Hurjia ilmeitä ja outoja liikkeitä

Joiku: Näytät muuten aika laiskalta..Ettet vaan olis vähän läskikin...Mulla on komeempi häntäkin..
Veiti: No, no..kunhan siinä nyt ärsytät...pal välii.

Joiku: Oon aika taitava tälleen pyörähtää, sä et osaa.
Veiti: Kyl mä osaan, mut tosi äijät ei tolleen hyppele ja koikkelehdi.

Joiku: Vai tosi äijä...Näytän sulle kuka on tosi äijä..

Joiku: Takapää taklaus.
Veiti: Ei onnistu..

Joiku: Joko tosi-äijä väsähti? Loppuiko kunto kesken?
Veiti: Että sä jaksat...

Veiti: Nyt lopetat ton nenälle hyppimisen!
Joiku: Lällällällää lällällää....

Veiti: Mä sulle näytän

Joiku: Joo, jee jee, näytä , näytä, anna tulla.
Veiti: Sä oot kyllä ihan taukki

Joiku: Pyörähdän tästä ympäri , sitten isken ja se on voitto..
Veiti: Mä siis niin tunnen sut.

Joiku: No, hei, älä kesken lopeta
Veiti: Ei jaksa...

Pelastustehtävä numero kaksi

 Hyvää tarkoitettiin. Einari kannettiin vihreään aitaukseen nauttimaan kesästä. Tuttujen kanakavereiden kanssa oletettiin hänen nauttivan täysin rinnoin kesästä. Kesän ihana aamuyö sai Einarin liikkeelle. Aitauksen ja talon nurkan kulmalta Einari keksi reitin seikkailuun. Omenapuun siimeksestä, pensaan juurelta Einari löysi ihanan paikan.

 Naapurista apujoukkoja paikalle. Palaveri kahvin, omenapiiraan ja jäätelön kera. Palaverissa karsittiin ideoita. Mm. kanakaverin talutusremmiin asentaminen houkuttelulinnuksi hylättiin.

 Siis piirittäminen, Einarille järjen puhuminen ja sieppaus yritys valittiin strategioiksi.

 Einari loikki leppoisasti sinne, tänne. Palstusjoukko käveli myös leppoisasti Einarin perässä sinne ja tänne.

 Lopulta Einari otti puheemme vakavasti. Osittain pakotettuna hän palasi kanakavereidensa luo. Vasta tässä vaiheessa saimme nähdä hänen hienon tunnelimaisen kulkureittinsä kohti seikkailua.

 Einari kuljetettiin laatikossa pois vihreältä laitumelta.

 Oma koti kullan kallis. Einari palautettiin omaan kotiinsa. Sielläkin aika vihreää.

Einarin seikkailut tältä kesältä taitavat loppua tähän.

Kummallinen elämä

Elämä on kummallista.
Kun vanhenee aika kuluu nopeammin. Varsinkin kesälomalla ei pysy enää viikonpäivien mukana. Luulee olevansa tiistaissa kunnes jostain paljastuu, että elänkin jo torstaita.

Paljon aikaa kuluu murehtimiseen.
Luulin jo oppineeni vähäsen elämän opetettua. Niin paljon tulee murehdittua turhia asioita. Osa asioista ratkeaa ihan itsestään, usein parhain päinkin. Loput asioista taas eivät helpota vaikka niitä murehtisikin.
Kaikki tietävät mitkä asiat elämässä ovat tärkeimpiä. Silti tärkeimmät unohtuu ensimmäisenä.

Hetkessä eläminen on vaikeaa. Usein suunnittelee tulevia. Mitä seuraavaksi pitää hankkia tai olisi kiva saada. Ruokahalu kasvaa syödessä. Mikään ei riitä.

Ihmisessä oleva muutosvastarintakin on kummallinen juttu. Uusiin ja vieraisiin asioihin harva lähtee innolla. Useimmiten uusi pelottaa ja arveluttaa.

Hyvä joskus pysähtyä miettimään.  Ennen kuin joku pysäyttää.

Pitänee vielä loppuun laittaa, että minulle ei ole tapahtunut mitään järisyttävää tai kurjaa.

Koulutuksesta

Opettajankoulutus on nykyään varsin monimuotoista.
Ainakin ensimmäisen vuoden opintoihin kuuluu tehtäviä, joita ei kyllä heti osaisi opettajankoulutukseen yhdistää.

Opiskelijoita jaetaan erilaisiin 2-4 hengen ryhmiin.
Yhden ryhmän tehtäväksi tuli osallistua hirvenmetsästykseen. Kummallista ettei enää käytetä huomiovärisiä liivejä, vaan lähinnä mustia huppareita, joissa jonkin urheiluseuran logo.

Itse pääsin  täitehtvävään. Teijolla on lastenkoti, jossa on ainainen täiongelma. Minun ja Mariannen tehtäväksi tuli mennä 10:ksi päiväksi Teijolle . Saimme itse luoda strategian millä hoitaisimme täiongelmaa.
Täiongelman lisäksi harjoitteluun kuului koskenlaskua ja kirkkokäynti.

Minun pitäisi todellakin ostaa se unikirja.

Mökkikukkia

 Unikko. Hassu kukka. Näyttä kuin olisi tehty silkkipaperista. Kukkii vain päivän tai pari, sitten jo varistaa terälehdet pois.

 Päivänkakkara. Villi ja vapaa.

 Kärhö. Tämän kevään uusi asukas.Antaa hyvän vaikutelman kun viitsii heti kukkia.

 Varjolilja. Se keltainen. Kukkii edelleen ja voi hyvin.

 Kaunis. Muutti naapurista meille. Ei olla vielä esittäydytty.

Ruusu. Päätti asettua talon nurkalle. En ole hennonnut häätää pois. Toivottavasti tajuaa, että hän saa vain oman tilansa, ei voi vallata lisätilaa sireeneiltä.

Suhde

Pelastustehtävän jälkeisenä päivänä tuttu kolmikko seisoa möllötti tontin nurkalla. Pelastettu lammas (karitsa) äitinsä ja siskonsa kanssa siinä seisoivat. Muu lauma oli aivan muualla.
He sanoiva pariin kertaa: Mää.
Liekö tarkoittanut: kiitos.

Kasvimaata (joka on muuten ihan yhtä surkea kuin aikaisempinakin vuosina) peratessani samianen kolmikko ilmestyi taas viereeni muutaman metrin päähän. Heidän niittynsä näytti jo aika puhtaaksi syödyltä. Äiti lammas varmaan arveli, että kun kerran eilen pelastin poikasen, voisin jatkaa hoitajan hommia ja hankkia heille syötävää. Niinpä sitten kävin heittämässä heille perkaamani rikkaruohot.

Illalla taas sama kolmikko seisoi aidan vierustalla tontin rajalla. Meille on nyt syntynyt suhde.

Pelastustehtävä

Olin pihalla kun huomasin yhden lampaista olevan aivan eri paikassa kuin muu lammaslauma.
Musta lammaskin huomasi minut ja alkoi määkiä. Katsoin tarkemmin ja huomasin lampaan olevan aidan väärällä puolella.
Hain miehen avuksi, laitoin saappaat jalkaan ja pelastamaan.

Lammas, oli saanut aidan nurin ja tarkertunut aitaverkkoon. Pelkäsin että on loukannut itsensä yrittäessään päästä irti verkosta.
Päästyäni lähemmäs , autoin lammasta. Saatuani pään irti, lammas sai jalkansakin irti ja karkasi eteenpäin. Korjasimme kaatuneen aidan pystyyn, jotta muu lauma pysyisi tallella. Hyvä niin, sillä nyt muu lauma alkoi kiinnostua tapahtumasta. Koko lauma marssi puolijuoksua pailalle kommentoiden tapahtumaan.

Parin metrin päässä lammas yritti taas päästä muun lauman luokse tunkemalla päänsä aidan verkosta, jääden taas jumiin. Ehdittyämme lähemmäs, lammas sai päänsä irti ja juoksi taas aidan vierustaa eteenpäin.

Kolmannen kerran lammas työnsi  päänsä aidan verkosta ja tällä kertaa sotkeutui myös jaloistaan verkkoon. Mies kaappasi lampaan syliin, minä irrottelin verkon ja lammas yli aidan muun lauman joukkoon. Tehtävä suoritettu.

Lammas löysi veljensä ( tai sisokonsa) ja äitinsä. Hiukan ihmetyttää miksei karitsan äiti jäänyt aidan ulkopuolelle joutuneen poikasensa turvaksi lähettyville, vaan valitsi tärkeämmäksi pysyä laumassa.
 Pitäisikö tehdä lastensuojeluilmoitus?
Vai oliko karitsa jo siinä iässä, että vanhempien vastuu on loppu?

"Maistiaisia" juhannuksesta

 Tässä iässä (?) syöminen juhlinnassa oleellista.  Ja grillaaminen.

 Kesän ensimmäiset mansikat kuuluvat juhannukseen. Ja mansikkakakku!  Kummallista, mutta mansikat maksavat Kemiössä 2-3e enemmän kuin Turussa. Suoraan tilalta ostettuna kalliimpia kuin kaupasta, hmmm..

 Juhannusvihta! En minä niin siitä vihtomisesta välitä, mutta se tuoksu joka tulee kun vihtaa ravistelee kiukaan päällä, aah. Muistelin taas vihtoja tehdessäni pappaa. Hän oli mestari tekemään vihtoja. Seurasin usein vieressä kun pappa teki vihtoja. Hän teki minulle aina oman, pikku-vihdan. En osaa tehdä niin hyviä vihtoja. Pappakin käytti vihtojen tekemiseen "neuvoa antavaa". Puuvajassa oli piilossa kossupullo ;)

 Vartaat on niin hyviä. Varsinkin herkkusienet. Melkein voisin vaihtaa omat lihan palat jonkun kanssa herkkusieniin.

Jälkiruoka juhlistaa. Viimeiset vadelmat pakastimesta, jäätelöä, kermavaahtoa ja marenkeja.

Juhannusta!

                              Oikein mukavaa juhannusjuhlaa kaikille!
Nautitaan helteistä, auringosta, keskikesästä, ystävistä, sukulaisista, perinteistä, koivun tuoksusta, saunasta, grillaamisesta , mansikoista ym. ym.
Minäkin keskityn nyt juhannuksen viettoon ja palaan bloggailemaan juhannusjuhlinnan jälkeen.
                                                 

Brahen kellarissa

Käytiin Brahen kellarissa syömässä oikein kolmen ruokalajin varhainen päivällinen.
Alkuruuaksi otin toastskagenin. Saaristolaisleivän päällä katkarapumössöä valtava keko. Miksi alkuruuan pitää olla noin iso? Pienempi olisi riittänyt ja ollut kauniimman näköinenkin. Mies söi savuporokeiton, joka tuoksui ihanalta, ja maistuikin.
Pääruuaksi syötiin häränpihvit. Minä punaviinikastikkeessa vuohenjuuston kera. Mies sienikastikkeen kera. Minä en syö enää ikinä vuohenjuustoa!
.

Jälkiruuaksi otin valkosuklaapannacotan mansikoiden kera. Mies uunijäätelön.

Ruoka oli ihan ok. Ei muuta. Kaikki oli jotenkin niin perus-perus-perusjuttua. Kaipasin jotain makua enemmän. Mies taas oli tyytyväinen, että lihakin maistui lihalta, ei muulta. Valkosuklaapannacotta ei maistunut oikein millekään. Päälle laitettu suklaakastike ainoastaan maistui, tai sitten se vei maun valkosuklaasta.

Tarjoilija oli kohtelias. Ei suositellut mitään eikä rupatellutkaan yhtään ylimääräistä lausetta. Vähän kliininen juttu kaikenkaikkiaan.

Loviisan aitta

 Ottaisin minä omakseni, jos vain rahaa oisi :)  Puuta ja valkoista, varsinkin tuo pöytä on ihana. Mitä rouheampi sen parempi.

Tässäkin kaikkea kivaa. Taas puuta. Vanhoja rasioita. Punainen on aina kodikasta ja lämmintä, tykkään.

Jaa, että mitä ostin?
En ostanut mitään :)   Tankkasin vaan. Ja hain ideoita.

Murhemeduusa

Ihmisillä on erilaisia ja erikokoisia murheita. Suurin suru on läheisen kuolema, olkoon läheinen sitten ihminen tai eläin. Pohdin koiralenkillä, että onko minulla erikokoisia kulhoja sisälläni. Meneekö murheet itsestään sopivan kokoisiin kulhoihin tai rasioihin? Vai onko minussa sisäinen lajittelukeskus, joka jakaa murheet oikean kokoisiin rasioihin?

Murheiden mittaus on vaikeaa. Aina löytyy joku, jolla on isompi murhe. Eikö kuitenkin jokaisella murheella ole oikeus olla, ei niiden arvoa sovi vähätellä. Se oma murhe koskettaa kuitenkin eniten, sillä hetkellä.

Päädyin pohdiskelussa siihen, että minussa on vain yksi kulho murheille. Sinne ne solahtavat kaikki samaan. Täyttävät kuin meduusat ensin koko kulhon ääriään myöten, mutta kutistuvat viikossa parissa muiden murheiden joukkoon.Kuivuvat kasaan kuin rusinat.

Jos murhemeduusoja tulee liian tiheään tahtiin, murhemeduusat pursuavat yli. Silloin on suurempi hätä.
"Ihmiselle ei anneta enempää murheita, kuin se jaksaa kantaa" sanoo vanhakansa. Usein se on juuri näin. Nuorikansa sanoo etteivät nallekarkit mene aina tasan tässä elämässä. Usein sekin on juuri näin.

Kumpi voittaa ilo vai murhe?
Minulla on kesäloma alussa, miehen työttömyys 1.7 alkaen vahvistui.
Aikansa on kullekin, ilolle ja murheelle.

Mökin kukka tilanne loman alussa

 Sykeröinen ruusunkukka. Tässä pensaassa on joka ikinen kesä kirvoja. MIhin kaikki leppäkertut ovat hävinneet!! Mäntynestevesi seoksella suihkuttelu taisi tänä vuonna tepsiä. Voitin taistelun, ruusu kukkii ja nuput aukeavat.

 Päivänlilja tms. Kasvaa ja levii tosi hyvin. Olen jakanut tätä. Nyt sitä kasvaa koko vierasmökin seinusta. En tykkää keltaisista kukista. Murhyn laki näyttää siis taas kerran toteutuvan. Olen varsinainen viherpeukalo kun on kyseessä kukka, josta en edes välitä.

 Ihana tosi vanha juhannusruusu. Hän ei koskaan kyllä kuki juhannuksena. Omapäinen tyyppi siis. Tänä vuonna uudet tuulet näyttää puhaltavan. Uusia alkuja versoo maasta ja osa vanhoista oksista on elänyt elämänsä loppuun.Saa nähdä onko "uusi sukupolvi" täsmällisempi kukinnan suhteen...

 Näitä riittää. He mahtuvat sireenien lomaan, marjapensaiden väliin, raparperien naapuriin, ihan mihin vaan. Sosiaalinen kukka tää koiranputki siis. Ja valkoinen :)

 Näitä olen istuttanut kukkapenkkiin. Joku vanha perenna, en muista nimeä. Kasvavat siellä täällä tontilla. Ei kukkapenkissä. Haluavat olla itsenäisiä ja valita kasvupaikkansa ihan itse.

 Uusi asukas verenpisara. Loistava tulevaisuus edessä. Pääsee talveksi kellariin. Ensi kesänä entistä vantterampana olemattoman portin pieleen toivottamaan kaikki tervetulleiksi. Edeltäjänsä toimitti kyseistä virkaa aika monta vuotta..

Keltaisia kamaluuksia. Niittyleinikki tunkee itsensä ihan jokapaikkaan. Valtaa kaikki kasvi-ja kukkamaat. Luulee olevansa maailman-napa.








Kukkapenkin vaatimaton kaunotar. En edes nimeänsä tiedä, aika ujo siis. Vanha perenna hänkin. Huomasin vasta valokuvan otettuani mikä  kaunotar hän onkaan!
 

To do- lista

Kesälomalla:

-Pesen matot (tai oikeastaan mies saa pestä. Hän osaa niin hyvin käyttää painepesuria).
-Luen kirjoja. Suunniteltu juttu. Muutama valittu odottaa jo yöpöydällä.
-Pyöräretki Ahvenanmaalle. Varmasti toteutuu. Kaikki on jo varattu, maksettu.
-Reissu Somerniemen kesätorille. Elämysmatka.Tosi-kesä-tunnelma.
-Salo-reissuja.Paikallisen kaupan valikoimien virkistykseksi. Salo ei liian suuri.ei liian pieni.
-Kesäteatteriin.Mutta minne? Five guys:issa voi itse joutua lavalle...en haluaisi ottaa riskiä.
-Elävää musiikkia. Ehkä Baltic jazziin. Varmasti Happy daysin keikalle :)
-Taalintehtaan kesätorille. Samalla voi haikailla vierasvenesatamassa veneilyä.Siis en haikaile veneilyä vierasvenesatamassa, vaan veneilyä saaristoon.
-Muurinpohjalettuja, vohveleita, mansikoita.
-Ystäviä. Yhdessä menemisiä, tekemisiä.olemisia
-Aamiainen.Pekonia, nakkeja, munakokkelia,mansikoita,kuohuviiniä..Mies tekee, hän tykkää ruuanlaitosta.
- "Lapset"("lapsiin lasketaan myös yksti tyttö :) ) mökille. Perhe koolle.


Unohdinkohan jotain oleellista?

Kesälomalle...

Loman alkamisen kunniaksi:valkoinen lobelia (yllätys yllätys valkoinen kukka).

Muistan miltä kesäloman alkamisen pitäisi tuntua. Se on vapauttavan villi tunne, maustettuna ilolla ja helpotuksella. Loman alkamispäivä on loman paras päivä, koko loma on vielä edessä.
Nyt ei tunnu siltä.

Syynä ei ole vesisade.Monesti olen lähtenyt töistä lomalle pyöräillen vesisatessa. Sadepisarat eivät ole pystyneet huuhtelemaan lomariemua pois.

Jospa tarvitsen nykyään vain enemmän aikaa. Pitää sopeutua ajatukseen. Siirtyä pikkuhiljaa. Ajatella ensin tämä viikko pois mielestä.

Edellinen yö tuli nukuttua huonosti. Joiku ja Veiti olivat levottomia. Ne vaihtoivat nukkumispaikkaa moneen kertaan. Kynnet rapisivat laminaattilattialla. Olin jo pakannut kaikki matot pesua varten pois.
Taisivat aavistaa loman alkamisen, kun on jostain kovin innoissaan ei malta nukkuakaan.
Ehkä huomenna, hyvin nukutun yön jälkeen tuntuu jo lomalta.

Miehen loma alkaa vasta juhannuksesta. Se on näillä näkymin pidempikin "loma". Suuri muutos elämään. Siinähän se, syy lomafiiliksen puuttumiseen. Vielä jaksan toivoa.

Shoppailua

Meillä on ollut kaupungissa Ikean teekannu. Siinä valmistettu tee on vaan niin paljon parempaa kuin teepusseista tehty. Nyt ostettiin mökille samanlainen. Taas tulee mieleen tämä kahden kodin ongelma:
Joutuu ostamaan samoja tavaroita kahteen kertaan tai sitten se tavara on aina väärässä kodissa. Tässä tapauksessa oli helppoa ostaa toinen samanlainen, kun kannun hinta on 12e.Kuvassa näkyy itse teekannu huonosti. Idea on varsin yksinkertainen: pari lusikallista teepuruja kannun pohjalle, kuumaa vettä päälle. Annetaan hautua jonkin aikaa, n, 5-10min. Työnnetään "siivilä" tapista pohjaan (siivilä estää purujen tulon kuppiin) ja kaadetaan tee kuppiin. Varmaan monelle ihan simppeli juttu, mutta tulipa nyt kerrottua.
Ostettiin molempien lemppari teetä tietty myös. Arvatkaapa kumpi on kummankin suosikki?