Syksyn eka 4* illallinen

Kukkakimppu ruokapöytään.

Haavan lehtiä aamulenkiltä koristeeksi.

Ja tässä koko kattaus.
Ai niin menu...

alkuruuaksi ruistikkuja uunista
pääruuaksi paistettua kuhaa, perunamuussia ja uunijuureksia
jälkiruuaksi uuniomenoita vaniljajäätelön kanssa

Teemana syksy. Yksinkertaista. Kotiruokaa.

Risteilyllä

Hiukan arvelutti risteilylle lähtö, kun oli luvattu myrskyä.
Eipä se myrsky onneksi osunut tuon laivan reitille ollenkaan. Voi olla, että myrsky jätti osan matkustajista kotiin, niin tyhjä laiva oli.

Meille sopii väljempikin laiva. Henkilökunta oli poikkeuksellisen ystävällistä ja iloista. Heilläkin työniloa kun ei ole kiire.

Syöpöttelyksi meni koko reissu. Erikoisaamiaisella aloitettiin.
Kuvassa oleva annos olisi jo ollut kylliksi, mutta sitten vielä...

Lettuja aamiaisen jälkkäriksi. Ihania, sisällä omenanpaloja kunnolla kanelilla maustettuja.
Ja sitten olikin ähky olo.

Välillä vähän ostoksia ja musiikkia. Sitten olikin jo taas aika syödä...

Tää oli joku pihvi maalaisranskalaisilla. Maustevoi möhkäle oli ihan nougatjäätelön näköistä, eikä se ihan voita ollut, jotain epämääräistä. Kasvismössön jätin syömättä.

Parasta oli tämä jälkiruoka. Mansikatkin maistuivat oikeilta mansikoilta.


Kaikenkaikkiaan ihan kiva reissu, hetkeksi pois arjesta, työstä ja saunamökki "stressistä".

Hitaasti, mutta toivottavasti jouluksi

Näyttää ulkoapäin hyvältä.
On kuistin kaiteetkin ja terassin laudat ruuvattu.
Maalikin jo pinnassa, yksi kerros.
Mutta, mutta, sisältä pelkkää tyhjää...

Odotetaan saunan lattian valajaa.
Sitten odotetaan muuraria.

Hiukan jo horjuu toivoni joulusaunasta pihamökissä.
Täytyy ainakin mennä ostamaan hyvä rakennusvalo rautakaupasta, jotta mies näkee pimeässäkin rakentaa ;) 

Toistaiseksi olen osallistunut vain maalaamiseen.
Ja olen korjannut kaadetut puut klapikoneella puupinoon.
Mutta luulen vielä pääseväni monta juttua auttamaan ennen kuin Silmu on valmis.

Toivottavasti joulu tulee vähän hitaammin tänä vuonna.

Syksyn töitä

Viikonloppu mökillä.
Laitettiin mökki valmiiksi talven tuloon.
Etsittiin kanttarelleja, mutta täällä on ollut kuivaa. Piirakan verran löytyi.

Kyllä me tänne tullaan taas, kun siltä tuntuu.
Enää ei mökin talvikuntoon laitto tunnu niin raastavalta kuin ennen Lietoa.
Liedossa kuitenkin metsää ja rauhaa, niin kuin täälläkin.

Kahden kuunnellun rentoutuspätkän ja puolen tunnin päikkäreiden jälkeen, pystyin jopa aloittamaan lukemisen.
Tommi Kinnusen teksti vie taas mennessään. Kummallista miten joku (tällä kertaa Kinnunen) osaa kuvailla maisemaa niin tarkasti, että siirryn sinne itsekin.
Pintti on samaa tyyliä kuin Neljäntienristeys.

Tällaista tänään. Ei hassumpaa.

Oravanpyörä

Sairauslomalla opin hiljentämään vauhtia, rauhoittumaan.
 Kärsivällisyys kasvoi.
Opin sietämään keskeneräisyyttä.

Elokuussa pääsin/jouduin takas työelämään.
Aloitin rauhallisesti, mutta kuinkas sitten kävikään...
Syyskuussa huomaan jo olevani oravanpyörässä, jonka vauhti kiihtyy ja kiihtyy.
Palavereja, siivousta, organisointia, niin paljon kaikkea jonka haluaisin saada valmiiksi.
Tässä työssä ei koskaan tule sillätavalla valmista, mutta haluaisin toimintaympäristön ja työtapojen olevan valmiita, jotta voi keskittyä itse työhön.
Niin ettei mene aikaa tavaroiden ja papereiden etsimiseen, eikä säätämiseen työtehtävissä.
Nyt vaan pitäisi malttaa, kaikki valmistuu, mutta en tiedä milloin.

Kotona on myös kaikki kesken.
Saunamökki alkuvaiheessa, koira-aitaus puolivälissä, pihan"rakennus" alkuvaiheessa, jne.
Lisäksi on siivottavaa: ikkunat, lattiat, kaapit,laatikot...
Mutta niiden keskeneräisyyttä siedän paremmin.
Ne eivät vaivaa iltaisin eivätkä herätä öisin.

Kaipa tässä positiivisintä on se, että tiedostan asian.
Vauhti hidastuu kunhan löydän sen jarrupolkimen.

Onnellinen tapahtuma

Parikymmentä vuotta meni ennenkuin sain aidan Kemiöön.
Lietoon hankittiin aitatarvikkeet ennen kuin muutettiin.
Pienempi aitaus saatiin heti, ja muut tolpat ja verkot jäivät odottamaan saunamökkiä.

Nyt on saunamökki pystyssä, ei lähimainkaan valmis, mutta aitaverkon laitto olisi mahdollista...
Viljat puitiin pari päivää sitten, mikä tarkoittaa sitä, että ratsukot saavat tulla sänkipellolle.
Mikä taas tarkoittaa sitä, että Veiti ei pysy pihalla, jos näkee hevosia.

Niinpä sitten sain ylipuhuttua mieheni aidan teon aloittamiseen. Ja voin sanoa, ettei se ollut ihan helppoa. Pyysin, että edes pari tolppaa laitettaisiin, että saataisiin homma alkuun...
NO, niitä on nyt ainakin 15 !!! Jeee!!!!
Huomenna jatketaan:)

Terveisiä Jurmosta

Eivor-laiva kuljetti meidät perjantai-illaksi Jurmoon.
Aurinko paistoi ja lämmitti niin, että tarkenimme lähes koko matkan kannella.

Jurmo on aivan omanlaisensa, monimuotoinen.
Kallioita, kiviä, kanervia, kylä ja alpakoita.

Vakituisia asukkaita Jurmossa on n.10.

Alpakat olivat söpöjä. Ei oikeastaan näin ihmisläheisiä kuin tässä kuvassa, mulla oli kauhallinen niiden ruokaa, tulivat syömään :)
Yksi mustista alpakoista oli seurallinen, Jurmossa syntynyt. Pienenä paljon sylissä pidelty, ja nyt kun oli kasvanut isoksi halusi edelleen syliin, mikä aiheutti vähän pelkoakin...

Jurmo Innissä kävimme illallisella, joka oli pieni yllätys. Kuvassa ravintola näyttää valtavalta, mutta todellisuus olikin ihan muuta.
Takana näkyvässä tornissa on yöpymishuone. Ei onneksi meidän, oli sen verran kierteisiä portaita, että jalkapuoli olisi ollut vaikeuksissa.

Kiva, erilainen viikonloppua.
Kiitos hyvälle porukalle!

Viikonloppua!

Ne ehtivät sittenkin kypsyä!
Mulle tuli jo vähäsen mieleen joulupallot punaisista tomaateista :)

Tämä jalopelargonia kukkii kolmatta kertaa kunnolla!
Kukkimisen välillä on tylsän näköinen, pelkkiä vihreitä lehtiä kun kerää voimia puhjetakseen taas kukkaan. Voimien kerääminen kuitenkin kannattaa:)  upea kukkiessaan.
Voisiko tästä oppia jotakin? Voimien kerääminen, välillä täysin levossa oleminen on tärkeää!

Uusi kanttarellisatokin on taas kypsynyt omalla tontilla!
Minäkin pystyn sienestämään jalkapuolena kun sienet tässä pihalla.

Pihasisustusta, Irlannin nummikanervia ja lyhtyjä.

Näissä tunnelmissa viikonlopun viettoon.
Vähän erilainen viikonloppu tulossa: ystäviä, merta, hiljaisuutta?...Jurmoon!

Sataa, sataa

Viikonloppuna piti maalata saunamökin tekelettä.
Ensin pohjustuslitkulla ja 24h päästä valkoisella ja punaisella.
Sade vesitti suunnitelmat.

Ajeltiin pieni Lietokierros, haettiin auringonkukkapellolta kukkia ja kaupasta kahvipullaa.

Vihdoin sain myös aikaseksi vaihtaa keittiön pöytäliinan.

Nämä uudenaikasemmat vahakankaat tulevat pesussa tosi ryppysiksi, eikä niitä tahdo saada silittämälläkään sileiksi. Hylkiihän ne kai jotain tahroja, mutta tuntuu, että jos joku tahra pääsee liinaan, niin se ei sitten lähdekään millään pois.

Syksyn ekat leikkokukatkin tuli ostettua. En tiennyt näitä ostaessa auringonkukkapellosta.
3,90e, ei suuri hinta kauniimmasta keittiöstä .

Eli toisaalta hyvä, että satoi, sain pieniä siivoushommia tehtyä :)

Tiikeri pesuhuoneessa

Olipa taas viikko!

Ehkä hurjin viikon tapahtumista oli torstainen "tiikerikissa" episodi.
Kyseinen tiikeri seikkaili pihalla lähes jokapäivä. Veitin haukkuminen ei aiheuttanut muuta reaktiota, kuin että tiikeri tuli lähemmäs ikkunaa katsomaan mitä Veiti oikein räkyttää.
Miehelle tiikeri sähisi, kun mies tökkäsi sitä laudan päällä kun oli tiellä.

Tortaina tiikeri sitten päätti tulla sisälle terassin avoimesta ovesta.
Veiti ruopaisi salamana olohuoneesta (lattiassa kivat jäljet..) pesuhuoneeseen ja tiikerin kimppuun. Minä perässä ja vedän Veitiä pois sähisevän tiikerin kimpusta. Tiikeri pääsee pakoon, ja minä saan terassin oven kiinni.
Veiti kunnossa, vähän otsatukka vinossa, ei muuta.
Terassin pöydän alla on tiikeri, selkä köyryssä ja tasaa hengitystään. Puhun tiikerille järkeä, tänne ei kannata tulla kun Veiti ei ole tottunut kissoihin, emmekä mekään.
Tiikeri lähtee verkkaisesti pois terassilta, katsoo ja mittailee aitaa, mistä reiästä menisi...

Torstain jälkeen tiikeriä ei ole näkynyt, jospa järkevä puhe auttoi.
Veiti ei usko, että järkipuhe auttoi, hän suorittaa lähes jatkuvaa alueensa valvontaa.

Perjantaina pudotin täysinäisen punaviinilasin olohuoneen matolle. Lasi meni rikki ja matto punaiseksi. Ja miehelle: kyllä se punaviini näkyisi tummemmassa matossa ihan yhtä hyvin!

Nyt mietin koitanko jossain pestä, kärsinkö vai ostanko uuden maton...

Että tällaista tänne :)