Mökillä

 Viikonloppu mökillä. Pientä puuhastelua ja suurta lepoa.

Vadelmapensaiden leikkaus on kevättöiden inhokki, vaan nyt se on tehty. Niitä leikatessa harmittelin ettei ollut isoja saksia mukana, olisin "kiukuissani" leikannut koko vadelmarivistön matalaksi. Onneksi säästyivät, sillä jäihän sinne hyviä oksia, joista saa elokuussa hyviä vadelmia.

Kasvimaankin olisin jo istuttanut, mutta komposti oli osittain jäässä! Ja siitä jäästä tuli järkikin päähän, ehkei vielä ole oikea aika tillien ja rucolan yms.

Innolla taas istuttelen molemmille "mökeille" , ja todennäköisesti käy niin, etten kahta paikkaa ehdi hoitelemaan, ja saattaapi molempien pihojen kasvimaat suorastaan epäonnistua, kuivua. Vaan näin sen kuuluu mennä, joka kevät :)))

Täällä mökillä on jotain mitä ei kotona ole. Nukun paljon paremmin. Kaikki puuhastelu on myös helpompaa, täällä on niin tuttua.  Kotona taas on mukavuudet, eikä tarvitse pakata, niin kuin mökille lähdettäessä. Molemmissa puolensa. Sellaista pientä sisäistä taistelua välillä siitä, missä vietetään viikonloppua. 

Kevät uupumus iskee taas. Vaikka se on tuttua, niin ei se ole kivaa. Helpottaisi kun tietäisi  saako ylimääräsitä lomaa ja koska. Heinäkuu on mun lomavuoro, sen tiedän, ehkä pitäisi asennoitua siihen ajatukseen, että sinne asti on jaksettava. Vai onko? No tavallaan ei, jos tuntuu mahdottomalta, sitten on lyötävä hanskat naulaan, mieluummin vähän ennen kuin tuntemus on liian suuri.

Onneksi on nämä tyypit, mielialalääkkeenä :)

Naavan paras viikonloppu ikinä

 Naavalla oli unelmien viikonloppu!  Lauantaina kävi sisko kylässä. Siskon kanssa he kaivoivat ja kaivoivat. Sisko innostui aika paljon kuopasta ja köllötteli siellä pitkät tovit.Oikeastaan sisko suorastaan omi koko kuopan.

Heillä oli paljon omia juttuja, joita juttelivat.

Suurimman osan ajasta juoksivat peräkkäin, Naava edellä tai painivat.

Siskon lähdettyä oli tunnin päikkärien aika. Sitten tuli erilainen kaveri kylään. Naavalla oli suurin puhti poissa, mutta se oli ehkä parempikin, niin pääsi pentu paremmin mukaan leikkiin.

Sunnuntaina tuli se, jonka nimen Naavan jo tunnistaa: Nala.  Nalan kanssa mennään super kovaa vauhtia. Nala on se, jota Naava katsoo ylöspäin ja odottaa lupaa ja ehdottelee asioita, mutta Nala on se , joka päättää.

Naava oli sitä mieltä, että tällaiset viikonloput ovat ihan huippu kivoja!

Kevät, kevät, kevät, jee!!!!

Tänään on istutettu!

Viherlassilasta haettiin tilatut taimet. Olin jo pettynyt kun ne luvattiin loppuviikoksi, eikä mitään kuulunut, lasku kyllä tuli. Eilen katselin laskua tarkemmin, ja siinähän oli toimituspäivä 15.4....hoksasin, että lasku oli samalla ilmoitus, että tuotteet ovat valmiina. Hiukan jäi kismittämään, jotta olisiko ollut liikaa vaivaa laittaa viestiä: tilaamasi tuotteet ovat nyt noudettavissa.

Köynöshortensia kiipee kohti linnunpönttö-männyn vartta.

 

Alppiruusu pääsi metsän reunaan, kaadetun kuusen paikalle. Hänelle ostetttiin ihan omaa multaakin. Ja hänessä on jo nuppujakin.

 

Keijuangervot pääsivät rajaamaan polun reunaa. Vertti viherherukat viereen ja mustaherukatkin siihen geometrisesti. Tarkoituksena on, että saan siitä pihalta napsia suoraan suuhun vitamiinipommeja syyskesällä. Viherherukassa on vielä enemmän c-vitamiinia.

Istutukset viimeisteltiin hakkeella, pitävät kosteuden ja estävät rikkaruohot. Ja vielä multaa ja nurmikon siemeniä, ja siinä se on valmiina. Nurmikon istutus ei nyt mennyt ihan (ei ollenkaan) oikea oppisesti, mutta eipä se olisikaan mun juttu, jos en vähän/paljon oikaisisi näissä hommissa. 

Mietittiin vielä josko joku kääpiö omenapuu tuonne alareunaan olisi kiva lisä...

Kevät on tällaista aikaa, aurinko ja lämpö saa innostumaan. 

Nyt nautitaan!!!

Asuntonäytöt

 Sunnuntai aamulla oli vilkasta pihalla. Sinitiaset ja talitiaiset kävisät asuntonäytöllä pihallamme.

Olen kai tullut vanhaksi, kun oli mitä parhainta viihdettä istua terassilla ja katsella miten vaikeaa on tehdä valinta kolmen pöntän välillä.  Siinä oli ehkä kolme pariskuntaa, jotka pyörivät lähinnä kahden ei maalatun pöntän ympärillä. Välillä olivat samassa pöntössä sekä tali-että sinitiainen. En tiedä oliko taloudellinen tilanteensa esteenä, ettei hienoin ja uusin pönttö tuntuvat kiinnostavan ketään. Yksi parsikunta kävi lopulta sitäkin katsomassa, mutta tulivat aika nopeasti ulos. Vanhimmassa pöntössä oli ehkä jotain edellisen vuokralaisen jälkiä, kun sieltä tullut sinitiainen pörhisteli ja ravisteli itseään kovasti esittelystä tultuaan. Naavan haukunta ei näyttänyt häiritsevän ketään.

Luulenpa ettei nousta näyttöä näiden asuntojen kohdalla tarvitse enää järjestää, sen verran oli kiinnostuneita.

Keltaisen vainoama

 Istutin syksyllä kymmeniä krookuksen sipuleita. Ja nyt ne ovat ilokseni pompanneet maasta esiin. Mutta mikä ihme siinä on, että taas on keltaisia eniten?  Mökillä jo olen joutunut keltaisten kukkien vainoamaksi, ne keltaiset voivat aina parhaiten ja kukkivat eniten, ja nyt sama karma jatkuu täällä kotona. Leskenlehdet ovat ainoat keltaiset kukat jotka oikeesti ilahduttavat. 

Olisipa noita liloja ja valkoisia eniten.  No, kyllä tästäkin taas selviää:)  parasta että yleensä kukkivat, koska epäilin istuttaneeni ne väärään syvyyteen. Tulppaanitkin ovat tulossa, mutta vielä aika matalia.

Onko jo se aika kun jokapäivä tapahtuu jotain tuolla pihalla ja luonnossa?

Kova viikko

 Pääsiäisen jälkeisestä vajaasta työviikosta selvitty arvosanalla välttävä. Loman jälkeen  arkeen-paluu-ongelmaa...

Luulin tästäkin viikosta tulevan lyhyen, koska keskiviikkona oli varattu aika selässä olevien tikkien poistoon. Lääkäri sanoi luomen poistossa, että kun tikit poistetaan pitää varoa kumartumisia, koska selässä ohuempi iho, joka saattaa repeytyä kun tikit poistettu. Päättelin siitä, etten voi olla loppuviikkoa töissä, kun minun työssäni kaikenlainen kumartelu kuuluu työnkuvaan. Mutta elämä on yllätyksellistä: eipä tullut sairauslomaa, koska minun selässäni on löysää nahkaa!!!! eikä ole repeytymisvaaraa. Lääkäri kävi ihan itse varmistamassa asian, kun sairaanhoitaja parka joutui koville kanssani....  Ihanat työkaverit ovat loppuviikon kumarrelleet kaksin verroin, eli tehneet minunkin työni, joten olenhan minä pärjännyt (mutta näkisittepä väsyneet työkaverini ;)   )

Kaikenlaisten sairauslomien takia työpaikalla vallitsi aikamoinen sumpliminen jotta henkilökunta saatiin riittämään joka ryhmään. Työvuorojen vaihtoa, vajaalla toimimista ja stressiä. Mutta taas pärjättiin, naisvaltaisella alalla ollaan pärjäämisen mestareita :(   

Ilmat ovat olleet kylmät. Sormet syyhyävät pihahommiin. Ja sitten satoi vielä lunta!  Minä kapinoin, ostin orvokkeja ja käytiin hakemassa hake säkkejä. Kyllä se vielä koittaa, istutusaika.  Tilaus Viherlassilaan tehty ja taimet valmiina jo huhtikuun lopussa. Tekee niin meili kantaa terassille tuoleihin pehmusteet ja pihakeinuun....Maltettava se on vielä.

Hyvä pääsiäinen

 

Maissia pääsiäisruohona, tykkään.

Tultiin mökille pääsiäisen viettoon. Tuntuu kivalta vaihtelulta, ja saatiin pojan perhe seuraksi.  Ja vielä bonuksena tähän iloon: he tekevät meille ruokaa parina päivänä! Ihanaa, uusia makuja, eikä tarvitse itse keksiä mitä ruokaa laitettaisiin. Ihan luksusta siis.

Ja koirilla on ihan selvästi suu naurussa kokoa ajan kun juoksevat pihalla yhdessä.

Ainoat kurjemmat puolet pääsiäislomassa ovat mun vatsakipu ja se, etten pääse saunaan. Aika pieniä harmituksia kuitenkin. Saunakielto johtuu luomesta, joka leikattiin keskiviikkona pois. Se oli nopeaa toimintaa: aamulla soitto terveyskeskukseen ja takaisin soitto tuli 10 minuutin päästä. Sitten ajoin terveyskeskukseen näyttämään luomea, ja luomi leikattiin saman tien, kolme tikkiä ja töistä myöhästyin viisi minuuttia!  Luomi on vuoden takaa uusiutunut tyvisolusyöpä. Tai siis näyte vastaus tulee parin viikon päästä, mutta sama luomi ja saman näköinen niin oletan et on samaa. Vaaraton juttu vaikka nimessä tuo pahaenteinen loppuosa. Toivotaan ainakin ettei ole muuntautunut pahemmaksi ...

Olen viikon aikana käynyt kolmella eri lääkärillä, jospa siinä nyt olisi tarpeeksi vähäksi aikaa. Nyt saisi koittaa rauhallisempi ja murheettomampi aika. Taas kerran päätin, etten mistään enää valita, jos vain saan terveenä olla. No, valitan kuitenkin, mutta ne on sellaisia pieniä, normaaliin elämään kuuluvia, vähän kuin pieniä kuoppia tiellä.

Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä!