Kaunista, kaunista

Nyt on vihreys ja hehkeys pulpahtanut jokapaikkaan.
Kielot nupussaan, syreenit nupussaan, norjanangervot valkoisenaan, mahonia tuoksuttaa keltaisilla kukillaan koko takapihan. Ja siis ollaan kaupungissa.
Pakahduttaa kun on niin kaunista.

Kesäloma häämöttää edessä, eikä enää niin kaukanakaan.
Ei ole lomasuunnitelmia.
Kesäteatteriin liput.
Saaristo openiin liput.
Pikkuhiljaa oppii elämään ilman suunnitelmia. Joskus vielä, koko ajan tässä hetkessä.

Ja mikä ehkä parasta, olo on aivan erilainen kuin vuosi sitten tähän aikaan.
Tuskin uskallan sanoa ääneen, saati kirjoittaa tätä , mutta tuntuu siltä, että nyt en ole ajanut itseäni loppuun.

Tänään
moni asia voisi olla paremmin.
Tänään
moni asia ei voisi olla paremmin.

Ennen oli parempia

Ainakin tulppaaninsipuleita!
Mökillä on entiset omistajat istuttaneet punaisia tulppaaneja. Joka vuosi ne nousevat yhtä uljaine ja punaisina, vaikka en ole lannoittanut, kalkinnut, enkä tehnyt muitakaan suvijuhlaliikkeitä. Ja nämä tulppaaninsipulit on istutettu ainakin 20 vuotta sitten!!

Ja entäs nykyajan tulppaanisipulit sitten. Kaupunkipihalle istutin, ja ensimmäisenä vuonna nousivat keväällä pontevasti, toisena just ja just, ja nyt kolmantena vuonna tulee alle 10cm lehdet ja siinä kaikki. Mökille istutin viime keväänä hienolta kuulostavia prinsessatulppaaneja. Pieniä, heiveröisä ovat nämä prinsessat.

Toki kauppa käy paremmin kun ostetaan uusia jokatoinen syksy, muuta hyötyä en näistä löydä.

Sama tilanne näiden liljojen kanssa. Ovat joka kevät mönkineet esille tuolta metsänpohjaisesta maastaan. En tiedä mistä saavat voimansa, mutta vankkoja ovat, ja ainakin 20 vuotta vanhoja.

Puutarhanhoito on mystistä, vai onko nykyajan taimet ja sipulit heikkoja?

Onneni oot ;)

Kevät oli karu lumisateineen ja pakkasaamuineen.
Sinnittelin muutaman viikon työmatkat fillarilla, mutta viimeinen pisara taisi olla se, kun työkaveri sanoi, ettei työmatkapyöräilystä ole kunnon ja liikunnan tasolla mitään hyötyä (alle 30min matka).
Niin sitten laitettiin asioita kotona tärkeysjärjestykseen, elämän helppous ja mukavuus ykköseksi ja auto-ostoksille.

Pientä ja punaista en saanut. Enkä tosiasiassa mitään, koska pieni ja sininen on miehen nimissä. Se ei haittaa mua ollenkaan, mulla on kuitenkin "henkinen" omistajuussuhde pieneen ja siniseen.

Parasta pienessä ja sinisessä on se, että se on aina siinä odottamassa. Ilman mitään sopimisia ja kalenterivarauksia se on siinä kadun reunassa odottamassa.
Toinen paras asia on se, että sinne ei ilmesty omituisia rautatankoja, tulitikkuaskeja, lamppupakkauksia yms, roinaa niinkuin Verson keskikonsoliin ilmestyy.

Hyvin meillä on sinisen kanssa mennyt. Ostotilanteessa siniselle tuli iso eroahdistus, alkoi huutaa suoraa huutoa kun avaimella avasin oven.Totuteltiin sitten puolin ja toisin tapoihimme, ja nyt tiedän, ettei avaimella avata ovea, vaan painetaan avaimessa olevasta napista, ja ovi aukeaa (ilman varashälyttimen soimista).  Kirjastossakin käytiin ja kotimatkalla kuului omituista piippaamista aika-ajoin. Suljin radion kun en tykännyt piippaamisesta, mutta ei se radiosta tullutkaan. Meinasin jo vähän hermostua, tutkin merkkivaloja ja mietin. Suuri helpotus oli, kun tajusin että sininen vain oli huolissaan, kun kirjastokassilla kartanlukijanpenkillä ei ollut turvavyö kiinni.

Tänään mökillä pesin sinisen. Ostin kaupasta Korrek pro ainetta, jota mainostettiin radiossa. Mies valitti, että on aika kallista, mutta oli ainetta kehuttukin paljon. Nyt siis pinta pysyy kiiltävänä eikä lika tartu...niin helposti. Vai oliko se niin, että lika irtoaa helpommin...
Ja sisäpinnat pyyhin jollain sieniliinalla, josta jää puhdas ja kiiltävä pinta.
Kyllä nyt taas kelpaa.

Hiekkatie pitää ajaa tosi hiljaa kaupunkiin mennessä, ettei heti pölyty.

Kevään ensimmäinen

 Kesän ensimmäinen raparperipiirakka!

Netistä löytyy niin paljon reseptejä, että on vaikea valita.
Tässä on rahkaa, raparperia ja muruja pinnalla. Pohjataikinaan olisi kuulunut piimä, mutta sitä ei ollut mökillä.
Ihan ok piirakka.

Pikkuhiljaa täälläkin alkaa näyttää keväältä. Ensimmäinen kukkija: suklaakirsikkapensas.
Viikon päästä varmaan omenpuut ja syreenitkin jo kukassa, ainakin jos ilmat pysyy lämpiminä.

Sain helatorstain jälkeisen perjantain lomapäiväksi ja tuntuu kyllä ihanalta saada pieni hengähdystauko.
Nyt taas jaksaa kesälomaan asti, toivottavasti.

Naavaa

 Ihan meidän pihapiirissä mökillä on tällainen mänty, joka on ihan täynnä naavaa.
Puhdas metsä tullut ihan naapuriin asti.
Koitin kuvata naavaa, ja se olikin vaikeaa. Alla oleva kuva näyttää kuin olisi väärinpäin, mutta noin se vaan on, pilvi alimpana.

Wikipedista luin että naavoja voi syödä, ja että niissä on paljon c-vitamiinia.
Niitä on käytetty haavojen sterilisointiin ja  tulehduksiin. Niissä on todettu olevan jotain mikrobeja
tappavia vaikutuksia. Mutta.. naavahapolla on myös myrkkyvaikutuksia , jos sitä käytetään liikaa.

Jätän naavan puuhun, en sinne ylettyisikään.

Mansikoita, mansikoita

Siirsin mansikkapenkin uuteen paikkaan. Vanha oli varjoisa ja mansikatkin uudistamisen tarpeessa.
Olin netistä katsonut hyviä, makeita taimia. onnetar, valotar..jotain sellaisia siellä suositeltiin.
Kukkatalosta löytyi symphoniita, coronaa, honey..yms. Kahta ensimmäistä sitten ostettiin, niissä kun oli adjektiivi: makeita.

Nyt olen taas toivoa täynnä, jospa nyt saisin mansikoita, suuria, punaisia, makeita, useita .

Kesä tuli!

Ensimmäiset lämpimät päivät!
Kiire istutushommiin. Ihmetytti kun puutarhassa ei oltukaan vielä ihan valmiita tähän kesään. Amppelit olivat vielä nupussa ja valikoima oli vielä pieni.
No, se vaan tuntuu, että juuri NYT pitää saada kaikki näyttämään kesältä, ennen kuin onkin taas syksy tai takatalvi/alkukevät.
Mutta ei hätää, pelargoniat ja lobeliat ovat jo valmiina.

Amppelikin löytyi, vaikka nuppunen, niin on juuri sellainen kuin halusinkin, värikäs.

Ja sitten vielä nämä.

Eiköhän näillä alkuun päästä. Kesän makuun.
Kellarissa talvehtinut verenpisara ei säilynyt. Sen tilalle olisi saatava uusi.

Lämpenee...

Tärkein ensin:

Hyvää äitienpäivää Äiti!

Kulunutta viikkoa on varjostanut suru. Sen unohtaa välillä, ja sitten taas, jostain kulman takaa se hyppää eteen.
Äidin ja isän Aamos, Joikun veli, lähti pois luotamme viime tiistaina.  Surua ei voi kiirehdittää, tai siirtää mappiin ö, se on vaan kuljettava sen kanssa, ensin raskain askelin, sitten pikku hiljaa keveämmin. Isän ja äidin toiveesta en kirjoita tästä aiheesta enempää.

Tällaisen viikon jälkeen on ollut erityisen helpottavaa päästä mökille. Metsä, rauha ja luonto hoitaa.

Ollaan oltu sopivasti ahkeriakin. Mies naputteli kukkalaatikot ikkunoiden alle. Näiden pitäisi nyt kestää kauemmin kun eivät ole mullan kanssa suoraan kosketuksissa. Melkein jo lähdin hakemaan pelargonioita niihin, mutta kun lauantai yönäkin oli pakkasta sen verran, että vesiämpärin pinta oli jäässä, niin maltampa odottaa vielä viikon..

Minä pesin ikkunat,

Ja syötiin ulkona. Toinen kerta tänä keväänä, ja nyt oli huomattavasti lämpimämpää kuin viikko sitten.

Tällainen toukokuun lauantai.

Taloja, taloja...

Kevät on omakotitalojen sesonkia. Etuoven hausta tulee päivittäin taloja, parhaimpina neljä!
Miehellä kova ok-talokuume, minä jarruttelen.

Se on vaan niin vaikeaa.
Nytkin on myynnissä kolmekin ihan suht mukiinmenevää taloa.

Yksi on hyvällä suunnalla ja hyvän matkan päässä työpaikasta. Mutta.... vieressä on joku kuljetusliike, kuorma-autoja piha täynnä. Ja kun se on vielä ihan vieressä.
Talokaan ei ole mikään kaunotar, ei edes söpö symppis, vaan sellainen kolho.
Vaan sisältä niin hieno! Hyvällä maulla remontoitu ja tilojakin sopivasti.
Ja metsä puuttuu, vaikka talo onkin maaseudulla.
Ei sienimetsää, ei koiralenkkejä metsäpoluilla.

Kaksi taloa on väärällä suunnalla. Työmatkoista ja mahdollisesta mökkimatkasta tulee pitkä.
Mutta...metsää olisi toisessa edessä ja takana.
Pihakin aidattu valmiiksi. Pihasauna ja palju odottamassa.
Talo ei ole kaunotar, mutta sisältä kodikas.

Toinen on samalla suunnalla,  sillä väärällä siis.
Työmatkasta tulee liian pitkä. Talo itsessään on näistä kolmesta ehkä kaunein, ja terassi on aivan hulvattoman iso. Sisältä ihan ok, mutta ei helisytä mitään kelloa sisälläni.

Ja mikä sitten on oikeasti liian pitkä työmatka? Onko sillä väliä kestääkö työmatka 30 vai 40 minuuttia?

Mikä minua eniten arveluttaa ok-talossa?
Pelkään kosteusvaurioita tai sitä ettei tule talvella mitään kosteaa, eli putket jäätyvät.
Pelkään yllätyksiä, seinät kaatuu, pihalla vilisee kyitä, vihamielinen kyläyhteisö, sudet tulee pihalle, juutun talvella kinoksiin tai ajan ojaan jne. jne. Olen hyvä keksimään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Olen liian vanha aikuinen. Liian varovainen.

Toisaalta, jos Se Oikea löytyy, niin ehkä sitten...
Ja toisaalta, pian  on taas syksy, tulee pimeää ja talvi, sitten se talokuume taas hellittää.
Ja hyvähän se on, että riittää aina keskusteltavaa kun iltaisin katsellaan taloja :)

Tässä linkkejä noihin kolmeen taloon:

http://www.etuovi.com/kohde/7713342?sc=M1064332710&pos=1
http://www.etuovi.com/kohde/1199293?sc=M1064332710&pos=2
http://www.etuovi.com/kohde/7744836?sc=M1064332710&pos=1

Neljä vuotta

Neljä vuotta sitten annoin itselleni synttärilahjaksi tämän blogin.
Enpä olisi uskonut, että kirjoitan tätä tänäänkin, yhä vielä.
Ei ollut mitään tavoitteita. Tarkoituksena vain kirjoittaa kirjoittamisen ilosta.

Virallisia lukijoita on kuusi. En ole mainostanut blogiani missään.
Yhä edelleen mietin asiaa, kenelle kirjoitan, haluanko mahdollisimman paljon lukijoita ja osaanko edes kirjoittaa kiinnostavasti.

Kivointa tässä on kirjoittaminen ja valokuvaaminen.
Hauskaa on ollut tarkistaa arkistoista joitain asioita, tai vain palata hetkeksi muistoihin.
Kommentit ovat aina mukavia yllätyksiä.

Oudolta tuntuu toisinaan kun tapaan jonkun ja alan kertoa kuulumisia, ja se joku sanoo: "Joo, mä luinkin siitä sun blogista."
Toisaalta taas joskus sekin tuntuu oudolta, kun tajuan ettei kaikki kaverini lue mun blogia ;)

Todella harvoin kirjoitan huolella, tarkistaen ja parannellen kirjoitusta vaikka parin päivän ajan, useimmiten teksti tulee tässä ja nyt , ja on valmis samantien. Se riittää mulle.

On monia asioita, joista haluaisin kirjoittaa, varhaiskasvatuksesta, työssä jaksamisesta, vuorovaikutuksesta, toisten huomioimisesta jne. jne.  Julkisen blogin kanssa pitää olla varovainen, vaitiolovelvollisuus sitoo, enkä ole tarpeeksi rohkea ja vahva ottaakseni vastaan kirjoituksista ehkä aiheutuvat seuraamukset.
Näin on hyvä, ainakin nyt.

Näillä ajatuksilla jatkan, niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Toisaalta tästä on tullut tapa, hyvä vai huono? Mun mielestä hyvä, kirjoittamisen taito säilyy, toivottavasti kehittyykin.
 Ehkä olisi aika ottaa joku askel ja kokeilla, josko tätä tekstiä haluaisi useammat lukea.
Ehkä, ehkä ei.
Mikä vapauttava tunne: ei ole pakko tehdä mitään muutoksia, näinkin on hyvä, tämäkin riittää.

Kiitos teille, jotka luette näitä mun juttuja.
Ajatus, että suunnilleen tiedän keitä te ootte tuntuu hyvältä.
Ja tunnen, että juuri Sinä siellä, olet samalla aaltopituudella, ja se tuntuu hyvältä, lämpimältä.
Joku välittää.

Ja minä välitän, teistä kaikista <3

Missä onni on?

Onni on kun löytää omasta pihasta leskenlehtiä.

Onni on urheat ruohosipulit, jotka kylmää ja lunta uhmaten työntävät itsensä maailmaan.

Onni on toivossa , että nämä sinililjat joskus vielä leviävät ja täyttävät pihan.

Sellaista se onni on, pienissä asioissa välillä.

Haukaa vappua!

Perinteisesti hyvässä seurassa vietetään vappua.
Tällä kertaa mökillä.

Ei oikein voi sanoa neljän tähden illalliseksi, kun on vähän yksinkertaistettu versio.
Uusi pöytäliina on kuitenkin hankittu. Kangaskaupasta 2,5m vaalean vihreää kangasta 13e!  Vielä on reunat ompelematta, vaan ei haittaa.
Sanoin miehelle, että voin mennä ostamaan kaiken värisiä pöytäliinoja kun ei tuon enempää maksa, hän naurahti...
Ja kun olisin ostellut erivärisiä kankaita, uskaltaisinko kysyä sukulaistädiltä ompelua....

Selailin blogiani ja vuonna 2015 vietettiin meillä myös vappua, ja kyllä silloin oli nätimpi pöytä ja menuukin 4* illalliseen kelpaava.

http://kirsimarjan.blogspot.fi/2015/05/neljan-tahden-vappu.html

Tänään syödään salaattia jossa kaikkee tavallista (salaatti, kurkku, tomaatti ja paprika) ja sit niitä ihania pähkinöitä ja siemeniä sellasesta valmiista pussista.
Sitten mies grillaa pihvit ja laittaa valkosipuliperunoita grillissä/uunissa.
Jälkiruuaksi on mutakakkua, jäätelöpalloilla ja kermavaahtonokareella.

Ja sit jossain vaiheessa syödään pakastevalmismunkkeja.
Maistellaan irlantilaisia sipsejä :).
Popsitaan kulhosta karkkeja.
Ja yöllä syödään quasadilloja.

Ja sitten tuleva viikko sulatellaan kertyneitä ja koitetaan taas syödä vähemmän!