääsiäistä

Joko voi haaveilla, että tämä korona-aika loppuu?
Joko voi istuttaa orvokkeja jokapaikkaan?

Korona-aika ei kai ole vielä kunnolla edes alkanut, plääh.
Eniten......tässä työt. Haluan takaisin mun arjen, jossa on tutut lapset, normi kevät ilot ja retket.
Haluan odottaa kesälomaa, ja tietää koska se on. Ja haluan suunnitella mitä kaikkea voisi tehdä lomalla.
Ihailen ihmisiä, jotka pysyvät rauhallisina, joita ei tunnu mikään hetkauttavan ja jotka sopeutuvat kaikkeen. Eivät ole silti teko pirteitä, yltiö kiitollis-positiivisia,  vaan sellaisia ihana turvallisen seesteisiä.
En mäkään koe olevani mikään panikoiva säheltäja, olen kyllä mielestäni rauhallinen, mutta sisällä kuohuu, ja nyt kuohuu jo yli äyräiden. Hävettää, kun kaikki on kuitenkin tosi hyvin ja mulla on aihetta kiitollisuuteen niin monessa asiassa. Mutta toi työ.......
Olen nyt tehnyt jonkinlaisen päätöksen asian suhteen. Se ei ole päätös josta voisin olla ylpeä, mutta se on pelastusrengas johon pudottaudun, jos siltä tuntuu.

Onneksi nyt on lomaa neljä päivää. Mä niin nautin. Koitan kaikin voimin työntää kaikki töihin liittyvät asiat pois mielestä. Tämä on nyt sitä aikaa jota haluan elää.

Metsälenkkejä tehty. Yhtään sydäntä en metsästä ole löytänyt. Sain vinkin ystävältäni, samolla metsässä etsien sydämen muotoisia juttuja, se rauhoittaa. Ehkä kävelin liian nopeasti.
Kauneinta metsälenkillä oli kaikki ojat, ja niissä oleva vesi, ja ojien reunat.
Täällä mökkimetsissä on paljon enemmän vesiojia kuin kotona.

Tykkään myös taivasta vasten olevista puista. Niin selkeää.

 Ja mitäkö Naavalle kuuluu?
Naava kasvaa ja voi hyvin. Naavakaan ei tykkää mun työpäivistä. silloin ei ruokakaan maistu niin hyvin. Naavalla on itsevarmuus kasvanut. Laajentaa reviiriään, uskaltaa olla kauempana meistä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että luoksetulot sujuu, kunhan ei ole mitään mielenkiintoisempaa menossa. Tai jos luoksetuloon liittyy jotain mistä Naava ei tykkää, esim. joutuu remmiin, joutuu sisälle tai joutuu pesulle. Pesulle joutuminen on kaikista kamalinta. Kun jouduin pesemään tassut vesi-hiekka-multa-leikin jäkeen , Naava ei tullut seuraavana päivänä lainkaan vapaaehtoisesti sisälle.Tämä on suurin ongelma tällä hetkellä.

Ja kyllä aion ensi viikolla istuttaa orvokkeja.
Saunatuvan portaille johonkin kivaan astiaan, niitä tummansinisä joissa valkoista keskellä, tai keltaista.

Ja tietenkin: ihanaa, leppoisaa, rauhallista pääsiäistä kaikille!

Terveisiä täältä

Täällä kaikki hyvin.
Kukaan tutuista ei ole sairastunut, siitä olen kiitollinen.

Ainoa mikä rassaa hermoja on työ. Jahkailu, pähkäily ja epävarmuus ei ole kivaa. Enkä tiedä onko hyviä vaihtoehtoja edes tulossa. Meitä siirretään muihin tehtäviin, aikataulusta ei tiedä, eikä tehtävästä.
Monessa palaverissa otettu esiin kesälomat, että ne saattavat olla toukokuussa. Mutta siitäkään ei mitään varmuutta ketkä ja koska.

Aloitin kutomisen. Ne ihanat järjestyksessä olevat silmukat <3

Itselleni todennäköisesti kudon.
Puuhommia on myös riittänyt ja riittää edelleen. Tykkään. Ruumiillista työtä, jossa näkee heti työnsä jäljen. Ja tietää minkä verran työtä on, kun katsoo pöllikasaa, niin selkeää.

Naavan kanssa lenkkeily on kivaa. Samoja lenkkejä mennään, välillä lumisateessa ja välillä auringon paisteessa, siinä vaihtelua tarpeeksi. Joku oli laittanut oravan kuusen, liekö nalle-bongauksen uusi muoto. Onkohan muualla Suomessa sama Nalle-juttu? Eli nalle ikkunaan, niin ohikulkijat voivat lähteä kävelemään ja bongailemaan nalleja talojen ikkunoista.

 Saunominen, hyvä ruoka ja viinilasilliset tuovat oman hyvän lisänsä, ja elo on suhteellisen hyvää juuri nyt.