Powered By Blogger

tiistai 7. tammikuuta 2020

Arki alkaa hiio-hoi

Tänään on toiseksi viimeinen maanantai ennen pentua!
Ollaanko valmiita?
Kutakuinkin.

On valjaat, talutin, leluja, koiraportti, autonpenkin suojus, sanomalehtiä, ruokatynnyri ...
On sovittu tutustumiskäyntejä läheiselle hevostallille.
Portti pitää vielä asentaa, ruokatynnyri tuoda alas ja matot kerätä pois.

Huomenna töihin.
Heräsin aamulla 05 miettimään työasioita.
Lopulta nousin ylös ja kirjoitin asioita muistiin. Vaan en sen jälkeenkään nukkunut.
Hyvä tarkoitus on käynnistää vuosi selkeästi, suunnitelmallisesti ja toimivasti.
Mikä se olikaan se voimalause? Jotain siinä oli murehtimisesta ja suorittamisesta...
Huiputan taas itseäni sillä, että luulen suunnittelutöiden loppuvan, kun teen niitä paljon.
Niin kävi syksylläkin. Tuloksena oli 10h ylitöitä, jotka luulin saavani otettua pois kunhan "työt" loppuvat. Sain puolet otettua.
No, jos tällä kertaa onnistuisi.....

Suklaat ja herkut alkaa olla syöty.
Seuraavat kaksi viikkoa iltapalaksi vain kaalia.
Ruoka-annokset kohtuullisiksi, ei lisäannoksia.
Näillä koitetaan nyt saada housut vähemmän kiristäviksi.
Annan sivulta löysin helpon vatsalihastreeniohjelman. Toteutin sitä kaksi päivää. Mä olen niin huono sitoutumaan tuollaseen! Yritän varmaan uudestaan. Minkä ihmeen porkkanan siihen keksisi houkutukseksi?
https://anna.fi/hyvinvointi/liikunta/30-paivan-vatsalihashaaste-vatsa-timmiksi-ja-keskivartalo-kuntoon-kolmella-liikkeella?fbclid=IwAR3KWRJ6kjiRajMkEpbqvLG049TinwKo_jZaNl2HbaLpxeZ6vTgfHfQzHEU


Vammainen jalkani protestoi, tai sitten jalka haluaa naulasta eroon.
Olen kävellyt tavallista enemmän, voi johtua siitä. Katselen nyt pari viikkoa tilannetta buranan kanssa.
Käsi vaivaa myös, kutominen on "lähtenyt täysin  käsistä", en osaa lopettaa. Pari päivää oli pakko ottaa iisimmin, mutta eilen taas kudoin tunti tolkulla.
Seuraavaksi haluaisin kutoa islantilaisneuleen....

Ajatukset poukkoilee.

Eilen käytiin kirpputorilla. Halusin löytää palapelejä ja jotain leluja töihin.
Kaksi löytyi, ja nekin erilaisia joita etsin. Toivoin löytäväni helppoja, alle 12 palan pelejä, mutta ei ollut. Lasten leluja ja pelejä oli tosi vähän.
Paljon oli vaatteita. Ja huonokuntoisia kenkiä, saapikkaita. En tiennyt, että sen näköisiä voi yleensä tarjota jollekulle ostettavaksi.

Olen loman aikana lukenut kolme Liane Moriartyn kirjaa. Mä tykkäsin niistä. Ei ne ole varmaankaan laadukkaammasta päästä, mutta ei ihan hömppääkään. Alut kirjoissa on vähän sekavia, kunnes henkilöiden tarinat yhdityvät. Mutta siinä kirjavinkiksi. Mun lukemat olivat: Nainen joka unohti ja Mustat, valkeat valheet ja  Hyvä aviomies.

Eipä muuta kuin nokka kohti arkea (helppo sanoa kun mulla on kahden viikon päästä taas lomaa)!

Mukavaa tammikuuta, otetaan rennosti ja nautitaan elämästä!




lauantai 4. tammikuuta 2020

Lomailua

Lomapäivät soljuu. Ei oikein huomaa ajan kulua, aina tulee ilta.
Jotain sentään tehtykin. Auto on nyt ollut huollossa. Pääsee turvallisesti parin viikon päästä taas ajelemaan n.1200km:ä :) , jippii! Ihan oikeesti odotan tuota, koska silloin haetaan Pentu kotiin, ja meidän elämä muuttuu aikamoisesti, veikkaan.

Kävin myös kynsihuollossa. Pitkät kynnet oli kauniit, mutta nyt riitti. Lyhyemmillä sujuu paremmin, ja ne tuntuu omilta enemmän.





Niillä sujuu kutominen paremmin ja pystyn taas soittamaan kitaraa, sen vähän mitä osaan (helpot soinnut ).

Vatsaa pitäisi saada pienemmäksi, jotta voisi käyttää muutakin kuin collegehameita ja collegehousuja. Mutta kun vielä on jäljellä ihania, kermaisia joululahjoja.




Nää on niin ihania. Ja kirjaa lukiessa, mitä muuta voisi enää toivoa?

Kaupassakin on käyty. Auton huollossa olo ajan haahuiltiin Myllyssä. Ostin pipon, kun halvalla sai:)

Täplät on leikisti timantteja. Eli kimallusta. Ja on tää lämminkin. Sisällä sellainen vuori.



Tai karva. Tosin nyt on niin lämmin, ettei oikeastaan tarvitse mitään pipoa. Sataa vettä ja +5.
Uskon, että vielä tulee kylmää, ja siihen varaudun.

Ostettiin myös viinilaseja. Mä olisin halunnut sellaisia romanttisia kukka kaiverrettuja, mies ei.
Ostettiin sit Iittalan Essencen viinilaseja. Punaviinilasit on isoja, niihin mahtuu 0,45cl! Valkoviinilasit maltillisempia, Mutta onhan ne ylellisiä. Huono puoli asiassa on se, että nyt viini maistuu entistä paremmalta, oikeanlaisista laseista.



Nyt on vielä viikonloppu ja maanantai vapaa.
Oishan niitä hommia....
Pihakuusiakin vois kaataa. Kaapitkin vois järjestää.
Mutta...löysin kirjastosta uuden Moriartyn kirjan:)

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 parhaat


Saunamökin valmistuminen!
Olen nauttinut jokaikisestä saunomiskerrasta. Mökillä käynnit vähentyneet tämän jälkeen...


 Äidin kanssa huhtikuussa vietetty lomanen Naantalissa. Kiireetöntä ja ylellistä. Ja nautittiin molemmat.


 Yhteinen parisuhde viikonloppu Hangossa. Hanko oli kaunis, ruoka hyvää, yhteinen aika ja yhteinen uusi kokemus.



 Uusi keittiö! Pikkuhiljaa koti muuttuu meidän näköisemmäksi ja ennen kaikkea myös toimivammaksi. Isompi jääkaappi ja isompi tiskikone ilahduttivat joulunakin tosi paljon.

Ikimuistoinen ja ehkä ainutlaatuinen Tähkän keikka aitiossa.  Kaikki oli täydellistä, ruokaa, juomaa, seuraa, Tähkä ja vielä kyydit mennen tullen.


Vuoden lopuksi tieto siitä, että saadaan uusi perheenjäsen. Ja vielä nähtiinkin koko pentue.

Kiitos vuodesta 2019 !
Oli paljon ilon aiheita kaikesta huolimatta.

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Omituista löpinää


Voiko tänne kirjoittaa vaikkei ois mitään järkevää sanottavaa?
Kyllä voi.
Aurinko paistoi ja houkutteli kahdelle kunnon lenkille. Lisäksi on toi "personal traineri" hoidossa, niin hän pitää myös huolen,että tulee kuntoiltua.


Ensin vähän pelotti, kun niistä Kemiön susista on ihan lehdissäkin kirjoitettu. Mutta ei niitä näy, niin ei niitä kai sitten ole oikeasti olemassakaan. Yksi valkohäntäpeura nähtiin. Siinä on susille paljon enemmän syömistä kuin meissä, joten kyllä siellä metsässä ihan turvallista on.
Ja metsässä on aina kaunista, ihan jokaisena vuodenaikana.


Yön pakkanen oli tehnyt taidettaan. Silti solisi. Kuunneltiin mun " personal trainerin" kanssa sitä hetki. Hän ei malta kovin kauaa olla paikallaan; lihakset kuulemma kylmenevt ja syke pitää pysyä korkealla lenkin ajan.


Vaikea sanoa kumpi tekee parempaa: liikunta vai metsä.  Jokatapauksessa alan kohta olla oma itseni.
Keksin jopa töihin jotain ideaa. Ei kyllä sais, miettiä töitä.
Ekaa kertaa tänä talvena oli kunnon talvikengätkin jalassa. Ne on ihanat, niissä on lampaanvillaa sisällä ja ne on niin lämpimät. Tätä menoa ne kestää vielä monta talvea, tämä kun taisi olla ensimmäinen pakkaspäivä( -7) tänä talvena.


Tässä vieä kuva "personal trainerista". Hän sanoo ettei pysty hoitamaan mua kuntoon kun on oikea työ toisaalla. Pitää hankkia kuulemma oma personal traineri. Ei hätää, hän on tulossa!

lauantai 28. joulukuuta 2019

Möksällä


Mökin rauhaan tultiin.
Tuikut oli heitelty/kuljetettu pitkin takan edustaa, joitakin niistä maisteltu.
Valkosipulista oli syöty iso pala.
Koiran kamman kumista vartta oli maisteltu.
Hiiren papanoita oli siellä täällä ja haisi hiirelle.
Että oli idyllistä!

Imuroimalla ja rätillä aloitettiin.
Veden kannolla ja koiralenkillä jatkettiin.
Ja juotiin kahvit.
Pian saapui pimeys ja jo pieni rauhakin.

Tuoksukynttilöitä voisi ostaa mökille lisää....

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Joulu meni


Mun joulu meni vähän sumussa. Pennut pyöri mielessä päivin ja öin. Havahduin siihen,miten monta viikkoa vielä tätä odotusta kestää! Sydän meinaa pakahtua!
Lisäksi pitkästä ajomatkasta tai syyskauden stressin purkautumisesta johtuen, mun niskat meni jumiin. Venyttelin ja pyörittelin, mutta kyllä jumin aukeaminen taitaa nyt viedä useamman päivän.


Sain kaikki läheiset aatoksi meille, joten oli hyvä olla.
Joululahjojakin tuli. Saatiin lahjakortti pakohuoneeseen, jonne menosta olen jo vuosia haaveillut.
Pakettikortteihin kirjoittamani vihjeet herättivät hilpeyttä. Marraskuussa panostin paketointiin ja vihjeisiin, joulukuun alussa vielä paketointiin, mutta viimeiset lahjat oli jopa ilman paketointia!


Tämän kirjan sain kasvattajalta, ja sitä on nyt tullut luettua. En ole vielä puolessa välissäkään, mutta ensi vaikutelma kirjasta on vähän huono. Kirjassa kerrotaan kaikista vaaroista mitä pennun kanssa voi eteen  tulla. Tottakai on tosi tärkeää olla varovainen ja tietää esim. mitä suklaan tai ksylitoli syöminen koiralle vaikuttaa, mutta jos varoituksista tulee kirjan pääpointti, niin alkaa ahdistaa. Haluan uskoa kaikessa positiiviseen vahvistamiseen ja ilon kautta oppimiseen.
Toivottavasti kirjasta vielä löytyy tätäkin puolta.
Vaikuttunut olen siitä, miten paljon kasvattaja panostaa tähän pentueeseen, mm. antamalla tällaisen kirjan jokaiselle pennun ostajalle.

Onneksi on vielä lomaa jäljellä.
Nyt vasta paljastui miten poikki olinkaan.
Ehkä mennään mökille rauhoittumaan vähäksi aikaa.