Vuoden 2019 parhaat

Saunamökin valmistuminen!
Olen nauttinut jokaikisestä saunomiskerrasta. Mökillä käynnit vähentyneet tämän jälkeen...

 Äidin kanssa huhtikuussa vietetty lomanen Naantalissa. Kiireetöntä ja ylellistä. Ja nautittiin molemmat.

 Yhteinen parisuhde viikonloppu Hangossa. Hanko oli kaunis, ruoka hyvää, yhteinen aika ja yhteinen uusi kokemus.

 Uusi keittiö! Pikkuhiljaa koti muuttuu meidän näköisemmäksi ja ennen kaikkea myös toimivammaksi. Isompi jääkaappi ja isompi tiskikone ilahduttivat joulunakin tosi paljon.

Ikimuistoinen ja ehkä ainutlaatuinen Tähkän keikka aitiossa.  Kaikki oli täydellistä, ruokaa, juomaa, seuraa, Tähkä ja vielä kyydit mennen tullen.

Vuoden lopuksi tieto siitä, että saadaan uusi perheenjäsen. Ja vielä nähtiinkin koko pentue.

Kiitos vuodesta 2019 !
Oli paljon ilon aiheita kaikesta huolimatta.

Omituista löpinää

Voiko tänne kirjoittaa vaikkei ois mitään järkevää sanottavaa?
Kyllä voi.
Aurinko paistoi ja houkutteli kahdelle kunnon lenkille. Lisäksi on toi "personal traineri" hoidossa, niin hän pitää myös huolen,että tulee kuntoiltua.

Ensin vähän pelotti, kun niistä Kemiön susista on ihan lehdissäkin kirjoitettu. Mutta ei niitä näy, niin ei niitä kai sitten ole oikeasti olemassakaan. Yksi valkohäntäpeura nähtiin. Siinä on susille paljon enemmän syömistä kuin meissä, joten kyllä siellä metsässä ihan turvallista on.
Ja metsässä on aina kaunista, ihan jokaisena vuodenaikana.

Yön pakkanen oli tehnyt taidettaan. Silti solisi. Kuunneltiin mun " personal trainerin" kanssa sitä hetki. Hän ei malta kovin kauaa olla paikallaan; lihakset kuulemma kylmenevt ja syke pitää pysyä korkealla lenkin ajan.

Vaikea sanoa kumpi tekee parempaa: liikunta vai metsä.  Jokatapauksessa alan kohta olla oma itseni.
Keksin jopa töihin jotain ideaa. Ei kyllä sais, miettiä töitä.
Ekaa kertaa tänä talvena oli kunnon talvikengätkin jalassa. Ne on ihanat, niissä on lampaanvillaa sisällä ja ne on niin lämpimät. Tätä menoa ne kestää vielä monta talvea, tämä kun taisi olla ensimmäinen pakkaspäivä( -7) tänä talvena.

Tässä vieä kuva "personal trainerista". Hän sanoo ettei pysty hoitamaan mua kuntoon kun on oikea työ toisaalla. Pitää hankkia kuulemma oma personal traineri. Ei hätää, hän on tulossa!

Möksällä

Mökin rauhaan tultiin.
Tuikut oli heitelty/kuljetettu pitkin takan edustaa, joitakin niistä maisteltu.
Valkosipulista oli syöty iso pala.
Koiran kamman kumista vartta oli maisteltu.
Hiiren papanoita oli siellä täällä ja haisi hiirelle.
Että oli idyllistä!

Imuroimalla ja rätillä aloitettiin.
Veden kannolla ja koiralenkillä jatkettiin.
Ja juotiin kahvit.
Pian saapui pimeys ja jo pieni rauhakin.

Tuoksukynttilöitä voisi ostaa mökille lisää....

Joulu meni

Mun joulu meni vähän sumussa. Pennut pyöri mielessä päivin ja öin. Havahduin siihen,miten monta viikkoa vielä tätä odotusta kestää! Sydän meinaa pakahtua!
Lisäksi pitkästä ajomatkasta tai syyskauden stressin purkautumisesta johtuen, mun niskat meni jumiin. Venyttelin ja pyörittelin, mutta kyllä jumin aukeaminen taitaa nyt viedä useamman päivän.

Sain kaikki läheiset aatoksi meille, joten oli hyvä olla.
Joululahjojakin tuli. Saatiin lahjakortti pakohuoneeseen, jonne menosta olen jo vuosia haaveillut.
Pakettikortteihin kirjoittamani vihjeet herättivät hilpeyttä. Marraskuussa panostin paketointiin ja vihjeisiin, joulukuun alussa vielä paketointiin, mutta viimeiset lahjat oli jopa ilman paketointia!

Tämän kirjan sain kasvattajalta, ja sitä on nyt tullut luettua. En ole vielä puolessa välissäkään, mutta ensi vaikutelma kirjasta on vähän huono. Kirjassa kerrotaan kaikista vaaroista mitä pennun kanssa voi eteen  tulla. Tottakai on tosi tärkeää olla varovainen ja tietää esim. mitä suklaan tai ksylitoli syöminen koiralle vaikuttaa, mutta jos varoituksista tulee kirjan pääpointti, niin alkaa ahdistaa. Haluan uskoa kaikessa positiiviseen vahvistamiseen ja ilon kautta oppimiseen.
Toivottavasti kirjasta vielä löytyy tätäkin puolta.
Vaikuttunut olen siitä, miten paljon kasvattaja panostaa tähän pentueeseen, mm. antamalla tällaisen kirjan jokaiselle pennun ostajalle.

Onneksi on vielä lomaa jäljellä.
Nyt vasta paljastui miten poikki olinkaan.
Ehkä mennään mökille rauhoittumaan vähäksi aikaa.

Oisko se hän?

Ajettiin viikonloppuna tapaamaan meidän uutta perheenjäsentä.
Ihan höpertyneenä ja pökertyneenä olen tuon tapaamisen jälkeen.
Niin ihania persoonia ihan jokainen.

Oli yksi rohkea, hän tutki kännykkää, puri sukkaa, maistoi laukun hihnaa ja riehui kettulelun kanssa.
Oli yksi jonka häntä heilui hurjasti kun hänelle puhui.
Oli yksi topakka, joka koitti saada kavereitaan hereille ja joka uskalsi yksin lähteä seikkailemaan suurempaan maailmaan.
Oli yksi suloinen pötköttelijä, joka nautti kun vatsan alta rapsutteli.
Oli yksi nautiskelija,joka valitsi aina pehmeimmän tyynyn, jonka päälle asettautui nukkumaan.

Onneksi ei tarvitse itse valita kuka meille muuttaa! Olisi aika mahdoton tehtävä, koska voi valita vain yhden.

Nyt he vielä opettelevat emonsa luona monia taitoja, ja sitten tammikuussa mennään hakemaan hänet kotiin.
Ja minä odotan. Vietän joulua lähimpien kanssa. Lomailen. Lepään.
Sitten teen vähän töitä, ja sitten, sitten haetaan hänet kotiin.

Eikö tää koskaan lopu?

Tämä viimeinen viikko ennen lomaa on ollut extra-super pitkä!
On ollut monenlaista hässäkkää töissä.
Kotona rauhallista.
Oikeastaan kotona olo on mennyt nukkumiseen tällä viikolla.

Ja että missä mallissa jouluvalmistelut?
No, mähän olen tavallaan jo viettänyt sen joulun...Ihan oikeesti toivon, että mun joulu palaa kun loma alkaa. Joulukoristeet oli valmiina ripustettavaksi, ja mitä teinkään...laitoin koristeet takaisin laatikkoon!
Tiistaina kun normaalit ?ihmiset laittavat jouluruokia, ostavat lahjoja ja siivoavat, me oltiin elokuvissa.
Osa leffasta meni torkkuessa. Joskus kun lapset olivat pieniä ja tein vuorotöitä nukahdin kun oltiin Leijonakuningasta katsomassa, mutta en kyllä sen jälkeen ole edes torkkunut.
Ei leffa ollut huono, minä vaan olin väsynyt.
Leffa oli Tarhapäivä. Ärsytti ja mietitytti taas kerran millaisiksi varhaiskasvatuksen työntekijät kuvataan. Hassuiksi, persoonallisesti pukeutuneiksi, omituisia sykkyräkampauksia ja jutut ovat jostain eri maailmasta.
Mietin vaan, että mistä tällainen kuva syntyy. Tosiasia taitaa olla, että ainakin osa työntekijöistä on juuri tällaisia; seura tekee kaltaisekseen, eli aikuisia, jotka yrittävät näyttää noin kuusi vuotiailta.

Omatunto hiukan kolkutteli tuosta joulun ohi marssista. Ja niin minä löysin kaupasta koristeita, jotka pystyin ripustamaan ikkunaan.

Nyt vielä viimeinen työpäivä edessä. Hymyilyttää jo.

Valmisteluja

Maltillisesti ja kärsivällisesti odotan pennun kotiin tuloa.
Jotain pientä tässä pitää kuitenkin ehdottomasti tehdä, jotta jaksaa olla kärsivällinen.

Ensimmäinen lievitys odotukseen tuli työkaverin toimesta, sain tällaisen turvaliivin pikkuiselle.

Seuraavaksi piti varustautua ensi kohtaamista varten. Ostettiin tassupeitto ja lelu. Ne jätetään kasvattajakotiin keräämään tuttuja hajuja, jotta kotiinlähtö olisi pennulle helpompaa tuttujen hajujen saattelemana.

Kolmas lievitys reissu tehtiin Mustiin ja mirriin ja ostettin valjaat, turvavyö ja talutin.
Jotenkin epätodellinen olo vaikka valmistautumisia ollaan  tehty. Ehkä asia muuttuu todellisemmaksi kun pentu henkilöityy, eli kun saadaan tietää kuka meille oikein muuttaa.

Vielä on hankittava pieni kaulapanta, muovimattoa ja oviaukkoon portti.
Ja pennun unipaikka saadaan.

Odotusaikaan  mahtuu myös toisenlaisia tunteita. Varsinkin tällä viikolla kun Veiti olisi täyttänyt 12 v. tuli surullisia tunteita.
Sydäntä riipii syvältä, tekee kipeää ja toisaalta kun katselee pentujen kuvia,sydän meinaa pakahtua moisista söpöläisistä. Voimakkaita tunteita.

Keikka

Olipa sellainen lauantai ilta jota muistellaan vielä vanhanakin!
Eka kertaa aitiossa. Ei tarvinnut jonottaa, ei sisälle, ei ulos eikä vessaan.
Aitiossa oli tarjolla kahta erilaista pizzaa, monenlaista juotavaa, juustokakkua ja kaikenlaisia sipsejä.
Seurakin oli hauskaa, vaikkei tunnettu porukasta kuin yksi pariskunta.
Aition edessä oli vähän kuin parveke, jossa oli tuolit, ja siinä oli mahtava paikka seurata keikkaa.

Tähkä jaksoi taas vetää keikan täydellä energialla. Totuttuun tapaan tuli yleisön joukkoon laulamaan pari biisiä.
Joku nätti nainen sai tähtihetken, kun Lauri lauloi hänelle, hänen edessään koko biisin.
Mahtava yllätys oli, kun Erin tuli lavalle laulamaan Minä olen sinun, yhdessä Laurin kanssa. Seuraavaksi haluaisinkin Erinin keikalle.

Kolme mun suosikkia Laurin biiseistä on Minun Suomeni, joka kertoo myös minun Suomestani, toinen on Sinä olet minun, kaunis, riipaiseva, ja kolmas samaan aiheeseen kuuluva Mä en pelkää.

Sunnuntai olikin sitten sellainen vetämätön päivä.
Koitin pariinkin otteeseen nukkua päikkärit, mutta ei pystynyt. Niinpä päivä meni sellaisessa pienessä harmaassa sumussa.

Mutta siis kyllä tämä menee vuoden 2019 top kolmoseen :)

Hiipuuko?

Voi voi kun ei ehdi...
Aina tämä vauhti vaan kiihtyy ennen joulua. Olisi vaikka mitä joulumarkkinoita ja joulukonsertteja ym. joihin olisi kiva mennä, mutta kun on menoja, eikä kahteen paikkaan kerkiä yhtäaikaa

Tälläkin viikolla olisi pitänyt kiitää suoraan työ-juhlasta kauneimmat joululaulut konserttiin. Ehtinyt kyllä olisi, mutta kyllä juhlat vei voimat. Työ-juhla onnistui kyllä,vaikka pelkäsin että tietokone, kaiuttimet tai videotykki tekevät mulle oharit. Varmuuden vuoksi otin kotoa oman tietokoneen, meillä on sen kanssa luottamuksellisempi suhde.

Viikonloppuna olisi markkinoita, mutta mies joutuu töihin ja minäkin menen nuorimmaisen kotiin siivoamaan.
Mutta lauantai illalla juhlitaan Tähkän seurassa! Mun ainoa pikkujoulu tänä vuonna.

Mun jouluinnostus meinasi tällä viikolla hiipua.
Koitan nyt käynnistää sitä uudelleen.
Tämä työ vaan..nyt ei olla askarreltu tonttuja ym. mutta on joulukirkko, joulukonsertti, joulujuhla, joulunäytelmä, joulukalenteri, joulupiparien leivonta jne. jne. ja mulla alkaa tulla korvistakin ulos kaikki jouluun liittyvä.
Koska liika on aina liikaa, mulle.

Nyt saan kuitenkin rauhoittua viikonlopun viettoon.
Kyllä se tästä.
Ja jeeeeee...tänään oli tilipäiväkin:)  (pieni tili, suuri ilo)

Tapahtui kaksi viikkoa sitten...

Lauantai sunnuntai vastaisena yönä näin unta, että meillä oli kettu. Ja se kettu synnytti poikasia. Kahdelle annoin nimenkin unessa.
Sunnuntai aamulla seitsemältä avasin kännykän.
Meille oli syntynyt pentu!

Kuvissa näkyi mustia ja ruskeita pentuja, ihan koiran näköisiä jo.
Itkuhan siinä tuli.
Sunnuntai sai ihan uuden ilmeen.
Jääkaapista kuohari pullo, ja niin me skoolattiin ja juotiin sunnuntai aamulla seitsemän jälkeen kuoharia.
Eihän siinä meinannut järki pysyä päässä. Pari viestiä lähimmille ja lisää kuoharia.

Poskilihaksissa alkoi tuntua, hymyily vaan jatkui.
Haberin Nyt saa tuulettaa biisi alkoi soida päässä. Ja pakkohan se oli laittaa oikeastikin soimaan.

Joku typerä ääni sisällä sanoi että vielä voi tapahtua vaikka mitä, ei kannata iloita vielä.
Onneksi järjen (eikä oikeasti ole edes järjen ääni, vaan typerä vanha uskomus,itku pitkästä ilosta jne.) ääni sai häipyä Kun on syytä iloita, kannattaa heti iloita! Elää tämä hetki juuri nyt, ja nyt on lupa ja syy iloita.

Olin jo valmis Mustiin ja Mirriin: valjaat pienelle, ja turvavyö...
Nimikin vielä puuttuu. Kun en tiedä kuka se heistä on, miltä näyttää.
Jotain oli kuitenkin saatava tehdä, lisää kuohuviiniä, ja lähetin kukkia. Höpsö minä.
Saan olla höpsö!

https://www.youtube.com/watch?v=cjwiGkhVBhI

Kiitos hyvää

Helmiltä kopioin tämän idean keskittyä nyt kaikkeen hyvää, mitä elämällä on tarjota juuri nyt.

-Nelipäiväinen työviikko tällä viikolla tuntuu hyvältä. Pidennnetty vapaa antaa mukavasti voimia lisärutistukseen ennen joululomaa.

-Tiistaina sain valmiiksi joulujuhlavideon. Iso helpotus. Voisi sitä vielä viilailla hienommaksi, mutta päätin, että on riittävän hyvä.  Tämä on myös positiivinen asia, että osaa tyytyä riittävän hyvään.

- Black Fridaynä tilaamani housut tulivat, ja ne olivat molemmat sopivan kokoisia ja hyviä. Annoin itselleni luvan pitää molemmat housut.

- Veronpalautus tuli keskiviikkona. Kivaa aina kun tilillä on jotain. Edes hetken;)

-Punaisia samettisia tyynynpäällisiä tuli sittenkin Ikeaan lisää hyvissä ajoin ennen joulua. Nyt minulla on niitä kolme

-"Personal traineri" tuli ja sain jo perjantaina lenkkiseuraa. Sadekaan ei haittaa kun on hyvät vaatteet.
Ja seuraa.

-Joululoma edessä
-Lomapäiviä jäikin vielä

- Pihasauna . Kyllästynköhän siihen vielä? Totunko joskus niin, etten sinne mennessä enää ajattele miten ihana se on?

-Hiljaisuus kotona. Ei kuulu liikenteen ääntä, ei naapurin ovikelloa, ei lasten huutoa, mutta kuuluu sadepisaroiden ropina ja tuulen humina.

-Lauri Tähkän Minun Suomeni. siinä on myös minun Suomeni.(Lauri voi laulaa mitä vaan, ja se kuulostaa uskottavalta ja hyvältä, kuten virsi Kosketa minua henki) .

Siinäpä ne.
Kyllä sieltä syvyyksistä  sai kaivettua hyvyyksiä :)

Joulukalenteri

Tein miehelle joulukalenterin.
Kihisin innosta, ja odotin kovasti joulukuun ensimmäistä, jotta saan paljastaa kalenterin.
Kalenteria voisi parantaa paljon. Tämä on niin tuttua, ja tosi kannattavaa aina pohtia miten voisi asian tehdä VIELÄ paremmin, hienommin tai taitavammin.
Mutta siis, olisi voinut hankkia vanhanaikaisen puulaatikon, johon nämä olisi asetellut. Olisi voinut luukun numeroinnin tehdä kauniimmin ja koristeellisemmin.
Mutta, mutta, ehkä tällainen äijämäisempi versio on nyt täydellinen.

Kumma tunne oli kaupan kassalla kun ostin näitä tarvikkeita kalenteriin, nolotti. Aloin jopa  kassalle selittää mihin tarvikkeet tulevat...noloa.
Mies nauroi saadessaa kalenterin. Taisi olla mieluinen kalenteri.

Joulumarkkinoilla

Käytiin markkinoilla Teijolla ja Mathildedalissa.
Olipa eroa tunnelmassa.
Mathildedal on paikkana ainutlaatuinen idylli, mutta ei se yksinään tee tunnelmaa.
Tunnelman tekee ihmiset, myyjät ja puheen sorina.

Ostettiin saunaan kiukaan päälle laitettava troolari, joka vähän vuotaa. Myyjä oli tuotteensa takana. Siinä on suuri ero myytkö tuotetta vain saadaksesi sen myytyä, vai myytkö tuotetta koska uskot tuotteeseen.  Troolarin myyjä tiesi tuotteesta, opasti ja neuvoi. Juoksi vielä peräämme antamaan lisä ohjeita. Ja kaikki tämä luontevasti ja aidosti, ilman lipevyyttä tai mainoslauseita.

Mathildedalissa viihdyin paremmin.
Teijolta ostin kauneimman joulukranssin oveen.

Halusin jo aiemmin kranssin oveen, mutta mies sanoi ettei uuteen oveen hakata naulaa.
Vaan ei hätää, ovessahan on ristikko, joka on osin "irti", narun sai pujotettua ristikon alta. Ja taas kerran sopu säilyi meidän talossa.

Ja nyt alkaa joulukuu!
Ei tarvitse enää himmailla!