Kun lapset olivat pieniä veneily kahden lapsen ja kahden koiran kanssa alkoi tuntua hankalalta.
Kaivattiin myös paikkaa jonne voisi mennä talvellakin. Edes käymään ja vaikka nuotion vieressä makkaraa paistamaan.
Ja kun lapset alkoivat ihmetellä missä perunat oikein kasvavat, aloimme etsiskellä sopivaa.
Rantamökkien hinnat olivat meille liikaa, joten meille sopivimpia olivat mummonmökit. Kävimme Säkylässäkin katsomassa yhtä, joka oli kyllä kiva. Iso piharakennus, paljon tilaa pihalla ja naapurina metsää, jonka armeija omisti. Säkylässä ei vaan meri edes tuoksunut... Niinpä tuli lisä kriteeri mökille: vaikkei ole varaa rantamökkiin, niin meren pitää tuoksua.
Taivassalossa käytiin muutamaa katsomassa, mutta ei vaan tuntunut oikealta.
Ja sitten 1998, keväällä, löytyi Kemiöstä tämä:
Ei tämäkään ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta tässä oli monta hyvää asiaa. Ja nyt vuosien myötä, tämä on meille tosi rakas paikka.
Olemme joitain pieniä muutoksia saaneet vuosien myötä aikaiseksi. Mm. olemme saaneet vanhoista omenapuista puolet kuolemaan :( . Ojan viereen istutimme näkösuojaksi omenapuita, kirsikkapuun ja kaksi luumupuuta. Niistä sain pysymään hengissä yhden luumupuun, toinen elää ns. toista elämäänsä. Aikamoisia viljelytappioita on siis koettu vuosien myötä.
Saunan terassi on rakennettu uudestaan ja uusi huussi rakennettu metsän reunaan.
Tää terassi on vanhan saunan edessä. Sauna on ollut muinoin navettanakin yhdelle lehmälle.
Terassilla tehdään kesäisin ruuat, grillillä, muurikalla tai savustimella.
Meillä on pieni vierasmökki myös. Siihen vaihdettiin tänä keväänä uusi lattia. Kyllästyin joka keväiseen kuuraamiseen, jossa yritän muovimatosta lakkatahroja pois, jotka eivät kuitenkaan koskaan lähde pois. Joistakin perinteistä on vaan luovuttava ;) .Joskus vieraat valittavat vierasmökin eläinkunnasta. Mehiläiset ollaan nyt saatu muuttamaan muualle, samoin vierasmökin alla olevat asukkaat on karkoitettu. Ja moneen kertaan kehumani aita on myös rauhoittanut tonttia.
Täällä me ollaan koko kesäloma. Lähes kaikki viikonloputkin. Joulut vietetään täällä. Talvellakin ollaan täällä, mutta ei joka viikonloppu.
Haaveillaan kaikenlaisesta remontista. Välillä rakennetaan koko mökki uudestaan, välillä vain saunarakennus. Tätä ei voisi ilmoittaa Suomen kaunein mökki-kilpailuun, mutta Huvila ja huussiin kyllä.
Päätinpä piristää itseäni ja jättää itselleni kommentin:) Tai ehkä komentteja on niin paljon, että tää on mennyt tukkoon:)
VastaaPoistaTeillä on mukavan kodikas mansikkapaikka! :) Olipa se hyvä löytö ja vielä mukavan matkan päässä kaupungista!
VastaaPoistaMinä haaveilen vierasmökistä tänne meidän mansikkapaikalle, mutta vielä emme ole saaneet aikaiseksi sellaista alkaa rakentaa.
Haaveita pitää olla :)
VastaaPoistaJa kiva kun olet kommentoinut!
Kirjoitan blogia vähän kuin itsellenikin päiväkirjaksi, mutta nyt on tullut yksinäinen olo välillä täällä blogissa. Siksi on ihanaa kun täällä käy joku :) :)
Blogi on hyvä päiväkirja! Minäkin kirjoittelen tuota Wiiman blogia toisinaan ja vaikka sinne kirjaantuu lähinnä Wimpula-juttuja, niin olen todella usein tullut tarkistaneeksi sieltä jonkun jo menneen asian. Ja blogi on myös hyvä alusta valokuville. Mutta toki on kivaa kun tulee vähän vuoropuhelua myös :)
VastaaPoista