Talvella ajattelin, että mökki on pelkkä rasite ja etten enää sinne halua. Juhannuskin voitaisiin ihan hyvin viettää kotona, täällä on tiskikone ja mukavuudetkin. Keväällä ei edes käyty mökillä kuin kerran.
Miehellä oli yksi lomaviikko heti kesäkuun alussa ja mentiin mökille. Siellä kukki kaikki omenapuut ja syreenit. Oli jotenkin mykistävän kaunista; istuskelin vaan ja nautin. Ja kun viikon lopussa piti lähteä kotiin, harmitti!
Viikon jälkeen palattiin mökille taas. Tehtiin juhannus valmisteluja, mutta ehdittiin myös vaan olla. Mökillä tulee se jokin rauha. Kai se sitä on, että mökiltä ei lähdetä töihin, sinne ei arki ylety.
Juhannuksen jälkeen oltiin yhä vaan mökillä. Pionit kukkivat ja istuin niiden vieressä paljon. Luin kirjoja. Ja keksittiin lautapeli: Rummikub. Lähes jokapäivä otettiin peliturnauksia. Mä olen aina tykännyt lautapeleistä, mutta miehen mielestä on rasittavaa opetella uusia pelejä, totta tuokin. Mutta nyt pelattiin, tosin ensimmäiset viikot vähän väärillä säännöillä!
Pikkuhiljaa koitti se viimeinen lomaviikko, ja yhä oltiin mökillä. Vähän huolestuneena ja närkästyneenä tajusin, että kaikki ne hommat, joita olin suunnitellut että tehdään lomalla, ovat tekemättä. Kuvittelin että lomalla jaksaa. Mutta ne työt olisivat olleet kotona, ja me oltiin mökillä. Jossain vaiheessa mietin, että onko minua huijattu; olemmeko mökillä siksi niin paljon, että mies pakoilee (ja minä myös) niitä kotona olevia hommia....
Koirat tuntuvat myös nauttivan mökillä olosta. Naavalla on oma pesä jasmiinipensaan juurella. Pihkakin viihtyy mökillä pihalla paremmin, kotona pitää meitä enemmän silmällä eikä rauhoitu pihalla oleiluun.
Tämä kesä osoitti ainakin sen, ettei vielä ole aika luopua mökistä. En tiedä tuleeko sellainen aika koskaan, eikä sitä tarvitse nyt miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti