Juhlaa

Juhlittiin poikien synttäreitä perinteisesti syömällä ravintolassa.
Tällä kertaa ravintolaksi valittiin Kaskis.
Pöydän varaaminen oli vaikeaa. Netissä varaukset täyttyivät samantien kun uusi varauskuukausi aukesi.
Lopulta soitin, ja kysyin onko koneessani joku vika kun ei koskaan löydy vapaata aikaa. Koneessa ei ollut vikaa. Ystävällinen tarjoilija? kertoi että varaukset menevät samantien, ja koska muutaman tunnin kuluttua aukeaisi seuraava varauslista, sain soitollani varattua meille pöydän.

Paikka on tosi pieni eikä mitenkään hieno, aika tavallinen. Ei tarvitse koreilla millään muulla kun ruuat ovat tuollaisia! Ja palvelukin kohteliasta ja asiantuntevaa.

Aluksi pöytään tuotiin keittiön terveiset: Kurpitsanäkkärit. Söpöjä ja hyviä.

Seuraavaksi oli kolme erilaista alkuruokaa.
Ensimmäisenä kalaympyrä, jossa mm. 38 asteessa kypsytetty lohta, mätiä ja tuulihattuja.

Seuraavaksi oli poroa parilla eri tavalla ja omenalla.

Kolmas alkuruoka oli kebabbia lampaankaritsanjauhelihasta aasialaisittain maustettuna. Oli hyvää ja tässä kohtaa tuli hetkeksi sellainen olo, että jaksaako kaiken tulevan.

Sitten oli pääruokien aika. Perunapurjopannukakkua ja katkarapuja. Katkaravut olivat käsin kuorittuja, "vähän" eri makuisia kun mun ostamat pakastekatkikset.

Toinen pääruoka oli kanaa ja pekonia, kanttarelleja ja kaalia. Kanapekonikakku oli tosi hyvää ja tuo kastike. Kaalin jätin osittain syömättä, sitä on nyt syöty viikkoja iltapalaksi, ei maistu oikein enää.

Jälkiruoka kruunasi päivällisen. Maitojäätä, vanukasta ja kakkua. Siinä maistui kahvi ja suklaa. Taivaallisen hyvää.

Oli elämys syödä näin, maistella eri makuja, joita ei tulisi normaalisti uskallettua maistaa.
Kallista kyllä, mutta ehdottomasti kannatti. Tätä tulee muisteltua vielä moneen kertaa.

Viimeinen

Viikon loma mennyt, nyyh.

Ystäväni toteuttaa parasta aikaa yhtä unelmaansa ja aloin miettimään omia unelmiani.
Olipa vaikeaa.
Aika monta unelmaa on toteutunut ja jotenkin tuntuu ettei enempää tohtisi edes unelmoida.

Kun aloitin tätä kirjoittamaan, tajusin heti mikä mun unelmani on. Sehän on se sama vanha: lyhempiä työpäiviä, lyhyempi työviikko ja enemmän lomaa! Jotain näistä.
Tuntuu vaan, että hakkaan päätäni seinään tämän mahdottoman unelman suhteen.
Toisaalta taas tuntuu ettei saa luovuttaa.  Jostain voi löytyä joku ratkaisu.
Kolmen viikon ajan sain tehdä nelipäiväistä viikkoa käyttämällä perjantaihin vuosilomapäiviä.
Kesäksi koitan saada palkatonta lomaa. Olisi sijaisiakin, jotka mieluusti tulisivat kesäksi töihin, mutta kaupunki ei palkkaa sijaisia. Kummallista, tiedän, että moni muukin haluaisi enemmän lomaa kesällä.
Ehkä jossain vaiheessa työhyvinvoinnin eteen tehdään jotain ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat jonkun kevennyksen töihin.

Unelmaa olisi saada tuo meidän piha kauniiksi. Syreenipensaat saunan sivulle eteen. Perennapenkki rinteeseen ja uusi terassi.
Tänään kaivettiin Naavan kanssa kiviä pois ja katkottiin syysasterin kuivuneita oksia.Haluaisin niistä kokonaan eroon, ne on liloja, en tykkää yhtään. Kestävät muuten maljakossa kiusallisen pitkään .Jotain on siis alullaan jo ..
Ja eilen kaadettiin kuusi. Nyt on pihakonsultaation mukaan molemmat kuuset kaadettu.
Jotain tosiaan jo alullaan.

 Ja yhdessä on paljon kivanpaa tehdä pihahommia!

Voi sentään

Maanantaina oli aika rokotukselle.
Jännitin etukäteen Naavan napatyrän tuomiota.
Ja sitten tulikin puskista uusi juttu: Naavalla oli kulmahammas katkennut ja vaatii poiston!

Naava on pureskellut jotain kovaa, ja hammas on katkennut. Ilmeisesti hammasvaurio tullut metallisesta portista. Portista on maalitkin alaosasta pois kun on raivoissaan jäystänyt sitä.

Itkuhan siinä tuli. Pikkuinen joutuu operaatioon, nukutukseen jo noin pienenä.
Mä olen aivan yliherkkä kaikelle mikä koskee Naavaa!
Johtuneeko siitä, että Veitin menetys viime heinäkuussa ei ole vielä arpeutunut?
Vai johtuneeko siitä, että nyt on vain tämä yksi pikkuinen?
Vai johtuuko omasta iästä, ei enää osaa ottaa lunkisti asioita?

Varasin ajan Kemiöstä, missä on luottoeläinlääkärimme.
Soitin myös isompaan eläinlääkäriasemaan, joka olisi lähempänä. Sinne olisi pitänyt viedä Naava aamulla 8.45, jättää sinne, ja he olisivat soittaneet kun homma hoidettu. Tarkempaa aikaa ei osattu sanoa kun hammaspotilaita oli useampi. Siis mun olisi pitänyt jättää 12 viikkoinen pentu eläinlääkäriaseman häkkiin, huoneeseen jossa on muitakin pelokkaita toimenpiteisiin odottavia eläimiä, vieraita hajuja, outoja ääniä, vieraita ihmisiä!!!
EI IKINÄ, ellei ihan pakko!

Napatyrä menee sisään sen mitä menee, se ei vaadi toimenpiteitä.
Rokotuskin meni kivuttomasti.

Tunsin itseni epäonnistuneeksi, en ole osannut suojella pikkuista tarpeeksi. En ole osannut totuttaa portin takana olemiseen tarpeeksi, enkä tarpeeksi hyvin.
Voi miten kaipasin tukea, lohdutusta.

Sainkin, niiltä ihmisiltä, jotka ovat lähinnä minua.

Portti on nyt päällystetty lakanalla ja pahvilla.
Sydän paikattu. Särkee vielä.

Mökin ihanuus vai ei?

Tultiin Naavan kansssa mökille jo aamupäivällä.
Kyllä tuli miestä ikävä monessa kohdassa.
Ensin kun kannoin kasseja autosta mökkiin.
Yhtä aikaa piti tutustuttaa Naavaa mökkiin, purkaa kassit, poistaa hiiret loukuista ja hakea vettä kaivolta.

Hiirten poisto loukusta oli pahin rasti. Ne oli osittain kuivuneita ja ...syötyjä'. YÖK!

Puuhella temppuilee aluksi, savut tunkee sisään. Pitää polttaa makkarin luukusta paperia, jotta saa hormin lämpeämään ja vetämään.
Eli ei tämä mökkeily ole vain pelkkää ihanaa leppoisaa nautiskelua.

Puuhella ja kaasu-uuni lämmittivät mökin, vähän liiankin lämpimäksi. Uunissa oli ribsejä, samalla iltapalaa ja mökki lämpiää.
Toisaalta mulle ei oikein mikään ole liian lämmintä. Ulkoilma tuntuu tietysti kylmemmältä mitä lämpimämpää on sisällä.

Mulla on viikon loma edessä.
Ja mun mieli meinaa pilata loman, se heittää kehiin ajatuksen, että eipä ole enää nelipäiväisiä viikkoja, ja seuraavaan lomaankin aikaa vaikka miten kauan.
Sellainen mä olen, tulevaisuuden ja kaiken mahdollisen murehtija.

Tulppaaneja

Äiti toi lauantaina valtavan kasan tulppaaneja. Ensin ne näyttivät keltaisilta ja valkoisilta, mutta valkoisetpa yllättivät.
Valkoisista alkoi häivähtää hempeää vaaleanpunaista kun vähän aukesivat. En ole aiemmin tällaisia nähnyt. Aivan ihastuttavia.

Olin ostanut vaaleanpunaisia kynttilöitä ja vaaleanpunaisia servettejä, joten kaikki meni niin hyvin yhteen.
Hempeän vaaleanpunainen on ainoita pastellivärejä joista tykkään. Tosin pieninä ripauksina pari kertaa vuodessa. Tähän ystävänpäiväviikkoon se sopii tosi hyvin.

Keltaisetkin piristävät, iso lupaus keväästä ja pääsiäisen tulosta.

Piristysruiske

Parin päivän talvi tuli Lietoon. Kyllä se piristi.
Päivätkin pidentyneet. Aamulle töihin ajaessa jotain jo kajastelee taivaanrannassa, eikä töistä tullessa tarvitse enää pitkiä valoja, jee talven pimeys selätetty!

Naava-näppärä on taas näyttänyt taitojaan. Torstaina oli taas iloisena eteisessä vastassa miestä, saanut siis portin auki. Laitoin sen kyllä kunnolla kiinni, kahva alas ja kokeilin ettei aukea. Portin alaosa ei kuitenkaan tainnut olla kohdillaan, ja ryskyttämällä  oli saanut portin auki.

Perjantai aamuna löysin taljan karvoista kaksi metallista verhon helman painoa. Niille on ommeltu verhoihin pienet taskut. Naava-näppärä on saanut jotenkin hampailla kiskottua ne taskuista pois...

Onneksi ovat sen verran isoja, ettei niitä mitenkään voi nielaista.

Perjantaina menin kauppaan ja Naava-näppärä jäi yksin pariksi tunniksi. Pakko totutella kaikin tavoin yksinoloon, ja lyhyempi yksinolo voisi olla hyvä harjoitus. Verho oli pyykkipojilla ripustettu ylös, jottei tule kiusausta purra verhoa, tai repiä sitä. Kaupasta tullessani verho oli alhaalla, ja siihen oli tehty kurkistusreikä.

Kevythäkki on ollut jokapäivä myös vähän irti seinästä, ja nyt mietin pääseekö jotenkin häkin katolle, koska ei verhoon pitäisi ylettyä muuten... Vanhat verhot noi on, ja kun käytössä on vain toinen verho, niin sen pari on laatikossa ehjänä, ei siis suurempaa tappiota.

Naavalla riittää energiaa! Pihalla juoksee pallon kanssa. Saa hepuleita, koittaa hyppiä omenapuun oksaan, kaivaa kuoppia, leikkii piilosta kuusien alla jne. 
Se on  se elämänriemu joka pursuaa ja hehkuu pienestä koirasta.
Ja tarttuu meihinkin!

Ihana Naavamme <3

Kortit

Sain jo ystävänpäivälahjan parhaalta ystävältäni.
Sain Hyvän mielen kortit, joita voi käyttää monellakin tavalla.
Otin heti ensimmäisen kortin ja näinhän se asia juuri on, tai pitäisi olla:

Nähdä asiat sellaisena kuin ne ovat.
Ei kuvitella enempää, eikä pahempaa.
Ei tuhlata aikaa murehtimalla sellaista , mille ei nyt juuri voi mitään.
Hyväksyä tosiasiat.

Esimerkiksi Naavan on nyt opittava olemaan yksin. Sille ei nyt voi mitään. Töissä on käytävä ja on mentävä muuallekin, minne  ei koiraa voi ottaa mukaan.
On turhan alkaa kuvittelemaan ja liioittelemaan omassa mielessään, miten täällä haukkuu, ulvoo ja itkee, sillä tavalla tekee vaan oman olonsa pahemmaksi.
Näen tosiasiat, tulee iloisena vastaan kun palaan kotiin, käy "häkkihuoneessa" silloinkin kun ollaan kotona, ei siis ole hänelle mikään kauhuhuone.

Ja tämä oli vasta ensimmäinen kortti!

Kiitos Maarit <3

Kuoppa

Eka nelipäiväinen työviikko takana.
Jaksoin töissä huomattavasti paremmin.
Jouduin joitain töitä tekemään rivakampaan tahtiin.

Viikonloppu ei tunnu yhtään pidemmältä, mikä on kummallista. Työviikon alkaminen alkaa harmittamaan aiemmin, jo lauantaina.
Kummallinen juttu tuokin, työ ei ole yhtään hullumpaa tällä hetkellä, silti töihin lähteminen on vaikeaa. Kun pääsee työpaikalle, työ vie mukanaan.
Ei kai se tarkemmin ajatellen nyt niin kummallinen juttu olekaan. Liittyy pentuun. Sydäntä raastaa jättää Naava yksin.



Naavan suhteen on kaksijakoinen mieli. Toisaalta ajattelen ettei ole kiire oppia mitään, kunhan ollaan ja totutaan talon tavoille. Vasta kolme viikkoa eletty yhdessä!
Toisaalta taas on ulkopuolisia paineita, sosiaalistaa, kouluttaa, totuttaa....
Kallistun kuitenkin tuon oman tunteeni puolelle, kyllä me ehditään.
Ei ole tarkoitus saavuttaa suuria.
Kunhan tulee luo kun pyytää. On muuten oikeastaan hiton suuri tavoite :) , maailmassa on niin paljon houkuttelevia asioita pienille ja isoille koirille.

Naava on kovin avulias ja osallistuva.
On kaivanut pihalle istutuskuoppia jo neljään paikkaan. Pihasuunnitelma luonnos on tainnut jäädä näyttämätt Naavalle, kuopat ovat vähän eri paikoissa mihin ajateltiin istuttaa jotain.