Pentuja, pentuja...osa 9

Joko kyllästytte, taas pentuja?
Ei hätää, tätä kestää enää seitsemän viikkoa :)

Hyvinvoiva Freija-äiti.

Pentuja, pentuja...osa 8

Vihdoin tuli perjantai. Ajoimme mökin pihaan, niin ystävämme lampaat juoksivat määkien aidan reunalle.

Siinä sitten koetin asetella asioita tärkeysjärjestykseen. Omat koirat haluavat metsälenkille, minä haluan nähdä pennut, mies haluaa että autosta puretaan kassit ja lampaat haluavat että revin heille ruohoa ja pajunoksia.

Pennut olivat , yllätys, yllätys kasvaneet! Freija tuli vastaan häntä heiluen . Pentulaatikosta kuului yksi pieni inahdus, Freija kiirehti laatikkoon. Ja ne kaikki kahdeksan ryömivöt, kierivät ja vierivät Freijan tisseille.

Tuhisten, inisten ja vähän vinkuen ne söivät hetken. Sitten yksi kerrallaan valahtivat alas tai nukahtivat siihen paikalleen. (Ihan kuin Prinsessa Ruususessa, kun haltijatar kumosi pahattaren manauksen vaivuttamalla kaikki hovissa uneen).

Niiden pikkuiset masut ovat ihan pyöreitä. Turkit kiiltävät. Joku tytöistä on ihan ruskea, ilman merkkejä.

Voiko olla mitään suloisempaa? Olen sanaton.

Peku soitti Freijalle

 Teksti by Mikael, kuva by Tuija

 

Herra P soitti äsken Kemiöön omalle Freijalleen. 

 Siellä kuulema kaikki hyvin. Viime yönä Freija oli alkukantaisten vaistojensa varassa tosin alkanut siirtämään lapsia synnytyspesästä pois - uuteen kotiin, jossa olisi turvallista.  Kaksi oli jo siirretty ja kolmas suussa logistisen toimituksen kohteena. Ihmisemännän sängyn alle oli pesue matkalla.

 Freija oli lopulta aamun hämärässä luopunut (avustettuna) ideasta ja muuttanut sohvan taakse rakennettuun huopakattoiseen "laavuun", jonne pesty ja puhtaalla "sammalella ja jäkälällä" pehmustettu pesälaatikko oli siirretty. 

Freija kertoi myös, että yksi pennuista on tullut isäänsä - nisä kuin nisä kelpaa kunhan saa ruokailun lomassa vihellellä ja vähän haukahtaakin. Isä on ylpeä (kuten isoisäkin). Freija laittoi vielä Pekulle kuvan pesueen pojasta, sydänten murskaajasta ja lumikkien kääpiöstä.

 

Pentuja, pentuja, pentuja....osa 7

Tulee mieleen loru :Kaikki meni sekaisin kun lehmä löysi mopedin, se tahtoi aivan kaiken päivää ajaa pienen pienen mopon päällä. ..
Minulla on tänään sunnuntaina ihan samanlainen olotila. En saa nukuttua, en pysty keskittymään lehtien lukeimiseen, ei ole nälkä jne. Olen jonkun pentukuplan sisällä. Se oli niin vaikuttava kokemus, elän sitä uudelleen ja uudelleen.

Kävin pikaisesti katsomassa uutta äitiä. Hän heilutti minulle häntää pentulaatikosta. Luottamus on siis suuri, ja olen siitä otettu.
Pentuja oli neljä tassujen välissä, muutama tissillä ja loppujen tuhuna kuului jostain takajalkojen uumenista.
Ainoa poika on leveämpi ja nälkäisempi kuin tytöt. Hän löytää aina suurimmalle tissille.
Viimeisenä syntynyt tyttö on aika paljon ainoan pojan näköinen. Poskissa samanlaiset valkoiset merkit.

Vasemman puolisin on siis se viimeisenä syntynyt tyttö, jolla selkeät vaaleat merkit.

Olimme pakkaamassa autoon tavaroita kun Joiku ilmoitti jonkun olevan tulossa. Freijahan sieltä tuli. Oli Tuijalle portilla ilmoittanut, että haluaa vielä tulla sanomaan :heippa. Huimasti hoikentunut äiti siinä vähän vinkui, heilutti häntää ja nojasi jalkaani, sitten kiirehti takaisin kotiinsa. Olen liikuttunut, voiko suurempaa kiitosta apu-kätilönä olosta saada <3

Tässä pentueessa on sitä jotain. Lämpimien ja aurinkoisten syyspäivien odotus huipentui kuutamoiseen satumaiseen iltayöhön. Ja minä saan seurata tätä satua.

Odotuksen onnea ja JÄNNITYSTÄ ja PENTUJA 6.

 Tilanne lauantaina aamupäivällä:

Pihalla Freija etsii sopivia pesäkoloja. Näyttää sitlä, että on jo kiire saada pesä valmiiksi.
Sisällä on pentulaatikko valmiina, ei siis hätää.

Lämpöä on mitattu. Aamulla oli laskua jo tapahtunut vähän.
Freija on rauhallinen. Häntä heiluu edelleen herkästi.

Kummitäti piti tassusta kiinni ja rapsutteli. Jos rapsutus loppui, Freija ilmoitti tiukasti haluavansa lisää. Vauvamaha varsinkin kaipasi hellää hierontaa. Selälleen Freija ei pääse, polveen nojaten sai sentään vähän asentoon vaihtelua.

Siellä ne pennut vielä ovat.

Tosi jännittävää aikaa. Tietysti toivon, että pennut syntyisivät huomiseen iltaan mennessä, ennen kuin kummitädin pitää lähteä kaupunkiin.

Tilanne lauantai iltana:

Menin Freijaa rapsuttelemaan, jotta Tuija pääsi saunaan.
Tuija tuli saunasta, muutama minuutti ja ensimmäinen pentu syntyi. Oli siis aika hilkulla ettei kummitäti joutunut ensimmäistä kertaa kätilöksi.
Ensimmäinen pentu oli enkelipentu. Yrtitimme kyllä puhaltaa, hieroa ja herätellä, mutta elämään kuuluu myös surua.
Melkein tunti odottelua, sitten syntyi potra poika.  Taas melkein tunti odottelua ja syntyi tyttö. Jossain vaiheessa tahti kiihtyi ja niitä syntyi 10 minuutin välein.
Yhteensä siis 1 poika ja 6 tyttöä.

Olen niin ylpeä kummitytöstä. Ensi synnyttäjä ja niin rauhallinen!
Pennut ovat ainutlaatuisia. Lahjakkaita :) 
Miten ne voi olla niin valmiita jo. Niillä on pienet kynnet, ja ne osaa jo ryömiä emon tissille.
Pojalla on valkoiset merkit. Kaunis merkki rinnassakin. Jollakin tytöistä on valkoiset jalat. Jollakin kaulan ympärillä kranssi.
Ne on niin ihania.
Nyt onnesta sekaisin oleva kummitäti menee nukkumaan, kello on  siis  00.08.

Elämä on niiiin ihanaa !!!

Joiku ja Veiti "neuvolassa"

Nää oli tänään vähän niinkuin neuvolassa. Toisella oli 8-vuotis-ja toisella 6-vuotisneuvola.

Maalla on ihan eri juttu mennä eläinlääkäriin kuin kaupungissa.
Täällä mennään ovesta sisään ja nähdään heti itse eläinlääkäri. Ollaan ainoat asiakkaat koko tilassa.  Eläinlääkäri juttelee mukavia ja valmistelee samalla rokotusaineet ruiskuun.

Eläinlääkäri kysyy kuulumisa. Tutkii koirat rauhassa ja juttelee niillekin. Veitin siru on valahtanut kaulan puolelle. Jos menee näyttelyyn kannattaa sanoa, että sirua kannattaa etsiä kaulan puolelta.
Antaa rokotukset. Juttelee koirien painosta, Veitillä vähän ylimääräisttä vaikka koettaakin paksulla turkillaan hämätä. Joikulle pitää varata aika hammaskivenpoistoon.

Eläinlääkäri kirjoittaa tiedot ylös, laittaa merkinnät koneelle ja laskuttaa.
Ei ole toimistohenkilöä eikä toimistomaksua. Maksoi noin puolet vähemmän kuin kaupungissa. Ristiriitaista tavallaan, voisin jopa maksaa enemmän tällaisesta käynnistä, jossa saan "erityispalvelua".

Joiku menee hammaskivenpoistoonkin täällä maalla. Täällä on oppilaitos, jossa koulutetaan pieneläinhoitajia. Sama eläinlääkäri toimii  siellä joinain päivinä.
Joiku oli siellä kastraatiossa nuorena. Sielläkin Joiku oli ainoa potilas. Häneen keskityttiin. Koko ajan hänen vierellään oli joku hoitaja huolehtimassa. Ei ollut naapuri"häkeissä" hätääntyneitä potilaita haukkumassa tai vinkumassa.

Eipä olisi uskonut tai osannut edes kuvitella, että mökin omistaminen maaseudulla, toisi mukanaan tällaisen "bonuksen".

Tampere laittaa miettimään....

 Siitä on jo 27 vuotta.
Silti joka kerta kun tulen Tampereelle, käyn mielessäni läpi mitä tapahtui 27 vuotta sitten Tampereella.

Tälläkin kertaa kävi niin.
Asiat voisivat olla nyt ihan toisella tavalla, jos sitä ei olisi tapahtunut.  Mietin kadunko asiaa koko loppu elämäni.
Toisaalta jos silloin olisin tehnyt toisenlaisen päätöksen, minulla ei olisi niitä ihmisiä ja asioita ympärilläni joita nyt on. En siis voi katua, en mitenkään.

    
Olisiko pitänyt opiskella myöhemmin, korjata nuoruuden tyhmyys?
Siitäkin olisi seurannut erilainen elämä. Kun luopuu jostain saa tilalle jotain. Kaikkea ei voi saada.
Tässä elämässäni ei ole mitään mistä luopuisin.

Ja silti, tämän kaiken käyn taas läpi kun seuraavan kerran menen Tampereelle.

Prinsessa

Käytiin Tampereella teatterissa katsomassa Prinsessaa.
Pääosassa Armi Toivanen.
Armi teki roolistaan todenmukaisen ja jotenkin siirsi tapahtuman tähän päivään omalla olemuksellaan.
Kosketti ihan sydämeen asti Prinsessan sanat: Äiti ei hylkää lastaan!
 Miten tärkeää pienelle lapselle on suhde äitiin, ja mitä sen puute voi saada aikaan lapsessa. Se ei näy heti, lapsi voi olla oikein kiltti, kehittyä ja oppia. Voi kulua vuosia,että kaikki on hyvin. Jossain vaiheessa  rakkauden puute sitten tulee ilmi, jollain tavalla.

Eriikka Väliahde näytteli Prinsessan siniveristä ystävää. Vautsi mikä ääni. Samoin Jari Aholalla on ääni, jolla voisi tehdä levyn, ja minä ostaisin!

Hienosti toteutettuja tanssikohtauksia. Lavan ylle kallistetun peilin avulla saatiin upeita tansseja, tanssijat lattialla, peilistä katsottuona seisomassa. Kaikkea sitä keksitäänkin.

Minä tykkäsin. Tuttu tarina, silti herätti ajatuksia ja viihdyttikin.

Yksi koskettavimmista lauluista, Eriikka lauloi tämän näytelmässä.

Alla linkki Keskisuomalaisen näytelmän arvosteluun. Pitkälti olen samaa mieltä, silti tykkäsin.

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/prinsessa-tampereen-tyovaen-teatteri/1521625

Odotuksen onnea ja jännitystä 5.

Alkamassa viimeinen viikko ennen synnytystä. Nyt on aika rauhoittua ja antaa Freijan kerätä voimia.

Freijan viimeiset "kahvikutsut" ennen synnytystä. Huhtun Atonin Joiku, Liehkun Piippalakki -Veiti ja Juskankankaan SImppariina -Saaga nauttimassa syyskuun kesäisestä aamupäivästä. Huom. paimensukuisen lapinkoiran värien skaala; parkki, kerma, musta ruskein merkein ja musta vaalein merkein. Kaikki omanlaisia persoonallisuuksia ja kuitenkin kaikissa sitä samaa, ihmisen koiraa ja älykkyyttä.

 Auringon hellimät pennut. Mikä vaikutus mahtaakaan olla Freijan odotusajan hyvillä säillä? Uskon  auringon voimaan. Paljon D-vitamiinia, lämpöä ja hyvää mieltä.Siitä ei voi seurata mitään muuta kuin hyvää.
Freijan vauvamasu on aika pullea. Freija lähtee vielä mielellään lenkille. Pentulaatikkoakin on kokeiltu, siinä voi nukkua. Kaikki on valmista.

Minua hiukan huolestuttaa miten synnytys tulee menemään. Jos pentuja tulee monta, hyvä, silloin ne ainakin ovat pienempiä ja helpompia synnyttää. Jos pentuja on vain muutama, ne ovat taatusti isoja, ja  silloin synnyttäminen ei ole niin helppoa.
Freijalla on kuitenkin kirsu luottavaisena kohti tulevaa koitosta.

Rauhoittumiseen sopii hyvin lukeminen. Harvoilla koirilla on ihan omat nimikkokirjansa...;)

Tanssin iloa

Tänään oli syksyn toinen bailatino tunti. Koko juttu olisi taas jäänyt pelkäksi ajatukseksi, ellei lenkkikaverini olisi innostunut tulemaan mukaan. Koska olin luvannut hakea kaverin, ei ollut kanttia jäädä sohvalle.Tällä toisella kerralla oli helpompi irrottautua sohvasta, tanssin kipinä veti puoleensa.

Jive on mun suosikki. Ollut jo monta vuotta.Siirtynyt jostain geeneistä,sältä, äidiltä tai kauempaa,
Mambo taas ei iske ollenkaan. Koko rytmi tuntuu ihan oudolta, uskon että sitä ei ole suvun geeneissä, ei esi-isissäkään.
Samba on hauskaa.Siinä tuntee auringon paistavan, lomatanssi.

 Sunnuntaina taas kun katson Tanssii tähtien kanssa ohjelmaa, kaikki "kicboxit, chasseet, viuhkat, moonwalkit" yms, on ihan tuttuja, niitä joita minäkin olen tehnyt.
Jorma Uotinen on sanonut yhdessä jaksossa hienon lauseen:

" Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään itsessäsi liiottele, äläkä sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen koska se loistaa korkealta."

Sopii moneen muuhunkin asiaan kuin tanssiin.

Jos saisin toisen elämän, minusta tulisi tanssija.

Aamulenkki satumetsässä

Sunnuntai aamuna lähdettiin metsälenkille. Niinhän me tehdään joka aamu mökillä, lähdetään metsälenkille. Päivän kohokohta koirille ja ihmisille. Metsä oli muuttunut satumetsäksi.

 Vihreää, kosteaa, lämmintä. Aurinko paistaa matalalta. Sieltä täältä heräilee viimeisiä aamu-unisia lintuja lentoon.

 Seittien joukossa myös hämähäkin seittejä. Taideteos.

 Toiset ovat Lapissa nauttimassa ruskasta. Vaan onpa meillä täälläkin, ainakin vähän. Terveisiä vaan äidille ja isälle sinne jonnekin Lappiin.

Muurahaiskeossa oli astellut joku eläin. Karhu?  Hirvi? Peura?

Kotiinpaluu. Ei enää juosta vaihdilla edellä. Laahustetaan viimeisinä.

Odotuksen onnea ja jännitystä 4.

Laskettuun aikaan on runsaat kaksi viikkoa. Freija hehkuu odotuksen onnea!

 Häntä heiluu todella herkästi. Koko tyttö tuntuu hymyilevän koko ajan.
Vatsanahka tuntuu pinkeältä, sitä pitää aika ajoin venytellä. Hieronta ja rapsutukset tekevät myös tosi hyvää.

Ruokahalu on pohjaton. Kaikki maistuisi. Freijan mielestä pennut tarvitsevat juuri nyt kaikkea, kaurapuuroa, mustikoita, jopa rosollia!

Kaikki siis Kemiössä hyvällä mallilla.

Viikko takana

Tämä kuva on töistä. Pienellä saa aikaan kauneutta. Mulle töissä viihtymiseen vaikuttaa paljon myös ympäristö ja esteettisyys.

Perjantai on viikon paras päivä. Koko viikonloppu edessä, selvitty työviikosta, jee.

Tällä viikolla olin aktiivinen. Kyläilin, tapasin ystävääni ja kävin bailatinossa.
Bailatino oli juuri niin ihanaa kuin aiemminkin. Meitä oli suht pieni porukka , suht saman ikäisiä ja suht saman kuntoisiakin. Oli hauskaa. Hyvää musiikkia, innostava, normaali ohjaaja, huumoria ja loppu tuloksena sairaan kova hiki. Piti ajaa kotiin nojaamatta selkänojaan. Ensi kerralla otan pyyheliinan auton penkin suojaksi.

Ikävää tällä viikolla oli torstain päänsärky. Olen koittanut tehdä kaikkeni päästäkseni moisesta vaivasta. Ihminen on niin kokonaisvaltainen olio, kaikki vaikuttaa kaikkeen, siksi päänsäryn syyn selvittäminenkin on aikaa vievää.

Rentouttavaa viikonloppua Ystävät!

Varastaminen

Uskoni ihmisiin koki taas romahduksen.
Pojan polkupyörä on varastettu vuorokauden sisällä. Oman talon pihalta, lukittuna.
Harmittaa vietävän paljon. Pyörä oli opiskelija pojalle tärkeä. Pojalle joka ei koskaan voi ajaa autoa, liikkuminen itsenäisesti omalla kulkuneuvolla(=polkupyörällä)  merkitsi ihan eritysitä liikkumisen vapautta.
Voiko kukaan perustella tarvettaan niin, että se oikeuttaisi ottamaan jonkun toisen omaisuutta? Millainen ihminen varastaa tuntemattomalta omaisuutta tietäen, että omaisuus on jonkun hankkima, ostama?
Mteni joku voi ottaa toiselta, missä sen Jonkun omatunto  oikein on?

Meiltä  on kerran aiemmin varastettu peräkärry. Se oli parkkeerattu ison, vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä olevalle parkkipaikalle. Peräkärry oli lukittu asianmukaisesti, kuomukin kahdella eri abloylukolla. Vaan mikään ei estänyt kunnon työkaluja omaavaa varasta. Tuskinpa lukot edes hidastivat varkautta.
Sitä ei tahtonut uskoa että joku vie meiltä, meidän omaisuutta! Me jouduimme olemaan ilman peräkärryä kunnes saimme säästettyä rahat uuteen. Uutta peräkärryä säilytämme mökin pihassa. Sielläkin lukittuna.

Ainoa asia mikä hiukan lohduttaa on se, että paha saa aina palkkansa, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella, niin se vain menee.

Muinaistulien ilta ja yö

kkkK

 Vietimme kesäkauden päättäjäisiä perinteisesti ystäviemme mökillä. Koitin muistella monennettako vuotta perinne on ollut, päädyin lukuun ainakin neljä.
Yhdessä oloa, saunomista, hyvää ruokaa, raketteja ja tulia, niistä tämä perinne koostuu.

Nolottaa tunnustaa, mutta talviturkki tuli tässä kohtaa sitten heitettyä pois. Parempi myöhään. Jokatapauksessa uiminen oli juuri niin ihanaa kuin muistinkin. Hämmästyin vain hengästymistäni. Ei ennen vaan uiminen saanut hengästymään. Kummallista...

Ensimmäisenä vuotena vastarannalla iltaa viettäneet ampuivat raketteja. Seuraavana vuotena mekin. Sitä seuraavana raketteja paukuteltiin leikillisenä kilpailuna, kummalla rannalla raketteja riittää pidempään. Tänä vuonna toinenkin juhlaseurue vastarannalla oli hankkinut raketteja. Mitähän ensi vuonna..


Illan yksi hauskimmista jutuista a la isäntä, oli kertomus Rarystä. Mies matkusti ympäri maailmaa oudon otuksen kanssa. Ihmiset kyselivät mikä tuo otus on. Mies vastasi aina: It is a Rary.
Kuljettuaan pitkän matkaa mies tuli korken kallion laelle. Siellä hän tönäisi otuksen alas kalliolta ja sanoi: It is a long way to tipp e Rary.

Odotuksen onnea ja jännitystä 3.

Tällä kertaa mietin minkälaisia tulevista Juskankankaanlaisista tulee. Ja mitähän Tarja keksii nimiksi tällä kertaa. Ei voi arvata ennenkuin näkee minkälaisia pennut ovat, mutta vuodenaika on syksy..voisikohan siitä päätellä jotain? Tarja tykkää sienistä..jospa niistä tulee sieniä, Juskankankaan suppilovahvero, ei kai sentään.

Ehkä on hyvä lähteä liikkeelle siitä minkälaisia pentujen vanhemmat ovat.

 Juskankankaan Metsäorvokki (by Kirsi)

-rauhallinen
-suorastaaan harvinainen lajissaan: lähes haukkumaton paimensukuinen lapinkoira
-liittyen edelliseen: uimari. Juoksee ja hyppää lammikkoon, ui. Ui missä vaan. Virtaavassa joessa mietti  hetken mihin suuntaan kannattaa uida.
-älykkö;  avaa ovia painamalla tassullaan ovenkahvaa
-hyväksyy kaikki ihmiset, mutta valikoi omat suosikkinsa, joiden viereen asettautuu tiiviisti helliteltäväksi
-katselee ja tarkkailee ympäristöä. Istuu terassilla katsellen pellolla kulkevaa kettua, hiljaa ja kauan.

Reppulin Lorgan (by Mika)

-toimii oivana portin-ja ovenvartijana, ilmoittaa sisään pyrkijöistä
-ilmeikäs ja viisas
-metsässä ketterä, sisällä kömpelö
-vihaa liukkaita pintoja (kerrostalon rappuset, rantakalliot)
-työskentelee metsässä vapaana jatkuvasti tarkkailemalla ja turvaamalla isännän ympäristöä
-hellyydenkipeä alituiseen
-tulee toimeen lasten kanssa
-ronkeli ruuan suhteen (karkit maistuisi aina, ruoka ei ihan aina)
-viheltelee kun on tylsää  tai kun kukaan ei huomioi
-seuraa isäntäänsä taukoamatta ja odottaa ovella jos jää yksin


Pennuista tulee siis vihelteleviä uimareita :)

Freija