Pitäköön "tunkkinsa"

Minä suutun tosi harvoin. Koirat ovat ilmeiseti niin lähellä sydäntäni, että niitä koskevissa asioissa tunteet kihahtavat pintaan helposti.

Aluejärjestö järjestää Leiki-ja pelaakurssin, joka kestää neljä tuntia. Ilmoittauduin kurssille ilolla,vaikka kurssi oli suht kallis, ajattelin kaipaavani vinkkejä leikkimiseen.
Maksettuani ilmoittautumismaksun selvisi, että kurssille saa osallistua myös nartut, joilla on juoksuaika.

Kapinoin kovasti tätä vastaan. Näyttelyihin saavat osallistua juoksunartut. Urokset ovat kehässä ensin ja vasta sitten nartut. Kokeisiin eivät saa osallistua juoksun aikana. Yksityisissä koirakouluissa kurssi keskeytyy koiran kohdalla, jos juoksu alkaa kesken kurssin, eikä siis juoksunartun kanssa voi aloittaakaan kurssia.

Minulle perusteltiin, että tämä on vain leikkikurssi, jossa ilolla ja positiivisuudella ollaan mukana. Minulle kaikki koiraan liittyvät aktiviteetit ovat samalla ilon ja positiivisuuden akselilla. En harrasta koirieni kanssa mitään ryppyotsaisena, "tosissani".
Ilo ja positiivisuus ei nyt mahdu ajatuksiini kun ajattelen uroskoiriani jouksunartun kanssa samalla kurssilla. Ulinaa, vaahtoa suusta, kiskontaa, ei pätkääkään keskittymistä ja kotona vielä haikailevaa itkutusta, tätä kokemusta en halua koirilleni.
Kysesssähän on vain leikkikurssi, ei ole pakko edes kokeilla mitä tapahtuu.

Lisäksi perusteluna oli, että kurssi tapahtuu yleisellä alueella. Melkein kaikki kurssit joihin olen osallistunut ovat olleet yleisessä puistossa, metsässä tms. Koskaan ei ole paikalle vahingossakaan eksynyt ulkopuolisia, ei juoksunarttuja eikä muitakaan.

Asiat muuttuvat vuosien kuluessa. Esim. ennen oli todella tarkkaa ettei pentu tavannut vieraita koiria ennen kuin oli rokotettu. Nykyään sosiaalistamista pidetään tärkeämpänä kuin riskiä, että pentu sairastuu. Uskon että molemmat, sekä terve että sosiaalinen pentu ovat saavutettavissa. Pentu saa tarpeeksi sosiaalisia kokemuksia tuttujen koirien kansa, eikä tarvitse ottaa pientäkään riskiä.

Minulla on ollut uroskoiria 30 vuoden ajan. Koskaan aikaisemmin ei ole tällainen ongelma tullut eteeni. Olen osallistunut leireille, koulutuksiin, tapahtumiin. On ollut ihan päivänselvä asia että juoksunartut eivät osallistu tapahtumiin. Mikä nyt on muuttunut?

Minulla on alkukantaisen rodun edustaja , paimensukuinen lapinkoira. Haluan että se pysyy koirana. Sillä on luontaiset taipumuksensa, vaistonsa ja oma persoonallinen luonteensa. Haluan ottaa nämä kaikki asiat huomioon. Haluankin sen pysyvän koirana, jonka ominaisuuksia hyödynnän. Minusta sen ei pidä oppia olemaan juoksuaikaisen nartun lähistöllä "coolina".

Tämä ei ole mitään narttukoirien syrjimistä tai väheksymistä, Itsellänikin lähipiirissä kolme rakasta narttua.
Aluejärjestö on niin hyvä asia. Paimensukuisilla kun on omat persoonallisuutensa, joita voi vain toinen samanrotuisen koiran omistaja ymmärtää. Vertaistuki niin koirille kuin omistajilleenkin on tärkeää. Kiukuttaa suunnattomasti, että hyvästä asiasta  häviää nyt jotain.
Vai onko kyseessä vain yhden ihmisen mielipide, ihmisen jolla päätösvalta?

Torkkupeitto

Isoäitini, joka täyttää ensi viikolla 93-vuotta, virkkaa vanhainkodissa ajankulukseen pienehköjä, erikokoisia ja eri värisiä lappusia.

Minulla lappusia on muovikassillinen. Isoäitini on antanut myös äidilleni, tädilleni ja serkuilleni lappusia.

Puoli vuotta kului enkä saanut lappusista mitään aikaseksi. Kokeilin ommella niitä yhteen, mutta siitä tuli raskaan ja sotkuisen näköistä.

Sitten sain apua ja neuvoja, kiitos Tuula.  Ja nyt näyttää jo hyvältä.
Teen torkkupeiton isoäidille. Luulen että hän ilahtuu kun näkee, että hänen lappusistaan todella tulee jotakin.
Koitan saada tämän valimiiksi ensi viikoksi. Enää puuttuu kaistaleiden yhteen virkkaaminen.

Värit ovat pääosin sekaisin. Valkoisia lappuja oli eniten, siksi laitoin niitä aina joka toiseksi.
Onkohan se jokin luonne kysymys missä järjestyksessä tai järjettömyydessä lappuja laittaa? Minä en pystynyt ihan sekaisin lappuja laittamaan, valkoisten järjestys tuntuu hyvältä.  Elämä ei saa olla liian järjestettyä, siksi tuntuu hyvältä, että muun väriset laput ovat järjettömässä järjestyksessä.

Tutustuminen

Joiku ja Nala tapasivat kodin ulkopuolella metsässä. Joiku heilutti häntää ja oli oikein suopea pennulle. Jopa leikki pennun kanssa -osaan juosta nopeammin kuin sinä-leikkiä. Ja tietenkin pikkukoira oli innoissaan.
Sisällä oli sitten Veitikin. Ja taas tuli toteen näytetyksi, miten raskasta on olla pomo. Lauman pomo ei voi noin vain antautua söpön pennun leikkiin, ehei. Veitin pitää ensin opettaa Nalalle kuka on tässä laumassa pomo (koirista).

 Oli huvittavaa seurata kun pikku karvapallo houkutteli kaikin keinoin "ikämiehiä" leikkimään. Nalalla peppu pystyssä ja kimeitä haukahduksia, ja "ikämiehet" eivät oikein tienneet miten moiseen suhtautua.
Joiku ehkä olisi voinutkin lähteä leikkiin, mutta eihön hän kehdannut Veitin nähden...

Kaunotar-Nala halusi vain haistella pöydällä olevia ruusuja (=syödä, repiä ne ).

Ensimmäinen tutustuminen meni paremmin kuin osasin odottaa. 

Repullinen ihanaa, Reissajan paluu ja lauantaita

Viikko taas mennyt.
Ei vieläkään tasainen viikko.
Minua on muistettu odottamatta. Sain jotain, jossa on ajatuksella hankittu repullinen hyvää mieltä. Suuret kiitokset vielä tässäkin osallisille, olen edelleen häkeltyneen onnellinen.

Haettiin Kaunotar- reissaaja kotiin, pojan ja hänen tyttöystävänsä luo. Ajokeli ei ollut paras mahdollinen ja matkakin aika pitkä, silti ei ole mitään negatiivista sanottavaa tuosta reissusta. Tekisin sen uudestaan koska vaan.

Kaipa tämä elämä joskus taas asettuu. Marraskuu on mennyt niin etten ole edes huomannut.

Tänään tehtiin 6km lenkki Ruissalossa. Ilmeisesti kaikki muut ihmiset käyvät lauantaisin shoppailemassa, tai nukkuvat pitkään, muita kävelijöitä kun ei juurikaan nähty. Honkapirtissäkään ei ollut munkkikahvilla muita kuin me. Sunnuntaisin  on Honkapirtin parkkipaikkakin aina ihan täynnä. Meidän ilo, että tehdään asioita vähän eri aikaan kuin muut.

 

Sama paikka kuin viime viikonloppuna. Nyt  ihan eri tunnelmissa. Eipä olisi tuolla viimeksi osannut kuvitellakaan miten kaikki muuttuu.

Naurava Joiku. Huomenna Joiku tapaa Nalan .Veiti tapasi Nalan jo eilen.  Vähän jännittää miten sopeutuminen Nalaan onnistuu. Lähinnä mietin miten kauan vie aikaa, että karskit pojat suostuvat leikkimään pennun kanssa ;)
No, koitan taas muistaa että: worry is a total waste of time.

Haaste

 Itse ostettu itselle, ruusukimppu Citymarketista 5e.


Ensimmäinen tällainen blogihaaste :)

Kysymykset Linnuntiellä-blogista ;.http://salaaonnellinen.blogspot.fi/

1) Mitä pelkäät ja miten hallitset pelkojasi?

Pelkään lähimmäisteni joutumista onnettomuuteen. Haluan saada viesti aina kun ovat pitkän automatkan jälkeen perillä.  Koitan olla kuvittelematta liikaa.

2) Mikä on mottosi elämässä?

Tulla lujaksi ja pysyä pehmeänä.

3) Noloin juttu mikä sinulle on ikinä tapahtunut?

Onneksi muistini on armollinen. Tiedän, että noloja sattumuksia on paljonkin, en vaan muista niitä enää.

4) Oletko kirjoittanut aina?

Olen. Kirjeitä, päiväkirjaa, juttuja.

5) Rakkain muistosi lapsuudestasi?

Hiihtoretket, saunomisretket uimahallille, kesät saaressa. Siinä päällimäiset mieleen tulevat. Saaresta muistan miten oli aina aurinkoista ja lämmintä (tosiasiassa kylmä ja tuulinen paikka). Uimahalli reissut oli johonkin motelliin, josta varasimme saunan, varaukseen kuului myöt uima-altaan käyttö.

6) Jos olisit auto niin minkä värinen ja minkä merkkinen olisit?'

Hassu kysymys. Punainen uusi Toyota Yaris varmaan.

7) Oletko tässä ja nyt-ihminen vai sitku-ihminen?

Sitku-ihminen. Harjoittelen kovasti elämään tässä ja nyt.

8) Kierrätätkö vai onko sinun vaikea luopua tavaroista?

Ei ole vaikea luopua. Tosin monesti kun olen laittanut jotain pois, kaipaan sitä kuukauden sisällä.

9) Oletko lintu vai kala?

Kala. En tykkää olla kovin korkealla.

 10) Tunnetko usein sielujen sympatiaa-jonkun kanssa?

En usein. Siksi arvostakin paljon niitä joiden kanssa minulla on sielujen sympatia.

 11) Onko sinulla lemmikkejä?

Onhan toki. Joiku ja Veiti, paimensukuiset suomenlapinkoirat.

Pitäisi keksiä myö uusia kysymyksiä ja jatkaa haastetta.

1)  Keskiverto viikko, montako hyvää päivää suhteessa huonoihin?

2) Mikä tekisi sinut vielä onnellisemmaksi?

3) Lemppari leivonnainen?

4)Viimeisimmät "hyvät työsi" ?

5) Paras paikka Suomessa?

6) Missä vielä haluaisit käydä?

7) Mitä tekisit jos saisit 10 000e?

8)Mita on hankintalistalla seuraavana hankinta kotiisi?

9) Motivointi/mielialan kohennus laulusi?

10) Joululahjatoiveesi?

Voihan elämä miten yllätät

 Voihan viikonoppu .Kiidetään yhä tunteiden vuoristoradalla .
Tässä tarinassa tapahtui nyt yllätyksellinen käänne. Käänne oikein hyvään suuntaan. Olen pelkkää hymyä.
Taas piti paikkansa "worry is a total waste of time".
Jotakin olisi voinut tehdä toisin, mutta tälläkin on tarkoituksensa.

Tämä Kaunotar kävi tutustumassa Itä-Suomeen, siellä oli pimeää, ainakin sunnuntai iltapäivänä (eino).
Kahden kasvattajan kennelin tarkastus käytiin läpi. Yhä vaan paremmaksi ja taitavammaksi havaittiin, luimukorva ;)
Torstaina haetaan reissaaja Kotiin. Reissaajasta voi tulla vaikka mitä , liikunnallinen, oikein kasvatettu, edustuskelpoinen ja kielitaitoinen paimensukuisten markkinoija . Tai sitten hänestä tulee ihan jotain muuta. Se ainakin on ihan varmaa,  että rakastettu perheenjäsen hän on, nyt jo.

Kaunotar siis muuttaa poikani ja hänen tyttöystävänsä luokse.
Joikun äidin siskon tytön lapsi. Veitin mummon siskon tytön lapsi. Sukulainenkin.

Ja vielä...jos en olisi järjellä yrittänytkään ajatella, tämä asia olisi mennyt vähemmillä kilometreillä. Eli, mitä tästä voi oppia?

Parempi elää vaan tunteella  :)

Haikeus , pettymys, viha ja onnen tunteitakin

Viikko on mennyt isojen tunteiden riepotuksessa.
Olen viime metreille asti haaveillut, että Kaunotar "Armi" muuttaisi meille Joikun ja Veitin seuraksi, täysivaltaiseksi perheenjäseneksi.
Kolme koiraa ei varmaan kenenkään mielestä ole järkevää, ja sitä olen pyöritellyt päässäni.
Täällä eletään vain kerran. Jokainen muokkaa elämäänsä (toivottavasti) omien arvojen ja toivieden mukaan.Järkevä elämä ei edes kuulosta houkuttelevalta.
 Järki sopii paremmin käytetettäväksi sanaksi silloin kun esim, tuhlataan luonnonvaroja, lasketaan vettä litra tolkulla, heitetään ruokaa roskikseen jne.
Uskon että tunne ja maalaisjärki ovat sukulaisia. Maalaisjärjellä ajateltuna moni asia hoituu. Samoin luotan omiin tunteisiini, että ne ohjaavat minua oikeisiin päätöksiin. Minulla se on toiminut, en ole katunut tunteen  perusteella tehtyjä päätöksiä.
"Armi" ei siis muuttanut meille, mieheni on järkipäätösten asianajaja.

Minua on helpottanut oleellisesti ihanat viestit Onnin ja Ilojen omistajilta. Kuvat kertovat, että rakastetut pennut ovat nyt valmiita levittämään kaikkea hyvää ympärilleen. Kiitos Teille ihanat ihmiset <3

 

Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
niin sä muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa...

(Tehosekoitin)

Kuuvannokassa Joikun ja Veitin kanssa annoin meren pauhun lohduttaa. Pitkiä kävelylenkkejä.
Pettymyksen ja kiukun siirsin siivoamiseen.

 Pentulomalla ostettu löytö sai paikkansa. Agrimarketista poistopöydältä 5e :)

Korista tuli pieni pöytä lampulle.

Kaikin konstein koitan siis saada valoa elämääni.

Pentuja, pentuja....The End

 Mun loma  loppuu ja paluu Turkuun ja töihin edessä.
Sunnuntaina näen pennut viimeisen kerran pentuina. Toivottavasti näen näitä Iloja ja Onnin joskus vielä jossain, vähintään valokuvina.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin mukana alusta asti, kätilön roolista alkaen. Kiitos Tuija ja Tarja kun olen saanut olla niin osallisena.

Jos on avoinna mielin, koiralta voi oppia paljon ja jokatapauksessa koira tekee elämästä rikkaamman:

* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään

* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta

* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota

* Ota nokosia

* Venyttele ennen ylösnousua

* Juokse, telmi ja leiki päivittäin

* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua

* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää

* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella

* Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa

* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi

* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta

* Ole uskollinen

* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet

* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen

* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti

* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!

Toivon kaikille pennun tuleville omistajille oikein hyvää jatkoa, nauttikaa koiristanne!

Tämä pentue tulee elämään sydämessäni aina.

Koira tulee illalla
kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen
ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.
 

R. Rasa

                                                                                   The end.

Pentuja, pentuja....osa 23

Riemutar

               Valotar

     Onnetar

     Onni Armas

     Sulotar

      Kaunotar

   Ilotar

 

Lumotar

Pentuja, pentuja.....osa 22

 Lumotar tykkää ilmeisesti katsella maailmaa hiukan korkeammalta. Kiipeilee usein kiven, jakkaran tms. korokkeen päälle saadakseen maailmanmenosta kokonaisvaltaisemman kuvan.

Tänään käytiin eläinlääkärissä. Ensimmäinen automatka. Aikamoinen huuto. Ryhmähysteria.
Ihanaa oli taas käydä Kemiössä eläinlääkärissä. Eläinlääkäri itse avaa oven, tutkii jokaisen pennun, rauhassa. Kirjoittaa lausunnot, ottaa maksun, juttelee. Hän on asiallinen, taitava ja ystävälllinen. Pennut käyttäytyivät hienosti, heitä sai tutkia, käännellä ja kuunnella.
Paluumatka sujui hiljaisemmin. 

 Päällimmäisenä Lumotar, alimmaisena Onnetar tai Ilotar. Tilanne vaihtelee koko ajan, jokainen vuorollaan alimmaisena ja päällimmäisenä näissä leikeissä.

Tänään ulkoiltiin kaksi kertaa koko jengin voimalla. Aikamoista vauhtia pennut jo pääsevät juoksemaan. Lehtiä kuljetetaan suussa, mitä suuremman lehden löytää, sen hienompaa.

Tänään pennut saivat maistaa silakoita.Kanaa, jauhelihaa, uunihaukea, kurkkua, porkkanaa, piimää, raejuustoa, kermaviiliä, mozzarellajuustoa...on jo maisteltu. 

Onni Armas, olen suuri ja komea.

Minulla on vielä lomaa kaksi päivää ja viikonloppu päälle.
Aamuisin kun menen pentuja katsomaan, minua vastaan tulee ainakin viisi hännän heiluttajaa. Alkuviikosta tuli vain kaksi, Riemutar ja Kaunotar.
 Nautin joka hetkestä.


kirsaarinen(at)gmail.com

Pentuja, pentuja...osa 21

Riemutar aamupäivä nokosilla.

Tänään ulkoiltiin syysmyrskyssä (26m/s). Isojen koirien (Freija, Veiti ja Joiku) lenkillä oli jännittynyt tunnelma. Tuuli humisi, jokapaikasta kuului outoja kopsahduksia ja ääniä. Käpyjä putoili kuusesta, niin että pelättiin jo että kopsahtelevat päähän. Freija toi pennuilla metsälenkiltä tuliaisina kuusenkäpyjä. Freija on pennusta asti leikkinyt kävyillä :)  Pentuja myrskytuuli ei kohauttanut. Ulkoilu on aina yhtä hauskaa.
Liikuttavaa oli seurata Freijan hellää leikin opettelua pentujen kanssa. Hellästi tassulla huitaisten , välillä kokeillen voisiko pentuja vielä kantaa.
Onnetar ,Ilotar, Sulotar ja Valotar ulkoilivat  vielä toisen kerran iltapäivällä. Kukin yksin. Hienosti tulivat perässäni...paitsi Ilotar, jota kiinnosti kaikki pensaat ja kukkamaat paljon enemmän kuin se, mihin minä olin menossa.

Sulotar.

Minulle voi myös lähettää sähköpostia palautteeksi, kysymyksiä, kommentteja tai muuten vaan: kirsaarinen(at) gmail.com

Pentuja, pentuja....osa 20

Lihaton lokakuu meni, nyt on marraskuu

Riemutar ja Valotar syömässä.
Eipä tarvinneet pennut opastusta luiden syömiseen. Se asia on valmiiksi asennettu pentuihin jo syntyessä .

Ilotar ja Onnetar olivat sitkeimmät luunsyöjät. Muut jo väsyivät, mutta nämä kaksi jatkoivat innoissaan.

Valotar nukkuu onnellisena. Seuraavasta ateriasta uneksien.

Pentuja, pentuja...osa 19

 Tänään on ulkoiltu. Pennut juoksevat, leikkivät, tutkivat kukkapenkit, etsivät koloja ...Nauttivat selvästi ulkoilusta. Toisaalta tuntuu, että nämä osaavat nauttia ihan kaikesta, jokaisesta hetkestä.

 Freija leikittää pentuja ulkona.

 Tuija huutaa:Pentu, pentu, pentu...  Ja Onni tulee.

 

Lumotar löysi nukkumispaikan puupinon vierestä. Päälle löytyi paikka puunkantotelineestä.

Joku löysi nukkumispaikan Sagan läheltä, pää Sagan takatassulla. Sagan oleilu pentujen keskellä on hellyyttävää. Saga on niin mummomaisen kiltti pennuille.

Pentuja, pentuja.....osa 18

Villiä melskettä, helinää, helskettä...

Ihanaa, mulla alkoi LOMA!!! Viikko pelkkää pentuilua. Aktiivilomaa pentuzoolandiassa siis. Tästä voisi moni maksaa, ja paljon.
Tänään pennut on punnittu. Tasalaatuinen pentue, viisi pentua 2850g, yksi vähän kevyempi, pari vähän painavampaa ja sitten Onni, puolikiloa painavampi kuin muut :)
Riemutar oli kevyin, koska hän harrastaa pitkän matkan juoksua. Hänellä on selvä reitti, pöydän jalan ympäri ja suoraa reittiä ovelle, sieltä takaisin pöydän luo jne.

Kaikki pennut ovat rohkeita. Uusiin asioihin tartutaan ripeästi. Ensimmäinen löytäjä saa hetken kuljettaa löytöään ylpeänä, sitten tulee siskoja jakamaan kokemusta. Isoja kuusenkäpyjä, rapisevia keksipaketteja (ilman keksejä) , tyhjiä maitotölkkejä, talouspaperirullahylsyjä...miten paljon voikaan maailmassa olla mielenkiintoisia uusia asioita, ainakin jos katsoo maailmaa pennun silmin.

Rohkeat pennut uskaltavat myös kokeilla taitojaan. Pienelle jakkaralle saattaa jo päästä, tai sitten ei.

Kiskontaa, ravistelua, kuljettelua..taitavia pentuja.

....on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.