Vuoden 2018 parhaat

Oli tapahtumarikas vuosi.
Unelmiakin toteutui.
Tapahtui myös isoja surullisia asioita. Niitäkään ei onneksi jokavuosi tapahdu, mutta tänä vuonna kaksi.

Matka Pohjois-Irlantiin
Helppoa olla reissussa ,kun mukana, ja reissun järjestäjänä "alkuasukas". Ei tosiaankaan tarvinnut stressata muuta kuin lentokentän tarkastuksia, sanooko jokin kone jotakin mun jalassa olevasta naulasta. Ei sanonut.
Reissussa parhaita juttuja oli sää, maisemat, ystävälliset ihmiset ja kyläilyt.
Ehkä joskus vielä uudestaan. Vuorille kiipeilemään ja nummille kuljeskelemaan.

Joskus unelmat toteutuvat täysin erilaisina kuin toivomme. Haaveilin monta vuotta kokonaisesta kesästä lomaillen. Kesät töissä ovat sekavia, erilaisissa kokoonpanoissa ollaan, ei ryhmäydytä, odotellaan loman alkua jjne. Tänä vuonna sain pitkän kesäloman, en ihan sitä mitä "tilasin", mutta jotain sinne suuntaan. Joutilaisuutta, ystävien ja tuttavien kanssa vietettyä aikaa. Sellainen pysähdys, tauko elämässä, teki hyvää.

Saunamökin piti olla valmis tänä vuonna. Nyt siitä riittää unelmaksi myös ensi vuodelle.
Olen nauttinut silti jokapäivä kotipihan näkymästä. Se vaan niin kuuluu ja sopii juuri tuohon.

Illalliset, elokuvissa käynnit, synttäreiden vietot, juhannus, Hämeenlinnan vierailu, riippukeinu, "uusi" työ,  muistankohan edes kaikkia kivoja juttuja vuoden varrelta..
Ja yksi unelma toteutui joulukuussa:)  meillä kävi siivooja!!!!

Mielenkiinnolla kohti uutta vuotta 2019.
Toivoen ehkä rauhallisempaa ja tasaisempaa vuotta.

Hyvää uutta vuotta !

t.Kirsi

Hyvää joulua!

Täällä ollaan! Toinen joulu Mäntylässä.
Saatiinpa jouluksi valkoinen lumipeitekin.

Ihmeteltiin aamupäivällä miksei koirat viihdy pihalla yhtä pitkiä aikoja kuin Kemiössä.
Veikkasin, että täällä ei tapahdu pihalla mitään. Kemiössä liikkuu ihmisiä enemmän ja saa haukkuihin vastauksiakin

Veiti on selvästi iloinen kun Nala tuli kaveriksi. Unikin maistuu makeammalta kun on touhuttu yhdessä. Melkein toivon, että joululahjoista löytyisi koiranpentu kaveriksi Veitille.
Sitä samaa asiaa pyörittelen päässäni: kestääkö Veiti, kestääkö nivelet, onko mustasukkaisuus ongelma, miten pärjäävät pitkät työpäivät jne.

Pihasauna odottaa valmistumista. Ensi vuonna sitten joulusaunaan. Ensi vuodeksi jäi myös illan kauneimmat joululaulut kirkossa.
Elämää ei pysty suunnittelemaan etukäteen kovin tarkasti.
Asioiden tärkeysjärjestys korostuu aina silloin kun tapahtuu jotain isompaa.
Sellaista, joka ravistaa hetken.

 Olen kiitollinen kun saan viettää tämän joulun 2018 kaikkien minulle rakkaimpien kanssa!

Oikein ihanaa, lämmintä ja hyvää joulua!

t.Kirsi

Yksi yö jouluun

https://www.youtube.com/watch?v=vRB_be8jCxU

Joululoma alkoi. Ensin levätään.
Flunssa iski.
Toivottavasti menee nopeasti ohi.
Sunnuntaina koitan ottaa joulukorttikuvan.
Tämä on oikeastaan hyvä juttu.
Nyt on pakko nukkua ensin suurimmat univelat pois.


"Joka päivä yritän sen ymmärtää
Kuinka tää kaikki joskus häviää
Ja se rikkaus joka kuuluu elämään
Sitä silmillä pysty mä en näkemään"

Haloo Helsinki

Liikaa, aivan liikaa

Onpa ollut vuosi!
Harvemmin tällaisia, onneksi!

Pääsiäisenä tein vuoden kuperkeikan. Pitkä sairausloma, pidempi paranemisaika kuin kuvittelin. Työkaveri sanoi, että jouluksi olen kunnossa, syytin pessimismistä. Mutta hän oli oikeassa.
Sairauslomalta paluu töihin elokuussa oli tuskallista.
Nyt en enää onnu, ja voin työpäivän jälkeenkin kävellä. Kyykkyyn meno on hankalaa ja jos koko lastenlaulun "Kädet ylös, kädet alas...ensin mennään kyykkyyn.." leikin, niin seuraava päivä on haastava. Aika monessa lastenlaulussa pitäisi mennä muuten kyykkyyn.
Polvillaan olo on myös hankalaa ja tekee kipeää.
Mutta pääasiassa jalka on nyt kunnossa!

Huhtikuussa piti tehdä päätös ja päästää Joiku pois.
Se teki kipeää. Voisin myös ruoskia itseäni lisää ja sanoa, että Joikun olisi voinut päästää pois aiemminkin. Veitillä oli/on myös vaikeaa ilman Joikua.
Aika auttaa, mutta ikävä pysyy.

Heinäkuussa pääsin Pohjois-Irlantiin. Jalka ei ollut kunnossa,  mutta nautin reissusta. Haave toteutui. Iso juttu minulle, joka en matkustele.

Elokuussa muuttui työpaikan fyysinen sijainti pienempään yksikköön. Pelotti, kun olin monta vuotta ollut isossa päiväkodissa ja tykkään yhteisöllisyydestä.

Syyskuussa vaihtui työ vastuullisemmaksi. Ja stressasin ensimmäiset kuukaudet yöunien kustannuksella. Nyt on jo helpompaa. Ainakin kun tämän viikon jälkeen on edessä kahden viikon loma ;)

Viimeinen (toivottavasti viimeinen) tämän vuoden juttu tapahtui perjantaina. Saimme tiedon meille läheisen ihmisen  kuolemasta.
Tällä hetkellä tämä asia tuntuu vuoden rajuimmalta. On paljon selviteltäviä asioita.

Aikamoinen vuosi takana.
Toivottavasti ensi vuosi olisi rauhallisempi.

Niin lähellä...

Pihasaunan piti olla valmis jouluksi.
Jossain vaiheessa toiveena oli, että edes saunatupa saattaa valmistua jouluksi
Joulukuussa mies ilmoitti, ettei saunatupakaan valmistu jouluksi.
Ja silloin meni "tunnelma" kokonaan pilalle!
En todellakaan osaa suhtautua asiaan kypsän aikuisen tavoin.
Sanoin etten halua koko saunaa enää!
Sanoin etten halua koko joulua enää!

Ärsyttää katsoa pihalla nököttävää saunaa. Näyttää mokoma ulkoapäin aivan valmiilta. On punamaali pinnassa ja kuistin kaidekin maalattu.

Tällä viikolla on tapahtunut paljon. Kamina saatiin paikoilleen kun palomuurin tasoitus onnistui ja antiikkilaasti peitti muurin valkoiseksi.
Seinätkin on paneloitu.
Kattopaneelit vain puuttuvat, ja jouluun on sentään yli viikko aikaa.

Mielessäni jo laskin päiviä, miten äkkiä lattian maalaa, kuivuuko seinän vahaus miten nopeasti, ehtisikö Ikeaan hakemaan sohvasängyn, löytyisikö matto netistä, mistä lamput...
Ja suurin ongelma: ehtiikö sähkömies vielä ennen joulua....

Noo....mies puhui järjen äänellä, listojen laittamiseen menee yllättävän paljon aikaa, hän haluaa tehdä ne hyvin. Ja kyllähän nuo edellä mainitutkin asiat vie aikaa.
Mutta liikuttavan lähelle päästiin.

Ja milloin itse sauna valmistuu?
Ehkä juhannukseksi, ehkä jouluksi 2019.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Mulla on nyt huonekuusi!
Vaati taas hiukan sellaista sulatusaikaa.
Mies sanoi viikko sitten, että on ihan järkyttävä kasvi. Jätin silloin suosiolla sen kauppaan.
Nyt viikon päästä nostin vaan tyynesti ostoskoriin, ja mitä tapahtui? Mies sanoi, että toi onkin paljon nätimpi kuin se viikko sitten näyttämäsi, jotenkin pienempi.
Jotkut asiat vaan vaatii aina aikaa, onneksi ei aina niin pitkää aikaa.
Tuota harmaata koria mies ei noteerannut ollenkaan! Sainpa taas yhden korin kotiin lisää, ihan huomaamatta.

Ylimääräinen vapaapäivä tuli tarpeeseen.
Sellaista hätä ensiapua, elvytystä :) 

Pikkujoulu

Joulu tulla jollottaa!
Tykkään joulusta.
Tykkään kynttilöistä, jouluruuista, joulun tunnelmasta, rauhasta, lahjoista, joulun valoista ja siitä kun ollaan lähimpien kanssa.

Haluaisin tehdä joulua rauhassa.
Jotenkin vaan en osaa. Koko syksyn kaikki stressi, väsymys ja pimeys huipentuu jouluun. Se on vähän niin kuin loppukiri, viimeinen vauhti rutistus.
Vauhti rutistus, jota ei oikeesti tarvittaisi. Ei ole oikeesti kiire.

Haluaisin rauhassa paketoida lahjoja kauniisiin, persoonallisiin paketteihin. Askarrella itse tyylikkäitä pakettikortteja, joissa olisi koskettavia runoja.
Vaan mitä teen oikeesti: hamuan kaiken kirjavia lahjapapereita ostoskärryyn, liimaan tyylittömiä tarroja paketteihin tai menen jopa niin riman alta, että kirjoitan suoraan pakettiin lahjan saajan nimen.

Lahjojen antaminen on kivaa, varsinkin jos arvelee onnistuneensa lahjan valinnassa. Hinta ei ole ratkaiseva, vaan se jokin juju.
Kyselen toivomuksia, en halua ostella turhuuksia.
Haluaisin kuitenkin jouluun yllätyksiä, sellaisia hämmästyneitä ja toivottavasti ihastuneita ilmeitä, kun paketista löytyy jotain mitä ei yhtään osannut odottaa.

Ruuan suhteen olisi järkevää kattaa alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka systeemi, mutta kun en halua luopua ainakaan kinkusta, enkä porkkanalaatikosta, enkä rosollista, enkä savukalasta, enkä sienisalaatista jne. jne.
Ja kun kaikki ei tykkää samoista, niin laita siinä sitten yhdelle alkuruuaksi sitä ja toiselle tätä.
En onneksi kuulu siihen kastiin, jonka täytyy kaikki laittaa itse. Tannisen piparkakut ovat paljon parempia kuin minun tekemät. Saarioisten porkkanalaatikot maistuvat porkkanalle eikä riisipuurolle niin kuin mun tekemät.

Jouluun on vielä kolme viikkoa.
Kunpa osaisin rauhoittua.