Paljon "paketteja"

Tänään kun tulin töistä oli piha täynnä paketteja, ja kaikissa paketeissa luki mun nimi päällä.
Eikä ollut unta.
Nämä paketit  ovat saunamökin rakennuspalikoita.

Sieltä löytyy ovia, saunanlauteita, hirsiä, villaa jne.
Erikseen lähetetystä kirjeestä löytyy pieni kirjanen, jossa kokoamisohjeet. Aikuisten legoja.

Tästä projekti taas jatkuu. Nyt vedetään pari viikkoa henkeä ja sitten taas tapahtuu.
Toivottavasti.

Mä osaan!

Tavallisia villasukkia...sitten pitsineulesukkia...ja nyt viimeisenä kirjoneulesukka.
Olen niin yllättynyt, että osasin.
Onhan siinä virheitä, mutta ei se haittaa.
Enkä luovuttanut, luin ohjetta uudelleen ja yritin.

Neulomisesta on tullut mulle tärkeä rentoutumiskeino.
Nytkin kun työt alkoivat, ja pää oli sekaisin jne. kutomalla sain ajatukset rauhoittumaan ja silmukka kerrallaan olo parani.

Töissä taas

Jos mä saisin valita...

En menisi töihin elokuussa, enkä ehkä koskaan.
Jäisin kotiin.
Kävisin aamupäivisin uimassa, joogassa , metsäkävelyllä, kirjastossa yms.
Ehkä voisin jotain vapaaehtoistyötä tehdä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, muutaman tunnin.
Tapaisin ystäviä.
Kävisin joskus lounaalla.

Jos edes voisin tehdä lyhyempää työviikkoa, tai lyhyempiä päiviä.
Jos edes voisin tehdä työympäristön kauniiksi, viihtyisäksi ja toimivaksi.

Mutta nyt on näin...

Menen aamulla töihin ja palaan iltapäivällä.
Veiti on haukkunut ikkunat rähmäisiksi ja ensimmäisenä pitkänä päivänään vatsakin oli mennyt kuralle.
Murehdin Veitin pärjäämistä.
Koitan töissä toimia niin kuin ei jalkaan sattuisi yhtään.
Jalan nosto tuolille välillä onnistuu kerran päivässä, hetkeksi.
Totuttelen, totuttelen...

Toivottavasti totun.

Perustus valmis

Tänään tuli yks erä valmiiksi pelissä saunan rakennus.
Toinen erä alkaa elokuun puoli välissä.

Eka erä meni hienosti. Hän joka sen teki, teki kuin omaansa.

Mm. laittoi kaivinkoneen kauhalla kaivamansa kuntan kauniisti reunustamaan sora reunusta.
Ja tasoitti koko pihan, johon oli tullut uria kaivinkoneesta ja kuorma-autoista.
Jotkut haluaa tehdä työnsä kunnolla!

Oikeastaan aika hauska seurata, ja olla mukana tässä projektissa. Nähdä unelmansa toteutuvan pikku hiljaa, askel kerrallaan.

Hengailu loppuu!!

Tänään selvisi, että aloitan työt maanantaina.
Toivoinkin näin, jotta lomapäiviä säästyy. Nyt olen lomaillut neljä kuukautta, joten lomapäivät siroteltuna tulevaan työvuoteen, tuntuvat hyvältä ratkaisulta.

Jalka ei ole vielä läheskään kunnossa, mutta toivon ja uskon pärjääväni jo töissä.
Taisi se yksi miespuolinen työkaveri olla oikeassa, kun sanoi minulle huhtikuussa, että kyllä se jouluun menee ennenkuin olet kunnossa.
Ja sanoihan tyksin fysioterapeuttikin vähän siihen suuntaan....Minä vaan en uskonut.

Sairausloman aikana olen oppinut "olemaan". Kellon katsominen on jäänyt vähemmälle. Ei ole ollut kiire mihinkään.
Toivoisin, että tämä kiireettömyys jäisi minuun. Helposti kyllä menee siihen pyörään mukaan, joka alkaa pyöriä nopeammin ja nopeammin.

Olenko kaivannut töihin?
Sitä työtä, jota tein noin viisi vuotta sitten kaipaan. Tätä nykyistä hullunmyllyä en ole kaivannut.
Nyt menen toiveikkaana töihin. Vähän uudenlaiseen paikkaan, jospa sieltä löytyisi sitä mitä olen kaivannut.
Yksi iso haave työnsuhteen mulla on työajan lyhentäminen. Joko lyhyempinä työpäivinä, tai neljä päiväisenä työviikkona. Odottelen nyt, että lukuisat tutkimukset lyhyempien työaikojen hyödystä aiheuttaisivat jotain käytännön ratkaisuja.

Näillä mietteillä siis ensi maanantaina kahdeksaksi töihin.

Vaalean punaista

Olen tehnyt pientä sisustusta:) . Nyt on harmaa kausi saanut antaa tilaa hempeydelle.
Tyynyistä puuttuu vielä yksi. Haluaisin löytää vaaleamman harmaan vielä kaveriksi muille.
Nuo tuoksukynttilät tuoksuu aika voimakkaalle...Onneksi hiukan väljähtyivät oltuaan pois paketista muutaman päivän.

Sama hempeys jatkuu langoissa. Koitan kutoa kirjoneulesukkaa.

Mistähän nuo värikaudet oikein tulevat?
Ikinä mulla ei ole ollut hempeän vaaleanpunaista missään.
Saapi nähdä syksyn tultua, vaihtuuko värikausi ...

Kärsimyksen kautta kukkaan

Kaksi viikkoa helteessä, ilman kastelua, ilman nyppimistä, ja tässä tulos.
Ihan käsittämätöntä. 
Olen lukenut jostain, että pelargoniat viihtyvät kun saavat vähän kärsiä.
Mutta, että kärsimystä saa olla noinkin suuri määrä....

Tässä kirsikkatomaatti, joka myös kärsimyksen kautta on päässyt aikamoiseksi. pakkasyö palellutti tämän ja monta oksaa tuhoutui. Nyt on valtava, ja tomaattejakin lienee tulossa kukkimisen perusteella.