Naavan ekat päivät yksin

Maanantai oli kauhein päivä.
Mulla sattui mahaan ja oksetti. Oli niin kamalaa jättää pikkuinen yksin.
Aamuruuan joukkoon kaadoin vielä piimää, joka oli parasta ennen sunnuntaina.
Tajusin asian matkalla töihin, ja mielikuvitus pääsi kunnolla vauhtiin. Kuvittelin miten pienen vatsaa kivistää, tulee ripuli, oksennus ja kuivuu koko pentu.

Mies tuli joka päivä heti kahdelta kotiin ja löysi ihan kunnossa olevan, vähän unisen pennun, myös maanantaina.
Ruoka ei oikein maistunut, aamuruuasta jätti suuren osan, eikä kahdeltakaan suostunut kuin närppimään ruokaa. Iltapäivä ja iltaruoka menivät vähän paremmin.
Keskiviikkona kokeilin saamaamme näytepussia, joka tuoksui avatessa tosi hyvältä.
Naava söi  kaiken.
Mies kävi vielä ostamassa kanaa, jonka keitin, ja nyt koitetaan sillä liemelläkin saada ruokaa herkullisemmaksi.

Mulle helpotti olo aina kun pääsin töihin ja työ vei mukanaan. Varsinkin kahden jälkeen saamani tilanneraportin jälkeen olo tuntui helpottuneelta.

Torstaina pääsinkin itse aikaisin ja ensimmäisenä kotiin. Olipa Naava riemuissaan. Koiran omistamisen tähtihetkiä nämä kotiin tulot. Vikisi, haukkui, otti ranteen suuhun ja häntä heilutti koko pentua.

Ja torstaista alkoikin mun viikonloppu!
Tuntuu hyvältä ja väsyneeltä.
Naava on jokayö herännyt kahden aikaan yöllä hetkeksi, se tuntuu. Tällaista se on kun talossa on vauva.

Riddari

Tästä se on nyt alkanut, mun islantilaisneuleeni.
Harmaata, mustaa, valkoista ja siniharmaata.
Olen tehnyt mallitilkun, eli koko pitäisi nyt olla oikea.
Taas asenteella: kutominen on ihanaa, harrastukset maksaa, viis siitä tuleeko käyttöön :)

Mä olen ihan hurahtanut kutomiseen.
Mun ajatukset ei jäsenny ilman kutomista. Tai ei ne aina kutomallakaan jäsenny, ja vaikka saisin ne välillä järjestykseen, niin joku juttu saa ne taas aivan sekaisin.

Nyt juuri elämä tuntuu "liian " hyvältä. On tuo rakas Naava (Nappula, riiviö) ja on nelipäiväinen työviikkoa (kolmen viikon ajan). Ihan käsittämätöntä, että i nämä asiat tulivat mahdolliseksi, toteutuivat!
Ensin ajattelin, että tämä on liian hyvää, kohta tapahtuu jotain kamalaa, tätä ei voi kestää kauan.
Sitten löysin taas murehdittavia asioita, niin tuntuu turvallisemmalta:)))

Hitsi miten jännää

Pikkukoira, josta nykyään käytetään nimeä Täti, tuli tapaamaan pentua ensimmäistä kertaa.
Jännitimme kaikki miten menee.
Meillä oli selkeä suunnitelma: täti kuluttaa suurimmen energian ensin pihalla, sitten tapaaminen niin, että pentu portin takana.
Täti saikin kunnolla informaatiota tilanteesta pihalla, niin paljon oli hajuja, viestejä.
Sisällä pentu murisi tädille...hmmm.... eikä tätikään ollut riemuissaan.

Jännitettiin kaikki. Täti koitti olla kuin ei pentua olisi olemassa. Pari rähähdystä tuli.

Lauantaina jatkettiin. Täti koitti taas olla kuin ei pentua olisi olemassakaan. Aamupäivällä täti jo antoi pennulle mahdollisuuden, mutta mitä tapahtui, pentu otti tätiä kuonosta kiinni!
Täti oli aivan pöyristynyt, millaisia lapset nykypäivänä ovatkaan, mitään kunnioitusta!
Vasta illalla täti suostui yrittämään uudestaan, ja nyt alkoi löytyä leikki.

Sunnuntaina aamulla alkoi leikki heti. Nyt oli pari yötä nukuttu ja tätikin oli saanut jäsennettyä asiat. Alkoi varsinainen aamukarkelo.
Pentu kurkki sohvan alta, täti sai hepulin ja hyppi sohvan päältä pöydän ympäri rinkiä.
Painittiin, haukuttiin ja kirputettiin.
Täti ja pentu olivat löytäneet toisistaan Ystävän.

Pentu koittaa ehdotella tädille leikkimistä vähän väliä. Nukkuakaan ei oikein malttaisi, kun se leikkiminen on niin ihanaa. Täti on kuitenkin aikuinen, joka ei jaksa aina leikkiä. Täti opettaa hienosti milloin on leikin aika, milloin taas ei.

Kyllä koirien välinen viestintä on selkeää ja rehtiä.

Mä olen niin onnellinen, että tämä kävi näinkin helposti.

6*

Lauantaina kaiken pentuhärdellin keskellä oli neljän tähden illallinen.
Tällä kertaa olikin kuuden tähden illallinen:) 

Alkuruuaksi tein bruschetta leipiä. Pilkoin tomaatteja, punasipulia pieneksi ja joukkoon oliiviöljyä, maustepippuria, suolaa ja valkosipulia.
Ja hetkeksi uuniin.
Oli ne hyviä, joskin aikamoisen valkosipulisia.

Pääruuan teki mies. Lehtipossua, uunivihanneksia ja perunoita, kaikki samassa uunivuoassa.
Jälkiruuaksi vohveleita kermavaahdolla ja marjoilla.

Ruokajuomana oli Suomen ostetuinta viiniä: 2u Duas Uvasisa. Se oli hyvää.

Kattaus oli perus, valkoinen pöytäliina ja tulppaanit.
Ei mitään luovempaa tällä kertaa.

Aloitettiin muuten nämä illalliset vuonna 2015!
Ja jatketaan yhä.

Sydän vähän kallellaan

Naava herättää voimakkaita tunteita.
Sydän meinaa pakahtua kun yöllä 01, vinkuu ja kun löytää minut, koko pieni koira heiluu ilosta ja heittäytyy sitten selälleen. Ei haittaa vaikka on keskiyö!
Sydän meinaa pakahtua pienen kömpelyydestä. Tupsahtelee ulkona mustikanvarpuihin miten sattuu. Kaikki hypyt ovat jotensakin ylimitoitettuja.
Sydän meinasi mennä rikki kun kakalla käytyään teki saman kuin Joiku: hyppäsi takajaloila ponnistaen eteenpäin. Ekalla kerralla luulin kuvittelevani, näkeväni näkyjä, toisella kerralla uskoin, Naava teki niin.

Sydän tuntuu myös painavalta. Miksei voi olla vain positiivisia sydämen sykkyröitä?
Naavan yksin jättäminen ahdistaa. Tänään kävin roskiksella, niin Naava huusi sisällä ,vaikka luulin hänen olevan väsynyt.
Sen jälkeen on taas kulkenut perässä, nukkuu pää mun jalan päällä.

Ja taas keksin huolia: mitä jos syö ulkona jotain myrkyllistä kasvia, mitä jos löytää kuitenkin piilotetun sähköjohdon sisältä, entä jos haukka tulee ja ottaa Naavan jos en ole metrin päässä, entä jos täällä on liikkunut kapinen kettu ja Naava saa tartunnan Olen hyvä? keksimään noita tragedioita.

Ei tämä helppoa ole tällä luonteella.

Sallin itselleni nämä kaikki tunteet, annan niiden tulla ja mennä.
Kaikki tasaantuu kun kuluu päiviä lisää.

Ja tämä on juuri sitä mitä halusin.

Hän on kotona!

Matka Joensuuhun oli tällä kertaa lyhyempi kuin joulukuussa.
Motivaatio oli korkealla, oli paras mahdollinen syy ajaa yhteensä 1100 km.
Menomatkalla mun jalka vaivasi viimeisillä osuuksilla.
Takastullessa ei mitään. Pentu voi parantaa monta asiaa :)

Matka meni Naavan osalta paremmin kuin odotin. Suurimman ajan nukkui. Lahden kohdalla "raivostui", murisi possunkorvalle, jota järsi raivokkaana ja heitteli peittoaan häkissä, liekö ollut nälkä. Tosin kotona ruoka ei juurikaan maistunut.

Hellyyttävää on ollut nähdä miten hakee tukea meistä, omista ihmisistään. Autossa hakeutui vähän väliä nukkumaan jalkaan kiinni, nosti pään reidelle.
Samoin kotona, aamulla kaatoi nurkassa olevan juomapullon ja juoksi viereeni kiinni. Siitä sitten haukkumaan pulloa, ja häntäkin alkoi heilua kun naureskelin että:itsepä sen pullon kaadoit.

Kyllä tässä "sohvaperunoiden" elämä muuttuu: ensimmäisten tuntien kokemuksella. Sähköjohtojen siirtelyä, viherkasvit ylös, pöytäliinan reunat nostettava ylös jne.  Pihalla saa olla tarkkana ettei häviä, on niin tosi pieni vielä  (3940g). Tosin pysyyy vielä lähellä, ja jos menee kauemmas, juoksee nopeasti takaisin jalan viereen.

Näin rennosti Naava oli autossa!

Sydän meinaa pakahtua, on hän niin hellyyttävä ja rakas.

Hip, hip hurraa, perjantai, perjantai...

Se hetki lähenee!
En oikein tiedä miten päin olisi.
Vihdoin uskon, että perjantai tuli, sittenkin.
Näytää vahvasti siltä, että olen selvinnyt odotusajasta.

Olen selvinnyt kutomalla sukkia. Kerros toisensa perään, silmukka silmukan jälkeen, ajatellut pentua: miten elämä muuttuu, miettinyt tarvitseeko jotain, miten selviää työpäivät, tarvitseeko joskus kaverin, millainen on luonteeltaa jne. jne.
Siinä on nyt sukkia. Ikinä en ole kuukauden aikana kutonut yhtä paljon!

Torstaina oli pihalle tuotu viimeiset tarvikkeet.

Kevythäkki. Koska hän on tottunut nukkumaan ja matkustamaan kevythäkissä. Ja mitäpä me emme tekisi, jotta Naavalla olisi paras mahdollinen siirtyminen meille. Oli muuten edullinen, 40e.
Älkää nyt kauhistelko tai naurako, mutta minäpä mietin jo, että mahtuuko tuonne kaksi koiraa....

Toisessa laatikossa oli säkillinen puppy-ruokaa.

Ruokaa on nyt tynnyrissä 18 kg. Tällä määrällä saadaan pentu kasvamaan :)
Alkaa tuntumaan todelliselta: meille muuttaa ihan oikeasti koira!!!

Illalla saunotaan.
Lauantai aamulla lähdetään kun herätään. Todennäköisesti herään 05.00, ehkä pitää muutama tunti pyöriskellä sängyssä ennen kuin voi lähteä. Sitten perillä syödään hyvin, todennäköisesti lasillinen tai kaksi viiniäkin ja nukutaan hotellissa.
Sunnuntai aamulla saa nousta myös aikaisin, ihanan hotelli aamiaisen jälkeen kohti kasvattajan kotia.
Siellä ohjeita, papereita, jutustelua...
Ja sitten kotia kohti.

Tuskin laitan sunnuntaina ripsiväriä. Itku tulee; ilosta, ikävästä, kiitollisuudesta ja onnesta!

Viimeiset viisi....

Viime viikolla keräilin kaikki pehmokoirat mitä löysin, ja näistä tuli teemaa ainakin pariksi viikoksi.
Laulettiin koiralauluja, hoidettiin koiria ja oltiin koiria.
Toin kotoa esiteltäväksi valjaat, taluttimen, leluja, harjan, fleksin yms.
Ja kyllä, lapset olivat lopuksi aivan yhtä innostuneita kuin minä!

Leikit jatkuu tälläkin viikolla.
Ja lisäksi askarrellaan koiria.

Näillä keinoin jaksan paremmin vielä viisi työpäivää ennen pennun haku reissua:)

Viikonloppuna haettiin vielä panta ja vesikuppi.
Matot lähtevät rullana parvelle maanantaina ja sanomalehdet odottavat kasseissa.
Ruokasäkki ja kevythäkki on tilattu.
Taitaa autokin vielä mennä vaihtoon :)))
En muista, että oltaisiin ikinä näin valmistauduttu pennun tuloon. Toisaalta pentu on tullut ennen vanhemman koiran kaveriksi, ei ole ollut tällaista "tyhjää" aikaa aiemmin. 

Tää on niin kivaa! Ollaan molemmat ihan yhtä innoissamme, vähän eri tavoilla vain.
Aika on mennyt loppujen lopuksi tosi nopeasti. Toivottavasti nämä viimeiset päivät eivät ole poikkeus.

Uusi haaste

 

Kummallinen maailma: tämä kirja olisi maksanut Prismasta ostettuna n.29e, sama kirjakaupasta, mutta kun tilasin kirjan Adlibrikseltä niin hinta oli 19.10e postilaatikkoon tuotuna!
Yritin ensin kirjastosta, mutta olin jonossa 17 varaaja. Ja koska nyt odottaminen on mulle myrkkyä, kestän just ja just pennun odotuksen loppusuoran, enkä yhtään muuta odotusta, niin tilasin kirjan.

Tämä saattaa olla mulle liian suuri haaste, kutoa islantilaisneule, mutta osasin kirjoneulesukatkin (tosin toinen sukka vielä kesken...) niin eiköhän tämäkin onnistu.
Olen nyt tammikuun aikana kutonut viis paria villasukkia, jotain muutakin vois kutoa.

Vaikeaa oli valita värejä, siis tilata lankoja.
Nyt sekin on tehty.
Vaaleanharmaasta tulee pusero. Nuo kaarrokekuviot mustalla, valkoisella ja siniharmaalla.
Onkohan vaaleanharmaa liian vaalea?

Ahkerilla on puseron kutomiseen mennyt kaksi viikkoa.
Mä kudon sen ehkä kesäksi valmiiksi.

Arki alkaa hiio-hoi

Tänään on toiseksi viimeinen maanantai ennen pentua!
Ollaanko valmiita?
Kutakuinkin.

On valjaat, talutin, leluja, koiraportti, autonpenkin suojus, sanomalehtiä, ruokatynnyri ...
On sovittu tutustumiskäyntejä läheiselle hevostallille.
Portti pitää vielä asentaa, ruokatynnyri tuoda alas ja matot kerätä pois.

Huomenna töihin.
Heräsin aamulla 05 miettimään työasioita.
Lopulta nousin ylös ja kirjoitin asioita muistiin. Vaan en sen jälkeenkään nukkunut.
Hyvä tarkoitus on käynnistää vuosi selkeästi, suunnitelmallisesti ja toimivasti.
Mikä se olikaan se voimalause? Jotain siinä oli murehtimisesta ja suorittamisesta...
Huiputan taas itseäni sillä, että luulen suunnittelutöiden loppuvan, kun teen niitä paljon.
Niin kävi syksylläkin. Tuloksena oli 10h ylitöitä, jotka luulin saavani otettua pois kunhan "työt" loppuvat. Sain puolet otettua.
No, jos tällä kertaa onnistuisi.....

Suklaat ja herkut alkaa olla syöty.
Seuraavat kaksi viikkoa iltapalaksi vain kaalia.
Ruoka-annokset kohtuullisiksi, ei lisäannoksia.
Näillä koitetaan nyt saada housut vähemmän kiristäviksi.
Annan sivulta löysin helpon vatsalihastreeniohjelman. Toteutin sitä kaksi päivää. Mä olen niin huono sitoutumaan tuollaseen! Yritän varmaan uudestaan. Minkä ihmeen porkkanan siihen keksisi houkutukseksi?
https://anna.fi/hyvinvointi/liikunta/30-paivan-vatsalihashaaste-vatsa-timmiksi-ja-keskivartalo-kuntoon-kolmella-liikkeella?fbclid=IwAR3KWRJ6kjiRajMkEpbqvLG049TinwKo_jZaNl2HbaLpxeZ6vTgfHfQzHEU


Vammainen jalkani protestoi, tai sitten jalka haluaa naulasta eroon.
Olen kävellyt tavallista enemmän, voi johtua siitä. Katselen nyt pari viikkoa tilannetta buranan kanssa.
Käsi vaivaa myös, kutominen on "lähtenyt täysin  käsistä", en osaa lopettaa. Pari päivää oli pakko ottaa iisimmin, mutta eilen taas kudoin tunti tolkulla.
Seuraavaksi haluaisin kutoa islantilaisneuleen....

Ajatukset poukkoilee.

Eilen käytiin kirpputorilla. Halusin löytää palapelejä ja jotain leluja töihin.
Kaksi löytyi, ja nekin erilaisia joita etsin. Toivoin löytäväni helppoja, alle 12 palan pelejä, mutta ei ollut. Lasten leluja ja pelejä oli tosi vähän.
Paljon oli vaatteita. Ja huonokuntoisia kenkiä, saapikkaita. En tiennyt, että sen näköisiä voi yleensä tarjota jollekulle ostettavaksi.

Olen loman aikana lukenut kolme Liane Moriartyn kirjaa. Mä tykkäsin niistä. Ei ne ole varmaankaan laadukkaammasta päästä, mutta ei ihan hömppääkään. Alut kirjoissa on vähän sekavia, kunnes henkilöiden tarinat yhdityvät. Mutta siinä kirjavinkiksi. Mun lukemat olivat: Nainen joka unohti ja Mustat, valkeat valheet ja  Hyvä aviomies.

Eipä muuta kuin nokka kohti arkea (helppo sanoa kun mulla on kahden viikon päästä taas lomaa)!

Mukavaa tammikuuta, otetaan rennosti ja nautitaan elämästä!

Lomailua

Lomapäivät soljuu. Ei oikein huomaa ajan kulua, aina tulee ilta.
Jotain sentään tehtykin. Auto on nyt ollut huollossa. Pääsee turvallisesti parin viikon päästä taas ajelemaan n.1200km:ä :) , jippii! Ihan oikeesti odotan tuota, koska silloin haetaan Pentu kotiin, ja meidän elämä muuttuu aikamoisesti, veikkaan.

Kävin myös kynsihuollossa. Pitkät kynnet oli kauniit, mutta nyt riitti. Lyhyemmillä sujuu paremmin, ja ne tuntuu omilta enemmän.

Niillä sujuu kutominen paremmin ja pystyn taas soittamaan kitaraa, sen vähän mitä osaan (helpot soinnut ).

Vatsaa pitäisi saada pienemmäksi, jotta voisi käyttää muutakin kuin collegehameita ja collegehousuja. Mutta kun vielä on jäljellä ihania, kermaisia joululahjoja.

Nää on niin ihania. Ja kirjaa lukiessa, mitä muuta voisi enää toivoa?

Kaupassakin on käyty. Auton huollossa olo ajan haahuiltiin Myllyssä. Ostin pipon, kun halvalla sai:)

Täplät on leikisti timantteja. Eli kimallusta. Ja on tää lämminkin. Sisällä sellainen vuori.

Tai karva. Tosin nyt on niin lämmin, ettei oikeastaan tarvitse mitään pipoa. Sataa vettä ja +5.
Uskon, että vielä tulee kylmää, ja siihen varaudun.

Ostettiin myös viinilaseja. Mä olisin halunnut sellaisia romanttisia kukka kaiverrettuja, mies ei.
Ostettiin sit Iittalan Essencen viinilaseja. Punaviinilasit on isoja, niihin mahtuu 0,45cl! Valkoviinilasit maltillisempia, Mutta onhan ne ylellisiä. Huono puoli asiassa on se, että nyt viini maistuu entistä paremmalta, oikeanlaisista laseista.

Nyt on vielä viikonloppu ja maanantai vapaa.
Oishan niitä hommia....
Pihakuusiakin vois kaataa. Kaapitkin vois järjestää.
Mutta...löysin kirjastosta uuden Moriartyn kirjan:)

Uuden vuoden lupauksia

Siinäå sitä.