Koska saa nukkua ;)

 

Tultiin pitkästä aikaa mökille. Tämä on Pihkallekin eka kerta mökillä. Ajattelin, että mökillä tulee enemmän oltua pihalla, niin todennäköisesti koirat ovat aivan poikki illalla, ja saadaan aamulla nukkua, ehkä jopa 8 asti. Ei se sitten mennytkään ihan niin, ei oikeastaan ollenkaan niin. Lauantai aamulla Naava heräsi 5.30. Hän oli varmaan niin innoissaan mökillä olosta, ettei malttanut nukkua pidempään. Ja kun Naava herää äänekkäästi haukotelleen, niin Pihkakin on samantien hereillä. Toivoin vielä, että toinen yö menisi pitemmälle aamuun, mutta Naava hyppäsi meitä herättämään kuudelta. Aamuvirkkujahan me ollaan, mutta kyllä sitä seitsemään tai kahdeksaan voisi nukkua.....

Tämä linnunpönttö on saunan seinässä ollut jo vuosia ilman asukasta, vaan tänä keväänä siellä asuu sinitiainen. Pöntöistä lienee pulaa, kun laitoimme kaksi uutta pönttöä rikki menneiden tilalle, niin samantien toiseen muutti kirjosieppopariskunta.

Inhokkityö mökillä keväisin on vadelmapensaiden vanhojen oksien poistaminen. Ne on niin teräviä, että vaikka on hanskat ja pitkähihainen pusero päällä, niin ranteet ovat pienillä viilloilla. Tänä keväänä onnistuin saamaan kasvoihinkin komean naarmun. 

 Kovasti teki mieli ostaa kukkia mökille, mutta kun taas menee ainakin pari viikkoa että tullaan tänne seuraavaksi, niin kuolisivat kuivuuteen. Pieni petunia, vai mikä tuo nyt onkaan, tarttui kuitenkin matkaan kun käytiin ostamassa sadevesitynnyrin suojaverkkoa. Edelliset verkot Naava riepotti mielestään parempaan paikkaan.

Kaikesta huolimatta oltiin levollisissa tunnelmissa mökillä. Täällä on vaan se erilainen rauha ja tunnelma, ja  hyvä olla. 

Erilainen viikonloppu

 Olipa viikonloppu!

Alunperin tapahtuman piti olla lauantaina. Meillä oli mökki varattu koko viikonlopuksi. Kun tapahtuma siirtyi sunnuntaille, päätettiin lähteä vasta lauantaina, koska vieraassa paikassa vilkkaan Pihkan kanssa oleilu voisi olla liian stressaavaa. Lauantai aamuna heräsin vähän flunssaisena ja paljon yskäisenä. Pysähdyttiin Korpilahdella lenkittämään koirat ja syömään. Terassikeli, niin koirien kanssa oli helpompaa.

Perille päästiin ja isäntä oli meitä vastassa. Oli lämmittänyt saunan meille valmiiksi ja keittiössä oli hänen mansikkatilansa marjamehu pullo maistiaisiksi. Tunsimme itsemme tervetulleeksi. 

Eihän se mikään mökki ollut vaan kokonainen talo. Minä jätin saunan ja uinnin väliin ettei tauti pahenisi. Istuskelin laiturilla koirien kanssa sillä aikaa. Järvet on ihania.

Sunnuntaina satoi vettä. Uskottiin ja toivottiin sen loppuvan viimeistään puolen päivän aikaan. Vaan eipä se loppunut. Siellä oltiin koko päivä, ja minä yskin, ja mietin ettei tästä kyllä hyvää seuraa....

Tehtiin koirille verijäljet ja paistettiin nuotiolla makkaraa ja juteltiin. Tämä porukka on Naavan pentueesta syntynyt. Me asutaan kaukana, mutta kerran pari vuodessa nähdään osa porukasta kasvattajan järjestämissä jutuissa. Me ollaan jotenkin sellainen "perhe". 

Pihka sai oman verijäljen. Hänen keskittymiskykynsä ei vielä riitä kuin pieniin hetkiin. Välillä haisti jäljen, perääntyi ja varmisti, mutta sitten löysi ihanan puukepin ja siinä meni tovi. Taas jatkettiin kunnes löytyi maailman ihanin kivenkolo, ja taas meni tovi. Lopulta päästiin jäljen päähän ja voi sitä pienen koiran suurta iloa kun siellä oli peuran sorkka. Siihen jäi mun palkkarasia (jossa kissanruokaa) kun Pihka otti sorkan ja lähti. Onnellinen pentu.

 

 

Naava pääsi kunnon pitkälle jäljelle. Hän tiesi mikä on homman nimi. Eipä tullut harha-askeleita, eikä tarvinnut pysähdellä. Jäljen päässä Naava katsoi peuran sorkkaa, söi palkkarasian kissanruuan ja katsoi eteenpäin: " missä jatkot"?  Hän olisi halunnut lisää. Meillä on aika hauska tiimi: Naava jäljestää ja Pihka ilahtuu jäljenpään aarteesta.

Tästä reissusta tuli taas niin lämpöinen olo. Ihmiset, yhdessä tekeminen ja poissa arjesta, ne sen varmaan teki. Hymyilytti yhden meistä kirjoitus facessa: "Ihana päivä takana".  Kaikki eivät sanoisi ihanaksi päivää jolloin vettä tulee välillä rankasti, ja rämmitään metsässä yli ojien ja liukkaiden puunrunkojen. Mutta minä olen samaa mieltä : ihana päivä.

 

Kotimatka meni yhdellä pysähdyksellä, vaihdettiin vain kuskia.

ps. Maanantaina lääkäriin ja sain lääkkeen poskiontelotulehdukseen. Nyt lepoa.

Lakkoviikko

 Pihka on kiinnostunut vesistä. On ne vedet sitten ojissa tai vesikupissa, niin tassulla kokeilee lätkytystä ja nenällä puhaltaa kuplia veteen kun koittaa pyydystää jotain pohjasta.  Käytiin vähän isommassa lammikossa kokeilemassa miltä se vesi oikein tuntuu. Varovaisesti tutustui, kokemus kotilampeen tippumisesta on vähän tuonut järkeä vesi touhuun.

Ainoana koirana kasvanut Naava on sisäistänyt inhimillisiä piirteitä, nuotiopaikalla Naavakin istuu penkillä.....Naava tuntuu Pihkan rinnalla niin rauhalliselta, paitsi silloin kun riekkuu Pihkan kanssa. 

Kävin lakkoviikolla kahdesti lounaalla. Ensin Turussa Kolmas Linja nimisessä paikassa ja toisella kertaa Liedossa Mom´s kitchenissä. Molemmissa ruoka oli hyvää. Kolmannessa linjassa oli turhan ruuhkaisaa, eivät ehtineet täytellä kulhoja siihen tahtiin kun ihmiset niitä tyhjensivät. Lounailla käyminen on kyllä kivaa kun se ei käy niin kovasti kukkaron päälle.

Lakkoviikolla olen virkannut itselleni kesätoppia. Onneksi sen ohje on youtubessa, niin voin katsoa uudestaan ja uudestaan kun en ole ymmärtänyt, osannut enkä muistanut miten mikäkin kerros virkataan. Langan värin valinnassa ihmettelen itseäni, miksen valinnut tyylikästä luonnonvalkoista tai jotain muuta hillittya....Minäpä valitsin oikein räväkän keltaisen, ajattelin varmasti jotain juuri sillä hetkellä kun värin valitsin, mutta  mitä mietin, se vähän askarruttaa. Vaan edelleen mun pääpointti on tekemisen ilo! En pety jos tulee jotenkin epäsopivan kokoinen tms.

Lakkoviikolla vanhenin, ihan oikeesti. Mun vanhemmat yllättivät ja porhalsivat pihaan heti aamutuimaan. Itseasiassa meidän aamutuima alkaa nykyisin aamuvirkun Pihkan ansiosta jo n. 5.30, mutta lasken aamu 10:kin normaali ihmisten aamutuimaksi. Kivaa oli juhlistaa vanhenemista, varsinkin kun he toivat mukanaan kaiken tarjoilun!  

Viikko soljunut nopeasti. Tuntuu etten ole mitään saanut aikaseksi, mutta miksi aina ajatuksiin hiipii hyötynäkökulma, pitää saada aikaseksi jotain, muuten menee aika hukkaan. On mulla vielä maanantai lakkoa, ehkä keskityn siihen saadan aikaseksi jotain. 

Tai sitten en :)

Metsä

 Lakkoaaumu. Kello on 7.30 ja me aamuvirkut ollaan lenkillä. Mittari näyttää kolmea pakkasastetta. Toukokuu ja pakkasta...Hiukan kismittää vetää talvitakkia, pipoa ja hanskoja päälle. Eikä muutenkaan houkuttele lähteä ulos.

Vaan kuinkas sitten kävikään?  

Vaatetus oli riittävä, linnut lauloivat ja aurinko värjäsi metsää, tulikin rauhallinen ja kiva olo. Hidastin vauhtia ja nautin. 

Usein kävelen omiin ajatuksiin vaipuneena. Lähinnä mietin, suunnittelen ja murehdin.  Miten paljon sitä mahtuukaan yhteen elämään, yhteen päähän, yhteen hetkeen murheita. Olenko koko maailman murehtija? Välillä varmaan. 

Eikä ne asiat murehtimalla muutu suuntaan eikä toiseen. Olen huomannut että kun unohtelen asioita, niin ne ratkeavat itsestään. Esim. varasin aikaa Pihkan rokotukseen enkä saanut yhteyttä eläinlääkäriin sinä päivänä. Illalla ajattelin, että aamulla on muistettava hoitaa asia heti 8. aikaan. Unohdin. Siinä 10 aikaan sain viestin, jossa eläinlääkäri laittoi rokotuajan.  Olin hämmästyneen iloinen, näinkö asiat voi ihan itsestään hoitua!

 Millainenkohan olisin, jos asuisin kaupungissa, niin että metsä olisi kaukana? Vai tottuuko kaikkeen ? 

Enpä tiedä. Näin on kai hyvä.