Jatkoa hiiri vastaan me

 Hiiri on voitolla meidän sotatilanteessa.

Juustot on syöty loukusta, toinen loukku jopa lauennut, mutta hiiri selvinnyt voittajana.  Yöllinen metelöinti on kyllä loppunut, kiitos siitä (nukuin taas 8.10 asti! )   Jotain pientä jäynää pirullinen hiiri on keksinyt: 

Talouspaperitullan läpi on järsitty tirkistysreikä. Ja onpa saatu muotoiltua niin symmetrisen pyöreä reikä, jotta en itse kyllä olisi osannut.

Kotiin tultua sattui perinteinen? kevätongelma: oravanpoikanen oli eksynyt pihalle, ja tietenkin Naava sen löysi. Sain Naavan tiputtamaan poikasen, kannoin Naavan sisälle ja menin katsomaan miten poikanen voi. Näytti ihan ehjältä ja alkoi kipittää talon reunaa aidan toiselle puolelle. Meni lautapinon ja seinän väliin rauhoittumaan. Toivottavasti selviää.  Kummallisen pienenä emot jättävät poikasensa oman onnensa nojaan.

Etuoikeutettu

 

Olen etuoikeutettu, hemmoteltu ja tunnen syyllisyyttä ja häpeääkin.

Toisaalta olen onnellinen, ikionnellinen, niin iloinen, onnekas ja tyytyväinen.

Mulla on lomaa koko kesä. Siis ihan koko kesä. 

Tänään nukuin mökillä 8.30 asti! En muista koska olisi ollut viimeksi tällainen tilanne, etten olisi  herännyt viimeistään 7.00! 

 

Täällä kukkii alppiruusut, kevätesikot, vuorenkilvet ja kirsikkapuu. 

Pian omenapuut ja syreenitkin kukkii. Kaikki on vehreän vihreää. Ehkä parasta aikaa kesästä. 

 

Tämän hömelön kanssa vietetään lomaa alkuun kaksin.  Torstaisin meillä on rallitoko kurssi. Jospa saisin lisää järkeä jommalle kummalle.... 

Alkuun ei siivota, ei tehdä puuhommia, otetaan levolla tämä alku.

Ja koitan uskoa todeksi tämän:

Olen nyt kesälomalla!

Kuvia

 Jokakeväinen ihme: lumen alta , hups sieltä ne putkahtavat kukkimaan.

Nautiskelija. Makoilee, leikkii koko päivän pihalla. Sammahtaa yöunille 20. aikaan, vähän liian aikaisin, koska herää 6.00 aikaan. Hyppää sänkyyn kyselemään oisko aamu jo. Puolen tunnin välein jatkaa kyselyjä, ja kun vihdoin osoitan heräämisen merkkejä, on  hän niin riemuissaan.

Mökkimaisemissa on vielä metsää, vaikka niin paljon on kaadettu.

Mökin pienet kasvimaat. Mansikkamaa ja salaatti-sipulimaa :)

Talvivaurio: vanha lamppu oli tullut alas, ja nyt on uusi lamppu seinässä. Vaan tuliko liian ylös? Tästä on keskusteltu lampun asentajan kanssa....

Tää on niin tätä...

 Voi tätä lintujen sirkutuskonserttia.  Käkikin kukkui jo eilen ja taas tänään. Laitettiin lahonneen kodin tilalle uusi, saa nähdä onko joku mattimyöhäinen vielä tänä keväänä kodin tarpeessa.

Koitan olla innoissani keväästä. Monta ihanaa asiaa mm. saa istuttaa kukkia ja koronakin näyttää helpottavan, josko voisi kutsua kylään vieraita.  Kesälomakin kolkuttaa jo ovella, ja se on pitkä. Siitä mieleni tekee kömpelöitä yrityksiä hypätä riemusta ilmaan,  en olisi uskonut, että vielä /taas saan pitkän kesäloman.

Tulossa on myös epämiellyttävä tutkimus, ja askarruttaa tämä oman kehon kunto. Vaikea karkottaa mielestä huoliajatuksia. Ehkä tuo huoli ja mulle tyypillinen väsähtäminen keväisin tekee sen, ettei riemuhyppyjä tule, ei pysty.  Kunhan se loma alkaa lepään ja nukun ensimmäisen viikon, niin eikähän se siitä lähde...

Pieni sotatila

 Meillä on kevään aikana ollut hiiririesa. Ainahan täällä hiiriä talvisin on, mutta suht sulassa sovussa ollaan eletty, vaan nyt tuli sopuun särö.

Se on yksi ainoa hiiri, joka on alkanut ottaa tilaa kunnolla haltuun. Yöllä tömistelee seinähirsien takana, ja vaikka isken nyrkillä seinään, niin meno sen kun jatkuu.

Tämä hiiri ei ihmisääniä säiky. Kun katsotaan telkkaria, hän kopistelee roskiskaapissa. Kun avataan kaappia hän häärää roskispussissa ja pinkoo pakoon tosipaikan tullen. 

Unohdin yhtenä  sunnuntaina päärynän mikron päälle, ja hän oli viikon aikana herkutellut sen viimeistä murua myöten, vain tikku oli jäänyt mikron päälle. 

Nyt kun tultiin mökille, oli kaksi tuoremehupurkkia lattialla, tyhjinä. Täällä oli vietetty mehukestejä... Appelsiinimehu oli juotu siististi, kulmasta imemällä? , mutta omenamehu löytyi kaapin pohjalta homeisena.

Oletin hänen muuttaneen metsään kun ilmat ovat lämmenneet, mutta ei, seinän takana meno jatkuu vaan.

Laitoin hiirenloukkuihin kumpaankin palan oikeaa kermajuustoa, vaan juustonpaloihin ei ole koskettu. Roskiskaapin reikä on paikattu ruuvatulla laudan palalla. Sota on siis alkanut!

Tuntuu seinän tömistyksestä päätellen, että on ihan hyvänkokoiseksi kasvanutkin mehujen ja päärynöiden keskellä....Hiireksi kuitenkin todistettu.

Tilannetta seurataan, rällästely loppukoon!