Syksy

Kaikki alkoi siitä kun täytin vuosia.
Sain lahjaksi meikkihetken.
Viime viikolla käytin lahjani.
Nuori nainen, joka opasti ja meikkasi minut oli aivan ihana. Hänestä näkyi jo päältä, että on tyyli-ja värisilmää.
Siinä meikkejä valitessa tuli puheeksi värianalyysien värityypit. Hän itse on kevät. Minä olen aina pitänyt itseäni syksynä. Nyt en enää ole ihan varma, melko varma kuitenkin yhä :)
Keväällekin näytti sopivan lämpimät värit.

Katsoin netistä syksy värikarttoja. Kartoissakin on eroa.

Tässä esimerkiksi on harmaan sävyjä, vaikkei harmaan pitäisi ollenkaan kuulua syksyn värikarttaan. Voisiko olla niin, että tämä kartta onkin jonkun, joka ei olekaan puhdas syksy?

Tämä näyttää enemmän syksyn värikartalta. Yllättävän paljon on puaisen-oranssin eri sävyjä. Tuota keltaista vierasta. Okran keltainen kyllä tuntuu omalta. Ja tästä taas puuttuu joku valkoisen sävy, luonnonvalkoinen.

Pitänee tehdä oma värikartta. Vai riittääkö että se on päässä?
Asia tulee havainnollisemmaksi kun näkee koko värikartan edessään. 

Vaikka olen ajatellut olevani syksy jo aika kauan, niin mistä ihmeestä vaatekaappiini on tullut niin paljon valkoisia vaatteita?

En myönnä olevani pinnallinen. Haluaisin kuitenkin näyttää hyvältä. Jos näyttää hyvältä, tuntuukin hyvältä. Siinä asian ydin, korostettuna tuon lauseen kaksi viimeistä sanaa.

Viikonloppu

Meillä oli ilo saada pikkukoira viikonlopuksi mökille.
Hän saa kummasti eloa Joikun ja Veitin elämään. Kuten videosta näkyy, Joikun hoikkuuden salaisuus on pikkukoira. Jos olemme keskenään pojat vaan makoilevat nurmikolla.
Veiti seuraa leikkejä sivummalta.
Välillä Joiku ja Veiti katsovat häpeillen pikkukoiran puuhia: miten se voi olla noin pölö!

Pikkukoiran energisyys ja elämänilo piristää myös meidän ihmisten viikonloppua.
Maailma on täynnä kaikkia kiinnostavia ja iloisia asioita pikkukoiran silmillä katsottuna.
Ja sellainen pidättelemätön suukotus ja hellyys vimma on ihan vastustamatonta.

Tässä videossa äiti yllättää vauhdikkuudellaan.
Tämä pienen pieni lampi tuotti paljon iloa viikonlopun aikana.
Siinä pystyi ihan oikeesti uimaan!

Ensimmäinen työviikko takana

Ensimmäinen työviikko takana.
Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä tottua "uuteen" työhön.
Eipä ole tullut taiteiden yössä käytyä, tai missään muuallakaan, sänky on ollut houkuttelevin vaihtoehto työpäivän jälkeen.
Välillä on iskenyt epätoivokin.
Hyvää kai tekee tämäkin, "kaikki mikä ei tapa vahvistaa".  Ainakin tulee taas opittua miltä tuntuu tulla uuteen työhön uutena. Ja miten voi ottaa uuden työntekijän vastaan.
Sanoilla on iso merkitys. Väärät sanat, ajattelemattomasti sanotut, sattuvat, lyövät maahan.

Luovuus ei ole kukkinut tässä tilassa. Ja nyt sitä tarvittaisiin.

Lauantaina oltiin häissä. Mulla oli ensimmäistä kertaa kampaajan tekemä nuttura. Vähän oli vieras olo. Mutta tykkäsin.

Ja illalla meni vajaa tunti kun irroittelin pinnejä. Kampaajan kanssa juteltiin että hiustenlaitto, hoito, meikkaus ja ihonhoito pitäisi olla koulussa aineina. Lisäävät itsetuntoa ja niistä on hyötyä kaikille, koko loppu elämän ajan.

Häissä oli kaunista.Kaunis morsiuspari ja kauniita nuoria ihmisiä vieraina. Elämä edessä.

Loma loppui, jotain jää kaipaamaan..

Loma-aamujen kiireettömyyttä. Aamiaista rauhassa, ilman kelloon katsomista. Mansikkaista tunnelmaa :)

Suoraan pensaista nautittavia marjoja.

Kuistin näkökulmia. Kuistin viileyttä.

Kuistin vihreyttä. Siellä syömistä.

Kukkien hoitamista, seuraamista. Aina joku jaksaa kukkia.

Mökkitunnelmaa. Yksinkertaista, helppoa elämää.

Koirien nautiskelun seuraamista. Löhöilyä nurtsilla, vakiopaikoilla. Välillä ajetaan rastaita takaa.

Keinussa istuskelua lukien tai virkaten. Tai kahvihetkeä viettäen.

Ollaan kaikki levätty, kerätty voimia. Nyt venytellään ja aloitetaan arki.

Uusi "lemmikki"

Olemme saaneet mökille uuden "lemmikin". Lemmikki liikuskelee mökin lähimaastossa ja törmäämme häneen silloin tällöin. Lemmikki pitää meitä myös silmällä ja hakeutuu lähelle.

Yhtenä iltana keinussa istuskellessamme, pellon reunasta kuului rasahdus, ja siinä Lemmikki sitten seisoi, pellolla. Aurinko paistoi hänen ruskeaan turkkiinsa niin,että se kimalteli kauniina. Lemmikki tuli lähemmäs siroin , arkailevin askelin. Harmi kun Joiku ja Veiti kysyivät häneltä niin vihaisella äänellä ":Kukas sinä olet?" Lemmikki parka pelästyi, laittoi häntänsä kippuralle selkään ja loikkasi kahdella pitkällä loikkauksella takaisin sinne mistä oli tullutkin.

Naapuri oli iltalenkillä. Mäen päällä mökkimme takana pelästyivät kaikki, naapuri, koiransa ja Lemmikki nähdessään toisensa. Täällä kun ei paljon vastaantuljoita ole, ja naapurikin oli kaikessa rauhassa keskittynyt mustikoiden maisteluun. Taas Lemmikki loikki siroilla jaloillaan pakoon.

Aamulla kun mies meni ulos, Lemmikki oli polun varressa, lähettyvillä. Lemmikki loikki korkeammalle, mäen päälle. Sieltä olin näkevinäni hänen ruskean naamansa kun itse käväisin ulkona.

Joiku ja Veiti ovat viikon verran jo sanoneet ,että mäen päällä metsässä liikkuu joku. Nyt tiedämme, että se on ollut Lemmikki.

Olen taas ylen onnellinen aidatusta pihastamme. Se on sekä Lemmikin, että meidän etumme, että koirat eivät lähde Lemmikin perään.

Lemmikki on jotenkin yksinäisen oloinen, selvästi etsii seuraa. Ehkä hänen kannattaisi etsiä seuraa vähän syvemmältä metsästä, ellei hän sitten ole vokottelemassa minun miestäni ;)

Voimabiisi

Loman loppuessa mietti omia voimavarojaan. Nythän on loman aikana saanut tankattua. Aurinkoa, rentoutumista, nukkumista, lukemista, ystäviä ja marjoja.
Riittääkö, ja jos niin mihin asti?
Pitää olla jotain takataskussa mistä ottaa lisää tarvittaessa.

Minulla on useampi takatasku. Yhdestä löytyy valokuvia, toisesta musiikkia ja kolmannesta aarrekartta, jos saan sen tehtyä. Viime syksyn aarrekartta on jo tyhjennetty.

Sain voimalaulun ystävältäni. Se on ollut hyllyllä. Olen miettinyt sitä, tutustunut siihen. Nyt alan olla valmis siihen, että laitan sen takataskuuni.

"Sinun suonissasi virtaa kirkas voima, joka huomaamatta silloin esiin puhkeaa Kun on säpäleiksi lyöty taivas, tiettömänä eessä vieras maa"

Jos ystäväni uskoo tämän voivan olla minun voimabiisini, jos hänkin uskoo että minulla on kirkasta voimaa, voin kai itsekin uskoa. Kirkas voima on jotain hyvää. Samea voima olisi noituutta ;)

 "Ja sinun silmissäs on valo tuhansien aurinkojen, vaikka katsees juuttuis maton reunaan kii,"

Näin toivoisinkin olevan. Väliäkö sillä onko totta vai ei.  Ja jos ajattelen näin, ajatus siirtyy silmiin, ja silloin se voi olla totta, hetkittäin ainakin.

Tässä vaiheessa tutustumista olen siis tässä kohtaa. Laulu saattaa aueta lisää ja silloin siitä riittää pidemmäksikin aikaa takataskusta otettavaksi.

Toripäivä

Taalintehtaalla on keskiviikkoisin ja lauantaisin toripäivä. Keskiviikkoisin tori on vilkkain.
Tori on juuri sopivan kokoinen, minulle. Siellä on useampi vihanneskoju, pari kalakojua, muutama kirpputorimyyjä, muutama vaatekauppias ja joitain tilpehöörinmyyjiä. Kaikkea löytyy.
Tänään ostin pellavahameen. Torilla myydään hassuja vaatteita, Sellaisia ei saa mistään muualta. Torimuotia.

Taalintehdas on idyllinen paikka, Heinäkuussa sielläkin selkeästi vilkkaampaa kuin esim. elokuun ensimmäisellä viikolla. Nyt näkyi vapaita paikkoja vieraileville veneilijöillekin.

Taalintehtaalla on jazzit suunnilleen samoihin aikoihin kuin Ruisrokit. Ollaan kierrelty ja haisteltu tunnelmaa useampana kertana. Itse konsertteihin, väen paljous ja jazzmusiikki ei kuitenkaan houkuttele osallistumaan.

Minulla on varmaan kiintiö väentungokseen. Ja se kiintiö on aika pieni. Täyttynee suurilta osin töissä, kauppakeskuksissa, tansseista ja jouluristeilyllä.
Joskus toivoisin kiintiöön lisää tilaa. Voisin käyttää lisätilan vaikka Karjurokkiin tai Dbtl:iin.

Toisaalta olen tyytyväinen näinkin.

Lukukesä

Tänä kesänä olen lukenut kirjoja. Sääkin vaikuttanut, ei jaksa tehdä paljon muuta helteessä. Pääsin loman alussa heti irti työstä, sekin auttoi, pystyin keskittymään kirjoihin.
Lisäksi onnistuin valitsemaan mielenkiintoisia kirjoja.

Suurin yllättäjä oli Leena Lehtolainen. Lainasin kolme hänen uutta kirjaansa ja oletin niissä Maria Kallion selvittelevän rikoksia.
Kirjat olivat kuitenkin tarinoita jonkun elämästä. Ja ne tarinat veivät mukanaan. Niissä oli jännittävä lataus, muta paljon muutakin.
Suosikkini näistä kolmesta on: Jonakin onnellisena päivänä.
Kirja kertoo Marjukasta, jonka elämään mahtuu alkoholismi, pahoinpitelyt, yksinhuoltajuus, uskonnon voima, syrjähyppy, väkivalta...

Eeva Nikoskelaisen Itikkakesä oli myös hyvä. Kertomus vanhustenhoidosta, mutta muustakin. Sukua Paasilinnan ehkä Kyronkin kirjoitustyylille, ainakin vähäsen.

Vielä viikko aikaa lukea :)

Nyt menossa Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön. Vähän vaikea selkoinen kun henkilöitä niin paljon, ja aina kussakin luvussa kerrotaan yhdestä vuorollaan. Toivottavasti jossain kohtaa tarina yhdistyy..

Mökkiarkea tai juhlaa?

Vielä riittää kukkia maljakkoon. Tosin kaikki alkaa jo olla kukkineet ja nämäkin raukat janossa kasvaneet.
Herkkää ja kaunista.

Voiko helpompaa leipominen olla? Valmis pakastetaikina, rahkapurkki, kananmuna ja marjoja.
Eikä edes vuokaa tiskattavaksi.
Kahvihetken nautinto.

Epätoivoinen yritys taas kerran. Aloitin virkkaamaan itselleni tunikaa.
Tämäkin on niin tuttua. Joka kesä löydän jostain hyvän ohjeen, ostan langat ja aloitan uskoen omiin taitoihini kutomisen tai virkkaamisen. Tosin tämä on virkkaamisen ensiyritys, jospa lajini onkin virkkaus?
Olen alkutaipaleella. Eilen purin jo kerran tekeleeni. Käsialani on löysää ja L koosta näytti tulevan XXXL Nyt uusi yritys.
Käsitöiden tekeminen on jotain salatiedettä. Ohjeita kyllä löytyy, mutta niitä pitää osata lukea oikein. Pitää osata arvioida kokoja silmukka-tai mallitilkun perusteella. Tuntuu että ohjeissa on paljon rivien välistä luettavaa, jota minä en näe.
Todennäköisesti yritän aikani ja siirryn sitten taas takaisin villasukkien kutomiseen.
Tunikan lanka sopii kyllä oikein hyvin myös villasukkiin.

Sattumuksia mökillä

- Veiti osaa ajatella. Kaikki alkoi siitä kun hän kävi miehen seurana huussissa. Erään kerran mies tuli nauraen huussista ja kertoi, että on hassua istua huussissa ja tuijottaa koiraa, joka on kakkalla muutaman metrin päässä. Siinä sitten istuivat silmätysten mies ja koira. Äijät.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Veiti käy yksinkin huussin vieressä kakkalla.

-Poika oli hoitamassa mökillä koiria. Lapussa oli ohjeet mistä antaa koirille ruokaa, mutta mitä niitä lappuja nyt niin tarkasti lukemaan.
Pakastimen ylähyllyltä löytyi pussi. Sen sai helposti puolitettua koirille.
Seuraavana päivänä ihmettelimme miksi pihalla on kahdessa kasassa paistettuja kanttarelleja!
Eipä olekaan meidän koirat kaikkiruokaisia. Ja totta sekin, että pakasteesta otetutuista pusseista on vaikea tietää mitä niissä on.

- Aamulla löytyi makuuhuoneesta sammakko. Raukka oli siivonnut koko aamun tai yön. Ihan oli koirankarva yms, pölyssä, mutta hengissä.
Ilmeisesti oli loikkinut oven vieressä olevasta kesäasunnostaan (kukkalaatikko kiveyksellä) ovesta sisälle ja vauhtiin päästyään loikkinut makuuhuoneeseen asti.
Ikkunasta hänet sitten pudotettiin ulos. Toivottavasti löytää kotiinsa, vaikka kulkureitti onkin nyt ihan toisesta suunnasta.

Meri

Meri on aina meri.
Meri elää koko ajan. Meri viikentää ja rauhoittaa. Aaltojen liplatus rentouttaa.
Olen kasvanut meren äärellä, viettänyt lomia ja vapaa-aikoja merellä ja saaressa. Se elää minussa.
Jonkin verran olen vieraantunut merestä.
Kun vaahtopäät nousee ja meri alkaa näyttää voimansa, en enää katsele rauhassa nauttien pauhusta, pelkään.

Rantamaisemat ovat ainutlaatuisia, kauniita. Niissä korostuu yksinkertaisuuden kauneus. Tai toisaalta moninaisuuskin jos vaivautuu tutkimaan tarkemmin.

Kaipaan niitä asioita mitä voi merellä tehdä. Eniten uimista. Aamu-uinteja, virkistysuinteja, kuntouinteja, kuutamouinteja...
Seuraavina kaipauslistalla ovat souteleminen ja onkiminen.Ja melominen.

Jos ei sinileväongelmaa olisi, miettisin enemmän meriunelman toteuttamista.
Koirien kanssa en voi meren äärellä olla. Sinilevää ei näe silmille ja jo pieni määrä levää aiheuttaa koiralle maksan tuhoutumisen ja hengenvaaran.

Tässäkin kohtaa elämä on kompromissien tekemistä. Ja valintoja.

Luulenpa ratkaisun olevan siellä missä jo aiemmissa kirjoituksissa olen maininnut.
Joskus, ehkä jo ensi kesänä vuokramökki järven tai lammen rannalta viikoksi.