Veitillä on seuraneiti

Nala tuli meille kylään, hoitoon tai Veitin seuraneidiksi. Ihan miten vaan.

Veitillähän on ollut ongelmia olla yksin Joikun lähdön jälkeen ja kun mieskin on välillä kotona viikon, ja taas töissä viikon tai pari, niin Veitillä on ollut vaikea tottua yksinoloon.
 Täällähän on usein maanantaisin ollut mielenosoitus kakka tuossa matolla, sellainen kuiva, väkisin rutistettu...

Vaan nyt ei ollut!

Aamulenkin ja ruuan jälkeen,kun olin lähdössä töihin, tilanne näytti tältä:

Töistä tullessakin kaikki oli hyvin. Olivat kyllä heränneet jo sängystä, tai ainakin luulen niin, tosin auton ääneen voi herätä, ja ehtii silti ikkunaan ennenkuin pääsen ulos autosta.


Veitin mielestä lenkilläkin on paljon hauskempaa kun Nala on mukana. Nala kun näkee ja kuulee, tai on kuulevinaan ja näkevinään kaikkea jännää.

Pihalla olosta heillä on joku valvontavuoro systeemi: kun Veiti avaa oven ja tulee sisälle, Nala menee pihalle. Kun Nala haukahtaa oven takana, ja päästän Nalan sisälle, Veiti menee pihalle.
Vähän ehkä rasittavaa...

Jokatapauksessa pitänee neuvotella seuraneidin seuraavasta työviikosta, hoidosta tai lomaviikosta, ihan miten vaan,  hänen omistajiensa kanssa....

Kyllä maalla on mukavaa

Olenpa taas niin tyytyväinen muutosta maalle!

Sunnuntaina halkesi etuhampaasta kunnon palanen. Karkkia syödessä.
Maanantai aamulla soitin hammashoitolaan, josta soitettiin takaisin alle viidessä minuutissa.

Selitin ongelmani, ja sain ajan vartin yli yhdeksäksi. Siis, sain ajan heti! Sain ajan valittamatta kauheaa tapahtumaa. Sain ajan liioittelematta, ei tarvinnut sanoa, että särkee koko ajan (ei särkenyt yhtään), ei tarvinnut sanoa etten pysty syömään ollenkaan (pystyin syömään ihan ok).

Työpaikalta hammashoitolaan ja olin takaisin töissä lähes tasan tunnin päästä.

Paremmin ei olisi voinut kurja tapahtuma korjaantua.
Olen tyytyväinen. Enemmänkin.

p.s. Lehdet tippuvat vauhdilla puista! Tätä kauneutta ei kestä enää montaa päivää!

Luontopolulla

Jalan takia on jäänyt kotikunnan ympäristö täysin tutkimatta.

Sunnuntaina mietittiin mennäänkö Nautelankoskelle vai Linnavuorelle.
Asia ratkesi osittain sillä, että Nautelankoskelle ei saa viedä koiria. En tiedä miksi, mutta heidän sivullaan lukee, että luontopolulla on koirien ulkoiluttaminen (myös kytkettynä ) kielletty. Alue on luonnonsuojelualuetta, mutta kyllä niillä yleensä saa koirien kanssa kävellä. Taidanpa kysyä heiltä mihin kielto perustuu.

Linnavuorelle lienee kiipeämistä ja polkukin menee aivan Aurajoen reunaa pitkin. Ajateltiin, että siinä on vaikea ohitella vastaantulijoita.

Niinpä "musta hevonen" Parmaharju valittiin retkikohteeksi.
Siellä on kaksi luontopolkua, toinen 3km ja toinen 6 km. Valittiin se pidempi ja aloitettiin punaisten merkkien seuraaminen.
Ensimmäisestä risteyksestä mentiin heti harhaan, siinä kun ei ollut minkäänlaista opastusta.
Palattiin hetken päästä takaisin risteykseen ja valittiin toinen reitti.
Pikkuhiljaa merkkejäkin alkoi löytyä, milloin puista, milloin kallioon maalattuna.
Ilmeisesti siellä oli ollut joku polkujuoksutapahtuma kun rumia nauhoja roikkui reitin varrella puista.

Kiva polku  oli kuitenkin. Yllättävän märkää, ja aika paljon korkeuseroja.
Mutta kyllä teki hyvää!
Kotona sitten särkylääkettä ja pieni lepo, ei kummempaa.
Jos Veitinkin tassut kestävät, eikä ala ontumaan, niin ensi viikonloppuna uudestaan.

Mä niin rakstan tätä syksyä!

Tänä vuonna saatiin kunnon ruska eteläänkin.
Nämä värit on niin mun värejä: pehmeitä, lempeitä ja lämpimiä.
Tosin kauaa ei enää mene, kun ne varisee kaikki maahan, ja sitten onkin edessä pitkä? ja synkkä syksy.

Saunamökki etenee hitaasti. Pikkuhiljaa täytynee luopua joulusauna toiveesta. Pieni toive vielä kytee, mutta työtä on vielä paljon.

Saatiin Nala hoitoon muutamaksi päiväksi. Tuli vähän eloa ja vauhtia tähän meidän elämään.
Ja Veitille "lastenhoitaja" ettei ole yksin alkuviikosta.

Nyt sain nähdä miten Nala nauttii isosta aidatusta pihasta:) Ensi vaikutelma oli sellaista loikkimista: "Ai tännekin pääsee, hei, mä voin mennä tännekin."
Kyllä tuntui hyvältä!

Hellitä

Niskat jumissa!
Laitoin viestiä josko sais ajan hierojalle.
Niskajumi aiheuttaa seuraavaksi päänsärkyä.
Koitin kyllä saunassa venytellä, mutta ei paljon auttanut.

Työasiat pyörii mielessä, varsinkin aamuöisin.Ja kun aamuyön tunnit valvoo, tai nukkuu torkahdellen, on väsynyt viimeistään iltapäivällä. Töissä on monta asiaa joita haluaisi toteuttaa, aikaa ja ajatuksia kuluu kun koittaa sovitella asioita liian tiukkaan aikatauluun. Ja mihinkään ei ole kiire...Olen siis innostunut työstäni!
Labraan tilasin jo ajan, niin saan tietää josko väsyminen johtuisikin veriarvoista.

Jotenkin on taas kerran sortunut siihen vauhtiin mukaan, ei osaakaan hiljentää.
Kaikki on kuitenkin hyvin. Enemmänkin kuin hyvin. Moni unelma toteutunut ja toteutumassa.
En valita.
Muistutan vaan itseäni hellittämään.

Ja kuva on sunnuntaina otettu pienissä "talkoissa". Tykkään itse tosi paljon.

Koiran elämää

Kotimetsät näyttävät aika samanlaisilta kuin mökinkin metsät. Kuusia, mäntyjä, jäkälää, sammalta ja metsäteitä.

Lenkkivaihtotoehdot ovat metsäpolut, metsätiet tai  yhdistelmät.

Muita ihmisiä tai koiria ei juuri vastaan tule. Ehkä vuoden aikana kolme kertaa nähty joku muu metsässä. Hevosten jälkiä näkyy, mutta en tiedä milloin käyvät, kun ei olla koskaan nähty ratsukkoa näillä teillä.

Veiti tuntuu olevan hyvässä kunnossa. Jolkottelee iloisena lenkeillä. Säntää jopa jonkun kahahduksen perään metsän puolella.  Yleensä Veiti on kiinni, en usko jalkojen kestävän peuran takaa-ajo lenkkiä. Joikun lähtö oli Veitille kova paikka. Eikä vieläkään ole tottunut olemaan yksin kotona. Muuten kyllä tuntuu, että on selvinnyt erosta ja on iloisella mielellä.

Nyt kun pellot on puitu, voidaan tulla sänkipellon kautta kotiin.
Tällä pellolla riittäisi puuhaa: jänisten papanoita, peuran jälkiä ja hiiriä.

Meillä on ollut takapiha aidattuna Veitille. Ja koko piha oli tarkoitus aidata kun saunamökille ei enää tarvitse päästä isoilla autoilla.
Sementtiauto kävi torstaina. Torstai-iltana laitettiin aitaa ja perjantaina se tuli valmiiksi!

Talon edessä aita ei ole kaunistus, ja joskus on tarkoitus muttaa tämä aidan osuus lauta-aidaksi.
Veiti oli vähän ihmeissään kun terassilta pääseekin nyt isommalle pihalle.
Uusi vahtipaikka näyttää olevan tuossa portilla, josta hyvä näköyhteys sisälle, portille, saunalle ja kuistille.

Tuntuu hyvälle. Nyt tänne mahtuisi enemmänkin koiria.....
Uusia ideoita tulee mieleen; jospa kesäkeittiö/varastosta tulisikin koirankoppi...

Niitä, näitä

Lauantaiselta illalliselta jäi mustikkapiirakkaa, jonka vein terassin penkille kylmään.
Aamulla Veiti meni tuttuun tapaansa pihalle, ja voittekin arvata lopun....
Katselin ikkunasta, ei näkynyt koiraa takapihalla, ei terassin portin edessä niin kuin yleensä...Avasin oven ja siinähän se koira oli, ahmimassa mustikkapiirakkaa.
Veiti oli saanut folion pois piirakan päältä ja palkitsi itsensä piirakalla.
Minä sanoin : " Mitä sä oikein teet!"  Ja kyllähän Veiti tiesi tarkalleen mitä hän teki. Vilahti ovesta sisälle sen enmpää kommentoimatta.
Vaan eipä tullut aamiaispöytään pyytämään normi viikonlopun aamuleipäänsä.


Mikkelin markkinoillakin käytiin sunnuntaina. Ostin laukun. Nyt mietityttää kun  laukku taitaa sittenkin olla liian pieni, ja laukun pintaan tuntuu tulevan itsestään tahroja. Eihän se kallis ollut, mutta...
Laukun löytäminen on vaikeaa. Etsin oikeaa laivalta ja Myllystä, sitten haksahdin tähän markkinalaukuun.

Töitäkin tein sunnuntain rauhassa. Vanhempainiltaan valokuvakoostetta. Oikeastaan aika kivaa hommaa.

Tästä taas ponnistetaan kohti uutta viikkoa.
Seuraava loma tulee jo aika pian, kahden kokonaisen työviikon jälkeen.