Viikon high lightit

Mennyt viikko ei ollut kaikenkaikkiaan high light viikko, mutta löytyy siitäkin paljon ilon hetkiä.

Perjantaina keitin lapsille kaakaot, päälle kermavaahtoa ja sitten kuunneltiin Kaakao-laulu:" Voisitko tänään keittää mulle kaakaoo? Silittää päätä ja sanoo: \" hyvä oon!\" On ollut huono päivä, kaikki mennyt nurin päin. Voisitko keittää mulle kaakaoo? On tänään päivä sellainen, ett pitäis nalle kainaloon saada ja vähän ylimääräistä paijailua, huomenna jo paremmin elo sujuu varmaankin, mut tänään on päivä tälläinen. Nousi väärä jalka ensin sängystä ja muutenkin poutapäivä sateiseksi muuttui tietenkin, huomenna jo paremmin elo sujuu varmaankin, mut tänään on päivä tälläinen....

 Ei tarvitse olla suuri spektaakkeli , jotta syntyy iloa.

Imuroitu koti kun saapuu väsyneenä töistä, se ilahduttaa. Huomasin sen vasta rojahtaessani sohvalle, tutut koirankarvatupot yms. eivät hiipineetkään pitkin lattiaa.

Töistä palatessa keittiön pöydällä oli lakritsipussi odottamassa :) ja suklaapatukkakin.

Ystävää on kiva ilahduttaa. Perjantainen ystävän yllätys taisi onnistua ja hyvää mieltä tuli ystävälle patongin verran ja itsellekin ainakin saman verran. (Ystäväni meni tutulle kampaajalle. Vein sinne etukäteen täytetyn patongin, jonka kampaaja sitten tarjosi kahvin kera).

Perjantaina olin tanssimassa. Tanssiminen on niin mun juttu. Voisin tanssia aina, kai. Ja sain tanssia fuskua ja buggiakin.

En tiedä kuuluuko tämä viikon high lighteihin, mutta jotenkin huvittava juttu tämäkin. Laitoin viestin pojalle, että sopiiko,että tulen tiistaina siivoamaan. Lyhyt ytimekäs vastaus: Ei käy.
Jos joku tarjoutuisi mun kotiin siivoamaan, sanoisinkohan koskaan :ei käy?
Väärinkäsitysten välttämiseksi tämä siivoustarjous koski vain nuorempaa poikaani ;)

Sunnuntaina Osaava nainen messuilla Ystävän kanssa. Kaikkee kivaa naisille. Nyt pitäs sit päättää onko pilates, fustra, selätin vai joku muu Se juttu ;)
Ja mä ostin itselleni huivin.

Sunnuntaina poika, minsku ja pikku koira kävivät. Se on aina kivaa! Ja nyt vielä saatiin Irlannin tuliaisia. Tuliaisten osto ei muuten ole helppoa. Mutta niiden saaminen on kivaa, vähän kuin olisi itsekin ollut matkalla.

Tällainen viikko siis tällä kertaa. Luettuani tämän huomaan itsekin ettei ollenkaan huono viikko sittenkään :)

Seili

Olen käynyt Seilin saaressa useita kertoja. Miten voi olla tottakaan, saari, jolta ei palattu koskaan. Spitaalisia ja mielisairaita.

Nyt näin näytelmän Seili Turun kaupunginteatterissa. Tarina vei mukanaan alusta asti. En muista hengitinkö tai nojasinko ollenkaan selkänojaan esityksen aikana. Ei ollut tyhjiä hetkiä. Tunnelma koko ajan niin vahva.
Miten taitavia näyttelijöitä, vai laulajia? Osasivat molemmat osiot täydellisesti.
Millaisia ihmiskohtaloita. Uskottavia.

Ja kaikki tehosteet, vau. Elävää kuvaa taustalla, yksinkertaista ja niin tehokasta. Kuva, näytelmä ja musiikki yhdistettynä, suuria tunteita.
Mä annan sun pois-kohtaus oli vaikuttavin. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kyyneleet vierivät pitkin poskea teatterissa.
Ja tulikohtaus-  en ole nähnyt hienompaa.
Ja venekohtaus, jossa aallot olivat eläviä ihmisiä, tanssijoita, uskomatonta, miten ihminen voi muuttua aalloksi!

Olen taas elämystä rikkaampi. Ja tämä elämys on yksi parhaista.

 Halki synkän veen
vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen
Halki synkän veen
lipuu hiljalleen
Seiliin soudetaan
Seiliin soudetaan
 (Jenni Vartiainen: Seili)

Veiti hoidossa osa 2

Veitin täytyi jatkaa hoidossa oloa vaikka olimme itsekin mökillä. Pikkukoiran juoksusta ei voinut olla varma. Käyttäytyminen viittaa juoksuun, mutta mitään tippoja ei löydy mistään.

Veiti oli iloinen kun kävimme moikkaamassa häntä. Kysyi tuleeko hän mukaan, mutta kun ilmoitimme ettei hän voi vielä palata kotiin, jäi rauhassa makaamaan.
Freijan kanssa elelevät kuin sopuisa aviopari. Voivat juoda samasta kupista yhtäaikaa, Veiti voi mennä ensimmäisenä ulos ovesta ja pientä leikkiäkin ollaan aloittamassa. Veitimäiseen tyyliin leikki loppuu lähes alkuunsa, eihän Veiti voi leikkiä...äijät ei leiki.

Yllätys oli kun otimme Veitin mukaan lenkille. Joiku kävi Veitin kimppuun.
Kyräily loppui käskystäni, eikä lenkin aikana tullut minkäänlaista uutta yhteenottoa, ei edes kyräilyä.
Seuraavana päivänä sama juttu. Tällä kertaa Veitikin ärähti Joikulle. Ärähdyksen jälkeen lenkki sujui sopuisasti. Onko kyseessä eri hajut, eli Joiku ei "tunnista" Veitiä? Vai onko ilmassa mustasukkaisuutta?
Hiukan jännittää kun pitäisi jättää Joiku ja Veiti kahdestaan kotiin mökiltä palattuamme...

Syyslomalla

 

 Aika hyytävän kylmältä tuntui syysloman ensimmäinen aamu. Nollaa näytti mittari.

Metsässä tuntui lämpimämmältä kun tuuli ei sopinut. Löydettiin "saarekkeelta" suppiloita. 

Pikkukoiran kanssa oli vaikeuksia. Hän kun oli ensimmäistä kertaa sienimetsässä. Oli siinä neuvomista: pysähdymme välillä poimimaan  sieniä, eikä niitä sieniä syödä heti eikä raakana; metsässä on paljon eläinten hajuja ja polkuja, mutta emme seuraa nyt jälkiä. Eka kerta on aina vakeaa, kaikessa.

Mökin pihalla oli omenapuu pudottanut jo kolmanneksen lehdistään. 

Oven eteen oli jo aika laittaa kuusenoksia. Tuli vähän jouluinen olo jo. Syksyn puunkaatotöiden takia kuusen oksia oli tarjolla jo nyt.

Koirien mielestä kuusenoksat eivät tunnu mukavilta tassujen pohjassa, niinpä nyt sisääntullessa pitää ottaa pitkä loikka päästäkseen sisälle.

 Hyvää ruokaa ja sauna, mitä muuta voi lomapäivältä toivoa?

 

 Syksyn viimeiset kukat. 

Mukavaa syyslomaa muille lomailijoille :)

Veiti hoidossa

Mökiltä lähtö on Veitin mielestä aina yhtä tympäisevää. Viimeiseen asti hän makoilee mökin edustalla. Kutsusta tulee autoon, mutta etanan vauhtia.
Joskus hän on ehdottanut että voisi hyvin jäädä naapuriin hoitoon.
Eilen kannoin laukkuja autoon ja laitoin Veitille remmin. Häntä alhaalla hän laahusti perässäni. Laitoin laukut autoon ja jatkoin matkaa naapuriin. Kummasti Veitin häntä ja pää nousi ja askelkin keveni. Tätähän hän on yrittänyt meille selittää, että voisi hyvin jäädä naapuriin.

Naapurissa hän sai pannukakkua ja maitoa. Syötyään asettui keittiön kaakelinurkkaukseen nukkumaan.  Eikä tehnyt elettäkään kun teimme lähtöä.

Aamulla soitin ja kyselin miten on mennyt. Veiti oli nukkunut sängyssä! Kotona tulee korkeintaa aamuisin sänkyyn viereen nukkumaan.
Freija on vähän kuulemma mulkoillut Veitiä, ja kömpinyt itse kiireesti Tuijan viereen sänkyyn Veitin lähdettyä.

Saa nähdä saammeko Veitiä enää kotiin lainkaan.

Kotiin mukanamme tullut Joiku on hiljainen. Aamulla varmuuden vuoksi vielä kuunteli ja katseli sängyn alle, jospa se Veiti sieltä kuitenkin kömpisi, se kun on usein maanantai aamuisin niin väsynyt, että kömpii viimeisenä eteiseen.

Veiti ja lammaspaimennuksen alkeet?

Kävin Veitin kanssa antamassa lampaille leipää.
Onhan Veiti ja Joiku nähneet lampaita aiemminkin, lampaat kun laiduntavat välillä aivan mökin rajalla olevalla niityllä.
Halusin kuitenkin muistuttaa Veitiä niiden olemassa olosta ja vaarattomuudesta.
Veiti sai kinkun palasia rohkaisuksi ja hyvinhän se meni, lihan voimalla pystyy vaikka mihin.
Lampaiden äkkinäiset liikkeet saivat Veitin haukahtamaan pari kertaa.
Lampaat tuntuivat kunnioittavan koiraa, ottivat haukun kuullessaan vähän etäisyyttä, ja leipää uskalsivat kädestä tulla ottamaan vain kaksi rohkeinta.
Veiti ei kokenut mitään tarvetta tulla haistelemaan lampaita lähempää. Tämä n.kahden metrin etäisyys tuntui tässä kohtaa parhaimmalta Veitin mielestä.

Sieniä!

Lauantain mentsälenkki tuotti tulosta! Vihdoin löytyi suppilovahveroita tai kosteikkovahveroita. Kyllä huomasi kävellessä yli kallioiden ja rahkasammalten, että tänä syksynä on kävelty vähemmän metsässä, hengästytti. Metsäpoluilla on paljon helpompaa kävellä.
Koirat olivat innoissaan ja tosi tottelevaisia. Veitikin palasi oitis kiihdytysreissultaan, koska palkaksi paluusta sai palan savustettua hevosenlihaa.

Pihalle istutin Idänsinililjoja. Varrohan vaan Tuija ;) , pian naapurin pihallakin on keväällä sininen kukkameri.
Kai nämä ovat skilloja? Leviävätkö ympäri nurmikkoa varmasti?
Mietin hetken istutanko sinne tänne, mutta päädyin tiiviiseen ympyrään. Keinun jalkojen viereen istutin myös muutaman. Ehkä ostan niitä maanantaina lisää. Olisihan se ihanaa istuskella keinussa ja ihaille liljoja.

Puutarhan hoito tuntuu välillä samanlaiselta kuin käsitöiden teko, salatiedettä. Toiset vaan heti tietää mihin kannattaa istuttaa mitäkin. Ja toisilla kaikki rehottaa hyvinvoivina, minulle ei.

Tämä mökkielämä on ihan kuin eläisi eri maailmassa. Mökki lämpiää makaroonilaatikolla... Siis kaasu-uunin käyttö lämmittää koko mökin. Ajatukset liikkuvat ihan eri asioissa kuin kaupungissa. Siinä kai se juju onkin :)
 

Haaveita

Minulla on haave. Aion toteuttaa sen.
Olen haaveillut siitä aika monta vuotta. Aina on ollut jotain miksi ei haavetta ole toteutettu. On tärkeää että on olemassa haaveita.
Joitakin haaveita ei tule toteutettua koskaan. Jos ne toteuttaa pitää keksiä uusia haaveita.
Haaveet on se maailma, jonne on kiva hautautua hetkeksi. Suunnittelemaan, nautiskelemaan.

Ensi syksynä aion mennä Lappiin ruskaa ihailemaan. Joiku ja Veiti tulee mukaan ja mieskin ;)
Pitkiä vaelluksia reppuselässä.
Pitkospuita ja tuntureille nousua. Lähempänä taivasta oloa. Hiljaisuutta, kiireettömyyttä ja ennen kaikkea maisemia, kauneutta, värejä.
Tunturipuroja, poroja, ehkä revontuliakin. Lomaa.

On minulla muitakin haaveita. Niiden totutumisesta en ole varma.
Haluaisin Irlantiin. Tutut (paikalliset)ihmiset pystyisivät viemään paikkoihin, joihin ei itse hoksaisi  ja saisi tutustua syvemmin maahan. Ja ne Irlannin kuuluisat nummet! Taas eväitä reppuun ja vaeltamaan!

Haaveilen myös kesäviikosta järven rannalla, mökissä. Kerran oltiin Kolilla viikko. Sekin oli hieno viikko. Nyt jonnekin muualle. Pienemmän järven rannalle. Uimista, onkimista, soutelua koko viikoksi. Ja kalakukkoa :)

Viisaan poikani lausetta lainatakseni:Ihmiset jotka käyttävät rahaa kokemuksiin, ovat onnellisempia kuin ihmiset jotka käyttävät rahaa materiaan.

Tänään ainakin voin yhtyä tuohon lauseeseen :)

Leppoisa lauantai

Ensimmäinen päänsärytön päivä viiden päivän säryn jälkeen, jee!!

Siitä ilosta pesin mökin ikkunat. En niin kuin äiti on opettanut: jos teet jotain tee se kunnolla. Vaan nopeasti suurimmat pois ja lintsaten, eihän kukaan edes näe makuuhuoneen ikkunaa...
Sulatin vihdoin jääkaapin, jossa pakastinlokero oli lähes täynnä jäätä. Pikkukoiran mielestä se oli hauskaa. Jääklimppejä sai kannella ympäri pihaa.

Kävin tervehtimissä talviasunnolleen muuttaneita naistenviikon kanoja. Eivät ole aivan tyytyväisiä uuteen asuntoonsa. Heillä on ikkuna ja pesäpaikkoja yllin kyllin, silti osoittavat mieltään munimalla minne sattuu ja kierittelemällä munia pitkin lattiaa. Kyllä heidänkin pitäisi ymmärtää, että kesä ja loma ei voi kestää loputtomiin.


Päiväunet maistuivat suloisilta. Kunnes ahkera mieheni päätti mennä ajamaan ruohonleikkurilla. Miksi siitä tulee niin hirveä ääni!!

Ja illan hämärtyessä saunaan. On se vaan erilainen kuin kaupunkisauna. Näkee tulen loimotuksen kiukaassa ja voi istuskella kuistilla ja on hiljaista.

Sellainen lauantai.
Liian nopeasti kuluva...