Mökillä

 

Onko järkevää tulla mökille pääsiäislomaksi?  

Pakata autoon narsissit (eivät kestä ulkona näissä yöpakkasissa), helmililjat, pääsiäisruohot ym. ym.

Kaivaa jäistä lunta, jotta saa edes portin auki.

Kantaa vettä kaivosta. Puita puuvajasta.

Pionikukkamaa aivan lumen peitossa. 

On järkevää!

Vaihtelu virkistää. 

Ja varsinkin Joiku vanhus tuntuu olevan "kotonaan". Kun on vanha eikä enää muista, eikä kuulokaan tunnu toimivan, on turvallisen tuttua palata lapsuuden maisemiin. 

Ja puilla lämmitettävä sauna, se  on nautinto, jonka takia kannattaa tulla pidemmänkin matkan takaa.

On myös velvollisuuksia: omenapuut on leikattava. Vadelmatkin piti leikata, mutta ovat kaatuneina lumen alla.

Sitäpaitsi kaikkea ei tarvitse ajatella järjellä. 

Tämä tuntuu hyvältä, silloin ratkaisu oli oikea.

Toivotan

Hyvää pääsiäistä kaikille!

t.Kirsi

Uusi projekti

Villasukkien kutominen vähän kyllästyttää. Virkkaaminenkin olisi vaihteeksi kivaa. Jotenkin kesä ja virkkaaminen, talvi ja kutominen kuuluvat mielessäni yhteen.
Ja mökin keinutuolissa tällä hetkellä oleva lampaantalja ei kaikista ripusteluyrtyksistä huolimatta tahdo pysyä paikoillaan.
Siispä keksin, että voisin isoäidinneliöistä tehdä siihen "peiton".

Värit pyörivät mielessäni: tekisinkö iloisen kaikenkirjavan....vai punaista ja harmaat...vihreää ja jotain...
Ja hyppäsin ihan uusiin väreihin, joita mökillä ei ole yhtään: sinistä-valkoista ja harmaata.
Näistä se lähtee:

Kuvassa sininen on kirkkaampaa ja vaaleampaa kuin oikeasti on, ja harmaa tummempaa.

Ja saapi nähdä kuinka monta ruutua tulee pääsiäisen aikana valmiiksi.


Ai niin, en ihan ole päässyt villasukkakutomisesta eroon, eikä tarvitsekaan. Lankamaailmasta tuli pari kerää villasukkiakin varten mukaan :)

Ensimmäinen

Mäntylän ensimmäinen asunto on nyt valmistunut.
Perheasunto talitiaiselle tm. pikkulinnulle.
Tänään oli heti ripustuksen jälkeen ensiesittely, johon saapui runsaasti katsojia.
Ainakin neljä kävi katsomassa ovesta sisään, tutki  katttoa ja yksi seinääkin, kukaan heistä ei mennyt sisälle. Tulevat ehkä uudestaan puolisonsa kanssa katsomaan tarkemmin.

Onhan se vähän sellainen peruskämppä, alkeellinen. Turvallinen kuitenkin, ei pääse tikka naputtelemaan oviaukkoa suuremmaksi.
Asunnon paikka on ehkä tontin paras, vieressä on kaunis syreenipensas (jos se on selvinnyt siirrosta kaupungista maalle ja talvesta).

Ehkä tänne Mäntylään voisi suunnitella yhtenäisen asuntoalueen, johon tulisi vain näitä perusasuntoja. Olisihan se arkkitehtuurisesti seesteisen näköistä.

Valmistautumista

Helmililjoja pääsiäiseksi.
Odotan lomaa, pääsiäislomaa.

Kevät tuo myös vähän haikeita ajatuksia kun mietin Vilkastuksenkatua. Istutin sinne muutama vuosi sitten skilloja. Jokakevät ne nousivat rinteeseen, ja joka vuosi niitä oli muutama enemmän. Haaveena oli, että jonain keväänä koko rinne olisi sinisenä. Nyt siniset ilahduttavat uusia asukkaita.

Pakkasöitä uhmaten ostin narsisseja ulkolaatikkoon.
Pääsiäiseksi mennään mökille. Olen taas samassa tilanteessa, kukkia kahteen paikkaan...
Miehellä oli yksi ratkaisu, vedetään aina peräkärryä mukana mökille mennessä, ja peräkärryssä kukkalaatikot siirtyvät meidän mukana aina oikeaan "mökkiin" .

Herneet kasvavat hyvin. Taitavat olla juuri sopivia napsittavaksi pääsiäisenä. 

Ohrakin lienee sopivaa viikon päästä.

Nyt vaan nautitaan ensin tästä viikonlopusta ja iloitaan nelipäiväisestä työviikosta.

Kolmas kerta toden sanoo?

Viimein saapui Wishiltä se viimeinenkin tilattu vaate.
Ei tullut postilaatikkoon, vaan piti ihan postista hakea. Maalaispostimme on ihan mukava paikka, ei tarvitse jonottaa, eikä tarvitse ostaa pastilleja, postimerkkejä, kirjanmerkkejä tms. mitä entisessä postissamme virkailijat kauppasivat. En kyllä silloinkaan niitä ostanut, mutta huomattavasti miellyttävämpää näin, ilman kauppaamisia.

Tämä pusero on sellainen kuin pitikin! Väri on oikea, tekstikin on oikea ja kokokin oikea.
Puseron malli on hihoista, kainaloista aika ahdas ja kangas on ohutta, mutta tätä voi käyttää!

Vaikka kolmas kerta toden sanoisi? en tilaa Wishiltä enää ikinä vaatteita.
Ehkä jotain tekniikkaa tms. voisi vielä kokeilla, mutta en siitäkään innostu.

Ja nyt vihdoin, noin kolme kuukautta kestänyt wishin jännitysnäytelmä on vihdoin saatu päätökseen.

Kyllä se sieltä tulee...kevät!

Nyt tuntuu nololta, mutta tunnustanpa silti: Olen aina, siis aina, heittänyt yrtit pois heti kun ruoka, johon kyseistä yrttiä tarvitsin on tehty. Tai viimeistään seuraavana päivänä kun yrtti valuu pitkin pöytää.
En siis ole tajunnut, että kun sille antaa vettä, se säilyy viikkoja!
Mutta nythän minä oikein innostuin, kun tajusin basilikalle antaa vesikupin alleen. Hän sai kaverikseen tillin ja herneenverson.
Nythän saan valmiin yrttitarhan, ilman, että tuskailen siementen kanssa, nämä kun ovat heti valmiita.

Istutin kyllä herneitä koriin ja ohraa peltilevyille, koristeeksi, pääsiäiseksi.

Ja kaupassa pääsin vielä narsissien ohi. Krookusten kohdalla jo hiljensin...
Kunhan yöpakkaset laantuvat....

Maaliskuun 4 * illallinen

Alkupala kopioitiin suoraan äidin lounaspöydästä: avokadon puolikkaan päällä kylmäsavulohikiemura ja herneenverso.

Pääruokana uuniperunoita kinkku- tai-ja kylmäsavulohikastikkeella

Jälkiruuaksi itsetehtyä jäätelöä kahvin kanssa. Helppoa oli tehdä jäätelöä. Maku oli minusta samanlaista kuin Ainojäätelön, eli aika tavallista.

Muuten kivaa, mutta kun on laiminlyönyt siivoamisen ja on vieraita tulossa, niin pakko siivoaminen on raskasta. Sutaistiin vähän sieltä ja täältä, ja kyllä nyt paremmalta näyttää.

Kivaa oli taas, syöminen ja ystävät.

Tällä viikolla

Täällä asutaan. Tai käydään kääntymässä ennen seuraavan työpäivän alkua. Tai sitten on hyvä kirja kesken ja kaikki muu kuten siivoaminen jää. Viimeinen on oikein. Ehkä perjantaina, tai lauantaina siivoan.

Hemmoteltiin tai tuhlattiin, hankittiin kajarit. Kaksi kuvassa olevaa valkoista  ja yksi mustalaatikko.
Kyllä ne soi, soittavat telkkariakin :)  Haloo Helsinkiä ja Jenni Vartiaista kokeiltiin jo, ja telkkarist Salkkarit...

Veiti osaa nauttia elämästä. Sohvalla on nukkunut jo kauan, mutta nyt hoksasi laittaa pään tyynylle, niin näkee samalla ikkunasta ulos. Ja nyt näkee hyvin vielä ilta seitsemältäkin, kevät, kevät ;)

 Hiekkatiemme oli ensin sohjoa, sitten sellainen ropolinen ja tärisevä ja nyt sellainen jääkenttä. Lisänä siellä täällä auringon sulattamia paikkoja, joista paljastuu epämiellyttäviä kuoppia.
Silti täällä on hyvä olla ja asua.

Täällä siis kaikki hyvin, toivottavasti sielläkin !

Uudet verhot

Nyt ne on paikallaan, uudet verhot.
Ensin piti odottaa lauantaihin, pestä ikkunat kunnolla jne. mutta se oli todella tylsä ajatuskin. Hutaisin sitten nuo sisäikkunat puhtaammiksi, ja verhot tankoon.

Ja tuolta ne vedetään ikkunan eteen suojaamaan meitä auringolta.
Vasemmassa reunassa on kahden ikkunan matalampi osio, katsotaan nyt keksiikä aurinko niistä lämmittää, vai riittääkä noiden kolmen korkean ruudun peittäminen.

Parasta elämässä

Käytiin teatterissa katsomassa Suosalon Parasta elämässä.
Rankka tarina pojasta/miehestä, jonka äiti yrittti, ja  lopulta teki itsemurhan. Tunnelma lainehti murheesta iloon.

Esityksen jälkeen oli kuitenkin hyvä olla. Elämässä on niin paljon pieniä ja suuria asioita, jotka tekevät elämästä valoisaa ja hyvää. Kunhan vaan huomaa ne.
Niinpä päätin minäkin tehdä listaa asioista, jotka ovat parasta elämässä. Ei tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kuin ne tulevat mieleen tai ilmestyvät elämään.

Kirjaan asioita vihkoon, katsotaan mihin numeroon asti minä pääsen.
Aloitan nyt.

1.Kun osoitteenmuutoa on vihdoin mennyt maistraattiin. ja postilaatikossa olevissa mainoksissakin on uusi, okea osoite.

2. Kun vaihdan palmuvehkan isonpaan ruukkuun, ja huomaan, että vaihto oli oikea aikainen, vanhassa ruukussa ei juurikaan enää multaa, vain juuria.

3. Porkkanakakku

4. Onnistunut itsetehty kinuskikastike.

5.Villasukkien kutominen

6. Martti Suosalo

7. Viikonloput

8. Kun linnunruokinta paikalla on alkanut aterioimaan kahden kuukauden odotuksen jälkeen muutkin kuin yksi talitiainen ja yksi sinitiainen.

9. Kevään ensimmäiset merkit: talitiaisten sirkutus

10. Puuhellassa palavan tulen ritinä

Porkkanakakku

Kovat pakkaset tekivät  nälkäiseksi.
 Lounaalla tuli otettua ruokaa lisää. Jopa Arkeankin ruoka maistui.
 Kahvitauolla teki mieli makeaa...
Kotimatkalla teki mieli makeaa.
Kotiin päästyä tuli syötyä, kaikkea mahdollista ja viimeiseksi vielä tyhjennettyä keksipurkkia.

Kaikkihan sen tietää mitä tästä seuraa.
Toivottavasti pakkaset loppuu ja ruokahalu asettuu taas normaalimmaksi.

Viikonlopun kunniaksi tein porkkanakakun. Jos vaikka sunnuntaina tulisi kahville tuttuja ;)

Lauantaina mennään teatteriin katsomaan Suosalon Parasta elämässä. Yöllä näin jo unta, että halusin selfien Suosalon kanssa, saas katsoo nyt oliko enne uni.

Älä tilaa mistä vaan...

Wishiltä tilaamistani vaatteista saapui tänään vaate numero kaksi. Numero kaksi oli kyllä tilattu viikon verran myöhemmin kuin numero kolme, joka siis ei ole vielä saapunut kohteeseen ilahduttamaan tilaajaansa.

Tilaus numero yhden jälkeen aloitin realistisen valmentautumisen vastaanottamaan Wishin muita tilauksiani. Mietin millainen farkkukangas voisi olla, niitä on ohuita ja paksuja Suomessakin, mutta löytyisikö jokin kiinalainen farkkukangas? Mietin myös kokoa, todennäköisesti tilaamani mekko olisi liian pieni suurelle suomalaiselle. Kolmas vaihtoehto olisi, että farkkumekko olisi korvattu toisella tuotteella, joka olisi täysi musta hevonen.

Tänään Wish sitten taas yllätti.

Kivasti kivipesty farkkuhame. Korostaako parhaita puolia? Onko kaikenlaiset pallolliset kuosit tulevan kevään muotia?

Lisäksi tämä mekko on suurelle suomalaiselle lähinnä tunika, lyhyehkö sellainen, ja aikas kiristävä.
Mies sanoi: "voihan sitä ehkä täällä pitää, housujen kanssa." Ja täällä tarkoittaa metsän keskellä, ja jos joku tulisi yllättäen käymään, pitäisi kipittää vaihtamaan vaate.

Jään odottamaan viimeistä (takuulla viimeistä tilaamaani Wish pakettia).
Tosin , jos jatkaisin halpoja vaatetilauksia, voisin tehdä hauskan näyttelyn otsikolla: Mitä saa kun tilaa...