Vaalea matto

 Nyt mulla on Se : vaalea matto olkkarin lattialla!
Eikä se edes ole kokonaan vaalea, paljon on harmaatakin.

Aamulla ennen töihin menoa suihkutin mattoon suoja-ainetta, jolloin matto alkaa hylkimään likaa...

Aika pahan hajuista ainetta, mutta kannattaa kai kaikkea kokeilla?  Suihkutellessa mietin mihin kaikkeen ainetta voisi suihkutella.... Aika kallista kyllä, halvemmaksi tulee laittaa vaatteet pesukoneeseen.

Töistä tullessa pesin lattiat. Luulin, että mänty lattiamme on vaan vanhuuttaan harmaa paikoin, mutta yllätyksekseni harmaa lähti pois uudella mikrokuitumopilla, jee.

Tässä Se nyt sitten on! Ehkä voisi siirtää enemmän ikkunoihin päin?
Ja matto on nyt ollut lattialle puoli tuntia, ja Se on vieläkin ihan puhdas...
Arkkusohvapöytäkin siirtyi uuteen kotiin. Oli liian iso tänne, niin kuin arvelinkin. Olisin halunnut vielä pienemmän pöydän, mutta tämä on nyt sellainen johon mieskin suostui.

Pikkuhiljaa kaikki löytävät paikkansa.

Lisää iloa

Kaiken muuttotouhun keskellä löytyi ensimmäinen metsälenkki!

Ensin hiekkatietä vähäsen, sitten metsäpolkua, sitten metsätietä hiekkakuopan ympäri ja joko samaa kautta takaisin, tai metsän poikki pellolle, ja sänkipeltoa takaisin.

Pikkukoiran kanssa tehtiin kahdestaan tämä pidempi lenkki. Veitin tassut eivät kestä, ja Joikullekin ehkä liian raskas lenkki. Vapaaksi en uskalla pikkukoiraa päästää, remmissäkin oli pitelemistä, kun löytyi jälkiä...

Tällainen maisema oli tarpeen kaiken jälkeen.

Metsätie, jossa näkyi paljon hevosen kavion jälkiä.

Tämä on nyt sellaista "pienen ihmisen iloa", etsiä ja löytää uusia polkuja/teitä kuljettavaksi.

Täällä ollaan!!!

Muutto tehty ihanien ystävien avustuksella. Kävi helposti, ainakin minun osalta.
Itkuhan tuli taas tässäkin vaiheessa. Niitä muistoja vaan tulvi mieleen, kun ajoin Vilkastukseen vietyäni koirat pojan luokse hoitoon. Kaikki poikien koulun aloitukset, koiralenkit, synttärit ja ennen kaikkea arki.
Sunnuntaina itken lisää, kun mennään siivoamaan, ja torstaina tulee loppu itku kun luovutetaan avaimet. Nenäliinoja kuluu...

Mutta täällä ollaan, Mäntylässä, onnellisesti ja onnellisina.

Täällä on hiljaista. Ja pimeää.

Parvelta katsoo tupakeittiöön tällainen ikkuna. Kynttelikön valot ovat oudon himmeät. Onkohan niissä jotain vikaa, vai onko tämä himmeys uusi muoti? Virkattu verho on edellisten ja taitaa lähteä pois..

Mies ripusti parven kaiteeseen valot, ja yllättyi kun sanoin, että voi jättää valot siihen :) Näyttävät paremmalta luonnossa, salama valaisee liikaa.

Hassu juttu sattui kun olimme juuri saaneet viimeisen kuorman purettua, "työmies" soitti, ja kysyi voiko voiko tulla nyt asentamaan ilmalämpöpumpun. "Työmiehille" ei sanota "ei", joten laatikkojen keskelle saapui nuori ja vanhempi mies, jotka asensivat parissa tunnissa meille ilmalämpöpumpun.

Vielä tulee hetkittäin olo, että kohta pitää jo lähteä Vilkastukseen; sitten tajuaa, että täällä on nyt kaikki, nyt saamme jäädä tänne.

Ja täällä on poikakin ja pikkukoira, olen niin onnellinen!

Meillä on liikaa tavaraa

Voi miten paljon ihminen ehtii keräämään tavaraa 24 vuoden aikana!
On poikien piirustuksia, maalauksia, mitaleita, kunniakirjoja, vihkimispäivän onnittelukortit, lasten syntymän onnittelukortit, vanhat negatiivit kuvista, käyttöohjeita koneista, joita ei enää ole jne. jne.
Ollaan täytetty taloyhtiön roskista kiitettävästi, onneksi oli tyhjennetty tänään, niin ei jätetä jälkeemme täysinäistä roskista.

Ja juuri kun luulet pakanneesi lähes kaiken, tulee kaapeita vielä laatikko toisensa jälkeen. Ja sitten tulee stressi mihin kaikki mahtuu "mökkiimme". Onneksi siellä on parvi, ja eilen keksittiin, että saunan lauteillekin voidaan tilapäisesti jättää laatikoita.

Veiti löysi pestyt lelunsa, ja sujuvasti haki kassista lempparinsa: harmaan sorsan!  Veiti oli myös löytänyt namin-piilotus-maton, josta oli aukonut muutamia kangassolmusuikaleita.
Pakatessamme koirat haluavat mieluiten olla pihalla. Minäkin voisin olla mieluummin jossain "ulkona" pakkaamisen ajan ;)

Lauantaina kaikki loput tavarat Lietoon. Kyllä sitä jo olen odottanutkin!

Ja tämän perjantain paras juttu ehdottomasti oli black friday ja alennukset. Ja nyt mulla on vaalea matto olohuoneeseen, sohvan eteen, jeeeeeeee.....!!!!!

Kuusi yötä...

"Aamukammassa" kuusi piikkiä jäljellä! Kuusi yötä, ja sitten alkaa maalaiselämä.
Sunnuntaina kävi jo ensimmäiset vieraat/tutut. Kivalta tuntui saada ulkopuolisia makutuomareita sisustukseen ja muuhun.

Viikonloppu tuntui pitkältä. Ei pitkästyttävältä vaan pitkältä, koska ehdittiin tehdä niin montaa juttua.
Ystävien luona neljän tähden illallinen, tuntui mukavalta tauolta muuttorumbaan.
Ehdittiin käydä kaupoissakin, nyt meillä on valkoinen tv-taso :) ja patjat parvelle (patjat olivat niin littanoiksi pakatut, että hyvä oli ostaa ne nyt, jotta ehtivät jouluksi lihota).
Patjakaupassa oli myös ihana vaalea matto harmailla ruutu ääriviivoilla. Ei todellakaan koiraperheen matto, ei edes vesipestävä, silti haluaisin sen.... Saapi nähdä voittaako järki...

Malttamattomuus

Ei millään jaksais enää odottaa varsinaista muuttopäivää!!!
Ensi viikko on pahin, kun tavarat ovat joko Liedossa tai laatikoissa tai häviksissä.
Keskeneräisyyttä on vaikea sietää. Päätä särkee.

Päänsärkyä aiheuttaa myös huonekalujen ja mattojen sovittaminen. En osaa kuvitella, pitäisi nähdä kuvina tai niin, että joku kantaa huonekaluja haluamaani suuntaan: " tuonne...sittenkin tuonne.. taisi olla paras se ensimmäinen paikka..."
Sohva on nyt löytänyt paikkansa ja olen tyytyväinen, jotain mistä aloittaa.
Ruokapöytäkin taisi löytää sen paikan, missä mahtuu olemaan isona, silloin kun tarvitaan. Aika paha juttu, mutta se oli Mies, joka keksi sekä sohvan, että pöydän paikan...

Päänvaivaa aiheuttaa vielä matot, ovat väärän kokoisia ja mun mielestä väärän värisiä. Ja sohvapöytä on liian iso.

Ostoksillekin pitäisi ehtiä, verhotanko, koreja, muovisia säilytyslaatikoita, jätevaunu , puukori jne.

Nyt toivotaan että kaikki ne parjaamani työmiehet hoitavat ensi viikon aikana hommansa.
Ja minä: teen töitä, pakkaan ja puran laatikoita ja nukun.

Siivoamista

Lauantai aamupäivä meni siivotessa. Ei tulis musta siivojaa. Hyydyn aika pian ja "vieraan" vessan siivous on ällöttävää.
Vaan ei auttanut aamun tehtävänjaossa valita toisin; mies osaa "rikkoa" kaapin ja laittaa astianpesukoneen sinne. Mä yritin kyllä irrottaa yhtä laatikkoa ristipäämeisselillä, mutta enhän mä saa sitä edes siihen poraan, vai mikä se nyt sitten onkaan, kiinni. Joten minulle lankesi siivoaminen.

Siinä se Siemenssi nyt odottaa putkimiestä.
Kaapistoista löytyi leikkuu/leivinlautalaatikkokin. Vaihdettiin tilalle tavallinen laatikko, laatikko, joka otettiin pois apk:n tieltä. Ei oikein tunnu nykypäivältä puiset leivinlaudat ja leikkuulaudat, kyllä pitää saada pestyä kunnolla koneessa moiset. Varsinkin kun niitä on käyttäneet vieraat ihmiset....

Jotain jo vietiin uuteen kotiin. Nyt kun ei ole pakkasta oli helppoa viedä viherkasveja. Tässä ikkunoiden edessä oli koirien lempparipaikka, siinä ne seisoivat ja odottelivat, josko peura tai jänis tulisi. Yhtään eläintä ei olla siellä nähty, mutta perjantai illalla kaupunkiin palatessa, kilometrin päässä Ikeasta loikki jänis tien yli, eli kaupungissa on enemmän eläimiä kuin maalla???

Ovikellokin soi uudessa kodissa. Ajattelin ensimmäiseksi, että onpa naapurit nopeita, kun heti tulevat toivottamaan tervetulleiksi. Vaan ei ollut naapurit, vaan Jehovan todistajat...he olivat kyllä oikein ystävällisiä, lähtivät nopeasti pois.

Päästin koirat terassille kun mies porasi, asentelin pihatuolit niin, että eivät pääse kuistilta pois. Alle puolen minuutin Veiti oli pujotellut tuolien välistä itsensä pihalle. Olin kyllä iloisestikin yllättynyt, ajatella, että vanha koirakin jaksaa vielä, ja että on noin ketteräkin.
Ja koiraverkko ja tolpat on jo tilattu, ei hätää :)


Pikkuhiljaa paikka alkanee tuntua tutummalta. Ei vielä kodilta, mutta tutummalta kuin tiistaina.

Ja hei: HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ ISÄ!!!!

Asiakaspalvelun pohjanoteerauksia

Olen tässä saanut seurata erilaisia työmiesten suorittamia projekteja, ja tuntuu siltä, että siinä maailmassa on ihan omanlaiset sääntönsä.

- Projekteja otetaan vastaan, jos sattuu kaikki "tähdet" kohdalleen. Itselle ei kuitenkaan valkene mikä/mitkä "tähdet" pitäisi osua kohdalleen. Ainoa looginen totuus lienee, että mitä suuremmasta projektista=suuremmista euromääristä puhutaan, sitä helpommin onnistuu.

- Ei ole tarvetta vastata viesteihin, puheluihin tms.

-Aikatauluja voi säädellä mielivaltaisesti aivan miten sattuu huvittamaan. Huomenna voi tarkoittaa mitä tahansa päivää viikon, parin sisällä.

-Mitkään normielämän perussäännöt eivät päde tässä maailmassa.

Mikä oikeus on käyttäytyä huonosti ja epäkohteliaasti? 
Normaali elämässä pitää olla meriitit ja asiakaspalvelua, jotta saa kaupan tms. syntymään.
Kysynnän ja tarjonnan lakiko tekee oikeuden käyttäytä huonosti, olla piittaamaton?

Kaipa hyviäkin työmiehiä on olemassa, toivottavasti osuisi meidänkin kohdalle....

Möksällä

Möksän metsissä oli tapahtunut kummia. Siellä täällä katkenneita männynoksia ja metsäteillä kymmeniä katkenneita kuusenlatvoja.

Lumi yllätti luonnon. Eipä kestäneet kuusen latvat märän ensilumen painoa, eikä myöskään männynoksat.
Enpä muista moista tapahtuneen aiemmin.

Möksällä saunottiin, nukuttiin ja syötiin, kerättiin voimia tulevaa muutto-operaatiota varten.
Peräkärryyn pakattiin muuttolaatikoita ja jotain työkaluja.
Vaikea uskoa vieläkään, että tää on nyt menoa, muuttoa.
Nythän me ollaan muutama päivä asunnottomia, kun Vilkastuksesta on jo kaupat tehty, ja uusi vielä ostamatta, maksamatta.
Yllätyksekseni itkin pankissa jo papereita allekirjoittaessani. Piti sitten kertoa ostajille, että ihan omasta vapaasta tahdosta myytiin Vilkastus ja minä vaan kaihoilen muistojen perään.

Joikulle ja Veitille teki hyvää mökkeily, heillä on ollut aika stressaavaa: kannetaan säkkejä roskiin, tyhjennetään kaappeja, mennään ja tullaan.
Heille muutos on suuri, Vilkastus on ollut heidän kotinsa koko heidän eliniän. Mutta, paikat, tavarat ja materia, niillä ei ole merkitystä, ihmisillä on.

Yhden ajanjakson loppu

Ollaan asuttu Vilkastuksenkadulla 24 vuotta.
Lapset ovat olleet lähi leikkipuistossa puistotädillä. Omalta pihalta pyykkejä ripustaessa kuulin nuorimmaisen itkevän, kun totutteli olemaan ilman äitiä hetken.
Seurakunnan kerhoon käveltiin kahden kultaisen noutajan ja vaunujen kanssa viemään vanhinta kerhoon.
Lähin päiväkoti oli alle puolen kilometrin päässä, mutta saimme paikat kauempaa, kahden kilometrin päästä. Sinnekin kuljettiin kävellen, pyörillä tai autolla. Koko lapsuus samassa päiväkodissa.

Hepokullan kouluun oli turvallinen matka, ei yhtään tien ylitystä.
Yläkouluun tulikin pitemmät matkat.

Täällä oli ulkoilureittejä; Runosmäkeen päin, Mälikkälään, Raisioon ja vaikka minne. Hyviä koiralenkkejä joilla kaikilla omat nimet; mm.Putkenylilenkki, Vesitornilenkki,  Nelosaluelenkki jne.

Länsikeskuksen palvelut kävelymatkan päässä. 10 minuutissa Citymarkettiin. Sitten tuli Mylly, pyörällä vartin päässä ja Ikea vielä lähempänä.
Liikenne lisääntyi, saatiin liikennevalot.
Keskustaankin pääsi kävellen, runsas puolituntia. Taksilla 20e.

Koti, normi kolmio. 11 vuotta sitten haave toteutui ja tehtiin iso remontti. Pesuhuone, keittiö, lattiat, seinät ja väliovet uusiksi.

Täällä on vietetty kahdet lakkiaiset ja monet syntymäpäivät.

Hyvää aikaa, onnellistakin.

Nyt on kuitenkin oikea aika lähteä.
Maaseutu, metsä, rauha vetää puoleensa. On vetänyt jo pidemmän aikaa.
Tuntuu vapauttavalta, voi hengittää, ei tarvitse pelätä naapurin hermostumista, kun koirat metelöivät ilahtuessaan tai ikävissään.

Kun viimeisen kerran painan oven kiinni, tiedän itkun tulevan.
Tämä on ollut meidän koti, pitkään.

Kiitos  Vilkastuskoti kaikesta, uskon, että tulet onnelliseksi uusien omistajiesi kanssa.