Kyllä minä niin ilahduin!

Viikonloppuna keksin, että haluan tikapuille risusydämen, johon laitan valot.
Risusydäntä etsittiin sitten ihan fb kautta, ystävien avulla ja nettiä selaillen.
Ei löytynyt.

Tiistaina selailin nettiä ja löysin Sokoksen sivulta sydän valokranssin. Katsoin saatavuus tietoja, niin keskustan Wikulundilla saattaisi olla ("saatavuutta ei voi taata tuotteen pienen erän takia").
Pääsin töistä aikaisin ja suuntasin keskustaan. Mielessä kävi jopa pistäytyminen johonkin kahvilaan, leivoskahville samalla kertaa.

Wiklundilla roikkui yksi sydän valokranssi, hyllyllä oli tyhjä koppa. Löysin myyjän, joka kertoi, että katossa roikkuva on ainoa kappale, mutta voin kyllä saada sen, jippii.
Myyjä haki tikapuut, vaan ei hän ylettynyt. Hän soitti jollekulle, joka käski yrittää uudestaan, kurkottaa. Ei onnistunut. Myyjä sanoi, että lähtee miesten osastolta etsimään pidempää myyjää. Minä siihen, että minä kyllä olen aika pitkä, voisinko minä yrittää. Ja niin minä kiipesin tikapuille, ja sain valokranssini.
Sain alennustakin. En suinkaan oman avuliaisuuteni takia, vaan koska kranssini oli esittelytuote.

Kävelin vielä alakerran vaateosaston läpi, ostin parit sukkahousut, ja sitten kotiin!
Kaupunki-käyskentelyn mittani on aika lyhyt nykyään:)

Lidl:stä ostin suklaaleivokset ja kotona juotiin leivoskahvit.
Ja kranssi valaisi seinällä. Ja mieleni oli iloinen.

Joulun odotusta

Mä oon niin etuajassa!
Amaryllis kukkii ja ekat glögitkin jo juotu.
Joko tästä tulee pitkä ja ihana joulunaika, tai sitten olen läpeensä kyllästynyt jouluun ennen kuin se edes alkaa, ja revin kaiken jouluun liittyvän pois viimeistään joulupäivänä.
Ehdottelin ulkokuusenkin valojen laittoa, mutta mies vähän jarruttelee, toki hän sanoi, että jos siltä tuntuu, että ne pitäisi laittaa, niin laitetaan sitten! (Oli muuten ihanasti sanottu! ) No, minäpä tunnustelen asiaa huomiseen asti:)

Joululahjoja olen jo ostellut. Paketointi nauhojakin ostin.
Kynttilöitä olen poltellut jo viikkoja.
Vain elämää-ohjelmassa tuli ekat joululaulutkin kuunneltua.

Töihin ostin minijoulupalloja, punaisia. Ne on niin söpöjä. Ajattelin laittaa niitä kuusen oksiin, jotka tulee pöydille maljakoihin. Mutta pitänee odottaa vielä viikko ennen kuin ne voi laittaa.

Nyt olen metsästänyt risusydäntä. Haluaisin sellaisen tuohon "tikapuille" sisälle, ja valoketjun kiertämään sydäntä.
Portaiden pieleen oven suuhun ruukkuun iso joku vihreä. Siihen ei taida valoja saada kun ei ole pistorasiaa lähellä, mutta jos jotain palloja ripustaisi siihen.

Keittiön puolelle voisi vaihtaa punaiset verhot. Hetken mietin jos joulu olisin tänä vuonna valkoinen ja vihreä, mutta kyllä se punainen niin lämmin on, että voiton vie.

Tule joulu kultainen<3

(ja loma!!!)

Lauantain löpinää

Käytiin mökillä. Haravoitiin omenapuiden lehdet ja katkoin pionit.
Siellä(kin) oli hiljaista.
Tuli taas iso ikävä siinä ruusupensaiden luona. Siellä on kaikki meidän entiset rakkaat koirat.
Juttelin hetken heille. Koskaan en heitä unohda.
Vähän hymyilyttikin, ihan kuin olisin kuullut Veitin onnellisen äänen: nyt ei meidän tarvitse koskaan lähteä mökiltä pois.
Veitihän osasi vetkutella kotiinlähdön hetkellä, kukaan ei osaa kävellä niin hitaasti kuin Veiti osasi tuossa tilanteessa.

Luulen, että vaikka saisin lottovoiton, ei luovuttaisi tuosta paikasta. Rakennutettaisiin sinne vain uudet rakennukset voittorahoilla.
Muistan miten monta vuotta toivoin aitaa tontin ympärille. Meillä oli ensin juoksuvaijeri koirille, sitten ne oli vapaana, karkasivat aina kun joku kulki metsätietä, tosin siellä ei kovin usein kulkijoita ollut. Vihdoin tuli aita, kuusi vuotta sitten. Unelman täyttymys. Lietoon aita tulikin paljon helpommin:)

Alppiruusu viihtyy. Kasvaa jo aidan sisäpuolellekin. Otin siitä kuvan, jota ei sitten olekaan missään. Siis ehkä en ottanutkaan kuin tämän nuppukuvan... Tällaista sattuu, mulle, viikon varrella, liian monta kertaa; unohdan asioita.

Nukuin taas tosi huonosti lauantain vastaisen yön. Stressaan niitä saakelin videointijuttuja. Ns. joulujuhla tulee videoista koottuna "elokuvana". Ei tarvitse lasten jännittää esiintymistä. Olenkin kerännyt itselleni kaiken tämän säästyneen jännityksen, osaanko yhdistää videonpätkät.
Olen kerran tehnyt yhden vähän vastaavan, mutta siitä on aikaa yli 10 vuotta. Silloin en stressannut enkä jännittänyt niin paljon, tää ikä...
Entäs jos vaan annan olla pätkinä, sanon välissä muutaman sanan ja klikkaan auki seuraavan pätkän...

Lauantain taisi kruunata härkäpasta, nam ja ensimmäinen glögi.
Onko oikeesti vasta marraskuu?

Oloja

Kaikenlaisia olotiloja sujahtelee , toiset viihtyy pidempään, toiset vilahtaa.

Mulla on pitkään ollut köhää. Varmaan jo pari kuukautta. Jokaviikko puntaroin pitäisikö mennä lääkäriin. Tää on kuitenkin joka syksyinen ongelma, sama kaava toistuu, toisinaan olen mennyt lääkäriin ja saanut yskänlääkereseptin, toisinaan yskä on loppunut jouluksi.
Kaksi kertaa multa on poskiontelot leikattu/puhdistettu, mutta viimeisestä leikkauksesta on jo 10 vuotta, joten ei kai enää..

Viikonlopun yö meni murehtiessa. Mietin kaikenlaisia tulevia keskusteluja, olenko valmistautunut, osaanko jne. Mietin myös joulujuhlaa, osaanko yhdistää videonpätkät pitkäksi "elokuvaksi". Yön aikana en tullut viisaammaksi, eikä syttynyt luovia ratkaisuja.

Sisälläni kihisee jännitystä. Parin viikon päästä jännitys muuttuu järjettömäksi iloksi tai suunnattoman suureksi pettymykseksi. En millään jaksaisi odottaa.

Kaikenkaikkiaan elämässä on kaikki suhteellisen hyvin.
Nautin pihasaunasta. Se vaan on niin ihanaa tallustella pihanperälle saunomaan. Jo saunan lämmittäminen on omajuttunsa.
Uusi keittiökin tuntuu luksukselta. Jääkaapista ei putoile tavaroita ja polviin ei satu, vaikka ottaa alakaapista tavaroita.

Pikkuhiljaa käyn läpi laatikoita ja kaappeja. Tarpeettomia lähtee kiertoon. Tämä pikkuhiljaa tapa tuntuu turvallisemmalta kuin radikaalimpi konmaritus.

Tällaista elämää täällä; iloja ja murheita, pieniä ja suuria. Elämää.

Käytännöllisyys

Tuumasta toimeen!
Vierashuoneessa ollut rautasänky ei mennyt kaupaksi, mutta kuin laitoin fb roskalavalle, niin kahdessa minuutissa meni. Sama sänky Jyskissä edelleen myynnissä 189e ja mä pyysin 30e, mutta tällä kertaa ei osunut ostaja kohdalle. Rautasänkyä ei voi säilöä pihalla pitkään,  pääasia, että meni jollekin käyttöön.

Ikeassa sitten seikkailtiin varaston puolella koontilistan kanssa aika tovi. Ja vain yksi ovi jäi erehdyksessä ottamatta.
Mies kokosi tätä kokoonpanoa noin kuusi tuntia.

Vastapäätä kaapistoa on makuuhuoneesta siirretty toinen kaapisto. Kaapistojen väliin jää sellainen ei ihan kahden patjan levyinen tila.
Tuntuu oikein hyvältä ratkaisulta.
Eikä edes näytä pahalta, vaan selkeältä, siistiltä.

Huone on toisesta päästä tosi korkea, sinne mahtuisi vielä jotain, mutta tulisi varmasti tunkkaisen näköiseksi, jos sinne laittaisi lisää kaappeja tai hyllyjä.

Kuvasta muuten puuttuu vielä kaikki ovet! Yläkaappien ovet olivat loppu, ensi viikolla pitäisi saada.
Ja yksi ovi, jossa peili, jäi siis sinne Ikean varastoon.

Toisaalta hyvä, ettei heti ole ovia,  ei tarvitse kaikkia ovia aukoa etsiessään vaatteita tm., tovi taitaa mennä, että muistaa missä mitäkin on.
Alakuvassa osa ovista jo paikallaan. Laatikoiden yläpuolelle tulee peili ovi, muihin tavalliset.

Käytännöllisyys-esteettisyys

Meillä on tuollainen pieni huone, joka on toiminut vierashuoneena.
Nyt kuitenkin on saunatupa, jossa ehkä tarkenee yöpyä myös talvella, ja parvi, niin ei tarvita vierashuonetta.
Makuuhuoneessa on vaatekaapit ja mietin, jos vaatekaapit siirtyisivät vierashuoneeseen. Ja voisimme ostaa sinne isommatkin vaatekaapit, niin saisi parven varastossa, hankalassa paikassa olevat takitkin alas.
Tässä olisi etuna se, että makuuhuoneesta tulisi avarampi, viihtyisämpi, kauniimpi.
Lisäksi olisi iso plussa tuo vaatteiden säilytys järkevämmässä paikassa järkevämmin.
Mutta...onko vierashuone sitten tyhmän näköinen, tylsä, ruma?

Silmissäni näen toisen vaihtoehdon: ihana mehevä korituoli, pehmeä matto ja jalkalamppu. Sellainen kaunis, houkutteleva huone, jossa voisi istuskella, lukea ja kuunnella musiikkia.
Mutta....kuka siellä istuu ja koska? Majoitumme aina sohvalle, lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, katsomaan telkkaria...
Vai houkuttelisiko tila ja siellä tulisikin oltua?

Tämä on vaikea rasti minulle, jolla asiat tuppaavat menemään esteettisyys edellä.

Huone on ollut myös Veitin huone. Siellä on hänen lelukorinsa, ja siellä hän makoili kun halusi omaa rauhaa. Kumpi ylläolevista vaihtoehdoista olisi tulevalle pennulle parempi?
Korituolista riittäisi hänelle askarreltavaa (pureskeltavaa) enemmän, mutta olisi viihtyisää.

Juuri nyt olen kallistunut vaatekaappien siirtämisen suuntaan, mutta pitänee vielä miettiä.

Pyhäinpäivä

Tänään on pyhäinpäivä.
Sytytin kynttilät pihalyhtyihin jo aamulla.
Kyllä he kaikki näkevät ne täältä pihaltakin.

Muistelen isoäitiä. Hän osasi nauttia elämästä. Tai ainakin siltä se minusta näytti. Vanhainkodissakin näytti viihtyvän.

Muistelen Annikkia. Oli mun varaäiti. Niin paljon muistoja. Hän osasi olla läsnä. Kiirettä ei kai siihen aikaan ollut olemassakaan. Hän lähti kesken.

Muistelen Kirstiä. Siihen muistoon liittyy vielä tuskaa. Joskus on vaikea ymmärtää toisen tahtoa ja tapaa.

Muistelen Kultsia, Kessua, Hifiä, Joikua ja Veitiä. Kaikki niin rakkaita. Ikävä ei koskaan poistu kokonaan.

Muistelen Aamosta. Suuren suuren aukon jätti hänkin. Suuri persoona jäi monen mieleen.

Muistelen kahta työkaveria jotka yllättäin lähtivät. Siinä tuli muistutus elämästä jonka pituutta ei voi tietää.

Muistelusta tulee surullinen olo. Se on kai sitä ikävää.

Ps. enää ei ole lehtiä noissa puissa. Kuva otettu viikkoja sitten.