2021 huippu hetket

 

Helmikuun poropaimennusleiri Kittilässä.

Ikinä en ole ollut niin lähellä poroja! Ja se poroemännän meininki; puhe, elämänasenne ja toiminta, oli niin avartavaa ja OPETTAVAISTA :)  Kyllä tuo Lapin seutu on hienoa, aivan omanlaatuisensa maisemat ja elämä.

Mökki viikko Kerimäellä.

Oltiin mun vanhempien ja toisen pojan kanssa viikko yhdessä. Uitiin joka aamu. Käytiin Savonlinnassa risteilyllä ja syötiin hyvin. Niin kiva viikkoa!

Alpakkabrunssi

Oli niin hauska ja uusi kokemus. Yhdessä ystävien kanssa vietettyä aikaa.

Kylppäriremppa

Nautin tuosta uudesta kylppäristä joka päivä. Käydään sisäsaunassakin nyt useammin kun se on niin hieno :) Tottakai jotain tekisi nyt toisin, esim. laatikot ovat vähän raskaita, kun on kaksi isoa laatikkoa ja sähköpistoke tuli hankalaan paikkaan, mutta kaikkeen tottuu.

Mejä viikonloppu Suonenjoella

Tykkään kun on jotain vaihtelua. Päästiin ihan muualle, kuitenkin mökille jossa kaikki mukavuudet ja oli kivaa tekemistä. Nähtiin Naavan sisko ja veljiä, yhdessä oloa. 

Kesäkuun uutinen

Olin jo toivonut. Sitten se vaan tuli yhtenä lauantaina. Ihan yllättäin. itkuhan siinä tuli. Ilosta ja onnesta. 

4 tähden illalliset

Ne on edelleen niin kivoja. Sekä se, että pääsee valmiiseen pöytään, kuin myös se, että saa laittaa ruokaa ystäville. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin: yhdessä ystävien kanssa vietetty aika on parasta.

Ensimmäiset baby showerit

Nuoria ja kauniita naisia ympärillä. Hyvää naposteltavaa.  Juhlimisen aihe: äidiksi tuleminen. Olipa tunnelmallista ja kivaa.

Vuoden alku, kevätkausi oli töissä varsinaista flouta. Järjestettiin kaikkea kivaa ja meillä meni lujaa ja oli hauskaa. Niinhän se usein taitaa olla, että syyskausi tahkotaan, saadaan ryhmä ryhmäytymään, tulee säännöt ja rajat tutuksi, ja kevätkaudella voidaan jo nautiskella, hassutella ja ottaa rennommin.

Kivaa on ollut myös se, kun Naavalla on käynyt kavereita leikkimässä meidän pihalla. 

Nelipäiväinen työviikko on ollut helpotus. Syyskuusta joulukuun loppuun,perjantait vapaat, siis kolmipäiväinen viikonloppua aikaa toipua viikosta, aivan mahtavaa. Kuvittelin tekeväni perjantaisin kaikenlaista, mutta olenkin hoitanut joitain asioita ja vain levännyt. Kyllä se näkyy ja tuntuu palkassa, vaan kyllä se silti on tuntunut rahan menetyksen arvoiselta.

On ollut hyvä vuosi. Paljon kaikkea kivaa. Näitä ei pysty laittamaan mihinkään järjestykseen, kaikissa näissä oma hohtonsa. On se hienoa, että vuodesta voi tulla näin kiva, ilman suurempia suunnitelmia, en edes olisi osannut toivoa tällaisia juttuja. 

Elämä on :)

Joulun jälkeen

 Siinä se joulu meni. Lyhyt joulu.

Ostin itselleni kahdet flanellipyjamahousut. Haaveilin pyjamapäivistä, koko päivä pyjamassa lötkötellen. Taisin unohtaa, että meillä on koira :)   Naava on lisäksi aamuvirkku, kahdeksan jälkeen alkaa olla jo kärsimätön, pitää päästä lenkille. 

Sain lahjaksi kivan kukkamekon. Pieniä vaaleanpunaisia kukkia. Sellainen mekko jota en itse tohtisi ostaa, eihän, ei kai mulle sovi vaaleanpunainen....Nyt olen iloinen, laitan sen päälle, harmaat paksut sukkahousut ja heitän vielä villatakin niskaan, tasoitan sillä vaalenapunaista, ja nautin.

Eilen sain kolmannen koronarokotuksen. Käsi on kipeä, pää särkee ja nenä vuotaa, tosin voi se vuotaa muutenkin, juuri tulin koiralenkiltä. 

Nyt vielä syön kaikki joulusuklaat, mutta sitten ryhdistäydyn. Huomasin, että valokuvaa ottaessa täytyy leuka nostaa entistäkin pystympään jottei kaksoisleuka pullahda esiin. Peilistä katsoo kulahtanut ja kalpea naama. Housut kiristää. Rupsahdanko yhä vaan vai teenkö jotain, auttaako mikään enää? 

Aloitin jo villasukkien kutomisen, vaikka yleensä pidän joulun jälkeen taukoa. 

Jos kutoisin itselleni välillä. Näissäkin vaaleanpunaista! 

Koitetaan pysyä terveinä, nautitaan elämästä ja hei, mennään jo kevättä kohden :)

Hyvää joulua!

 Oltiin pop-up valokuvauksessa taannoin, ja tämäkin kuva on sieltä.  

Jouluaattona ollaan yhdessä, mun vanhemat, pojat ja me. Ensi jouluna onkin erilaista. Muutoksia.

Odotin joulua, sitten väsähdin ja nyt taas tuntuu hyvältä.

Lihapullat, kakku ja jälkiruuat tehty. Kinkku paistettu.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Kaksi vuotias

 Tässä hän nyt on. 

Jo kaksi vuotias. Meidän ainoa koira. 

Sellainen kyljessä viihtyvä, rapsutettava.

Nukkuu yhä enemmän meidän sängyssä, jalkapäässä.

Ei edelleenkään osaa montaa sanaa vaikka kovasti yrittää ymmärtää. yrittäminen näkyy pään kallisteluna puolelta toiselle.

Nauttii pihalla olosta yli kaiken. 

Vahtii peuroja, jotka viis veisaavat Naavan haukusta.

Katsoo eteisen ikkunasta kun lähden aamuisin töihin.

Sellainen hän on, ja paljon enemmänkin.

Onnea rakas Naava- Petteri, Napsukka Naapunen <3

Tekeminen josta tykkään

 Mä en tykkää tehdä ruokaa. 

Leipominen menettelee.

Salaattien tekokin menettelee.

Mutta kattaminen, Se on mun juttu, siitä tykkään.

Tässä isänpäivän pöytä. Sinistä ja valkoista, vähän vihreää ja valoja. Valoja ei juuri huomannut kun sattui marraskuun aurinkoisin päivä.

Servetit olisi voineet olla värillisemmät, mutta laatikosta ei löytynyt, niin nämä sai kelvata. Ehkä jopa lisäsivät juhlavuutta.

Tämä on lauantain neljän tähden illallisen kattaus. Vähän rauhallisempi. Ajattelin et sopis marraskuuhun. Tai sit olisi voinut olla selkeästi piristävämpi, värikkäämpi?  Mä tykkään kunnioittaa marraskuun apeuttakin. Pidetään  kunnolla väritöntä, apeaa ja sateista :)

Kokeilin taitella erilaisia servettejä, mutta tykästyin nyt tähän. 

Pian tulee joulu ja saa taas kattaa pöytää :)

Kuvat

 Naavalla oli pentuna etutassussa ontuma-ongelma. Käytiin kuvissa ja mikälie cct kuvauksessa ja saatiinn leikkausaika. Molemmat etutassut leikattava tähystyksessä. Pitkä toipumisaika.

Onneksi kyselin asiasta muualtakin. Varisluussa oli murtuma, mutta ei irtopalasta. Peruutin leikkausajan.

Nyt hätähousuna en jaksanut, en kestönyt ;) enää odottaa viikkoa vaan vein Naavan virallisiin kuvauksiin samalle lääkärille, joka päästi meidät pahasta , sanoi ettei leikkausta tarvita.

Lonkka-kyyner-olka-ja selkäkuvat pyysin. Nykyään tehdään kennelliiton Omakoira palvelussa itse lähetteet, maksetaan, ja saadaan sitten jossain vaiheessa kennelliiton viralliset lausunnot asiasta. Tämä osa maksoi 98e.

Heti lääkäri huoneeseen astuessa lääkäri sanoi: jaaha, pihtiä näyttää olevan, se viittaa usein siihen ettei lonkat ole priimat. Se isku tulikin sitten heti. Lääkäri sanoi että Naava näyttää isommalta kuin 16kg ...mutta kyllä me hänet ihan oikein punnittiin, hänellä vaan on tuo turkki niin komea :) 

Sitten odotettiin 40 minuuttia odotustilassa. Keskusteltiin siitä, että kunhan saadaan vaan pysymään paino hallinnassa niin kyllä huonoilla lonkillakin pärjää ,ja murehditaan sitten lisää jos tulee kipuja. Aika apeissa tunnelmissa siinä oltiin. Minä palelin ja katselin yhä uudestaan mainoksia tv ruudulta. Siinä tuli aika ajoin : Ethän ulkoiluta vieraita eläimiä.  Mietiitiin siinä mitä se oikein tarkoittaa, saatiin ajatukset muualle, no , punkkien ulkoilutusta siinä tarkoitettiin, kai.

Vihdoin päästiin "tuomiolle". Lääkäri sanoi : "Kuvat näyttävät hyviltä. " Minä pyöritin ajatusta päässäni, ahaa tarkoittaa tuota ruudussa näkyvää selkäkuvaa, no hyvä että se edes on kunnossa. Nikamat oli kauniisti paikoillaan, ei viitteitä spondyloosista. Sitten lonkat.....Siis nekin hyvät, kuulinko oikein? A tai B lonkat, lääkäri laittaisi ne A lonkiksi!!!!! Vielä viimeinen, miten on, näkyykö varisluunmurtumasta jotain? Siis ei, eikö mitään?  Näkyykö nivelrikkoa? Ei sitäkään!  Lääkäri sanoi että on ilo kertoa hyviä uutisia. Hymyiltiin kaikki kuin Naantalin auringot.  

Meillä on siis rakenteeltaankin hieno koira. SIlmätarkastus tehdään jossain vaiheessa. Ehkä Naavasta joskus tulee isä, muttei vielä ainakaan muutamaan vuoteen. 

Olen onnellinen <3

(Ja tämä maksoi n. 419e)

Irtiotto

 Tällaisessa mökissä vietettiin viikonloppu. Saatiin pidennetty viikonloppu poissa arjesta.

Tehtiin koiralenkki kodalle, jossa kynttilä toivotti tervetulleeksi. Ensin ajattelin sen olevan joku automaattisesti syttyvä led kynttilä, mutta mökin isäntä oli käynyt sytyttämässä oikean kynttilän. Vaikutuksen teki myös kodassa oleva kaappi, jonka lukon takana oli lämmikejuomaa. Kiva idea, vaikka me ei tällä kertaa lämmikettä tarvittukaan.

Hömelön kanssa ihmeteltiin laiturille menoa. Hömelö ei pystynyt, laiturille päästäkseen olisi tarvinnut kastella jalat. Hömelö yritti, yhden tassun vielä voisi kastaa, mutta ei molempia. Minä taas sain hyvän syyn miksei voinut mennä uimaan, laituri näytti hyvin epämääräiseltä, oisko uponnut jos olisin sinne mennyt?

Sinällään ei ole väliä mökin sisustuksella, mutta silti kiinnittää huomiota miten vuokramökit sisustetaan, kerätään huonekaluja ja mattoja jostain, ei mietitä sen enmpää mikä sopii minkäkin kanssa. 

Viikonlopun aktiiviteetti oli metsästysjäljestys-koulutus. Hömelölle tehtiin verijälki, joka siis oli leikisti haavoittuneesta hirvestä, jota lähdettiin jäljestämään. Hömelön mielestä oli todella jännittävää ja mielenkiintoista. Jäljen päästä löytyi kaato, hirven jalka. Hömelö haisteli jalkaa, mutta nautti mieluummin pakasterasiasta maksalaatikkoa palkaksi.

Olipa mukava viikonloppu!

Vanhoja muistellessa...

 Mies löysi ja osti kätevän pikku laitteen, jolla saa diakuvat digitaaliseen muotoon.  Varastossa oli laatikollinen dialippaita, ja koska enää ei ole projektoriakaan, oli aika siivota. Suurin osa dioista päätyi suoraan roskikseen mm. 10 kuvaa lokista ja lukuisia kuvia kukkasista, värit ja laatu on kuitenkin huonontuneet, joten ei ollut perusteita laittaa kaikkia digitaaliseen muotoon. Kuvia laitellessa heräsi niin paljon muistoja, jo unohtuneitakin. Halusin nyt jakaa jotain täälläkin.

Tässä on mökki jossa vietin paljon aikaa lapsuudessa. Ja nimenomaan tässä kuistilla. Siinä tiskattiin, istuttiin. Ja aina oli ihana ilma!  Oikeasti ei tainnut olla ;)  mökki oli pohjoisrannan puolella, johon suunnilleen aina sopi tuuli. Niin sanoo mun vanhemmat, itse en muista. Muistan vaan miten pääsi uimaan, sai heittää virvelillä laiturin päästä, poimittiin mustikoita, savustettiin ahvenia jne. Mökki oli tosi pieni, sauna, pieni saunakamari, keittokomero ja yksi huone. Silti  ihan huippu aikaa. Siihen aikaan ihmiset taisi olla tyytyväisempiä vähempään. Kaikki oli silloin pienempää, mökit, autot, kodit, veneet...

Minicat oli meillä muistaakseni kolmas vene. Se oli ensimmäinen ylellisempi vene. Ylellisimmän veneen vanhenpani ostivat, kun en enää asunut kotona, mikä vääryys.... Takana oleva littoistenlainen on mieheni perheen vene. Löysin miehenikin saaresta, veneillessä. Luulin tällä takaavani loppuelämäni veneilyn, vaan toisin kävi, mikä vääryys ;)

 

 Ylioppilaaksi tulon jälkeen asuin vuoden verran isoäitini yläkerrassa pienessä huoneessa. Huoneessa oli elämäni kaunein ikkuna, ja ikkunalauta! Kerrankin kakki viherkasvit viihtyivät, ja niille oli tilaa.

Tässä meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, vuokrakaksio. Sinne koottiin sukulaisilta saatuja huonekaluja. Silloin ei ollut sisustaminen pinnalla, ei ollut Suomein kaunein koti ohjelmaa, eikä muitakaan sisustusohjelemia. Se oli aikamoista aikaa, yhteensovitettiin tapojamme, eikä aina niin sopuisasti.

 Häämatkalla (olisko ollut viikko merellä?)  Tämän reissun jälkeen oli kummitytön ristiäiset, eikä olla ikinä oltu niin päivettyneitä kuin niissä ristiäiskuvissa!  Silloin oltiin pääasiassa ulkona veneillessä.  Muistaakseni tässäkin kuvassa oli aurinkoinen heinäkuun päivä, mutta olen aina ollut viluinen .... Kuvassa ensimmäinen koiramme, Kultsi. Sen jälkeen ei olekaan montaa koiratonta kuukautta ollut (eikä tule olemaan! )

Muistan miten tyytymätön olin ulkonäkööni nuorena. Valitsin päälleni mahdollisimman löysiä puseroita ja housuja. Hameita en pitänyt, koska mun jalat oli kuin lyhtypylväät (vai oliko?) . Koin itseni liian isoksi, iso luiseksi, painavaksi, liian pitkäksi jne. Nyt kun olen katsellut kaikkia vanhoja kuvia, niin harmittaa. Olisinpa vaan nauttinut, sillä en ole ollut hullumman näköinen :) Ja niin helppoa oli olla kyykyssä!

Huh miten on vuosia kulunut. Hyviä vuosia kuitenkin. 

Millähän mielellä katson nykypäivän kuvia vuosien päästä?

Viikonloppu mökillä

 

Runsas tunti metsässä ja saaliina n. 20l suppilovahveroita. On se niin kivaa, sienestys. Ensin tuntuu ettei näe yhtään suppiloa, mutta  kun ensimmäiset näkyy, niin alkaa näkyä lisää  ja lisää ..Suppilosilmä alkaa toimia :)

Paistamisessa menikin sitten tovi. 

Isutin punaisia , vanhanaikaisia tulppaaneja mökin seinustalle. Siinä kukki vuosia vanhat punaiset ( edellisen emännän istuttamat), mutta epäilen että jonain vuonna joku söi sipulit kun ei tulppaaneja enää tullut. Nyt laitoin 10, ja harmittelin miksen ostanut enemmän! Täällä olisi tilaa omenapuiden alla ym. krookuksille ja muille. Olen käynyt kukkasipuliostoksilla jo kolme kertaa, ja tuntuu että jokakerta ostan liian vähän. Vielä onneksi ehtii ostoksille ja istuttelemaan, ainakin kotiin, en tiedä koska tulemme seuraavan kerran mökille.

Jo oli haravoitavaakin mökillä. Omenapuusta oli pudonnut ehkä puolet lehdistä. Leikkasin pionien varret ja olisin leikannut liljojenkin varret, mutta siihen sopivammat sakset oli tietenkin taas väärässä paikassa. Edelleen on tämä vuosia kestänyt kahden paikan ongelma: tavarat toisinaan väärässä paikassa.

Tällainen viikonloppu. Ei pelkkää laiskottelua. 

Valmiiseen pöytään 4 *

 Olipa taas nautinnollinen lauantai ilta illallisen merkeissä. Meren rannalla, joku hassu siellä soutuveneellä oli kalastamassakin. Kelpasi sitä sisällä lämpimässä ihmetellä, miten tarkenevat ja jaksavat tunti tolkulla..

Alkuruuaksi oli kurpitsakeittoa. Ei kyllä tulisi mieleen moista keittoa ravintolassa tilata, mutta vau mikä yllätys: se oli hyvää. Siinä oli mm. porkkanaa, omenaa ja kanelitankoa. Oli kyllä pehmeää ja hyvää,

 

Pääruuaksi oli pastaa ja kastiketta, jossa lohta, kesäkurpitsaa ja sitruunaa. Sekin oli hyvää. Sitruuna piristää ja keventää kivasti.

Jälkiruuaksi suklaamoussea, ja hei, ei mitään ihan tavis sellaista, vaan mausteena minttulikööriä, ai että oli kyllä hyvää.

Valimiiseen ruokapöytään on ihana tulla, mutta ehkä vielä kivanpi juttu on se, että saa maistaa erilaisia ruokia kuin mitä yleensä syö. 

Ja tietnkin hyvässä seurassa ruuasta ja juomista nauttiminen keskustellen on ihan parasta.

Pientä painetta tuli tietenkin ; mitä me tarjoamme marraskuussa vuorollamme....

Ihan p.....koirakoulu

 

 En tiedä missä vika kun nykyajan meininkiä ei tahdo ymmärtää. Tämä lienee vanhenemisen ongelmaa? 

Viimeisin ärsytys kynnyksen ylittänyt kokemus oli koirakoulu.  85 e neljän kerran rallytokon jatkokurssista on aikamoinen hinta ja odotukset kurssia kohtaan sen mukaiset.

Ensimmäisellä kerralla näytettiin mitä osataan: vähän aikaa seuraamista. Ohjaajan kommentti sen jälkeen oli, että jos seuraaminen ei suju, on muiden rallytoko liikkeiden onnistumisen mahdollisuus heikko. Mietin, että pitääkö sitten lopettaa kurssi tähän....Kurssin lisätiedoissa ei mainittu mitään pääsyvaatimuksia... 

Siitä sitten jatkettiin oikean sivulle, ja istuma-asennon löytämisen tarkkuutta palkkaamalla koiraa aina kun se laittaa tassut muovisen ympyrän päällä. Sinänsä hauskaa, mutta onko sillä niin väliä istuuko sentin vai kaksi väärässä kohtaa, tai miten kääntyy, me kun halutaan vain harrastaa.

Toisella kerralla jatkettiin tassujen laittoa ympyrällä, ja nyt myös takapään siirtymistä. Uutena tuli opettaa koira pyörimään paikallaan, sekä vasemmalle, että oikealle. Siinä meni toinen tunti. Paitsi että minulla kilahti. Kouluttaja laittoi kännykästä musat täysillä ja tanssahteli siinä edessä. Kännykän äänentoisto hallissa ei hivele korvia ja musiikkimakujakin on niin erilaisia. Kouluttajan pointti oli rentouttaa koiria ja ihmisiä, auts...kävipä aivan toisinpäin. Hermot kiristyi. Naava oli kiinnostunut vain hallin lattiamaton hajuista ja toisista koirista. Yhteistyöstä ei tullut mitään. Murahdin Naavalle. Siitäpä sitten nousi loppujen lopuksi aikamoinen kohu. Koirakoulussa ei hyväksytä minkäänlaista äänen korottamista. Koira paineistuu. 

Minä en ymmärrä. Minulle punaisena lankana on rajat ja rakkaus. Huonosta käytöksestä saa murahtaa, ja heti kun käytös vaihtuu toivotuksi on kehujen aika. Toisinaan ei toivotusta käytöksestä pääsee eroon vain palkkaamalla toivottua käytöstä, "se lisääntyy mihin kiinnität huomiota", tai muilla konsteilla esim. etäisyyden lisäämistä, jos ohitustilanteet hankalia, tai suunnan vaihtamista jos koira vetää jne. Mutta ettei saa ollenkaan murahtaa tai sanoa ei, se ei mene mulle ymmärrykseen. Koiraemokin kouluttaa pentujaan murahtamalla, eikö se ole koiralle luontainen tapa kokea mikä käytös ei nyt ollut ok?  Koira on laumaeläin, ja laumassa on aina pomo. Pomon täytyy olla oikeudenmukainen, johdonmukainen ja asettaa rajat kuka täällå määrää. Toivoisin olevani pomo koiralleni.

En missään nimessä hyväksy minkäänlaista koiran fyysistä kurittamista tai pakottamista, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä.

Tiedän ja ymmärrän, että positiivisella koulutuksella saadaan tuloksia ja hyvä yhteistyö aikaseksi, mutta se ei mielestäni sulje pois sitä normaaliin elämään kuuluvaa rajojen asettamista.  Hiukan mietityttää sekin, että työkoirat pohjoisessa koulutetaan eritavalla kuin kotikoirat etelässä. Ja ne työkoirat ovat iloisia ja hommansa osaavia, niille on sanottu mitä saa tehdä ja mitä ei, ja homma toimii. Väkivaltaa ei ole tarvinnut käyttää. 

Tuntuu että mennään laidasta toiseen, niin kuin lastenkin kasvatuksessa, aikoinaan oli että joka vitsaa säästää jne. ja seuraavksi tuli vapaan kasvatuksen aalto, jolloin lapsi sai itse päättää kaikesta, jopa lähteäkö pakkaseen sandaaleissa vai saapikkaissa. 

Onhan se hyvä, että koirakouluissa keskitytään postiiviseen koulutukseen, mutta on se aivan utopistinen juttu, että me ihmiset olisimme kuin robotteja, joille tunteet ei koskaan tule pintaan niin että pääsee ärähdys, murahdus tai vaikka, kauhistus sentään, jopa kirosana.

Ja minun rallytoko-kurssini loppui näihin kahteen kertaan. Sain loppukurssista rahat takaisin.

Painiskelen nyt vielä asian kanssa, kuka teki oikein ja kuka väärin ja missä mennään. Siksi tämäkin kirjoitus tuli tehtyä.  Koirakouluja on Turussakin monia. Kun katsoin kursseja, aika moni oli jo loppunmyytyjä. Kaikki menee kaupaksi, eletään koirabuumi aikaa. Eli ei niin väliä koirakoulun omistajan puolelta, että millainen kurssi on, kun kaikki menee kaupaksi jokatapauksessa.

Lohdutuksekseni kuulin muutamalta ihmiseltä, että kyseisen koirakoulun kurssit ovat olleet heillekin pettymys. Kannattaa siis kysellä koirakoulujen kursseille osallistuneilta mielipiteitä ennen kuin varaa kurssin. 

Minä nyt kerään taas itseni kasaan  koitan olla armollinen itselleni, ja ennenkaikkea:  nautin jokapäivä Naavan kanssa olemisesta, jopa silloin kun se vetää remmi suorana peurojen perään, tai kaivaa mun istuttamat kukkasipulit maasta ylös.

Kohti seesteyttä ja mielenrauhaa...pienin askelin ;)

 

 

 Olen kesästä asti tehnyt säännöllisesti meditaatioharjoituksia valmiin ohjelman mukaan. Siis ei mitään munkkimaista hiljaa olemista tunti tolkulla suitsukkeita haistellen, vaan noin 10 minuutin ohjattuja sessioita.  Olen jäänyt koukkuun; nyt ei päivä lähse käyntiin ilman tuota rauhoittumista. No, eihän se käyntiin aina lähde silläkään, eihän sekään ihmeisiin pysty, mutta tuntuu aina paremmalta kuitenkin tuon aikana ja jälkeen.

Samoja asioita siinä tehdään, ja toisinaan tulee samoja ajatelmiakin lopussa. Hetkessä elämistä harjoitellaan, ja minä varsinkin taidan harjoitella tuota loppu elämäni. Tunteiden hyväksyminen on ollut herättävä juttu. Tunteen voi nimetä, se saa tuntua sen ajan kuin tuntuu, mutta aina se menee ohi jossain vaiheessa, ja tulee uusi tunne. Helpottavaa asettua tunteen ulkopuolelle, silloin ei  ehkä ajaudu väärään suuntaan ajatuksissa tai teoissa. 

Yksi asia jota on vaikea oppia, ja joka on meditaation keskeinen asia, on aivojen tyhjentäminen kaikista ajatuksista. Siihen on monia keinoja, mutta mikään keino ei ole estänyt mun päätä kehittelemään jos mitäkin ajatusta. Pää kuin Haminan kaupunki-sanonta tuntuu sopivan hyvin kun kuvailen mun pään sisäistä toimintaa. Tässä esimerkki:

Aloitan meditoinnin hengittämällä syvään pari kertaa. Keho rentoutuu selvästi ulos hengitysten aikana. Sitten keskityn normaaliin hengitykseen. Seuraan vatsan aaltoilua hengityksen tahdissa, sisään ja ulos..

-onko mulla suunnitelmia ensi viikon aamupiireihin töihin, otanko edelleen kehonosia...Hups, takaisin hengityksen seuraamiseen.

-sataakohan ensi lauantaina vettä kun on se metsä juttu, no ei kai se haittaa sadevaatteet on hyvät...Hups, takaisin hengityksen seuraamiseen.

-mitä kaikke pitää mökillä tehdä, ulkopöydän ja tuolit voi siirtää saunan terasssille....Hups, takaisin hengitykseen.

-pian on Naavan lonkkakuvausaika, pitäisikö jo varata aika...Hups, takaisin hengitykseen.

jne. jne. jne.

Miten tähän päähän voi mahtua niin monta eri ajatusta sen 10 minuutin aikana?  Meditaation ohjaaja tuntuu tietävän ongelman, usein hän jossain kohtaa sanoo: jos ajatuksesi ja mielesi lähtee harhailemaan, palauta se lempeästi takaisin hengitykseen.

Että tällaista tällä kertaa:)  Minä uskon (ja toivon) että vielä minä opin...keskittymään hengitykseen ja tähän hetkeen.

Pitkästä aikaa

 Syksy on jo pitkällä, lähes talveksi taipumassa, ainakin aamuisin kun mittarissa vain +3 lämmintä. Alkaa olla myös se aika, kun aamulenkeillä tarvitaan otsalamppua! Pitkä talvi edessä.

Kesällä kun lomailin, olo tuntui vetreältä ja virkeältä. Tuntui, että jaksan mitä vain, jopa opiskella. Niinpä hain opiskelemaan, vain lisätäkseni tietoani ja taitoani, työni ei olisi muuttunut, eikä palkkakaan. Kaikenkaikkiaan aivan päätön idea :)  Innoissani pääsin soveltuvuuskokeeseenkin. Sen jälkeen, oltuani jo pari viikkoa töiissäkin, iski todellisuus. Lomaillessa tuntunut hyvä idea opiskelusta alkoi töiden kaatuessa päälle tuntua aivan järjettömältä ajatukselta.   Onneksi asia ratkesi itsestään, soveltuvuuskokeessa jäin viiden pisteen päähän opiskelupaikasta. Olin todella helpottanut, ja tällä hetkellä olen vielä helpottuneempi. Hupaisaa jutussa oli, että pisteitä jäi puuttumaan monikulttuurisuus osiosta! Siis minä, joka olen maahanmuuttajien parissa työskennellyt jo vuosikymmeniä, en osannut tuoda tätä osaamisaluetta¨ tarpeeksi esille. 

Nyt teen töissä nelipäiväistä viikkoa. Perjantait ovat toistaiseksi vapaita. Olen onnellinen! Jaksan paremmin. Jaksoin viikonloppuna jopa leipoa korvapuusteja. Olen jaksanut lukea kirjoja. Rahaa saan tietenkin vähemmän, mutta olen pärjännyt.  Kaikkea ei voi mitata rahassa. 

Nautin kotona olosta. Kynttilöistä. Naureskelen Naavan touhuja. Ollaan mm. istutettu hänen kanssaan krookuksia, moneen kertaan. Minä istutan, hän kaivaa ne esille ja minä istutan ne uudelleen. Totuus on kyllä se, ettei minua niin naurattanut juuri sillä hetkellä, jälkeenpäin kyllä.

"Parin" viikon remppa

 Ennen, eli viikko ennen juhannusta alkoi kylppäriremontti. 

Nyt on heinäkuu vaihtumassa elokuuhun, ja ehkäpä remontti on täysin valmis vielä heinäkuun puolella. Mutkia on ollut matkassa, en tiedä onko normi remontin verran vai enemmän. Kun rivitalo kodissamme tehtiin remontti kauan sitten, remontoitiin viidessä viikossa koko asunto, sen pohjalta minusta tuntuu, että mutkia on ollut enemmän. 

On ollut vaikeuksia saada hyvissä ajoin tilatut tavarat ajoissa paikalle. On ollut huolimatonta työtä parissakin kohtaa ja kiire näkyy joissakin paikoissa. Allastaso kiinnitettiin ensin väärälle korkeudelle, josta muistona ruuvin jäljet parissa laatassa. Pesukone ei toiminut, koska putki, josta poistovesi piti mennä oli tukossa, täynnä moskaa. Ja tuuletin asennuttu väärin, jolloin puhaltelee täysillä koko ajan. Pesukoneen hanat oli jätetty "vahingossa" entiselle paikalleen.

Remppamiehellä oli hyviä ideoita, enemmän kuin suunnittelijalla! Hänen ehdotuksesta tuli pytyn viereen muuri ja jätettiin hirsiseinät sittenkin maalaamatta. Remppamieheltä tuli koko remontin ajan ideoita koko talon ja pihan parantamiseen :)

Ja nyt, kuvassa näkyy vielä laattaseinällä musta levy, joka puuttuu pesukoneen alta, ja silikonituubit ikkunalaudalla, eli vielä vähän kesken.

Mutta tykätään, tuli paremmaksi. 

Viisastumisia tästä remontista:

-älä tee tai tilaa remonttia kesäloman ajaksi. Stressaat remontiin mutkia niin, että loma fiilis häviää välillä viikoiksi, tai ainakin päiviksi

-tee kirjallinen sopimus, missä ajassa remontti tehdään

-tee kirjalliset ohjeet erikseen sähkömiehelle, putkimiehelle ja remonttimiehelle. Ripusta ohjeet ympäri remonttikohdetta, jotta ohjeet tulevat varmasti luettua

-hanki kaikki mahdolliset tarvikkeet itse, etukäteen ja hyvissä ajoin

-ole paikalla mahdollisimman paljon,  jotta pystyt seuraamaan ja puuttumaan asioihin heti

Heinäkuuta

 

Kesä lipuu helteessä. Päivät menee lukiessa ja käsitöitä tehdessä. Viileämpinä päivinä jaksaa jotain, esim. pidemmän koiralenkin aamulla, katkoa kuivia omenapuun oksia ja vähän siivoilla.

Kylppäriremontin kanssa ollut kaikenlaista, remontti jonka piti kestää kaksi viikkoa, on nyt kestänyt neljä viikkoa. Kaikki ei ole mennyt putkeen, eikä loppu tuloskaan ole suunnitelman mukainen, mutta eiköhän parempi kuitenkin kuin vanha.  Ensi viikolla pitäisi valmistua, vain lasiseinä jää puuttumaan ja kolme laattaa täytyy uusia, mutta päästään pesemään pyykkiä!

Naava on villiintynyt täällä mökillä. Asuu pihalla, kuumimmat päivät makoilee saunan kuistin alla, jonne on kaivanut itselleen viileän kuopan. Olen toisinaan tehnyt pihalla jotain koulutusta, ja kyllähän ne tuossa omalla pihalla hyvin sujuu, metsässä onkin eri juttu, kun on kaikkien mahdollisten eläinten hajuja.

 Metsästää ampiaisia; lyö niitä tassulla ja koittaa näykkäistä niitä. Eilen illalla oksensi ruuan, ja koitti oksentamisen jälkeen parantaa oloaan syömällä ruohoa. Ei vielä aamullakaan suostunut syömään.

Syyskuuksi varasin hänelle seuraavan koulutuksen: rallitokon jatkokurssin. Outoa suunnitella syksyä...

Syksyn palikat ovat vielä sekaisin. En tieä onnistuuko nelipäiväinen työviikko syyskuusta alkaen.  Ristiriitaisia tunteita kaikenkaikkiaan syksystä. Nyt vaan vietetään kesää ja lomaa, asiat selviävät pala kerrallaan.

 

Brunssi

 

Taas on koettu uusi elämys: brunssi alpakoiden kanssa!

Siellä oli Sitku, Urho, Kyösti, Jaakko ja ketä niitä nyt olikaan.

Sitku oli pikkuinen hellyyttävä, useimmiten lähellä. Jaakko oli se joka tuijotti. Alpakat kuulemma osoittavat tuijottamalla hyväksyntää. Ja Jaakko jaksoi tuijottaa.....

Hauskoja persoonallisuuksi kaikki. Varmimmin tulivat luo jos tarjosi lehtiä syötäväksi. Kovin omaehtoisia eläimiä, tulevat vain jos itse haluavat ja lähtevät herkästi pois kun yrittää rapsutella.

Itse ruokailu oli tuolla kodassa, joka ei ihme ja kumma ollut hikinen paikka. Kun vielä hoksattiin avata ikkunat ja saatiin läpiveto, niin olo oli erittäin mukava. Brunssi sinällään ei ollut mikään spektaakkeli, alpakat oli se pointti. Brunssiin kuului makkaraa, karjalanpiirakoita, salaattia, kahvia ja jäätelöt.

 

Väsytimme alpakat vierailumme aikana ;)

Mutta olipa kiva aamupäivä. Taas yhtä kokemusta rikkaampi <3

Kesäpäivän iloa

Eilen aamulla olin Aurajokirannassa Naavan kanssa aamupalalla. Olin viime kesänäkin, ja siinä vaan on jotain. Oli vielä hiljaista, lokit kirkui ja vierassataman veneissä ihmiset heräilivät ja muutama työmies oli aamukahvilla.  Kahvi ja croisantti katkaraputäytteellä. Naavalla vesi ja aamupapanat. Papanat ei maistuneet kun oli niin jännää... Selkeästi suhtautui eri tavalla kaupunkielämään kuin vuosi sitten. Nyt yritti ajatella ja käsittää asioita, olla perillä kaikesta ympärillä tapahtuvasta.

Förillä mentiin tukka tuulessa hulmuten. Rauhallisesti ja arkailematta, vaikka vähän kolisi.  Aamun jälkeen Naava meni Nalan luokse hoitoon, oli muuten väsynyt :)  Oli kotonakin illalla vielä tavallista väsyneempi.

Mä jatkoin matkaani ystävän kanssa. Oltiin lounaalla, mansikka-vuohenjuustosalaattia. 

 Hitsi kun mansikat maistuvat salaatissa hyviltä!

Lasilliset kuoharia, juhlistettiin toisen kaverin juhlapäivää etänä.  Tänä kesänä on tullut skoolattua jo aika monta kertaa, ja se on huippu kivaa.  Ja vielä skoolataan useamman kerran....5.7 seuraavan kerran, ollaan oltu 35 vuotta naimisissa. Tuo herättää tunteita: hitto kun ollaan vanhoja, ollaan me kestetty toisiamme jo kauan :)  ja onko häistä Paraisilla tosiaan jo yli 30 vuotta!!!

Kotona pelargoniat nauttivat kun en ole ollut kastelemassa ! 

Ja remontti on nyt kunnolla käynnissä. Hävettää istua ja nauttia lasillisia valkkaria ja syödä, kun näkee hikisiä työmiehiä kulkemassa edestakas jo yhdeksättä tuntia.... No, ehkä se kostautuu tavalaan siinä kohtaa kun meille ojennetaan lasku.......

Mutta hei, kesä jatkuu ja kyllä mä nautin!