Juhlaa yhdessä

Yllätysjuhla Kummitädille Hus Lindemanissa, hyvää ruokaa ja hauskaa seuraa, täydellistä.
Pöytä oli laitettu pieneksi ympyräksi, joka sai tunnelman pysymään sopivasti läheisenä, keskusteluun pystyi osallistumaan kaikki.
Toisinaan suurissa juhlissa harmittaa, kun pystyy juttelemaan vain vieruskavereiden kanssa, tykkään huomattavasti enemmän tällaisesta, jossa pysyy keskustelussa kartalla koko ajan.

Alkuruuaksi maa-artisokka keittoa juuressipseillä.

Seuraavaksi sokerisuolaatua siikaa, pikkelöityä kukkakaalia ja piimäkastiketta.

Pääruuaksi poron ulkofilettä, puikulaperunapyrettä ja salottisipulikastiketta.

Jälkiruuaksi jogurttipannacottaa, ruiscrumblea ja mustikkaa

Yhdessä; minun  perheeni, vanhempani, kummitäti, serkut, täti, puolisoineen.  Meillä on historia ja elämä, joka jatkaa kulkuaan, ja tiedän, nämä ihmiset pysyvät
Olen kiitollinen.

Hyvää viikonloppua!

Irtokarkkia pyysin kaupasta, ja tämmösiä tuli :)
Tuli myös irtokarkkia, kyllä minua hemmotellaan!
En ole syönyt irtokarkkeja moneen kuukauteen. Muutenkin karkin syönti ollut vähäistä.
Vaan nytkö repsahti?
Kaamosoireet vaativat sokeria....Sokeria parempaa olisi liikunta ainakin kolme kertaa viikossa, pitkä yöuni ja kirkasvalolamppu.
Toisaalta stressi, kärsimättömyys vaativat sokeria, enkä tiedä mikä niihin olisi parempi vaihtoehto.
 Mutta, en ole vielä avannut irtokarkkipussia.

Pikkuhiljaa asiat selviävät ja tulee jonkinlainen aikataulu, mikä helpottaa minua.
Muutama viikonloppu vielä täällä kaupungissa, tai ainakin yksi ;)
Joulukuun alusta asumme maalla. Uskoako todeksi?
Tiedän, että kun tämän kodin oven suljen viimeisen kerran, tulee itku, mutta siitä huolimatta tunnen, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Tänä viikonloppuna on kivaa, tiedän sen. 

Mukavaa viikonloppua teillekin!

Ja anteeksi rönsyilevä, harhaileva kirjoitukseni, tällaista se vaan nyt on, levotonta ja keskittymiskyvytöntä.

Tampereella

Irtiotto  arjesta sattui hyvään aikaan. Varattiin reissu jo elokuussa, ennen tätä kaikkea. Nyt oli kuitenkin juuri sopiva aika lähteä rentoutumaan, asunnon ostotarjous allekirjoitettiin lauantai aamulla, ja sitten matkaan.

Poikettiin vanhempieni luona matkan varrella. Leivoskahvit ja matka jatkui.
Navigaattori sekosi viime metreillä, ja kiersimme Torni hotellia, pääsemättä perille... Ilmeisesti niin paljon tietöitä ja muutoksia, ettei navigaattori ollut ajantasalla.
Omituinen korkea rakennus, kuin jostain mustista paloista tehty.

Meidän huone oli kerroksessa 11.

Huone oli hiljaisin hotellihuone ikinä. Ei kuulunut kylpyhuone ääniä, ei ovien kolaisuja, ei hissin ääntä, ei liikenteen ääntä. Ja pitkästä aikaa nukuin, puoli yhdeksään asti! Lähiviikkoina ovat aamuyön tunnit olleet pitkiä ja unettomia.

Kövimme päivällisellä alakerran Grill it-ravintolassa. Ja hyvää oli.

Varinkin jälkiruoka yllätti. Menussa oli vaatimattomasti: banaania ja vaniljajäätelö. suolapähkinöitä. Mutta, mutta, banaanit olivat paistettuja, niissä oli jotain karamellikastiketta, valkoiset nokareet olivat valkosuklaata ja vielä muutama marja, ei siis vain banaania ja jäätelöä...

TTT-klubilla Luolamies by Riku Suokas, oli hauska. Paljon paikkaansa pitäviä juttuja miehen ja naisen erilaisuudesta. Miehillä n.2000 sanaa vuorokaudessa käytössä, naisilla 5000,  ihmekös sitten jos ei kunnon keskustelua saada aikaiseksi ainakaan työpäivän jälken. Naiset keräilevät tietoa ympäristöstä, toisistaan ja pystyvät tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, miehet fokusoituvat yhteen asiaan kerrallaan.

Sunnuntai aamulla vielä hotelliaamiainen, aah. Rapeaa pekonia, munakokkelia ja cantaloupe-hunaja-ja vesimelonin lohkoja, ja tuoreita ananaslohkoja, siinä parhaat palat.

Tuntui lomalta. Nautittiin.

Ja nyt pikkuhiljaa pakkaamaan.....

Tulee jotain!

Minäpä kudoin hihoja pidemmiksi.
Sitten minä ompelin, ja ompelin. Molemmat hihat ompelin kahteen kertaan; purkaen ja ommellen. Ompelin hihan kiinni puseron alareunaan....ja toisen hihan väärinpäin, nurjapuoli päälle...
Mutta mä sain sen valmiiksi. Ja se on lämmin. Ja sitä voinee käyttää!!!!

Ehkä se voisi olla vähän pidempi helmasta. Voisikohan sitä vaan jatkaa poimimalla silmukoita? Toisaalta se saattaa olla hyvä noinkin.

Sitten minä taas ostin kukkia ja stailasin sunnuntain näyttöä varten.

Kolme tulilatvaa kympillä. Ajattelin, ettei tarvitse joka viikko ostaa kukkia, nuo säilyvät. Enemmän tykkään leikkokukista, mutta onhan nuokin kauniita.
Piharuukkuunkin ostin tuijan ja murattia.

Ja kuihtuneet lehdet laitoin kynttilöiden koristeeksi keittiön pöydälle.

Vaan arvatkaapas mitä?
Eipä tule uutta näyttöä!

Eläinlääkärissä

Kävin Joikun ja Veitin kanssa luottoeläinlääkärillämme Minnalla Kemiössä.
Vastaanotolle ei muita, ei odotustilassakaan, ihana rauha.
Minna sanoi, että onpas Joiku vanhentunut sitten viime näkemän. Itse ei tuollaisia muutoksia huomaa niin helposti kun näen Joikun jokapäivä.
Joiku näyttää vanhalta herralta. Sydän ok, vanhaksi koiraksi jopa ihmeen reipas tahtinen tuo sydän.
Takajaloissa jäykkyyttä, ilmeisesti lonkat ja luut kolottavat iltaisin, ja siksi Joiku on vähän levoton iltaisin. Kokeillaan tulehduskipulääkettä, jos se auttaisi.
Nutrolinia ruokaan ja Joikullekin niveliin auttavaa ruokaa, samaa mitä Veiti on  syönyt vuoden verran.

Veitiltä otettiin verikoe, saadaan kilpirauhasarvot taas kontroiltua. Veitillä kaikki muu kunnossa.

Oli tosi liikuttavaa katsoa, kun nostin Veitin takas lattialle verikokeen oton jälkeen, niin meni heti Joikun luo, nuolivat toisiaan ja hännät heilui. Ovat vuosien myötä hitsautuneet niin kiinni toisiinsa.

Juteltiin Minnan kanssa koirien dementiasta. Samanlaista se taitaa olla kuin ihmisilläkin, muutokset vaikeita ja uudet asiat jännittävät. Mietittiin aiheuttaako Joikulle mökki-kaupunki asuminen ahdistusta, mutta en usko, että on niin dementoitunut. Muistaa kyllä molemmat paikat omikseen vielä. Mökillä ei enää pihalla loikoilu tunnu hyvältä, vanhalla koiralla on kylmän arkuutta.

Tunnen itseni onnelliseksi tänään, kun saan pitää molemmat koirat vielä täällä.
Tätä kirjoittaessa kuuluu suloinen tuhina ja pieni kuorsaus, onnelliset koirat kotona.

Tuleeko jotain, vai ei...

Nyt ne pörröpuseron osat on valmiina. Kokoaminen enää edessä.

Viivyttelen palojen yhteen ompelemista. Vielä on toivoa, että siitä tulee käyttökelpoinen pusero.
Kokoamisen jälkeen toive todennäköisesti romuttuu.
Toisaalta päätarkoitus oli terapia-kutominen, ja se onnistui. Pehmeää lankaa, helpolla ohjeella oli kiva kutoa.
Surettaakin kun kappaleet tulivat  jo valmiiksi.

Piti ostaa lisää rauhoittumiskynttilöitä. Asunnon myynti on stressaavaa. Odottaminen ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Onko tämä se sudenkuoppa, jota en osannut odottaa?

Tuleeko jotain, pusero tai uusi koti, vai eikö tule....

Rauhoitu

Mulle ostettiin "rauhoittumiskynttilä".
Sain itse valita värin.
Ihan tavallinen kynttilä tämä on, mutta se nyt on nimetty rauhoittumiskynttiläksi.
Tämä asunnon/kodin vaihto on aika stressaavaa. Yöunet on menetetty ainakin aamuöiden osalta.
Päässä pyörii kaikki mahdolliset sudenkuopat, mitä tähän hommaan voi liittyä. Ja kun luulee keksineensä kaikki mahdolliset asiat, jotka voivat mennä pieleen, alkaa pelottaa että jospa sieltä putkahtaa jokin, jota ei ole yhtään osannut ennakoida.

Toisaalta on sellainen kutkuttava, innokas tunne. Tästä on haaveiltu ja sitä oikeaa on etsitty muutama vuosi. Moni sanoi, että kyllä sen sitten tuntee kun astuu oikeasta ovesta sisään, että onko se  Se oikea. Ainakin kymmenestä ovesta on astuttu sisään, ja aina on ollut "kiire" keksiä jotain vikaa, miksi se ei ole Se oikea.
Kaksi kertaa käytiin astumassa samastakin ovesta sisään kahdessa eri paikassa, kun toivottiin niin, että Se olisi sittenkin  Se oikea. Vaan eivät ne olleet kumpikaan. Tai sitten meillä ei vielä ollut uskallusta tarpeeksi. Tai sitten aika vaan ei ollut oikea. Uskon kuitenkin, että kumpikaan niistä ei ollut Se oikea.

En vielä uskalla kertoa siitä Oikeasta, koska asia on vielä kesken.
Sen voin sanoa, että kerran käytiin katsomassa, keksin vikoja, mutta Se jäi sydämeen.

Stailaus

Meidän koti on myynnissä, ja viime viikolla sisustussuunnittelija kävi stailaamassa kodin asunnoksi.
Stailaamisen tarkoitus oli tehdä asunnosta sellainen, että kuka vain voi kuvitella itsensä asumaan sinne.
Kirjahyllyn kirjatkin oli käännetty selkä seinää vasten, anonyymit kirjat voivat olla ratkaiseva asia ;), Paasilinnat, Nuotiot ja luontokirjat eivät nyt aiheuta mielikuvia mihinkään suuntaan.

Stailaajan ei tarvitse välittää kahdeksasta likaisesta tassusta, hän pystyi huoletta laittamaan lattialle omat vaaleammat mattonsa. Kuten myös valkoinen päiväpeitto näytti raikkaalta kuvassa, todellisuudessa se ei näyttäisi raikkaalta kovinkaan kauan...

Eteisen pikkutuoli löysi uuden paikkansa nojatuolin vierestä pöytänä. Ja näytti siinä monta kertaa paremmalta kuin eteisen tuolina.
Samoin etupihan kivikon lyhdyt näyttivät kauniilta pihan pöydän päällä, kanervan kaverina.
Olohuoneesta lähti tumman harmaat verhot ja valkoiset jäivät, sekin näytti paremmalta.

Pieniä juttuja, mutta en olisi itse keksinyt.
Voisin palkata sisustussuunnittelijan muuten vaankin, antamaan vinkkejä.
Haluan itse kokea onnistumisia sisustamalla pääasiassa itse, mutta pienet ideat olisivat tervetulleita ja muuttaisivat juuri sopivasti tuttua sisustuskaavaani.

Torit yms.

Olen koettanut myydä jotain tori.fi:ssä ja facebook kirppiksellä. Aivan toivotonta hommaa.
Tori.fi:ssä moni kertoo myyneensä vaikka ja mitä, en kyllä tiedä mitä myyvät kun kauppa käy.
Vuosia sitten sain pinkin Poni polkupyörän myytyä siellä, mutta muuta en ole onnistunut myymään.

Facebook kirppiksellä olen myös koittanut myydä mm. Pentikin kulhoja. Yksi nainen lupasi ostaa ja tulla hakemaan illalla klo 20.45-21.00. Törötin valmiudessa 21.30 asti, aivan turhaan. Ilmoitin ylläpidolle ohareista, ja sain kiukkuisen, osin asiattoman viestin ohareiden tekijältä.

Vaan yhdessä paikassa pääsee ylimääräisistä tavaroista eroon muutamassa tunnissa.
Facebookin roskalava sivustolle kun laittaa ilmoituksen, niin samantien on hakija melkein ovella . Roskalavan tarkoitus on laittaa tavaroita kiertoon, ilmaiseksi. Ja sehän se on, kun ilmaiseksi saa, niin moni tarvitsee. Positiivista on, että tavarat haetaan sovitusti ja vielä kiittävät vuolaasti.
Positiivista on myös, että  ei tarvitse itse kuljettaa tavaroita kierrätyskeskuksiin.

Olen saanut turhaa tavaraa poistettua myös suoraan roskikseen. On se vaan kumma miten sitä säilöö kaappeihin esim. laukkuja vm 1980. Olen löytöjäkin tehnyt, ilahduin kun yhden laatikon pohjalta löytyi heijastimia!

Riittääkö jo?

Nyt alkaa tuntua, että mökkeilystä voisi pitää taukoa.
Kaikki on märkää. Pihalla kulkiessa nurmikko on niin liukas, että meinasin useamman kerran lentää nurin.
Sieniä ei löydy.
Unohdin kirjankin kotiin. Ja katsottiin tylsä leffa.

Pikkukoira oli mahtavaa seuraa metsässä, eikä harmittanut, vaikkei sieniä löytynyt kuin munakkaan verran.
Pikkukoira on ihanaa seuraa. Kulkee pihalla mukana koko ajan, Joiku ja Veiti eivät enää jaksa, tietävät jo kaiken, kaikki on jo niin tuttua, etteivät jaksa enää olla innostuneita esim.kompostiämpärin tyhjennysreissusta.
Pikkukoira nukkuu koko yön sängyssä, mun selän takana.
Edelleen ihmettelen noita narttukoiran tunnetiloja, urokset kun ovat aina suht tasaisella mielialalla.
Toisinaan pikkukoira on kovin puhelias, jodlaa aina kun tulee sisälle, tai minä tulen ulos, toisinaan taas ei puhu mitään.
Toisinaan häntä heiluu villinä heti aamulla kun raotan silmiäni, toisinaan tulee vain pari vaivalloista hännän liikahdusta.
On ne jänniä nämä sukupuolieroavaisuudet.

Ensi viikonloppuna mökki talvikuntoon ja sitten ainakin kaksi viikonloppua kaupungissa :)

Kaupassa

Kemiössä on Wuorio. Kauppa, jossa myydään tylsiä työkaluja, ruohonleikkureita ja veneitä.
Mutta kaupasta löytyy kyllä muutakin, onneksi.
Syksyn tullen sinne oli tullut hyllyllinen erilaisia valosarjoja. Oli lampun näköisiä, lyhtyyn laitettavia pikkuvaloja ja hauskoja pullovalosarjoja, joissa myös oli joku ledi joka pullossa sisällä.
Kynttilöitä oli myös tullut, rustiikkeja harmaita, luonnonvalkoisia ja oransseja.

Kaupan takaosassa on sisustusosasto. Erilaisia tyynyjä, peilejä, liinoja...

Juuri nyt en tarvinnut mitään, mutta kiva siellä oli katsella ja miettiä, josko kuitenkin tarvitsisi.
Sateenvarjotelinettä tunsin tarvitsevani, mutta mies sanoi että on vähän huono kokoontaittuvien sateenvarjojen säilytykseen...

Ikävästi totta. Ja sekin vielä, ettemme juurikaan käytä sateenvarjoja, vaan lampsimme goretex takeissa huppu päässä sateessa, ja usein vaikkei sataisikaan.

Kaikki korit vaan vetoavat minuun aina.

Valkoinen puukori näytti houkuttelevalta. Tosin ne pyöreämpi pohjaiset ovat vielä ehkä kauniimpia.
Mies lateli taas totuuksia. että puukorin pitäisi olla vahva ja tarpeeksi iso. Minusta on tärkeintä, että näyttää kauniilta ;)

Tällä kertaa rahaa meni Wuoriolle vähän yli viisi euroa. Joku tylsä crc-spraypullo oli tarttunut miehen käteen.

Syksy

Viikonloppu mökillä.
Yritettiin löytää kanttarelleja saadaksemme kastiketta jauhelihapihveille. Lauantaina kierrettin pari tuntia metsässä, sunnuntaina vajaa tunti. Saatiin just ja just yhden päivän kastike. Kemiössä on ollut niin kuivaa, että tämän syksyn sienet taisivat nyt olla tässä.

Pikkukoira oli seurana metsäretkellä ja hän löysi jäniksen! Pääsi parin metrin päähän, vasta sitten jänis lähti pakoon. En ole nähnyt jäniksiä pitkään aikaan, mutta tämä oli aivan selvästi jänis. Valkoinen töpöhäntä näkyi niin selvästi. Onkohan häntä kesät talvet valkoinen, vai oliko jo vaihtamassa talviturkkiin?

Irlanninnummikanervat löysivät paikkansa mökin toisestakin kukkalaatikosta. Tykkään.
Pikkuhiljaa mökillä siirrytään vastaanottamaan talvea.

Vielä viimeistä satoa kerätään mukaan kaupunkiin, ja siinä se taas oli, se viikonloppu.

Näillä eväillä kohti alkavaa viikkoa!