Lenkille aamulla kello kuusi. Hiki tulee silloinkin. Tätä kannattaa ajatella talvella kun otsalampun valossa ja pakkasessa tekee aamulenkit. Suomen ilmasto on kyllä outo, vaihteleva ja ihana. Lenkin jälkeen ollaan koirien kanssa hengailtu pihalla. Riippukeinussa tarvittiin pientä peittoa!
Naavasta tulee otettua vähemmän kuvia.Hän on niin järkevä, ei tee hassuja asioita Paitsi pihalla kun säntäilee hassuilla loikilla pitkin aidan reunaa kun joko näkee, kuulee tai kuvittelee jonkun peuran tai jäniksen olevan jossain lähistöllä. Ja sitten kun otan, saan tällaisen otoksen, värit kadonneet.... Toinen asia mitä Naavan kuvissa aina ihmettelen, on se, että miksi hänestä ei tahdo saada tarkkaa kuvaa. Tarkentaako kamera johonkin hänen korvakiehkuraan vai miksi varsinkin lähikuvat ovat useimmiten epätarkkoja.
Sarjassamme epätoivoisia yrityksiä: saada kaksi koiraa kuvattuna ihanan päivänkakkaramättään keskellä.
Kesän ensimmäinen pioni.Ihan kuin joku olisi saksilla hapsuttanut sen terälehdet.
Omenapuuhun laitoin roikkumaan tällaisia. Mies ihmetteli miksi meillä roikkuu kiinalaisia paperilyhtyjä puussa keskellä kesää....Vähän hän on oikeassakin...eihän niihin pimeässä syttyviä valoja paljon näy, kesäöinä. Vähin äänin keräsin ne pois ja laitoin hyllylle odottamaan syysiltoja. Vähän ristiriitaisia palloja, toisaalta miten ne voisi sopia meille...toisaalta taas ne on jotenkin hauskoja, ainakin ihan erilaisia juttuja kuin meillä on ikinä ollut! Vuosia sitten laitoin pilttipurkkeihin rautalangat joilla ripustin ne omenapuuhun ja laitoin tuikkuja sisälle palamaan, jotenkin suomalaisempi meininki ....mutta aika muuttuu :)
Ei tässä jutussa ole punaista lankaa, ei logiikkaa, eikä ajatustakaan.
Mutta hengissä ollaan.
