Juhlat

Järjestin 90v yllätyssyntymäpäivä juhlat. Muuten hyvä, mutta olinpa vuoden etuajassa, olikin siis 89-vuotis synttärit.
Keskiviikkona siivottiin, toivottiin pakkasilmoja, jotta lattiat pysyisivät puhtaana....edes lauantaihin asti. Ei tullut pakkasta.
Tähän voisin laittaa hienoja kuvia leivonnaisista....mutta...
Torstaina leipomani suklaakakku juuttui vuokaan kiinni. Siinä purkautuikin sitten samassa mielipahassa koko viikon kaikki mielipahat, miesparka.
Hyvä idea leipoa britakakku, se kun oli kesälläkin niin hyvää ja kaunista kun oli tuoreet mansikat kermavaahdon päällä, se vaan kun unohtui, ettei marraskuussa ole tuoreita marjoja....
Ja mitä tapahtuukaan kun tiputtelet pakastimesta otettuja sulaneita vadelmia kermavaahdolle, näky ei ole yhtään kaunis, vadelmat lötköttävät kuin märät rätit, ja värjäävät ympäristönsäkin punaisella liemellä.
Varmuuden vuoksi vielä pellillinen suklaaneliöitä ja mustikkapiirakka.
Mies leipoi pellillisen kinkkupiirakkaa, hyvä että edes toinen meistä osaa tehdä jotain.

Lopputulos:  meillä on piirakkaa, suklaaneliöitä ja kuivakakkua vieläkin.
                     Britakakku ei kauneudellaan koreillut, mutta moni ruma kakku herkkua sisältä :)

Ja sankaritar tuli tosiaan yllätetyksi, ja näytti nauttivan yhdessä olosta.

Vähän lähempänä jo...

Tänään meille tuli vähän joulu. Ei ole koskaan tullut näin aikaisin.

 Ei punaista, mutta valoja tuli. Tämä on yksi lemppari, ystävältä saatu vuosi sitten.

Ensi viikonloppuna on pikkujoulu, saahan silloin jo joulu tulla, vähäsen.
Meille tulee vieraita ja se on hyvä.
Vieraat on niin hyvä syy siivota ja laittaa paikkoja muutenkin kuntoon.
Siivous on ehkä inhottavinta mitä tiedän, onneksi lopputulos on niin palkitseva.

Tuli houkutus mennä Ikeaan vielä ennen lauantaita. Pari tuolia pöydän viereen, tai edes yksi. Ollaan pikkuhiljaa uusittu ruokapöydän tuoleja, tällä hetkellä tilanne on 4-2, vanhat johtaa.
Biltemankin kautta voisi poiketa. Mainoksessa oli lyhtyjä. Tarvittaisiin etupihalle kivimaan koristeeksi.

Joulu saa tulla kaupunkiin aikaisemmin, mökille tulee sitten se oikea joulu, se punaisempi .

Kuvat tuli

Nyt tuli postissa valitsemani kuvat, jotka tilasin kuvaajalta.

Tadaaaa:

Kaksi kuvaa, 13x 18 postikuluineen 22,60e.

Nyt  pitää vielä ostaa puiset kehykset. Aiemmin ostin kehykset aina Anttilasta, vaan mistäs nyt löytyy kun ei Anttiloita enää ole?

Vielä vähän kritiikkiä kuvaushommasta: varasin kaksi aikaa, koska koiriakin oli kaksi. Molemmat saivat omat kuvaustunnuksensa. Valmiit kuvat lähetettiin sähköpostiin, josta siis kuvat sai katsottavaksi avaamalla tunnukset.
Kuvaaja oli kuitenkin yhdistänyt molempien koirien kuvat saman tunnuksen alle. Sähköpostiin tuli kuitenkin kaksi meiliä ja kaksi tunnusta. Toinen tunnus ei näyttänyt mitään kuvia.  Sitten tuli muistutuksena vielä meiliä, jossa olikin  tunnus vain  siihen, jossa ei ollut mitään kuvia.
Eipä tullut houkutusta tilata lisää kuvia, koska en saanut niitä edes esiin enää.
Pientä kehitettävää vielä siis olisi, jotta toimitus olisi sujuvaa.

Annoin palautetta kuvaajallekin. Hän ymmärsi asian niin, että olin harmissani kun sain kaksi meiliä...Kun kerroin jääneeni kaipaamaan luovempia
 kuvakulmia, hän sanoi, että ulkokuvaukset ovat sitten luovempia....

Kaikenkaikkiaan kuitenkin sain mitä halusin: studiokuvat lappalaisistani!

Liian suuri

Töiden jälkeen suoraan kaupungille asioille...se oli virhe.
Kauppahallin läpi kulkeminen tuotti tuskaa, olisin voinut pysähtyä jokaiseen kojuun.
Kadulla Hesburgerin mainoksen ohittaminen oli jo miltei mahdotonta.
Viimeiset metrit autolle, ja Morrison-hampurilaispaikan ohitukseen en enää kyennyt!

Hälisevä tila ja huonosti meitä ymmärtävä tai huonokuuloinen tarjoilija.

Pienen odottelun jälkeen saatiin rockburgerit pöytään...

225g pihvi, punasipulia, pekonia, sipulirenkaita ja aurajuustoa, kipossa aiolia. Lisukkeena toisessa lohkoperunoita ja toisessa ranskanperunoita.
 Ihan tajuttoman kokoinen hampurilainen!
 Nostin heti burgerin kannen sivuun, silti jo puolikaskin burgeri tuntui liialta.

  Hyviä aineksia, mutta maut hukkuivat siihen suuruuteen.Mieluummin vähän tosi hyvää, kuin paljon
jotakin.

Ei ollut mun juttu.

Se on jo tulossa

Se on jo kohta täällä...oikeastaan se on jo vähän täällä.
Tykkään siitä.
Vaikka se aiheuttaa aika paljon työtä ja meinaa kiirekin tulla.

Paljon sosiaalisia tapahtumia kertyy marras-joulukuuhun. Niin tänäkin vuonna: Perinteinen jouluristeily työporukalla, jo ainakin 10 vuoden ajan. Ajansaatossa risteily vähän muuttanut muotoaan, nykyään emme tahdo päästä hyttiä pidemmälle, niin paljon juteltavaa!
Jalkapalloilevat pojat ovat kasvaneet miehiksi, mutta (kustantavat, kuljettavat ja kannustavat) vanhemmat kokoontuvat yhä edelleen, sekin osui tähän samaa.
Yllätyssyntymäpäiväjuhlat järjestettävänä, teatteria, neljän tähden illallista ja kavereiden kanssa pikkujoulun juhlintaa.

Tähän vielä joulusiivoukset, leipomiset ja lahjojen hankinta. Kuulostaa  stressiltä.
Ei hätää (vakuutan itselleni). Ehdin kyllä (lupaan itselleni). Vähempikin riittää ( pakoportti, jos en ehdi/jaksa/viitsi).





Jokatapauksessa se tulee. Ja siitä tulee aina hyvä.

(kuva on viime lauantaina otettu, nyt on ihan eri näköistä!!!)

Isälleni

Hyvää isänpäivää Isä!

Ristiriitaisin tuntein suhtaudun isän-äitien-ja ystävänpäiviin. Todella hyviä asioita muistaa lähimpiään, mutta se kaupallisuus tökkii.
En halua ostaa isälle isänpäiväksi isänpäiväpakkausta, johon kuuluu deodorantti, rasva ja joku partajuttu. En halua ostaa sukkia tai kirjaakaan.

Muistan Sinua Isäni nyt tällä blogikirjoituksella, tämä ei ole kaupasta ostettu.

Olen etuoikeutettu koska olet elämässäni vielä. Voin kysyä Sinulta neuvoa. Tiedän, että välität, soitat ja kysyt miten voin.
Ja tunnen itseni yhä vaan aika nuoreksi, koska minulla on isä, joka saa minut toisinaan tuntemaan itseni aika pieneksi tytöksi.
 Sinun palautteesi on rehellistä, eli jos kehut jostain asiasta, tiedän että olen onnistunut.
 Sinulla on elämässä intoa, iloa , tunteita , huumoria ja haaveita.
Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet, ja olet minun isäni <3

Ja kyllä isä, nämä ovat minun ottamiani. Kiitos  sinulle ja äidille.

Mistä ja miten?

Monen viikon jälkeen tultiin mökille, ja jo pihalle käännyttäessä rusakko juoksi auton edestä perunamaalta metsään päin.
Aidattu piha oli täynnä jäniksen jälkiä.
Olemme ajatelleet, ettei jänikset pääse aidatulle pihallemme, emmekä ole verkottaneet edes omenapuita.

Aidan viertä on loikittu ja etsitty ulospääsyä. Mielessäni kuvittelen miten joku pupu-parka on loikkinut viikon ajan aidatulla pihalla ja etsinyt epätoivoisena ulospääsyä.
Vai onko täällä ollut useampi? Vai onko täällä käyty päivittäin ? Onko pihamme pupulasten leikkipuisto? Vai päiväkoti, jonne pupuäidit jättävät pentunsa työpäivän ajaksi?

Tässäkin kulmassa on paljon jälkiä. Mahtuuko rusakko sittenkin noista reiistä?
Ehkä jos on viikon syömättä, niin saattaa mahtua...
Verkko on ihan maahan asti, ei tunnu mahdolliselta aidan altakaan kulkeminen.
Yksi vaihtoehto on, että  kyseinen loikkija on yhä aidatulla piha-alueella. Tosin piilon pitäisi olla tosi hyvä, jottei Joiku ja Veiti löytäisi häntä.
Tässä tarvittaisiin nyt joku, ehkä saksalainen rikostutkija selvittämään asia..

Mikä ihana päivä

Ihan huippu päivä tänään.

Työpäivä loppui Cacciatoren luentoon Hyvä fiilis.
Sujuvaa ja innostavaa luennointia. Aiheena ihmisyys, tunteet. Liittyy työhön, mutta kun työtä tehdään omalla persoonalla, se liittyy myös minuun.
Miten yksinkertaista kaikki lopussa onkaan. Miten niin pienellä voi olla koko loppu elämään vaikutusta. Kaiken perusta on huomata se lähimmäinen, edes kahdeksan sekunnin ajaksi pysähtyä huomioimaan, kysyä: Mitä Sulle kuuluu?
Ja ne mokat! Olla armollinen, itselle ja kanssakulkijalle. Ei maailma lopu yhteen mokaan, kaikki mokaa. Katse vaan eteenpäin, pahemminkin voi aina mennä.
Tunteet tulevat, mutta ne myös menevät, ja tulee taas uusi tunne, sellaista elämä on.

Luennon jälkeen kasvohoitoon. Mikä hemmottelu! Hyväntuoksuisia voiteita, hierontaa ja hoitoa.

Kasvohoidon jälkeen mentiin miehen kanssa pizzalle.

Pizzan jälkeen käveltiin hautausmaalle viemään kynttilä isoäidin haudalle.
Hiljaisuus ja kynttilän valoja.
Mikä kiitollisuus, että niin moni ihana on vielä täällä, minun lähellä.


" Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä
Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä
Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä
Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina"

(Suvi Teräsniska Nyt ja tässä)

Nauti, kuuntele, tee, tanssi...

 Kuva on lainattu Hidasta elämää sivulta.

Tämä on minun elämäni. Opettelen juomaan aamukahvini rauhassa, linnut eivät laula. Kynttilät voisi sytyttää arkiaamunakin, hiljaisuudesta nautin.

Tv:n katselua en voi lopettaa. haluan tietää miten Chas selviää traumastaan ja mitä muuta Emmerdalessa tapahtuu. Haluan tietää jatkuuko ensitreffit alttarilla parien liitot ja perjantain Vain elämää on viikon kohokohta. Sateessa tanssin mieluummin sisällä.

Sydän ei tunnu vapaalta, se on kiinni kaikissa rakkaissani, tiukasti. Sielun vapaudesta en osaa sanoa, taitaa se vapaa olla, mutta kovin on rutiineissa kiinni.

En jaksa tehdä niin paljon sitä mitä rakastan, pitää käydä töissä. Tykkään työstäni ainakin useimmiten, kai, mutta en rakkaudeksi asti.

Toisten ilahduttaminen on ihanaa. Annan kyllä ja taidan saadakin. Vaan meneekö kaikki oikeudenmukaisesti? Annan paljon joillekin, ja saankin paljon, mutta aivan toisilta ihmisiltä.

Kuuntelemista yritän lisätä. Huomennakin taas yritän. 

Nyt olisi jo aika oppia tuo: jos haluat jotain pyydä.
Turha toivoa, että kukaan vieläkään oppisi lukemaan ajatuksiani.
Ja kuitenkin, eniten ilahdun kun joku joskus edes arvaa oikein.

Ja muutanhan minä asioita joista en pidä. Pitää vaan ensin miettiä. Sitten suunnitella. Lopuksi vielä vähän harkita. Sitten ehkä, jonkin ajan päästä. Sitten voin vaikka siirtää vanhan työpöydän kierrätyskeskukseen...

Elämä on tarjonnut minulle mahdollisuuksia. Olen tarttunut kaikkiin mikä liittyy jotenkin koiriin .

Tykkään tällaisista ajatelmista. Ne kuulostaa niin selkeiltä ja järkeviltä.

Kamera ostoksilla

Maailma muuttuu. Pian ei ole enää ollenkaan kauppoja, kaikki ostetaan netistä.
Tähän tulokseen tulin oltuani kamera ostoksilla.
Rajalan kamerakauppaan mentiin. Kas,eipä niitä olekaan Myllyssä, ei Skanssissa, vain yksi liike keskustassa. Samassa paikassa, jossa on ollut Rajala ainakin 20 vuotta. Ikkunassa oli vuosia sitten hyllyllä käytettyjä näytillä, toisessa ikkunassa kuvia, heidän ottamiaan, vuoden luontokuvia tai vaikka valokuvakilpailun satoa.

Nyt ei ollut ikkunassa mitään. Sisällä pari lukittua hyllyä, joilla kameroita. Takaseinällä kameralaukkuja ja seinällä automaatteja joilla voi tulostaa kuvia.

Kaksi myyjää, kolme asiakasta. Odoteltiin ja odoteltiin. Myyjien piti hakea alakerran varastosta näytille joku kamera, toisen piti soittaa jonnekin ja kysyä mitä vanhasta asiakkaan objektiivista voi hyvittää kaupan yhteydessä.

Jostain löytyi vihdoin kolmaskin myyjä. Voikohan heitä muuten enää myyjiksi sanoa, eivät tuntuneet haluavan mitään myydä...
Minulta kysyttiin mitä kuvaan ja miksi haluan uuden kameran.
Vanhasta (n.15vuotta ) ei luvattu maksaa yhtään mitään.
Piti kokeilla hyllyiltä muutamien Canonien ominaisuuksia, mutta eivät toimineet, akut tyhjät..
Sain kyllä koskea, koittaa miltä tuntuu kädessä.

Vaihtoehtoja oli monia ja meni pää sekaisin kaikesta. Netistä siellä kaupassakin lopulta niitä kameroita ja objektiiveja katsottiin.
Halusin kotiin.

Kotona miehen kanssa katsottiin Rajalan sivuja rauhassa. Luettiin arvosteluja, järkeiltiin ja mietittiin.
Ja tilattiin joululahja.

Ja arvatkaa mitä, maksoin 8,90e postikuluja, jotta minun ei tarvitse hakea kameraa liikkeestä.

Ykkösbiisi nyt

Täsmä on tällä hetkelle mun suosikki.
Vesalan Sinuun minä jään.

Paljon sanoja. Surullistakin. Kaunista.

" Sä tartuit käteen jota tuskin ojensin."  -Minunkin toive, huomattaisiin avun tarve ilman sanojakin. Pidettäisiin huolta toisistamme,

"On vielä hoitamatta monta asiaa, mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan." -Niin totta, silloin kun on tosi väsynyt.

"Sä teitkin maailmasta kauniimman elää."  -Näin se käy. On se "sä" sitten koira, ystävä, rakas tai vaikka sinä itse. Kunhan maailma tuntuu kauniimmalta.

"Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään. Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan, kuin tähdenlennot avaruuteen. Sinua en aio unohtaa. Sinuun minä jään."

Surullista, lohdullista.