Toive

-Aamulenkit
Saan silmäni auki kun teemme aamureippailun säässä kuin säässä. Paras alku päivälle.

-Viikonloppuisin pakataan eväät reppuun ja mennään kauemmas, pidemmälle.
Otetaan kunnon irtiotto arkeen.

-Kuulen tassujesi ropinan,  hengityksen ja unien aikaansaamia vingahduksia, nukun paremmin.

- Töistä paluut saavat aivan uuden merkityksen. Minua tarvitaan kotiin, ja näen sen sinusta miten iloitset kanssani jälleennäkemisestä.

- Minulla on paljon puuhaa opettaessani sinua hevosiin, polkupyöriin, autoihin, lapsiin, toisiin koiriin...

-Meillä on valmiina sinulle iso piha.
 Lupaan leikkiä siellä kanssasi.
 Yhdessä tekeminen on Se juttu.

-Voit istua vieressäni sohvalla ja silitän sinua. Saamme kumpikin rauhan.

-Tiedän että teet kaikkea, asioita jotka eivät sillä hetkellä juuri naurata, mutta jälkeenpäin ainakin.

- Tulee myös huonoja päiviä. Päiviä jolloin olen huolesta sykkyrällä syystä tai toisesta. Nekin hetket olen valmis ottamaan vastaan.

-Haluan puhua kanssasi hassuja, nähdä pääsi kallistelevan kun yrität ymmärtää.

- Sinulle on leikkikaverikin valmiina. Nala. Hän voi olla aluksi tiukkis, mutta hauskaa teillä tulee olemaan, ja vauhtia.

- Tunnen turvaa kun tarkat korvasi kuulevat enemmän ja haukkusi tai ilmeesi varoittavat minua, viis siitä jos varoitus on turha, pääasia on viestintä.

- Voimme mennä harrastamaan jotain, riippuu sinusta. Jos haluat, jos tarvitset jotain tai osoitat sen olevan sinun juttusi, olen valmis,

-Tiedän etten pysty edes kuvittelemaan millainen olet. Olet kuitenkin ainutlaatuinen, oma suuri persoona. Et ole Veiti, etkä Joiku, olet omanlainen sydämeen asettuja.

-Haluan viedä sinut Katselmukseen näkemään paljon samanlaisia viisaita ja hassuja.
 Olen sinusta ylpeä, jokatapauksessa. Saat olla sellainen kuin olet, ja olet aina se rakkain.

Sinä, joka et ole vielä edes syntynyt, olet mielessäni. Odotan sinua niin kovasti.

Sinä olet hartain toiveeni.

Yksi työpäivä

Töihin tuntia ennen työajan alkua, muuten en ehdi valmistaa lauluhetkeä.
Kerään roolivaatteita valmiiksi ja etsin musiikit.
Kahdeksalta on varhaiskasvatussuunnitelma palaveri. Tulkin kääntäessä aikaa menee vähän enemmän kuin ilman tulkkia.
Palaverissa tärkeitä asioita lapsen kehityksen tueksi, pitää olla ajatukset koossa, kuunnella, puhua ja olla läsnä.

Palaveri loppuu yhdeksältä, jolloi  alkaa jo lauluhetki.
Heittäydyn toiseen rooliin. Innostan jäniksiä, karhuja, kissoja , kettuja...
Puolen tunnin päästä lauluhetken loputtua mennään ulos.
Samaan aikaan pomo tuo ovesta sisään kolme opiskelijaa katsomaan toimintaamme.

Lapset ulos. Esittelen opiskelijoille tilojamme ja toimintatapojamme.
Hörppään lasin vettä ja kiirehdin ulos.

Puolitoista tuntia normaalia työtä: selvitän riitojja, pelaan jalkapalloa, niistän neniä, annan vauhtia keinussa ja ohjeistan sijaista mitä loppu päivänä tapahtuu.

Siirryn toiseen rakennukseen opettajapalaveriin. Pohdimme arviointia. Oman työmme, tiimin, toimintaympäristön...
Palaveri kestää tunnin.
Kiirehdin seuraavaan paikkaan. Syntymäpäiväkahville. Koitan keskittyä päivänsankariin ja nauttia tarjoilusta. Vilkuilen kelloa, pitää ehtiä takaisin normi työhön, ennen kuin ensimmäisen työkaverin työaika päättyy.

Normityötä taas tovi.
Ajatukset ovat seuraavan päivän vanhempianillassa, milloin ehdin viimeistellä siihen liittyvät valokuvat?

Työpäivä loppuu.
Ajan kotiin.
Kotona kaivan läppärin ja kameran esille ja viimeistelen vanhempainiltaa, tunnin tai puolitoista, en katso kelloa.
Päätä jomottaa.

Iltapala, hetki telkkaria.
Ei ole vaikeuksia saada unta.
Viiden jälkeen herään, ilman herätystä.

Seuraavan päivän rumba alkakoon....

Paha jumi

Tää syksy ei nyt lähde lentoon.
Maata viistäen mennään. Olen räsynukke, jota joku vetää kovaa vauhtia pitkin maan pintaa.
Tai olen auto, jossa jarrut jumittavat.
Tai olen joku, jota paha susi ajaa takaa, on pakko mennä eteenpäin lujaa ettei tule syödyksi.

Menen viikko kerrallaan eteenpäin. Mietin, kun tästä selviän , sitten helpottaa.
Seuraavalla viikolla on taas lista tehtäviä, ja sama  ajatus: kun tästä selviän, sitten helpottaa.

Tätäkö se nyt on?
Voisiko olla jotain muuta?

Ei auta vaikka ruoskii itseään, haukkuu kiittämättömäksi.
Eikä sekään, että keksi/huomaa kaikki positiiviset asiat ympärillään.
Olen saanut niin paljon.

Ei auta myötätuntokaan. Olen vuoden aikana kokenut kaikenlaista. Varmaan monella pahempia kokemuksia, mutta on nämä olleet minulle tarpeeksi rankkoja nämä omat juttuni.

Osa minusta haluaa olla nyt täällä maassa makaamassa. Anna minun märehtiä rauhassa. Anna minun olla negatiivinen.
Osa minusta odottaa sitä kättä, joka nostaisi minut täältä pystyyn.

Ei zumbaa, entäs joogaa?

Tanssi ja musiikki, metsä ja kävely, siinä mun liikunnan intohimot.
Zumbahan on tanssi ja siihen kuuluu musiikki, pitäisi siis olla ihan mun juttu. Vaan ei ole.
Kokeilin  monta kertaa, ensin vuosia sitten, nyt kesällä ja vielä alku syksystäkin yritin päästä lajiin sisälle.
Heilutaan vimmatusti joka suuntaan, mennään eteen ja taakse, hypähdellään, kädet heiluu, peppu heiluu, vauhtia piisaa. Siinä se ongelma taitaa ollakin. En ehdi koskaan kuvioihin mukaan, juuri kun vähän tajua mihin ja miten mennään, niin johan taas vaihtuu koko sarja.
Siinä ei ehdi nauttia tanssin ilosta kun ei pääse koskaan tanssin "selkään". Ohjaaja sanoi, että muutaman kerran jälkeen askeleet ja ohjaajan tyyli tulee tutuksi ja helpottaa. No ei helpottanut.
Lisäksi mun vammainen jalka ei tykännyt mun hallitsemattomista ja odottamattomista pyrärähdyksistä yms. Eli se oli sitten siinä.

Seuraavaksi joogan alkeiskurssille.
Olen aiemmin saanut maistiaisia joogasta ja sen rauhallisuus vetoaa. Monet joogailevat ihmiset näyttävät niin seesteisiltä ja onnellisilta, se houkuttaa.
Ekan joogailukerran jälkeen en ihan hihku innostuksesta. Tunsin itseni kankeaksi. Mun jalka ei hailahtanut uloshengityksen tahdissa helposti eteen kämmenen viereen. Kyyhky asentoonkaan en saanut koipeani taipumaan. Alaselkä kipeytyi.
En vielä luovuta. Kohti seuraavaa kertaa.

Ajatuksiin hiipii muistoja...ratsastuksesta.
Huokaisen.
Voisiko koira auttaa tähän, pitämään vanhenevaa kroppaani kunnossa?
Huokaisen uudestaan.

Aivojen tuuletusta

Nyt tarvittiin tätä lääkettä: metsäteitä, puita....jotta taas asettuisi maailma paikalleen.
Metsän tuoksu, hiljaisuus ja liikunta; siinä ne parantavat aineosat.
Lähes kaksi vuotta ollaan asuttu täällä, ja nyt käveltiin ensimmäistä kertaa Tornivuoren näkötorniin katsomaan missä oikein asutaan.

Torni oli korkea. Ylin tasanne oli katolla. Kattohuovan päällä tepastelu ei tuntunut miellyttävältä. Liian korkealla, liian huteraa. Mutta korkeimmalla oikealla tasolla oli turvallisempaa tähystellä kotiseutua.

Ja tällaiselta se näytti. Ihan joka suuntaan!
Me asutaan todella metsässä. Erämaassa?
10 000 askelta tuli tänään täyteen.
Koiratta kävely tuntui hassulta, edelleen, ja turhalta. Helpotusta tuli yhden talon pihalta; määrätietoisesti 13 vuotias kultainennoutaja vanhus tuli meitä tervehtimään, jeee!
Huomaavaisesti tervehti meitä molempia, rauhassa ja pariin kertaan.

Kotona mies putsasi housuistaan loput terveiset, kuolat :)

Kirppiskauppoja

Uudistuneessa keittiössä ei ollut tilaa kaikille astioille.
Niinpä tuli sitten kokeiltua tuotoa facebook kirpputoria.

Ensin myin kolme mariskoolia.
Imoituksen ale tuli av ja sen alle jono...
Tämä ensimmäinen av lupasi tulla hakemaan huomenna kello 19.
Kello 19.30 laitoin viestiä, sekä tälle joka ei sitten tullutkaan ja myös seuraavalle jonossa olevalle.
Jonossa oleva viestitti, että onkohan se nyt oikean värinen, ja voinko etsiä mitä värejä ovat nimeltään. Lopulta totesi,että ovat sittenkin väärän värisiä.
Tulematta jäänytkin vastasi myöhemmin unohtaneensa koko asian. Monen viestin ja mutkan jäkeen hän sitten tuli seuraavana päivänä sovitusti hakemaan mariskoolit.

Seuraavaksi oli pienen astianpesukoneen vuoro.
Se meni heti. Luvattiin tulla hakemaan 16-18 välillä.
17.00 sain viestin, että on kohta lähdössä hakemaan.
Kello 17.40 tuli viesti ettei ehdi ihan 18,ksi. Tuli puoli seitsemän aikaan.

Leipälaatikkokin meni kaupaksi. Mutta senkään haku ei mennyt sovitusti. Siirtyi päivällä eteenpäin, kun Myllyssä menikin ostoksilla kauemmin.

Se on kuulkaas kovaa hommaa toi tavaroiden myyminen :)
Toisaalta sujuu vaivattomasti ja saa muutaman kympin.
Toisaalta taas on sellaista säätämistä ja odottamista.

Jotenkin mulle sopii paremmin laittaa turhat vaatteet ja tavarat muovikassiin ja heittää töihin mennessä pelastusarmeijan tai uffin laatikkoon.

Muutos

Tässä vanha keittiö. Työtaso alhaalla mun pituuteen nähden. Liesituuletin ei mene ulos asti, vaan on aktiivihiilisuodattimella. Alakaapit kontattavaa mallia, takaa ei saa astioita tyhjentämättä ensin kaapin etuosan. Jääkaappi on liian pieni, samoin astianpesukone. Astianpesukone jättää astiat märiksi.

Toisaalta ihan hyvä keittiö, vaalea ja ehjä. Ja käytännöllinen silleen, ettei tarvitse varoa tasoa, voi vapaasti leipoa korvapuusteja ja sämpylöitä sen päällä.

Tässä uusi kiettiö. Jouduttiin karsimaan astioita kun kaappitila väheni isomman astianpesukoneen ja integroidun pakastinen ja mikron takia. Toisaalta karsittuja astioita ei olla käytetty vuosiin.

Mustavalkoiset pampulaverhot löytyivät rautakaupasta.  Musta taso on haasteellinen. En varmaan koskaan uskalla käyttää tasoa esim. leipomiseen...Mistä voisi ostaa sellaisia muovisia isoja leipomisalustoja?
Muutama päivä remontin jälkeen pysyin kauempana keittiöstä. En jaksanut opetella uusien laitteiden käyttöä. Ei ne hirveen monimutkaisia olleet onneksi.
Olen kyllä tyytyväinen.
Musta taso askarruttaa eniten, mutta mulle esteettisyys vie voiton käytännöllisyydestä, niin näillä nyt mennään.

Hyvii ja huonoi

Telkkarista tulee kaikkea kivaa seurattavaa: Ensi treffit alttarilla, jossa on yksi tuttukin, Maajussille morsian, vaikka usko mennyt tähän, kun ei niistä tahdo pareja tulle kuitenkaan, Big brother, turhanpäiväistä ja kuitenkin mielenkiintoista, miten ihmisiä voikaan olla niin erilaisia, Atlantin ylitys, purjeveneen hurmaa, vaikkakin taas samoja ongelmia kuin edellisellä purjehduksella Hjalliksen kanssa ja Selviytyjät. Pian alkaa vielä Tanssii tähtien kanssakin.

Keittiömme alkaa olla valmis. Mustaa ja valkoista. teksisi mieli nyt ostaa kaikkea mustaa tai valkoista. Verhot, leikkuulaudat ja servetit on jo hankittu.
Vielä tekisi mieli mustavalkoisia tyynynpäällisiä, mutta hiukan arveluttaa, kun en mä oikeesti ole sellainen selkeän mustavalkoinen tyyppi. Vai olenko  muuttumassa? Joskus olin rönsyilevä pitsityyppi....

Elämä on nyt jännittävää. Edessä on toivoa. Toivosta saattaa seurata pettymyksiäkin. Mutta kun  kaikki on vielä mahdollista, kannattaa iloita tulevasta.

Saunatuvalla on lamput, jotka syttyy jokailta kello 20. Joka ilta saan ilahtua pimeyden keskelle syttyvistä valoista.

Monta unelmaa on täyttynyt. Tuntuu uskomattomalta.

Multa otetaan näyte luomesta. Pelottavaa. Siihen voi kaatua niin paljon.

Vatsakipuja on ollut nyt viikon verran. Kohta pitää siirtyä potilaaksi. Sekin pelottaa.

Työ tuntuu liian rankalta. Kaikenlaisia lappuja täytettävänä enemmän kuin mihin ehdin ja pystyn. Tunnollisesti yritän tehdä kaiken mitä kuuluu, ja siinä aikataulussa kuin pitäsi. Nyt täytyisi hellittää ennen kuin pää  hajoaa.


Luulin, että näitä ns negatiivisia juttuja tulisi enemmän, mutta en keksi vaikka yritin!
Vain kolme, eihän tässä nyt mitään hätää olekaan!
Kai.

Kummallinen arvoitus

Keskellä mustikanvarpuja, pihalla, mutta kuitenkin metsässä kasvaa syyshortensia!
Ei se siinä kasvanut vielä vuosi sitten, enkä minä sitä ole istuttanut, kummallista.
Tykkään kyllä kovasti syyshortensiasta ja olen ajatellut sellaisen joskus sitten ostaakin pihalle.
Toiveet toteutuu joskus erikoisella tavalla.
Onko edellinen emäntä istuttanut sen tuohon? Voiko linnut kuljettaa syyshortensian siemeniä, ja se  olisi pudonnut tuohon itämään? Onko linnunsiementen joukossa ollut syyshortensian siemen, koska tuo kasvaa lähes siinä paikassa, missä talvisin on lintujen ruokinta-automaatti?
Arvoitus, joka tuskin koskaan ratkeaa.....

Huoli, kaipuu, pieni toivo

Mä en tiedä mitä mä tekisin mun mahan kanssa.
Se on kasvanut. Mutta suurin huoli on kun se vaivaa, tuntuu kireältä, kipeältä ja kovalta.
Voiko kaikki johtua vain painonnoususta?
Vatsa on aamulla heti sellainen pönkkö, eli ei kai sitten johdu mistään ruuasta?
Olen miettinyt josko olisi jotain esim. vehnästä johtuvaa. Monesti tulee erityisen kiristävä olo kun syön pullaa. Vaaleaa leipää tuntuu koko kroppa  hylkivän. Ainoastaan ihan tuore vaalea leipä houkuttaa. Uskon siihen, että elimistöä kuunnellen löytää kaiken mikä on hyväksi kropalle. Toisinaan vaan ei enää kuule sitä elimistön ääntä.
Uskon, että tämä kaikki korjaantuisi, jos minulla olisi taas koira.......

Kuvien auringonkukat ovat mökin kasvimaalta. Piti poimia niitä sisälle maljakkoon, muta niissä oli hirvittävän monta ampiaista herkuttelemassa. Ajattelin, että ampiaiset tarvitsevat nyt niitä enemmän selvitäkseen talvesta ja tullakseen taas ensi kesänä hommiin, jotta saadaan omenoita, mustikoita...

Edelleen on vaikeusia rauhoittua, jarruttaa.
Kirjat ja kudin odottavat nurkassa, että hidastaisin.
Paljon helpompaa on keksiä tekemistä mikä estää pysähtymisen. Olen leiponut, raivannut villivadelmia, leikannut marjapensaita ja siivonnut.
Tiedän, että tarvitsisin rauhoittumista, mutta ei vaan pysty.
Voiko syynä olla metsättömyys, en ole kävellyt metsässä aikoihin?
Tämäkin asia ratkeaisi jos minulla olisi koira.....

Ikävä on nyt erilaista. Ikävöin Veiiä edelleen, ja taas on ollut itkuisempia päiviä. Ikävöin myös niitä asioita, joita voi tehdä koiran kanssa.
Pystyn jo ajattelemaan, että meille muuttaisi uusi tyyppi. Pystyn suunnittelemaan missä se matkuistaisi autossa ja mietin mitä se söisi yms. Tuntuu ihan väärältä kirjoittaa -se, kyllä -hän kuulostaa paremmalta !
Nyt on jotain toivoa tulevasta tyypistä ilmassa, mutta asiassa on vielä aikamonta JOS sanaa, joten annan sen "liekin " syttyä kunnolla ja sitten kerron.
Ja sitten kerronkin varmaan joka kirjoituksessa asiasta:)

Houkutuksia

Kun asuu maalla, eikä viihdy kauppakeskuksissa, ostokset vähenee.
Maaseudulle ei jaeta mainoksia, paitsi paikallisen K-Supermarketin ja Tokmannin mainoksia.
Jos ostaa ruuatkin paikallisesta ruokakaupasta, jää heräteostotkin pieneksi, olemattomiksi.
Ei yksinkertaisesti näe mitään ostettavaa.

Mulle on aina ollut helpompi ostaa vaatteita "jonkun toisen päältä". Eli jos kaverilla on kivannäköinen pusero, haluaisin samanlaisen. Usein käy kuitenkin niin, ettei sama pusero näytä mun päällä yhtään kivalta.

Pirkka-lehti tulee muutaman kerran vuodessa, jopa maaseudulle.
Luin lehteä, ja siinähän sitten oli niitä houkutuksia!

Ihan mun värisiä neuleita! Lehdessä oli myös mun näköiset nauhanilkkurit! ja vielä omenakakun ohjekin...
Ei muuta kuin kauppaan.
Puserot olivat puuvillaa, jee. Meinasin ostaa kaksi.
Nilkkuritkin päätyivät kassalle. Samoin sitruuna, rahkapurkit, ranskankerma ja  voi.

Seuraavan Pirkkalehden ilmestymiseen lienee kuukausia.....

Keittiö

Se alkaa nyt!
 Keittiön kaapit vaihdetaan, jee.  Vanha keittiö oli ihan ok, mutta epäkäytännöllinen.
Alakaapeista astioiden ottaminen sattui polviin... Piti mennä polvilleen lattialle, nostaa etumaiset tavarat ensin pois, saadakseen takaa jonkun kulhon tms.
Toki olin taaimmaiseksi laittanut harvemmin tarvittavia astioita, mutta yllättävän usein niitäkin piti kontata hakemaan.
Talon entinen emäntä oli minua muutamaa kokoa pienempi, joten taso oli vähän liian alhaalla mulle.
Jääkaappi oli liian pieni meille suursyömäreille. Siinä ehkä tärkeimmät järkisyyt keittiön uudistamiselle.

Nyt eletään jännittäviä aikoja. Tuleeko uusi keittiö todellakin valmiiksi viiden päivän aikana?

Keittiön tavarat on sullottu laatikoihin ja siirretty entiseen "Veitin huoneeseen".
Itse olemme paenneet paikalta mökille!

Lisää jännitystä seuraa remontin valmistuttua, kun nähdään mitä kaappeihin mahtuu ja mitä ei.

Tuleva keittiö tuntuu ainakin vielä hyvältä, Saimme paljon apua suunnitteluun miniältä, kiitos.
Keittiöön tulee mustaa ja valkoista:)

Luonnonpäivä ja tulet

Luonnonpäivä, todellakin liputuksen arvoinen päivä.
Voisin nostaa lipun salkoon luonnon kunniaksi vaikka joka päivä, paitsi että meillä ei ole lipputankoa .... Jokatapauksessa luonto, metsä on mulle tärkeimpiä asioita. Kun vielä saisin sen koiran, niin nautinto ois täydellinen.

Luonnonpäivä ja muinaistulet samana lauantaina.
Vietettiin perinteisesti ystävien kanssa. Kuinkahan mones kerta jo, ainakin kuudes?
Tällä kertaa tehtiin ensin luontopolkuretki lähiseudulle. Kiivettiin näkötorniin, nähtiin pirunpelto, Paratiisikallio ja merta.

Ilta pimeni nopeasti. Tulia näkyi vastarannalla. Kaunista.
Pimeys sopivana annoksena on ihanaa.

Tämän kuvan ottamisesta ei kulunut puolta tuntiakaan, kun oli jo lähes pimeää!

Pimeys, kynttilän valo, lyhdyt...
Ystävämme olivat jättäneet tänä vuonna raketit ostamatta. Se oli niin oikea valinta, varsinkin luonnonpäivänä.
Itse en rakettien pauketta ja väriloistoa arvosta.

Näkemiin kesä.
Syksy alkakoon!