Tammikuusta toukokuun loppuun sain hoitaa ensimmäistä lastenlastani, Juliania. Suuri haave toteutui. Nyt tuntuu ettei suurempaa unelmaa enää ole, ja olen niin kiitollinen, että tuo suurin unelma toteutui. Me käytiin lounailla, leikkipuistoissa, kirjastossa ja suurin osa ajasta oltiin kotona, luettiin, maalattiin, piirrettiin ja leikitiin. Joskus mietin että oliko sittenkään viisasta, sillä minulle jäi sellainen "puuttuvan palasen" syndrooma ainakin ensimmäisiksi kuukausiksi säännöllisen hoitamisen jälkeen. Ja yhä vielä tulee järkyttävä ikävä jos tapaamisten väli jää pidemmäksi.
Vuorotteluvapaa oli kiireetöntä ja huoletonta aikaa. Voi olla, että siksi arkeen siirtyminen elokuussa olikin yllättävän vaikeaa.
Yksi vuoden kohokohdista oli retki Kylmäpihlajan majakalla, Kuuskajaskarin kautta. Sää suosi, oli ehkä kesän kaunein ja lämpimin viikonloppu. Söimme hyvin ja istuimme rantakallioilla ystävien kanssa. Saaristo ja meri, ne vaan on meidän juttu!
Poropaimennusleiri oli taas elämys. Pihka oli varsinainen lahjakkuus! Yllätys oli suuri kun tältä paimenelta löytyi korvatkin porojen keskeltä. Paimennus ei ole Naavan juttu, hän on silkkiturkkinen herkkämieli, joka pahoittaa mielensä kun poro alkaa häntä jahtaamaan. Naava tarvitsee paljon ihmisen tukea paimennuksessa, tuen antaminen= juokseminen umpihangessa on aikasmoisen raskasta meikäläiselle. Mutta kyllä tuolla pohjoisessa on se oma juttunsa,tunturit, lumimäärä yms. joka tekee vaikutuksen aina uudestaan,
Hääpäivän vietto Hangossa. Käveltiin rannalla. Casinon puistossa oli konsertti ja paljon ihmisiä piknikillä. Syötiin Makaronitehtaassa, väärä ruoka valintaa :) Ei mitään ihmeellistä ja kuitenkin kaikki kohdillaan, sää ja tunnelma.
Extempore päiväretki Högsåraan Jessen perheen kanssa. Taas aivan ihana ilma. Rannalla kahlailua, yhdessä oloa ja Farmors cafeessa syöminen.
Kesäteatterit Raumalla Elämältä kaiken sain, ja Turussa 9 to 5 , olivat kivoja molemmat.
Oli paljon suht pieniä kivoja juttuja, kuten ystävien kanssa Paraisilla syömässä, ihan meren rannalla, ja kahdestaan Västanfjärdissa syömässä (näköjään parhaimpiin hetkiin liittyy aika usein ruoka! ) meren äärellä.
Kaksi kivaa piknikristeilyä tuli myös tehtyä. Toinen uudessa kivassa porukassa , toinen vanhassa perinteisessä porukassa.
Vuonna 2022 ei tehty mitään sen suurempaa. Kuitenkin kun tätä kirjoittaessa selailin samalla valokuvia, tuli monta hyvää hetkeä mieleen, joista tuli niin lämpöisen hyvä mieli ; tämäkin vuosi on ollut hyvä vuosi!
