Tervetuloa vappu

Vieraat ja vappu saa tulla. Vaikka olen ollut aikoamoisessa flunssassa, niin vappu tulee silti.
Jotain on pitänyt jättää poiskin tältä viikolta, mutta orvokkeja ei .

Pieniähän nämä vielä ovat, vaan silti suuri lupaus tulevsta kesästä. Sitäpaitsi narsissit olivat jo nuokahtaneet.


Ja kun ovesta astuu sisään, niin lisää kukkia :)

Ei tarvitse montaa askelta kävellä pihalta metsään kun löytyy valkovuokkoja. Pian tulevat keilot, ne ovat vielä lähempänä.

Ruokapäydästä löytyy sitten näitä. Eri värisiä, iloisia.

Ei hassumpi fiilis!

Ahne ja röyhkeä

Tultiin mökiltä kotiin. Kannettiin kassit eteiseen ja mies lähti viemään autoa parkkipaikalle. Minä hääräsin pihalla. Lakastuneet narsissit oli vietävä heti pois, flunssa sumensi asioiden tärkeysjärjestyksen...
Sillä aikaa Veiti löysi kassin, jossa oli sisällä kattila. Näppäränä työnsi kattilan kannen syrjään ja popsi kanansiivet suuhunsa. Kun tulin ovesta sisälle, kattilan kansi kolahti, Veiti tuli kattilan luota pois ja nieleskeli viimeisiä paloja. Kattilan kansi oli taas paikallaan ja riisitkin syömättä...
Siinä meni miehen huominen ruoka, tai jäihän sinne riisit.

Nyt pelottaa mitä kananluut aiheuttavat Veitin vatsassa. Pitäisikö antaa öljyä ja nappuloita pehmikkeeksi?
Tässä kohtaa en tahdo, että paha saa palkkansa..

Mökin kasveista

 Nyt kun naapuri kaatoi pyynnöstämme rinteestä puita, saunan kuistille saattaa nähdä metsätieltä. Metsätiellä kulkee ihmisiä noin kerran viikossa :)
Hyvä syy istuttaa kärhö.
Toisella puolella kuistia viihtyy sininen kärhö, joten onhan tämä symmetristäkin kun toisella puolellakin on punainen kärhö.

Kärhöt ovat edullisia, joten vierasmökin ovensuuhunkin muutti kärhö. Olikohan hän nyt vaaleanpunaisen ja valkoisen sekoitus.
Mihinkähän vielä voisi istuttaa kärhöjä?

Siiklit ja timot tuli istutettua! Harvemmin ollaan istutettu huhtikuussa, mutta katsotaan nyt miten käy.
Viikon päästä laitan persiljaa, tilliä yms.
Innostuin taas kevään istuttamisesta kun  näin facebookissa kannustavan lauseen: Jos jotain haluat kasvattaa, kasvata
optimisti ja anna sen villiintyä.

 Mustaherukkapensaissa on jo pienet lehdet. Viikossa tapahtuu aina pieniä-suuria ihmeitä mökillä.
Perjantaisin kun tulee mökille on vähän kuin joulu, kiertää pihaa ja katsoo mitä yllätyksiä on putkahdellut esiin.

Nämä istutin pari vuotta sitten huonolle pohjalle.
Viime kesänä maa jäi ilman mitään, mutta nyt joku seltä pilkistää.
Toisinaan kasvit ovat oikullisia ja itsepäisiä. Kasvavat milloin ja miten tykkäävät.

Nämä eivät ole oikukkaita. Uskollisesti joka vuosi, samaan paikkaan.
Ovat imiköitä.Kasvavat lehtometsissä ja multavissa paikoissa kilpaa sinivuokkojen kanssa. Nämä imikät nyt haluavat kasvaa tuossa, joutomaa niityssä, ihan yksinään.

Marinaa

Turhaa valitusta.

Viikko sitten luvattiin lämpenevää, keskiviikoksi jopa 17 astetta. Eipä tullut lämmintä. Ei edes vastatuulen fillarilla polkiessa tullut lämmin.
Ja taas oli Iltasanomien lööpissä, että ensi viikolla 20 astetta. Enää en mene tuohon halpaan. Mistä ne repii noita ennustuksia? Forecan sivulta kun katsoin ensi viikkoa, ei minään päivänä mene juurikaan yli 10 asteen.
Tuntuu etten viisastu koskaan, joka vuosi odotan kevättä ja lämpöä. Odotan niin kovasti ja kauan, että lopulta väsyn siihen odottamiseen, ja vaivun uudelleen talvi"horrokseen" kuin ärsyyntynyt karhu.

Kulunut viikko on muutenkin ollut taas takkuinen. Mä valitan aina!
Emmerdalea katsoessani samaistuin hetkeksi Nicolaan. Hänkään ei ole koskaan tyytyväinen, aina pitäisi olla enemmän ja parempaa.
Tykkään Emmerdalesta. Kaikki henkilöt isoja persoonallisuuksia, asioita sanotaan suoraan, silti kukaan ei suutu lopullisesti.
Ednalle virnuillaan hänen hatustaan, silti Edna ei luovu hatustaan ja silti, ehkä juuri siksi, kaikki kunnioittavat ja rakastavat Ednaa.
Entä sitten Kerry, polttaa talon ja vaarantaa lasten henget, silti jää kylään, ja ihmiset eivät hylkää häntä. Suuria sydämiä Emmerdalessa.

Viikon marinoiden päätteeksi sain flunssan. Minua varoitettiin kurkkukivulla jo alkuviikosta. En ottanut varoituksesta onkeeni ja tässä sitä nyt ollaan.
Perjantai illalla nousi kuume.  Pää täynnä räkää.
Ja jossain joku kysyy: jokos lopetat turhan marisemisen?

Kyllä lopetan!
Pöydälläkin ihana kimppu valkovuokkoja. Elämä on....ihanaa :)

Mikä alkuviikko!

Mikä alkuviikko!
Maanantaina olin koiralenkillä kun fysioterapiasta soitettiin ja ihmeteltiin missä olen. Olin ihan tietämätön, että minulla oli aika kello 14.00. Olin ymmärtänyt, että aika olisi vasta toukokuussa, tosin eipä aikaa ollut merkattu kalenteriin toukokuullekaan.
Samana iltapäivänä luin meilin, joka oli tullut jo viime viikolla, siitä ilmeni, että todennäköisesti minun olisi pitänyt olla myös koulutuksessa kyseisenä iltapäivänä.

Tiistaina olin lähdössä töihin, kun kenkiä laittaessani tajusin, että eihän mun tänään pitänyt 8:ksi mennä, vaan vasta 9:ksi.
Samana päivänä olin lähdössä koulutukseen ja soitin kaverille, että mihin aikaan pitää lähteä. Kävi siinä sitten ilmi, että koulutus onkin vasta keskiviikkona.

Alkoi tuntua jo huolestuttavalta. Työkaveri sanoi, että hänellekin sattui tuollaista juuri minun iässäni. Itse mietin onko stressi, burnout , tylsistyminen tms.

Keskiviikon koulutuksessa olin sitten valokuvaajien ja graafikoiden kanssa samassa auditoriossa. Ja minä se taisin olla väärässä paikassa, yhdessä työkaverini kanssa. Tuli välillä samanlainen olo kuin aikoinaan kun olin "unkarinkielen" tunnilla.
Maailmassa on cmyk-värejä, rbg-värejä...tiffejä, pneg, illustraatioita....
Ehkä opin jotain, ehkä en ;)

Illalla oli yhtiökokous. Äänestettiin ulko-ovista. Jotain hyvää sentään: ikkunalliset ulko-ovet voittivat!

Iksussa

Käytiin pitkästä aikaa Ikeassa. Mentiin niitä mäntylaatikoita ostamaan. Pienin mäntylaatikko oli kyllä niin pikkarainen, etten tällä erää keksinyt sille mitään käyttöä. Isommat olivat loppu. Ensi viikolla uudestaan.

Kassalla meillä oli kuitenkin yhtä ja toista tarpeellista ja tarpeetonta maksettavana.

Tuoksukynttilät ovat aina niin herkullisen värisiä, ettei voi olla ostamatta, vaikka harvoin niitä poltellaan, varsinkaan kesäisin... Näiden hempeitten lisäksi pari keväisen vihreää, omenatuoksua.

Servetit olivat kauppalistassa, ihan oikeesti :)
Tuli vadelmakuvioisia, omenallisia, keltaisia ja kirjavan lintusia.

Heräteostoksena matto. Uskomaton matto, joka kestää sadetta, pakkasta ja lunta. Mielenkiintoista. Mökin terassille sitä nyt sovitetaan. Ja jos sopii saattaa toinenkin sellainen mökkiytyä.

Valkoisia, puisia vaatepuita. Kumpa joskus saisi kaikki vaatepuut samanlaisiksi.

Sähkölamppuja. En tiedä ovatko Ikeassa parempia tai halvempia.

Ja lopuksi vielä Ikean ihanat pehmikset.
Ja ensi viikolla uudestaan :)

Melkein mukaan tarttui hempeän väriset raidalliset keittiöpyyhkeet, lavendeli, raitatyynyt ja vaalea rullaverho.

Eikä nyt niin paljon rahaa mennyt. Pehmiskin vain 0,80e :)

Se on kohta arki

Pakkasaamu.
Aamulenkki lahden rantaan. Meri jäässä. Auringon paiste sai linnut laulamaan ja kylmyydestä huolimatta tuntui taas enemmän keväältä.

Jojo Moyesin: Kerro minulle jotain hyvää, vei minut mukanaan. Pitkästä aikaa sellainen kirja, jota ei olisi halunnut laskea kädestään. Melkein liian imelä ja melkein liian ennalta arvattava, muttei kuitenkaan. Viimeisten sivujen lukeminen oli tuskaa. Ensinnäkin itketti ja toiseksi mies höpötti samaan aikaan jostain yöpakkasista.

Iltapäivällä oli pakattava ja ajettava kohti arkea. Tavaraa oli taas paljon ja koirat joutuivat matkustamaan takapenkillä.
He, tai ainakaan Joiku ei ollut asiasta riemuissaan kuten kuvasta näkyy.

Veiti tosiaan päätti istua korotetulla penkillä....siis Joikun päällä!

Kaupungissa sanomalehtiä ja pesukoneen jyrinää. Arki aaarrrggh.

Pääsiäisen loppua

Pääsiäisvehnää.

Annoin pääsiäisvehnät kanoille ja sain tilalle lannoitetta kasvimaalle. Sekä minä, että kanat olimme tyytyväisiä.
Tapani mukaan olen suunnittelemassa kasvimaata. Mielessäni näen jo rehevät persiljat ja pursuavat salaattipenkit. Todellisuus onkin sitten todennäköisesti ihan toista. Aika kultaa muistot ja uskon, että jonain vuonna, vielä joskus se onnistuu, siksi jaksan joka kevät innostua yhä uudestaan.
Ikeaan on tullut mäntyisiä laatikoita. Niitä tarvitsen. Kokeilen jotain yrttiviljelystä myös sellaiseen laatikkoon.

Saunominen mökillä on loman parhaita juttuja.

Ja luin sen Eppu Nuotion uusimman kirjan ensimmäiseksi.
Se oli hyvä. Enpä ole siitä aiheesta ennen lukenutkaan.
Jotkut kohdat ja asiat jäivät vähän ympäripyöreiksi. Tykkäisin tarkemmasta kerronnasta. Mutta kannatti lukea, hyvä kirja.
Kirja lähtee äidille seuraavaksi :)

Valokuvanäyttely

Lauantaina käytiin Salon veturitallissa Nick Brandtin valokuvanäyttelyssä.
Valokuvaaja on kuvannut Itä-Afrikan villieläimiä, eikä millään järkkärillä, vaan kiinteäobjektiivisella rullafilmikameralla.
Kuvia on tuunattu kyllä, mutta hienoja ovat.
Mun suosikkeja ovat kuvat joissa valo on jotenkin erikoinen, tai joissa voi melkein tuntea tuulen puhaltavan omiakin hiuksia.

Tämä on yksi mun suosikeista.

Paljon oli kuvia myös elefanteista. Ne ovat mun mielestä aina niin surullisen näköisiä. Pienestä pitäen nahka ryppyinen. Vanhoina korvat repaleisia. Koko ilme niin kovin surumielinen.

Nick Brand on perustanut säätiön, joka suojelee Afrikan eläimiä. Säätiön varoilla on palkattu metsänvartijoita, jotka ovat saaneet jotakin aikaankin (ovat ottaneet kiinni salametsästäjiä ja takavarikoineet asekätköjä).

Seeproista ja kirahveista oli myös paljon kuvia. Kirahveja en ymmärrä. Kuvassa olivat kaulat somasti yhteen kiertyneinä, näytti hellyyttävältä, kuvan nimi oli kuitenkin taistelevat kirahvit. Enkä usko kyseessä olevan vanhan kirahviavioparin.

Maaseudulta kaupungin vilskeeseen , vaikka vain vierailulle hetkeksi, on pienoinen shokki.
Veturitallilla oli lippujono, runsaat kymmenen ihmistä. Joidenkin kuvien kohdalla joutui odottamaan vuoroaan nähdäkseen kuvan.

Vielä kun kävimme Prismassa, jossa sielläkin oli paljon, paljon ihmisiä, oli helpotus ja ilo palata mökille.
Vieraassa kaupassa on muuten vaikea tehdä ostoksia. Mitään ei löydä. Etsiminen vie energiaa, ja puolet ostoksista jää ostamatta.

Pääsiöislomaa

Pääsiäisloma, tarpeeseen, ihanaa!!

Möksällä tietty.
Lomaan kuuluu tällä erää  koiria, ruokaa ja kirjoja.

Kevättä ja rakkautta rinnassa, ja kirjatkin sen mukaan.
En ole vielä aloittanut lukemista. Mietin mistä aloittaisin. Järkevästikö kirjaston kirjoista, joiden laina-aika sanelee jotain, vai aloitanko siitä mikä houkuttelee eniten...

Pitkänäperjantaina syödään savustettua lohta, uunissa valmistettuja perunoita, salaattia, juustokakkua,mämmiä ja tortilloja. Näyttääpä pitkältä listalta,jaksaako noita kaikkia?  Luulen, että hyvin jaksaa, ja valkoviiniä päälle :)

Aamupäivällä tein yhden työjutun valmiiksi. Ei toivottavasti vaivaa enää työasiat päässä. Kukapa keksisi jonkun työasia karkoitteen? Raid-työasiat? Ostaisin!
Pääsen huhtikuussa koulutukseen , joka on ihan muuta kuin mun varsinainen työ. Olen innoissani. Koulutus liittyy blogiin, ei tähän blogiin, kuvankäyttöihin, lakijuttuihin. Se työasioista, eikä yhtään enempää lomalla niitä.

Tästä jatketaan. Vielä on lomaa jäljellä...