Suunnitelmat puuttuu

Apua, kesäloma lähestyy eikä meillä ole juuri mitään suunnitelmia!
Voiko loma nyt mennä ihan pilalle?
Kuluuko se nopeammin ilman suunnitelmia?
Voiko se mennä hukkaan, kun ei ole ohjelmaa?

Hengittelen taas.

Onhan meillä jotain, suunnitelmia:
On juhannus, perinteinen ystävien kanssa.
Nala tulee viikoksi iloksemme.
Heinäkuussa saamme kivoja vieraita.

Ja on juttuja joita haluaisin tehdä:
kesäteatteria
kesätorilla käyntejä
Ruukin Krouviin syömään
Jonnekin saaristoon joku retki, ehkä joku majakkka juttu
kirjoja
mansikoita

Kyllä se siitä, hyvä kesä tästäkin tulee.

Kahden pihan loukussa?

Viime viikon helteillä kärräsin kottikärryissä jotain hiekkamurskaa poluille Liedossa.
Viikonloppuna kärräsin kottikärryissa rikkaruohoja Kemiössä.
Arkiliikuntaa, jota riittää ja riittää.
Nokkoset lähtivät muuten aika hyvin juurineen, niillä on hitokseen pitkät juuret!
Ja voikukat olivat vallanneet pihan.

Kemiön pioni, joka on jotain alkukantaista, matalaa lajiketta kukkii ensimmäisen kerran tänä kesänä! Kaksikin nuppua näyttää olevan. Tämän kukkimista on saanut odottaa, ehkä kolme vuotta, ainakin.

Siitepölyiseen pataan istutin lobeliamöykyn. Ja keittiön ikkunan eteen laatikkoon pääsi hempukkapelargoniat.
Vähän sekalaista täällä on kun toisella seinällä on laatikossa orvokkeja ja toisella pelargonioita. Mutta ei haittaa nyt.

Tämä tyyppi rehottaa omenpuun alla. Tykkään.
Kyllähän tämä välillä mietityttää jotta onko tässä mitään järkeä. Kaksi paikkaa, joissa molemmissa tekemistä.
Liedossa mietin, että Lietokin voisi riittää. Kemiössä mietin miten ihanaa vaihtelua on olla täällä.
Järkeä tässä hommassa ei liene, mutta antaa tunteen viedä, ainakin toistaiseksi.

Ja taas hengitän syvään, ja nautin.

Kevään kauneus pakahduttaa, ja uuvuttaa

Mökillä pitkästä aikaa, pääsiäisenä oltiin viimeksi!
Tämä kevään aika kun omenapuut ja syreenit kukkivat on pakahduttavan kaunis.
Joka vuosi otan samanlaisia kuvia omenapuun kukista :) , ne vaan on niin kauniita!

Viikonloppu alkoikin parhaimmissa merkeissä: pomo soitti ja antoi lisäviikon kesälomaa, jeeeeee!!!!
Ja nyt on kaikki vuoden vasukeskustelut, arvioinnit, dokumentoinnit, raportit ym. ym. tehty, jeee!!!
Tai ainakin luulen niin, maanantaina voi hyvinkin olla sähköpostissa taas uusia lomakkeita täytettäväksi....

Suklaakirsikka oli täynnä kukkia, suurinosa jo lakastuneita. Siinä se juttu, mikä tekee tästä ajasta myös uuvuttavan: ei ehdi nauttia kaikesta, eikä tarpeeksi.
Toinen uuvuttava asia on kun mieli haluaisi istuttaa, kitkeä, juhlia. järjestää, leipoa, mennä, tanssia, lenkkeillä, retkeillä, ulkoilla, tavata ystäviä jne. ja kuitenkin vuorokaudessa on vain ne 24 tuntia, joista kaikenlisäksi tarvitsen unta aika monta tuntia.

 Nyt pitäisi kaivaa esiin viime viikonlopusta opittu/kerrottu asia.
Hengitä.
Hengitä syvään ja hellitä.

Monta vaaraa onpi eessä...

Mulle on nyt kaks kertaa jo sattunut vähän samanlainen tilanne ohikulkutiellä.
Töihin mennessä aamulla tulen liittymästä kiihdytyskaistalla, laitan vilkun, katson että kaista on vapaana, ja sitten tuleekin yllätys; ohituskaistalla oleva auto vaihtaakin samaan aikaan samalle kaistalle jolle minä olen juuri siirtymässä.
Läheltä piti tilanne, jossa selvittiin tällä kertaa koska ehdin jarruttamaan.
Olinko jotenkin "kuolleessa" kulmassa ohituskaistalla olevalle autolle?
Ja kumpi siinä sitten olisi väärässä kolarin sattuessa?
Pakkohan se on aamuruuhkassa mennä sinne, ei voi odottaa että molemmat kaistat olisi vapaana.
En oikein tiedä miten tuohon suhtautua, vaihtaako työmatka reitti toiseen?

Toinen tilanne sattui kun ajoin itse normi kaistalle ja taksi tuli liittymästä. Olisi tullut kylkeen, ellen olisi väistänyt ohituskaistalle. Hitto, onko mulla niin pieni auto, ettei se näy?

Kun olen vielä hippusen taikauskoinen, niin nyt on sellainen-ei kaksi ilman kolmatta-olotila.
Ja kun nämä molemmat ovat tapahtuneet nyt vajaan viikon sisällä.

Taikauskoon voisi liittää myös mun bailatino-jumpan.
Menin kokeilemaan urheiluhaliin paikallista bailatinoa. Maksoikin vain neljä euroa kerta. Opettajana oikea tanssinopettaja.
Salissa sitten tulikin yllätyksiä.
Tanssinopettaja luki ensimmäiseksi pätkän Raamatusta, jonka jälkeen rukoiltiin.
Sitten alkoi salsat, merenque ym. gospelmusiikin tahdissa.
Avoimin mielin tanssin tunnin loppuun.
Kotona luin ilmoituksen uudelleen, että minkä lahkon tilaisuudessa oikein olin. Ilmoituksessa luki pienellä alakulmassa Liedon seurakunta.
Minulla ei ole mitään uskontoa vastaan, mutta jos haluan rukoilla menen kirkkoon, ja jos haluan tanssillisen jumpan  menen urheiluhalliin tms.
Aikansa ja paikkansa kullakin asialla, noin niin kuin pääpiirteittäin.
Hiki mulle tuli, että sen puoleen ei ollut turha reissu.

Eli onpa ollut erikoinen viikko tämäkin!

Mutta pinnalla ollaan, yhä :)

Hangossa

Aivan mahtava viikonloppu takana. En voisi toivoa paljon enempää.
Sää viimeisteli viikonlopun oikeastaan täydelliseksi.

Hanko itsessään on sellainen "sielunmaisemani", rantakallioita, merta ja avaraa.
Kuljettiin kiireettömästi. Ihmettelin kallioilla kasvavia pieniä sinisiä orvokkimättäitä, otin kuvia meren silottamista kivistä ja keskustelin peuran kanssa tovin.

Syötiin taas tietysti hyvin. Hangon makaronitehtaassa pastaa Carbonara ja pullo talon punaviiniä, jälkkäriksi suklaakakkua. Ja mikä näköala ikkunasta!

Tykkään ohjelmallisista viikonlopuista. Nyt saatiin pohdiskella vuorovaikutustaitoja.
Ja oli myös joogaa. Paljon on hengitelty, hellitetty ja opittu.

Elämän portaita eteenpäin ja tällä kertaa ylöspäin.
Olo on voimaantunut. Ollaan oltu viikonloppu kuplassa, jossa  kumpikaan ei ole laittanut ruokaa, ollut tietokoneella, saunaa rakentamassa tms. Eikä kuitenkaan vaan oltu.
En haluaisi tömähtää takaisin arkeen.
Saanko jäädä tänne, kuplaan?

https://www.youtube.com/watch?v=R9Xoulxa59Q

Toukokuun viikko takana

Rentukat kukkii ojanpientareilla ja taas on yksi toukokuun viikko takana.
Kevään viikot menee ainakin kolme kertaa nopeammin kuin marraskuun viikot.

Tällä viikolla olin tiistaina hampaanpoistossa.
Epämiellyttävä tapahtuma, vaikka ei sattunutkaan. Jälkeenpäin kyllä särkee. Tuntuu, ja on tottakin, että siihen puuttuvan hampaan koloon jää kaikki ruoka. Helpompaa olisi kun olisi syömättä pari viikkoa, kunnes kolo on kunnolla umpeutunut.
Nyt vaan toivon ettei tulehdu.
Edellinen hampaanpoisto kesti lähes kaksi viikkoa, ennen kuin oli särytön. Ehkäpä tämäkin tästä, vastahan on kulunut kolme vrk.

Töissä on kevään loppu rutistus. Viimeiset keskustelut ja tällä viikolla oli "kevätjuhla".
Vietettiin juhla metsässä piknikin merkeissä, ja sää suosi!

Kotona sain loistokurjenmiekat hankittua ja istutettua lammen rantaan. Sinne vaan, vähän heinikkoa pois ja peukut pystyyn, että jaksavat sieltä ponnistaa.

Torstaina käytiin iltakävelyllä jokirannassa. Vastatuuleen ei ollutkaan niin lämmin kävellä, se on se merituuli... Kaikki jokilaivat tuli ohitettua sujuvasti?, mutta jäätelökioskilta oli saatava pehmis.

Väsyttää, mutta aamuyöt on vaikeita. Ei vaan saa nukuttua, heräilee, katsoo kelloa, torkahtaa toviksi ja lopulta nousee ylös vähintää puoli tuntia ennen kellon soittoa.

Mutta nyt on edessä viikonloppu. Eikä ihan tavallinen viikonloppu :)

"Aallot lyövät baahtokarkkeja rantaan
Mä työnnän mun varpaat santaan

Hankoon.... "

(Vadelmavene)

https://lyricstranslate.com/en/kasmir-vadelmavene-lyrics.html-0

Aallot lyövät vaahtokarkkeja rantaan

Mä työnnän mun varpaat santaan

https://lyricstranslate.com/en/kasmir-vadelmavene-lyrics.html-0

Aallot lyövät vaahtokarkkeja rantaan

Mä työnnän mun varpaat santaan

https://lyricstranslate.com/en/kasmir-vadelmavene-lyrics.html-0

Aallot lyövät vaahtokarkkeja rantaan

Mä työnnän mun varpaat santaan

Mä oon niin ärsyttävä

Mä olen niin ärsyttävä

- sanon asioita moneen kertaan. Unohdan et olen jo kertonut, tai sit toistan muuten vaan lauseita.

-koitan aina neuvoa. Keksiä ratkaisuja, kun olisi tarpeen vain kuunnella empaattisesti.

-luulen osaavani työni tosi hyvin. Sanon helposti mielipiteeni työasioissa.

-minusta näkee mitä ajattelen, en osaa peitellä tuntemuksiani, tosin minua tulkitaan joskus väärinkin.

- en osaa pysähtyä kuuntelemaan tai olemaan, harhailen ajatuksissani tai tulevassa.

-en kuuntele aina mitä mulle puhutaan

-olen laiska. En tee juuri koskaan aamupalaa.

-en tee asioita perusteellisesti. Hosun ja teen huolimattoman nopeasti kaiken.

-en lue ohjeita. Resepteistäkin saatan lukea vain jokatoisen rivin, sitten tulee epäonnistuneita leivonnaisia.


Ei pysty enempää.....tulee niin kurja olo. Haluanko enää olla minä...Voisinko parantaa tapani?

On mulla joitakin ystäviä kuitenkin....

Tuntuu omalta

Toinen kesä täällä omakotiasukkaana.
Viime kesä meni jalkapuolena ja muutenkin totutellessa.
Ihmeteltiin pihaa, ja mietin miksi mikäkin kasvi on juuri tuossa. Tuntui vähän siltä, että ollaan kylässä jonkun toisen pihassa.
Nyt tuntuu erilaiselta.
Vieläkin tulee yllätyksiä. Puukasan vieressä sinivuokkoja, ei ollut viime keväänä. Eikä ainakaan näitä keltaisia.

Pikkuhiljaa alkaa hahmottua mitä haluan//halutaan. Kaksi pionia sai seurakseen kaksi uutta. Lisäksi mies kaivoi sen valkoisen pionin keskeltä mustikanvarpuja, ja siirrettiin se samaan joukkoon.

Kivireunus ei ole nätti, pitää keksiä jotain muuta. Ajatuksena on, että pionit pysyvät pystyssä kun tukeutuvat toisiinsa. Tässä on nyt yksi valkoinen, yksi tumman punainen, yksi pinkki ja nuo kaksi ovat ylläreitä, eivät kukkineeet viime kesänä.

Ikean halpis hortensia pääsi ruukkuun portaiden pieleen. Jos /kun hän paleltuu, ostan amppelikukan, joka roikkuu korin reunojen yli maahan asti.

Valkoiset kukat olivat vallata pihan, mutta hempukat pelargoniat pääsivät laatikkoon murattien kanssa.
Leikattiin yksi pensas maantasalle, muutamia karsittiin saksilla, kyllä tämä tästä..pikkuhiljaa....nopeammin ei selkä kestä!

Onnellinen

Me juhlittiin äitienpäivää jo lauantaina.
Oltiin mun vanhempien ja nuorimmaisen kanssa Naantalissa syömässä.
Moni muukin oli Kalatrapissa, eikä ihme, ruoka oli tosi hyvää.
Ne juustoperunat.....se viini....liha...eikä jälkiruoka todellakaan loppunut kesken :)
Oli mukavaa jutella, olla ja syödä, kenenkään ei tarvinnut valmistella mitään, kivaa vaihteeksi.

Äitienpäivän varjolla pääsin puutarhaan ostoksille, sain kaksi pionia.
Illalla vielä toteutui yksi toive: kuohuviiniä ja mansikoita.

Koko päivän tunsin oloni onnelliseksi.
Sellainen hyvänolon tunne. Niin paljon kaikkea hyvää ympärillä.
Toki voisin harmitella, että vanhempi lapsi puuttui, mutta tiedän miksi puuttui.

Silloin kun tuntee itsensä onnelliseksi, tulee aina sellainen "lopun" tunne. Ajattelen, että tähän tämä nyt loppuu, tämä on tämän elämän elokuvan "happy end".
Ei se ole surullinen tunne.
Elämä on jatkunut jo monta kertaa tämän tunteen jälkeen.
Kivoja, onnellisia päiviä on ollut useita.

Kiitos elämälle.

Viikko takana

Työviikko takana!
Zumba ja rivitanssi suoritettu!

Jos ensin zumbasta pari sanaa.
Se oli täällä maalla, kylän hiekkakentällä. Siellä ei vaatteilla koreiltu, enkä tuntenut itseäni vanhaksi.
Vetäjä oli hymyilevä ja musiikki tuttua zumbamusaa .
Alku meni hyvin. Hypin ja heiluin mukana, join välillä vettä ja pysyin mukana sarjoissa.
Pikkuhiljaa sitten hyydyin. Polvessa tuntui epämiellyttäviä vihlaisuja. Hidastin tahtia ja jätin loikkimiset ja suurimmat hyppelyt väliin.
Silti tässä on nyt loppuviikko mennyt toipuessa, eikä se polvi ole vieläkään leppynyt.
Ensi maanantaina olisi uusi yritys, mieli tekee mennä mukaan, mutta ehkä otan alusta asti rauhallisemmin.

Sitten se rivitanssi.
Siellä olikin yllätys, yllätys, navetan vintillä porukalla buutsit jalassa, ruutupaidat päällä ja yhdellä jopa cowboy hattu päässä!
Pidettiin juomatauko ja ohjaaja muistutteli useaan otteeseen vesipullon tarpeellisuudesta. Kuulosti lievältä liioittelulta, vaikka toki juominen on aina hyväksi. Rivitanssissa ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla tullut hiki, eikä edes lämmin.
Rivitanssi ei ihan tunnu mun jutulta. Siinä mietinkin kotimatkalla, että taitaa olla mun kaukaisimmat geeniperimät jossain muualla kuin tuolla rivitanssin alkumailla. Latinalaiset tanssit tuntuvat paljon enemmän omilta, tosin mun kroppa on kaukana hennoista ja sutjakoista latinonaisten kehoista.
Ehkä menen kuitenkin uudestaan vielä riviin tanssimaan.

Vielä työviikosta.
Toukokuu on sellainen päätös, vuoden loppu tavallaan. Me tehdään lasten kanssa toukokuussa kaikkea kivaa. Nyt on helppo mennä retkelle ja tehdä kivoja juttuja, kun on säännöt ja rajat selkäytimessä, kaikki sujuu melkein kuin tanssi. Tuli sellainenkin mieleen, että väsyttääkö kivatkin asiat enemmän kuin normi arki? Käydään koko ajan vähän ylikierroksilla, kun on arjesta poikkeavaa.
Keskellä viikkoa tuli tiputus maanpinnalle.  Ilmoitettiin ettei kesäkuussa todennäköisesti saa mitään ylimääräisiä lomia pitää.
Minä kun olin jo haaveillut pitkästä lomasta ja siitä, että toukokuun jälkeen työviikkoja olisi ehkä vain viikko tai kaksi.

Jaksaa jaksaa.
Vai jaksaako?

Potkua

Olin hiljattain fysioterapeutilla selkä ongelman takia. Siis yhden kerranolen ollut saikulla, kun selkä meni omituisesti ihan kipeeksi, viikko saikkua ja lähete fyssarille.
Nyt sit olin, ja olipa kokemus. Suorapuheinen täti ihmetteli miksi ollaan muutettu maalle, kun tässä iässä yleensä hakeudutaan kaupunkiin palveluiden lähelle.
Lopulta totesi, että tämä paikka taitaa olla loppusijoituspaikkamme....

Mielenkiintoista oli, ettei syy selkäkipuun ollutkaan huonoissa vatsa-ja selkälihaksissa, vaan olemattomissa reisilihaksissa.
Sain ohjeeksi 50 sellaista jalan nosto juttua, tyyny polvitaipeessa, jalkaterä jännittyneenä. Ja 12 vatsallaan olosta jaan taivutusta ylöspäin. Ja uusi aika kesäkuussa.
Suorasukainen täti käski peruuttaa ajan, ellen ole tehnyt noita liikkeitä, menisi aika hukkaan.
Kolmas harjoitus, ja vaikein, on syväkyykky kolme kertaa viikossa 30s. Tarpeeksi iso haara-asento, jalkaterät ulospäin ja siitä sitten vaan. Syväkyykky kertoo nivelien kunnosta kaiken, kuulemma.
Olen nyt tunnollisesti tehnyt kyseiset liikkeet, ja tuosta yhdestä käynnistä saanut potkua muutenkin.

Olen tulevalla viikolla menossa zumbaan, joka on kaikenlisäksi tuossa lähikentällä, ja torstaina lisäksi rivitanssiin, jonne on matkaa autolla peräti 12 minuuttia.
Tästäkö se nyt lähtee uusi into liikkua? Toivottavasti.

Olen vappuviikon ollut tavallistakin väsyneempi. Ja kun olen vaan torkkunut työpäivän jälkeen sohvalla, olo on muuttunut entistä apeammaksi. Jospa kokeilisi nyt ensi viikolla sohvan tilalle muita vaihtoehtoja, jos olo muuttuisi toisenlaiseksi.