Pihka pääsi ekan kerran paimentamaan poroja, Naava oli toista kertaa. Tällä kertaa oli tykkylumi kaatanut puita ylemmiltä poroaitauksilta rikkoen aitoja, joten olimme sekä lauantaina, että sunnuntaina samalla aitauksella. Harmittelin asiaa vähän, koska yläaitauksessa oli järkevää porojen siirtelyä eri aitausten läpi lopulliselle isolle aitaukselle. Nyt siirsimme vuorotellen poroja kahteen pienempään aitaukseen.
Lauantaina satoi lunta oikein kunnolla. Siinä ei kuvia kannattanut ottaa. Naava tuli hienosti yhteistyössä siirtämään poroja. Oli tottelevainen ja rauhallinen. Pienessä aitauksessa Naavaa alkoi pelottaa, ahdistaa, ei suostunut tulemaan, pakeni aidan reunalle ja yritti päästä pois aitauksesta. Iltapäivän harjoitus päätettiin tehdä pelkästään isossa aitauksessa. Naavan mielestä parasta oli yhdessä tekeminen, porttien sulkeminen ja hengailu aitauksessa.
Pihkalle porojen kanssa samassa aitauksessa olo oli varsinainen huvipuisto. Intoa oli, järkeä ei. Rohkeasti poroja ajamaan, eikä yhtään haitannut vaikka välillä joutui porojen takaa-ajamaksi. Kolme yhtä vastaan tilanteessa menin apuun.
Sunnuntaina Naavan kanssa jatkettiin hyvän mielen hengailua. Innostettiin ja iloittiin, ja saatiin Naava irtautumaan ja menemään edelle ja haukkumaan. Itsellä loppui kunto täysin kesken; lauantain lumisateen jälkeen aitauksessa oli reippaasti lunta, juoksemalla sai porot parhaiten liikkeelle ja Naavan innostumaan. Henki vaan pihisi...
Pihka lähti sunnuntaina liikkeelle henkselit paukkuen ja ilman korvia. Hän sai kunnon puhuttelun aiheesta miten porojen kanssa toimitaan kauniisti. Ja kas kummaa, puhuttelun jälkeen korvat löytyi ja Pihka pysähtyi porteille, jee! Viimeiseksi vaikka piti jo lopettaa, Pihka teki omatoimisen ratkaisun ja siirsi porot toisesta pikku aitauksesta toiseen pieneen. Kouluttaja sanoi Pihkaa työnarkomaaniksi.
Olin tosi tyytyväinen molempiin. Ja erityisesti siihen, että mun villikot toimi porojen kanssa jopa tottelevaisesti!
Naava ja Pihka ovat erilaisia, kuin yö ja päivä. Pihka kestää ja tarvitsee ainakin vielä jämäkät ohjeet ja rajat. Naava on herkkis, hän muistaa vääränlaisen ohjauksen pitkään, tarvitsee paljon rohkaisua jotta tietää toimivansa oikein.
Porojen paimennusta olisi auttanut myös oma toiminta. Porojen, samoin kuin lampaidenkin kanssa, on tärkeää että itse menee oikein, ei liikaa porolauman eteen, muttei saa jäädä liikaa taaksekaan. Pitää ennakoida. Kivaa oli seurata toistenkin työskentelyä, ja silloin huomasi selkeästi miten koira olisi toiminut oikein, mutta kun se "mamma" käskee tulla, niin koira tuli, "mamman" käskystä väärään paikkaan.
Oli taas sellainen elämys ja kokemus josta jää kyllä muistot loppu elämäksi.
