Haaveilua

Tällaisen talon haluaisin rakentaa mökiksi. Olisihan se vähän sääli purkaa vanha mökki. Sillä on kuitenkin sielu ja omat pihakummituksensakin. Pitäisiköhän sitä vaan kunnostaa vanha?
Uusi olisi helpompi. Eikä välttämättä kalliimpikaan vaihtoehto.

Tähän Maininki taloon saisi toiselle puolelle kivan terassinkin. Tässä on kolme huonetta ja keittiö. Saisikohan tätä muutettu kaksioksi? Niin että olisi iso tupakeittiö ja vain yksi makuuhuone.
Tässä on kyllä saunakin. Tykkään enemmän erillisestä pihasaunasta. Eikä mökissä tarvita apukeittiötäkään.  Siitä voisi tehdä vaatehuoneen.


Tällainen haave olisi joskus mahdollista toteuttaakin. Kuvassa kyllä näyttää että talossa ei ole paljon kivijalkaa...onkohan se liian maantasalla? Saisikohan sitä vähän korkeammalla kivijalalla?
Ja punainen tuon pitäisi olla :)

Taas leikittiin

 

Kirja ja leffa

Nyt on luettu Watsonin kirja Kun suljen silmäni. Oli hyvä.
Koko sunnuntai meni lukiessa kun en pystynyt jättämään kirjaa kesken. Välillä koiralenkki, kirjaa lukemaan, jauhelihamureke uuniin, kirjaa lukemaan, syömään, lukemaan jne.
Harvoin on sellainen kirja  joka vie heti ensimmäisltä sivuilta alkaen mennessään.
Kirja kertoi keskii-ikäisestä naisesta, joka onnettomuuden seurauksena oli menettänyt muistinsa.
Pikkuhiljaa, kirjan päähenkilön kanssa yhdessä ,tarinaan saatiin lisää palasia.
Yllätyksellinen ja jännittävä.
Harmi ettei kirjailija ole kirjoittanut enempää kirjoja, tämä oli esikoiskirja.


Illalla oltiin vielä leffassa. Ei kiitos, pääosassa Anu Sinisalo ja Ville Virtanen.
Jotenkin turhan yksinkertaistettu juoni. Ei paljon syvemmälle menty. Tai sitten en osannut katsoa pintaa syvemmälle.
Näyttelijät olivat taitavia ja sopivat rooleihinsa.Se olikin leffassa parasta.

Ja siinä se viikonloppu meni, ei kun uutta odottelemaan...
 

Lauantaita

Aamulenkin jälkeen shoppailtiin,
Puuilosta koiranruokaa, lautapeli Scrabble ja pikkukoiralle uusi lelu (viimeksi antamani meni rikki, ja pikku koira oli pettynyt , tämän uuden pitäisi kestää ;)  )
Ikeasta uudet kulhot joista voi syödä jugurttia, jäätelöä yms.
Citymarketista kahvia ja kuvassa näkyvät langat. Kolme kerää kympillä.   Sukkalankaa. Kunpa oppisin kutomaan jotain muutakin kuin sukkia..

Shoppailun jälkeen hain pikkukoiran meille, Mulla oli lupa hakea.
Ja taas leikittiin. Kuvista näkee miten Veitikin on jo mukana leikissä. Ei niin aktiivisena kuin Joiku, mutta mukana kuitenkin.
On parasta "terapiaa" nuo koirat. Niiden touhua seuraillessa tulee hyvälle tuulelle.

Aloitin lukemaan Watsonin kirjaa Kun suljen silmäni. Tempasi kyllä heti ensimmäisestä sivusta lähtien mukaansa. Kerron kun pääsen kirjassa pidemmälle, säilyykö kirjan teho.

Illaksi ystävien luo koekäyttämään raglette-pannu.

Eipä ole vaikeaa kirjoittaa tänä iltana vihkoon mitä kaikkea kivaa tänään on ollut.

Elämä on ihanaa :)

Perjantai, perjantai, perjantai....

Viikonloppu on tarpeen. Tänään aamulla en olisi millään jaksanut nousta. Koko aamupäivä meni pikkasen unessa. Mutta positiivista on se, että perjantai ja viikonloppu tuntuu mahtavan taivaallisen ihanalta.

Aloitin viikonlopun lounastamalla ystäväni kanssa. Aika hyvä, ellei paras mahdollinen tapa aloittaa viikonloppu. Logomo oli moderni lounaspaikka. Ruoka ihan ok.
Tuntuu jotenkin ylelliseltä tuollainen lounastaminen. Syödä rauhassa, keskittyä syömiseen ja jutteluun, ilman kiirettä.

Siivosinkin jo, tällä kertaa tein pienenmmän siivouksen: vaihdoin keittiön pöydän pöytäliinan. Nautin siitä, että osaan ottaa iisimmin..jotain ainakin.

Illalla saunaan.

Koirat emäntänsä kaltaisia, osaavat ottaa rennosti.
Ovat ilmeiseti myös oppineet mitä tarkoittaa joukkovoima. Kun kaksi koiraa ovat yhdessä vallanneet sohvan, vaatii ihmiseltä kaksinkertaista säälimättömyyttä häätää koirat pois istuutuakseen itse sohvalle.
Kuva kertoo myös millainen on turkulaissukuinen lapinkoira....tykkää olla lähellä toista, lämmittäjää, ja jotta siinä ei vielä olisi kaikki, niin lampaantalja vielä alla niin tarkenee..sisälläkin.

Leppoisaa viikonloppua :)

Positiivisuutta lisää

 Eteisen seinällä on ollut kuvan teksti jo muutamia kuukausia. Teksti näkyy makuuhuoneeseenkin, heti kun nousee sängystä.
Koitan siis edelleen harjoitella kykyä elää tässä hetkessä. Nauttia juuri meneillään olevasta tilanteesta.
Haastetta riittää. Mies sanoi joululoman viimeisenä iltana, että muista tuo lause huomenna aamulla kun lähdet töihin... Aika paha. Kotoa lähteminen on kovin paikka. Työpaikalla jo helpottaa, useimmiten ainakin ;)

Apuvälineeni poitiiviseen elämänasenteeseen on kuvassa näkyvä kirja. Joka ilta tammikuun alusta asti, olen kirjoittanut kirjaan hyviä asioita, joita on tapahtunut juuri tuon päivän aikana. Jokailta olen löytänyt 6-10 eri asiaa , joista voin olla iloinen. Aika hyvin. Yllättävän helpostikin ne ovat löytyneet.

En koe olevani pessimisti. Silti tiedän, että hyvät asiat hukkuvat helposti.Nyt ne pysyvät tallessa, ainakin tuossa kirjassani.

Viikonloppu

Meillä on vihdoin lunta. Voisiko jo pestä lattian ja se pysyisi puhtaana kauemmin kuin päivän?  Koirat eivät olleet erityisen innoissaan lumesta. Ovat kai jo kyllästyneet odotteluun eivätkä jaksa enää iloita. Joikulla tarttui vähän väliä lumi paakuksi anturoihin, varsinainen lapinkoira. Liian kauan ollut etelässä, tullut "turunkoiraksi".

Käytiin Skanssissa. Mies jaksoi olla kauppakeskuksessa 40 minuuttia. Aika hyvin, liekö ennätys. No en varmaan itsekään olisi paljon pidempään jaksanut olla.

Löysin kuulemma kaupan surkeimmat tulppaanit. Ainoat valkoiset. Ei minusta yhtään surkeat.

Varpaat luulee olevansa mökillä. Paleltuvat, pitää laittaa villasukat jalkaan.

Ja sitten leikittiin

 Pikkukoira sai rokotuksen. Lääkäri määräsi rauhallista eloa pariksi päiväksi.

 Tämä leikki oli aika rauhallista, Joikun hurjasta ilmeestä huolimatta.

 Vuoroin lötköttivät molemmat selällään, välillä yhtä aikaakin selällään.

 Rentoa, rauhallista leikkiä.

Sain kameran takaisin samalla reissulla. Harmi että hoksasin kuvaamisen mahdollisuuden vasta kotona. Muutoin olisin saanut äiti-tytär kuvia.

Mukavaa viikonloppua !

Isänmaallinen mies

Elokuvissa on ihana käydä. Kukaan eikä mikään keskeytä elokuvan katselua. Iso kuva, tarina johon saa mennä mukaan. Irtautua täysin todellisuudesta. Uusia ajatuksia, uusia näkökulmia.

Isänmaallinen mies oli miehen valitsema elokuva. Hiihto kuulemma ihan vaan sivuosassa....
Hiihto oli kyllä ihan pääosassa. Hyviä näyttelijöitä. Ihan katsottava leffa, mutta ei jää mun suosikkeihin.

Samaan aikaan luen Kyrön Kunkku-kirjaa. Jotenkin samanlaisia päähenkilöt kirjassa ja elokuvassa. Molemmat uskovat hyvään ja moraali on sisällä, valmiina.
Kunkku on ihan erilainen kirja mitä yleensä luen. Olen ylpeä itsestäni,että laajennan maailmaani.

Tänään sain nauttia muutaman tunnin myös pikku koiran seurasta. Miten se voi aina kasvaa, muutamassa päivässäkin jo. Me ollaan pikkukoiran kanssa molemmat tosi iloisia kun nähdään toisemme.
Pikkukoira pääsi jo hyppäämäään meidän sohvalle ja sänkyyn. Tuli pusuttamaan kun makoilin sohvalla.

Elämä on ihanaa.

Kaikkea hyvää vuodelle 2014

Blogin kirjoittaminenon on vaikeampaa kun kamerat jäivät sinne mökille. Kännykällä kyllä saa kuvia, mutta ei niin hyviä, minä ainakaan en saa.

Käväisin alennusmyynneissä. Ne, jotka löysin ale-hyllystä, niistä ei ollut kokoja. Ei alennettujen joukosta sitten löysinkin... Indiskasta hame/tunikan.
Ja Jackpotin villapuseron, joka kyllä oli alennettu, mutta silti kallis.

 Mietin omaa asennettani vaatteisiin. Jos ostan jotain kalliimpaa, jätän sen kaappiin. Käytän vain tosi harvoin, säästän. Jos taas löydän jotain edullista, esim. talvisaapikkaat Lidl:istä, käytän niitä jokapäivä. Niitä ei tarvitse säästää, koska niiden ei tarvitsekaan kestää, kun maksoivat niin vähän. 

Jotenkin ristiriitaista. Eikö kalliimpaa vaatetta kannattaisikin pitää enemmän, jotta siitä tulee hyötyä koko rahan edestä? Ja eikö kalliimman pitäisi kestää kauemmin, vaikka sitä käyttäisikin?

Koitan nyt vuonna 2014 muuttaa asennettani ja opetella nauttimaan kalliimmistakin vaatteista, pitämällä niitä.

Toinen asia mitä olen mietiskellyt on hetkessä elämisen taito. Sitä pitää harjoitella. Esim. koiralenkillä on ihanaa, koirat tykkää, saa raitista ilmaa, liikuntaa jne. mutta, minäpä mietin lenkin aikana usein mitä mun seuraavaksi pitääkään tehdä. Alan suunnittelemaan loppu päivän ohjelmistoa. Päivä jatkuu niin ,että aina olen juuri sitä meneillään olevaa hetkeä seuraavassa hetkessä. Jää nauttimatta juuri siitä hetkestä. Tosi vaikeaa, mutta yritän.

Tässä muutama uuden vuoden "lupaus" tai harjoite.