Powered By Blogger

sunnuntai 13. elokuuta 2023

Uni kertoo


 Lauantai sunnuntai vastainen yö oli vaikea. En meinannut saada unta, ajatukset pyörivät ensi viikon työtehtävissä, vaiikka miten yritin keskittyä vain hengittämään. Lopulta nukahdin ja näin unen, joka niin selkeästi kuvaa mun nykyistä oloani:

Olin menossa teatteriin katsomaan HIljaiset sillat-esitystä. Lipussa paikkani oli rivillä 14, paikka 99. Rivi löytyi helposti, oli miltei viimeinen rivi. Rivillä ei ollut paikkaa 99. Siirryin taaemmas, josko siellä jatkuisi rivi 14, ei jatkunut. 

Teatterin työntekijöillä oli kiire, eivät pysähtyneet auttamaan.  Jonkin ajan päästä yksi heistä pysähtyi ja sanoin etten löydä paikkaani. Hänkään ei löytänyt! Minulle tehtiin tilapäinen paikka jonkinnäköiselle klaffituolille. Istuttuani siihen, tuoli oli niin matalalla etten nähnyt mitään esityksestä. Koitin kurkotella ja nojailla edessä istuvan selkänojaan nähdäkseni jotain.

On se jännä tuo alitajunta!

ps. Kuvan kuivakukkakimppu on Teijon vanhanajan markkinoilta ostettu:)

sunnuntai 6. elokuuta 2023

Seisemän kuukauden vapaus


 Maanantaina alkaa työt. Seisemän kuukauden jälkeen palaan töihin eri yksikköön, mutta samaan työhön. Todennäköisesti ei ole ketään ylimääräistä joka perehdyttää minut pariin vaihtuneeseen järjestelmään, uusiin lapsiin yms. , suoraan töihin vaan, hyvin se menee. Ehkä menee, ehkä ei, aina sitä voi kokeilla miten käy. Olisin toivonut pehmeämpää laskua.  Vaan kehtaanko valittaa kun teen nelipäiväistä viikkoa... Maksan vuorotteluvapaasta ja lyhyemmistä työviikoista sitten eläkkeestä, se on pieni, näillä mun tempuilla vielä vaan pienempi. Katsotaan nyt miten pieneksi sen vielä saankin....ehkä olemattomaksi, jos heitän hanskat naulaan ja lopetan kokonaan....

Vaan enpä kadu, en sitten yhtään! Seitsemän kuukauden vapaus on ollut ihanaa. Olen saanut olla pikkuisen kanssa. Me ollaan vaan oltu, mutta myös paljon tehty: muskaria, avointa päiväkotia, lounaita, kahvilla, kävelemässä.

Oli ihanaa odottaa kesää ilman jännitystä, että montako viikkoa saan lomaa. Nyt oli varmaa: koko kesä lomaa. 

Jaksoin tavata ihmisiä, kaipasin ystäviä.  Luin kirjoja. En varmaan saanut mitään aikaiseksi, ei tullut kirjoitettua kirjaa tms. Puita kaadettiin saunatuvan takaa, jotain siis sentään.

Elo oli kiireettömämpää. Ei tarvinnut katsoa kelloa niin usein.  Toivon että kiireettömyys olisi tarttunut pysyvästi minuun. Ei tarvitse saada koko ajan aikaan jotain, mahdollisimman paljon. Mikään ei tule koskaan valmiiksi, kokonaan ainakaan. 

Maanantaina herätyskello soi ja menen koiralenkille ja sitten töihin.  Siitä se sitten lähtee, uskottelen itselleni, ja samaan aikaan vatsassa on sellainen järkäleen kokoinen ahdistus murikka: haluan takaisin mun vapauteni!!!! 



maanantai 31. heinäkuuta 2023

Paim-T


 Käytiin Pihkan kanssa lammaspaimennustaipumustestisssä kesäloman loppu metreillä. Illalla tuli soitto otanko vastaan peruutuspaikan, aamulla 8.00 pitäisi olla paikalla.

Tuli aikaisempi lähtö mökiltä, mutta oltaisiin jokatapauksessa lähdetty seuraavana päivänä, joten ei haitannut. Helpottavaa oli , ettei tarvinnut jännittää asiaa viikkoa etukäteen, kun tieto tuli edellisenä iltana.

Ehdin toki silti jännittää :)  Pikaisia treenejä luoksetulossa ja seuraamisessa, jotka eivät vakuuttaneet, että homma hoituisi ihan tuosta noin.


Vaan olipa yllätys miten erilainen testi oli kuin vajaa kolme vuotta sitten Naavan kanssa toisella tuomarilla!

Sosiaalisuusosio, joka Naavan kanssa testattiin niin, että osallistujat olivat koirineen paikalla ja tuomari puhui ja kävi siinä samalla lukemassa sirut. Pihkan kanssa koirat odottivat autossa kun tuomari puhui, ja sirut luettiin oman vuoron alussa.

Tottelavaisuusosio testattiin pienellä alueella koiran ollessa koko ajan taluttimessa. Esteenä oli pieni tukin pala, jonka yli koiran piti hypätä. Luoksetulossa tuomari piti taluttimesta ja minä kävelin muutaman metrin päähän ja kutsuin Pihkaa. Naavan kanssa koira oli vapaana ja kuljettiin rata, jossa koiran piti kulkea trukkilavan yli ja alueen toisessa päässä koira jätettiin avustajalle, kävelin tuomarin viereen ja kutsuin Naavaa, Tästä osiosta selvittyään pääsi lampaille. 

Lammasosio oli samanlainen molemmilla tuomareilla. Käveltiin Pihkan kanssa lammasaitauksen ohi tötsälle asti. Pihka ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta lampaisiin, haisteli vaan maata. Ajattelin jo, että näinkö tänään mennään tällaisella fiiliksellä, että nyt ei kiiinnosta.  Tötsältä takas tullessa tuomari käski ottaa liinan päästä kiinni ja antaa koiran mennä. Ja Pihkahan meni; täyttä vauhtia ja kovalla äänellä. Muutama kierros tehtiin ja se oli siinä.

Tuomari kehui erinomaiseksi suoritukseksi. Kyseli onko ollut aiemmin lampailla (on ollut pari kertaa tutustumassa). Tuomari sanoi että käyttää porohaukkua ja haluaa hallita ryhmää. Lampaiden kanssa riittäisi pienempi vauhti, eikä ääntäkään tarvita noin paljon.

Ja sitten kotimatkalla oli se ehkä hauskin osuus: laittaa kuva suoritetusta testistä kasvattajalle.  Hänelle se oli kuulemma aamun paras uutinen.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2023

Ei meidän juttu

 

Ei ollut DBTL meidän kirsikka kakun päällä.

Ostettiin, kun halvalla sai, viime syksynä kolmen päivän liput DBTL:iin. Oltiin jo aiemmin ostettu liput Hämeenlinnan seudulla olevaan festariin jolle oli tarkoitus mennä kesällä -22 , yöpyä hotellissa lähellä aluetta ja olla lomalla.Tuo festari peruutettiin , ja siitä se ajatus lähti, että kolmeksi päiväksi DBTL:iin.

Torstaina piti mennä ystävän kanssa, mutta viime metreillä tajusin, että kolmen päivän lipusta saa kolmen päivän rannekkeen käteen, eli lippu on henkilökohtainen. Pienen hetken mietin yksin menemistä, mutta ei, ei Erika Wikmanin tai Popedan takia.

Perjantaina sitten miehen kanssa. Stressattiin parkkipaikan saamista. Meille olisi taksi maksanut maltaita, ja koirien hoitajaa vaikea löytää, jos oltais yövytty hotellissa.  Kotoa lähtiessa satoi kaatamalla. Pakattiin reppuun sadetta pitävät takit.

Perkkipaikka löytyi sattumalta aivan helposti. Jätettiin reppu autoon, koska näytti niin hyvältä, sininen taivats aurinko paistoi.

Käveltiin alueelle ja pienen jonotuksen jälkeen saatiin rannekkeet. Kuunneltiin Olli Halosta. Oli nuorempi ja nuorekkaampi kuin luulin, ja kuultiin se tutuin biisi. 

Arttua odotellessa mentiin jonottamaan ruokaa. Ja kun saatiin ruoka, alkoi sataa kaatamalla. Ei siellä ollut katosta kuin vip-vieraille....Tungettiin talon pienen lipan alle, jossa jo oli ihmisiä (tiivis tunnelma). Lähdin sateen vähän hiljentyessä hakemaan autosta reppua. Juoksin osan matkaa, jotten kastuisi, ja jotta ehditään Arttua kuuntelemaan. Mun vammajalka ei tykännyt yhtään moisesta, ja sen parantelemiseen meni pari päivää.

Sadetta pitävissä takeissa oli vähän parempi olla, ja Arttu oli hyvä. Itsensä likoon paneva, inhimillinen heittäytyjä. Paras juttu koko DBTL:ssa.

Ihmisiä oli niin paljon ettei tahtonut päästä yhtään mihinkään suuntaan. Humalaiset horjahtelivat ja juomat läikkyivät. Tuoleja oli food streetillä, mutta ne olivat varattuja. Kaksi penkkiä oli puiston kujalla, niistä sitten kisailtiin. Eli seisomista, seisomista ja seisomista,

Abreuta vielä kuunneltiin, mutta sitten alkoi paleltaa. Enkä myöskään jaksanut katsella ja varoa edessäni silmät kiinni tanssivaa pyöreää naista.

Kotimatkalla jo päätettiin, että tää oli nyt tässä. Jalka oli kipeä, eikä miehenkään polvet kestä tunti tolkulla seisomista. Tähkä oltiin nähty jo kolme kertaa, eikä uusia biisejä ole tullut. Ei Suvi eikä Teflonitkaan saaneet mieltämme muuttumaan.

Lauantaina levättiin, saunottiin ja katsottiin leffaa kotisohvalla. Ai että tuntui mukavalle :)

perjantai 14. heinäkuuta 2023

Mökkeilyn "yllätys"

Talvella ajattelin, että mökki on pelkkä rasite ja etten enää sinne halua. Juhannuskin voitaisiin ihan hyvin viettää kotona, täällä on tiskikone ja mukavuudetkin. Keväällä ei edes käyty mökillä kuin kerran.


 

Miehellä oli yksi lomaviikko heti kesäkuun alussa ja mentiin mökille. Siellä kukki kaikki omenapuut ja syreenit. Oli jotenkin mykistävän kaunista; istuskelin vaan ja nautin. Ja kun viikon lopussa piti lähteä kotiin, harmitti!


Viikon jälkeen palattiin mökille taas. Tehtiin juhannus valmisteluja, mutta ehdittiin myös vaan olla.  Mökillä tulee se jokin rauha. Kai se sitä on, että mökiltä ei lähdetä töihin, sinne ei arki ylety. 

Juhannuksen jälkeen oltiin yhä vaan  mökillä. Pionit kukkivat ja istuin niiden vieressä paljon. Luin kirjoja. Ja keksittiin lautapeli: Rummikub. Lähes jokapäivä otettiin peliturnauksia. Mä olen aina tykännyt lautapeleistä, mutta miehen mielestä on rasittavaa opetella uusia pelejä, totta tuokin. Mutta nyt pelattiin, tosin ensimmäiset viikot vähän väärillä säännöillä! 

Pikkuhiljaa koitti se viimeinen lomaviikko, ja yhä oltiin mökillä. Vähän huolestuneena ja närkästyneenä tajusin, että kaikki ne hommat, joita olin suunnitellut että tehdään lomalla, ovat tekemättä. Kuvittelin että lomalla jaksaa. Mutta ne työt olisivat olleet kotona, ja me oltiin mökillä. Jossain vaiheessa mietin, että onko minua huijattu; olemmeko mökillä siksi niin paljon, että mies pakoilee (ja minä myös) niitä kotona olevia hommia....


Koirat tuntuvat myös nauttivan mökillä olosta. Naavalla on oma pesä jasmiinipensaan juurella. Pihkakin viihtyy mökillä pihalla paremmin, kotona pitää meitä enemmän silmällä eikä rauhoitu pihalla oleiluun.


Tämä kesä osoitti ainakin sen, ettei vielä ole aika luopua mökistä. En tiedä tuleeko sellainen aika koskaan, eikä sitä tarvitse nyt miettiä.




torstai 6. heinäkuuta 2023

Kesäpäivä


 

Juhlistettiin hääpäivää retkellä Hankoon.  Kiva paikka, hauska sekoitus kaupunkia ja "ulkosaaristoa". 

On ihania kallioita, hiekkarantaa ja aavaa merta ilman vastarantaa. On myös monta ravintolaa, vilkas ranta ja kaupunkivilskettä.

Käveltiin Hangon Casinolle asti, ja  ihmeteltiin kun oli niin paljon autoja parkkeerattuna tien varteen. Casinon edessä, puistossa oli meneillään casinon puistopiknikki. Ihmisiä ruohikolla piknikpeitoilla ja retkituoleilla. Melkein jokaisella kuoharipullo ja herkkueväät. Ja edessä esiintymislava jossa esiintyjiä koko päivän ajan. Vaikka ilma oli viileä, niin tunnelma oli kiva. Miksei Turun seudulla ole tuollaista tapahtumaa? 


Käytiin Makaronitehtaassa syömässä. Tunnelmallinen paikka. Jo sisääntulossa nähty vaivaa, oikeita kynttilöitä paloi lyhdyissö koko rappusten matkan. 

Jälkiruuan halusin syödä muualla. Hangon vohvelipaikka oli torin kupeessa, ja sieltä sitten kunnon makea läjäys jälkkäriksi. Miehen mielestä oli liikaa; liian iso, mun mielestä aivan sopiva,


Näitä saa myös suolaisina versioina, esim. katkaravuilla , skagenina.

Juteltiin siinä kävellessä,ettei ole hassumpi paikka asua tuo Hangon ranta. Siinä oli yhdessäkin kerrostalon alimmassa ovi parvekkeelta merelle . Oven vieressä oli pesuvati, jossa oli vettä, voi siinä huuhdella jalat kun on käynyt aamu-uinnilla. Yhden kadun ylitys ja siitä alkaa hiekkaranta, aikamoista. 

Oli kyllä tosi kiva päivä . Ensi kesänä uudestaan, ja ehkä piknikeväät kylmälaukussa mukana.

 



maanantai 3. heinäkuuta 2023

Juhannus


 Voihan hitsi, juhannuskin meni jo!  Oltiin mökillä, samalla porukalla kuin ollaan oltu vuodesta -98. Tai porukasta on lapset kasvaneet aikuisiksi ja siirtyneet omiin juhannuksen viettoihin ja toinen ystäväpariskunta liittynyt meidän jussin viettoon.

Käytiin Matildedalissa katselemassa putiikkeja, ja juotiin terassille yhdet. Matildedal on vilkastunut vuosien varrella. On tullut lisää putiikkeja, vohvelikioski, minigolfrata yms.

Mökillä juhannus sujui perinteisesti. Saunottiin, grillattiin kaikkea mitä vaan saatiin grilliin mahtumaan ja pelattiin lautapeliä, tällä kertaa Aliasta. Sai kyllä nauraa omien ja muiden selityksille.

Juhannuspäivänä tuli pikkuinen yökylään. On hän kyllä hauska kaveri. Leikkii pitkät tovit sutoilla, asettelee niitä eri järjestykseen ja toteaa osuvissa kohdissa: non niin.

Sellainen oli juhannus 2023.


tiistai 27. kesäkuuta 2023

Retki majakkasaarelle


 Miehen loman alkajaisiksi oltiin yhden yön reissulla Kylmäpihlajan majakalla.   Matka oli varattu jo kuukausia sitten, joten oli todellinen "lottovoitto" kun sää oli varsinainen unelma: aurinkoa ja hellettä. Hellehän ei haittaa saaristossa kun meri ja merituuli vilvottaa juuri sopivasti.


                                         Ensin oltiin muutama tunti Kuuskajaskarilla. Mies muisteli armeija aikojaan. Kuuskajaskarilla syötiin lounaaksi pizzat. Sorruttiin jonossa olevan suosituksesta Vääpelin pizzaan. Pizzazza oli mm. kebablihaa ja jotain kebabkastiketta, en niin tykännyt.

Reissua juhlistettiin kuoharilla rannalla. Mitäpä muuta voisi elämältä enää toivoa! Vapaus, meri, ystävät ja kuoharia.

Kylmäpihlajalla oli huomattavasti viileämpää kuin Kuuskajaskarilla, mutta takkia ei  silti tarvittu. 


Huone oli siisti ja  yhteisvessa käytävällä, onneksi kussakin kerroksessa vain kaksi huonetta, joten yhteisvessa oli vain kahdelle huoneelle. 

Ravintolassa nautittiin kunnon illallinen. Jälkiruuasta tosin puuttui osa. Mietin sitruunaleivosta syödessäni, että missä ne marengit ovat, vai luinko menusta väärin. Kun tarjoilija tuli sanoin, että meidän jälkiruuasta taisi ne marengit puuttua. Tarjoilija meni kysymään kokilta, ja kun tuli takaisin totesi että näin tosiaan oli käynyt, mutta voimme saada ne marengit nyt! Siis oliko oikeasti sitä mieltä, että voisimme siinä sitten lopuksi rouskutella pelkät marengit?!  Laskussa ei mitään hvyitystä.

Vähän tuntuu välillä siltä, että tuolla saaristossa turistit ovat välttämätön paha. Toki ymmärrän, että tuotteiden toimitukset yms. ovat haastavia noissa olosuhteissa, mutta palveluun, ystävällisyyteen, haastavien olosuhteiden ei pitäisi vaikuttaa.

Nautin kyllä reissusta. Rakastan rantakallioita. Olisin voinut istuskella niillä vaikka miten kauan. Kuunnella aaltojen liplattelua, tunnustella varpailla kuuman kallion pintaa.


Osa rannasta oli suljettu lintujen pesinnän rauhoittamiseksi. Heinäkuun puolen välin jälkeen pääsee koko saarta kiertelemään. 

Ihana näky oli nuori tyttö, joka retkeilee kultaisennoutajansa kanssa. Koira odotti saunan ulkopuolella, ja yhdessä menivät sitten uimaan. Retkeilevät ympäri vuoden. Koirallekin tehty makuupussi talven yöpymisiä varten, mutta nukkuu korkeintaa makuupussin päällä.  Seuraavassa elämässä minäkin, retkeilen rinkka selässä koiran kanssa.


keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Niitä näitä


 Kudon pikkuiselle lapasia ja sukkia ensi syksyä varten, ettei pikkuinen ainakaan palelisi päiväkodissa. Sydän on vähän kallellaan, kun pikkuinen siirtyy suurempaan ja itsenäisenpään "maailmaan". Teen kaiken mitä voin, kudon ja toivon voivani aamuvuoroista hakea hänet aiemmin päiväkodista, niin ja lottoan, jos vaikka mun ei tarvitsisi mennäkään töihin. 

 


Lauantai aamuna leivoin korvapuusteja. Iloitsin uudehkosta yleiskoneesta, joka jaksaa vaivata taikinaa. 

Ostin kangasta mökin ovettomiin alakaappeihin. Vaijerin kanssa kankaasta siis "ovi".  Mökillä saa olla kaikenkirjavaa ja värikästä, Vanhat kankaat olivat eriparia, ja niistä ei lähtenyt tahrat pesussa, ja  joku reikäkin niissä oli.

Ollaan oltu mökillä todella vähän. Saa nähdä miten kesällä, ollaanko enemmän. Haikealta tuntuisi mökin myyntikin. 





maanantai 8. toukokuuta 2023

Tällaistako ikääntyminen on?


 En musta tarkkaan milloin tämä alkoi, ehkä tänä vuonna. Herään aamulla ja tunnustelen vointia. Toisinaan voi vielä tässä kohtaa olo tuntua aivan hyvältä, useimmiten ei.  Kyynertaive ilmoittelee olostaan joskus jo öisin. Tuntuu turhalta mennä lääkäriin kun taive ei satu missään asennossa, kipu vaan on pienenä särkynä. 

Kantapään kivun huomaa joskus vasta kun nousee ylös. Se on se luupiikki,joka tennispallon pyörityksestä huolimatta vaivaa toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. 

Jonain aamuna huomaan, että selkäjumppaa olisi sittenkin pitänyt jatkaa, tehdä pari kertaa viikossa.

Jotenkin hassua, että vaivat vaihtelevat. Iloitsin ensin, että nyt joku kipu on mennytkin ohi, kunnes tajusin saavani tilalle aina jonkun vaihdokin. 

Tällaistako se ikääntyminen on, että jokapäivä jotain pientä kremppaa?  Niin kauan hyvä kun pärjää näiden pienien kremppojen kanssa. 

Terveyskeskukseen en haluaisin mennä, siellä voi tulla eteen se lääkäri, jonka tarvitsee aiemmista resepteistä lukea oikea burana vahvuus ja annostus, ja joka vaan toteaa ettei vaivalle voi mitään.

perjantai 14. huhtikuuta 2023

Vapaalla

 


Se ois sit tämä vuorotteluvapaa jo yli puolessa välissä.  Olen nauttinut jokapäivästä!

Olen oppinut elämään tässä hetkessä ja tätä päivää. Päivien aikataulut ovat toisinaan muuttuneet samanakin päivänä, ja olen silti selvinnyt ;). En ole suunnitellut tulevaa viikkoa, en odottanut tulevia tapatumia. Hieman hämilläni olin kun pääsiäinenkin tupsahti ihan odottamatta eteen. Yleensä lasken viikkoja ja päiviä tuleviin vapaapäiviin tai lomiin.

Olen huomannut miten tärkeää on tulla vastaanotetuksi kun menee uuteen paikkaan. Tarkoitan tässä avointa päiväkotia, muskaria, perhekerhoa jne.  Avoin päiväkoti loisti tässä asiassa. Kun meninmme sisään oli laitoshuoltaja alhaalla toivottamassa tervetulleeksi ja opasti mihin jätämme vaatteet, missä pesemme kädet ja mihin sitten menemme. Yläkerrassa oli lastenhoitaja, joka myös toivotti tervetulleeksi, esitteli itsensä ja kertoi missä mitäkin on ja miten toimitaan. On myös ollut paikkoja, joissa ei oikeastaan huomioitu mitenkään tulemistamme. Toki osaan kysyä asioista, mutta se vaan tuntuu kivammalta kun aloite tulee henkilökunnalta.

Olen tajunnut miten hienoa työtä päiväkodeissa tehdään. Päiväkotien viikottaiset lauluhetket ovat monipuolisempia ja houkuttelevampia kuin muskarit! Askarteluissa ja toiminnoissa on tarkoitus; pedagogiikka ja ilo. Toki en tiedä onko kaikissa päiväkodeissa näin, mutta ainakin siellä missä minä olen töissä, on näin.  

Olen miettinyt miten voisi päiväkodissa lisätä tätä kiireettömyyttä, mitä nyt on ollut Julianin kanssa. Ehkä vähemmän erilaisia toimintoja yhdelle päivälle ja yhdelle viikolle?  Olisiko mahdollista vielä enemmän päästä pois aikatauluista ja kellon katsomisesta? 

Olen nauttinut lounaista! Edullisempaa syömistä ravintolassa kuin iltaisin. Voi syödä rauhassa ja jutella.


 

Ei ole ollut huonoa omaatuntoa siitä, että koirat ovat yksin/kaksin pitkiä päiviä. Pisimmätkin päivät ovat olleet 7 tuntisia, useimmiten lyhyempiä.


 

Pelkään sitä voinko tottua siihen, etten näekään Juliania niin paljon ensi syksynä. Vai onko se jatkuvaa, kalvavaa ikävää. 

Olen nyt alkanut miettimään käytänkö tarpeeksi hyväkseni tätä vapautta,  vai ajattelenko myöhemmin että olen hukannut hyvää aikaa. En ole esim. kuntoillut yhtään enempää kuin aiemminkaan. Nyt olisin voinut käydä vaikka uimassa kerran viikossa tms. Olen mieluummin ja helpommin käpertynyt sohvalle lukemaan kirjaa, ja nauttinut siitä, että pystyn keskittymään kaikenlaisiin tarinoihin.

Rahat ovat riittäneet. En ole käynyt kampaajalla, enkä missään hoidoissa. Vaatteita olen ostanut kolme puseroa ja yhdet lenkkarit. Meidän yhteiselle tilille, josta osa laskuista maksetaan ja osa ruuista, en ole pystynyt laittamaan rahaa, mutta  näin sovimme mieheni kanssa jo silloin kun mietin vuorotteluvapaalle jäämistä.

Aivan mahdottoman ihanalle tuntuu, että ei tarvitse murehtia ja miettiä milloin saa kesäloman, ja voisiko olla koko kesän kotona, koska nyt mä olen aivan koko kesän ja kevään vapaalla!

Tämä oli mun unelma, jäädä vapaalle hoitamaan ensimmäistä lastenlasta. En tiennyt onko se mahdollista, saanko vapaata, riittääkö rahat ja annetaanko pikkuinen mun hoitoon. Mutta niin onnellisesti kävi, että tämä unelma toteutui, ja olen kiitollinen.



tiistai 21. maaliskuuta 2023

Poroleiri


 Pihka pääsi ekan kerran paimentamaan poroja, Naava oli toista kertaa.  Tällä kertaa oli tykkylumi kaatanut puita ylemmiltä poroaitauksilta rikkoen aitoja, joten olimme sekä lauantaina, että sunnuntaina samalla aitauksella. Harmittelin asiaa vähän, koska yläaitauksessa oli järkevää porojen siirtelyä eri aitausten läpi lopulliselle isolle aitaukselle. Nyt siirsimme vuorotellen poroja kahteen pienempään aitaukseen.

Lauantaina satoi lunta oikein kunnolla. Siinä ei kuvia kannattanut ottaa. Naava tuli hienosti yhteistyössä siirtämään poroja. Oli tottelevainen ja rauhallinen. Pienessä aitauksessa Naavaa alkoi pelottaa, ahdistaa, ei suostunut tulemaan, pakeni aidan reunalle ja yritti päästä pois aitauksesta. Iltapäivän harjoitus päätettiin tehdä pelkästään isossa aitauksessa. Naavan mielestä parasta oli yhdessä tekeminen, porttien sulkeminen ja hengailu aitauksessa.

Pihkalle porojen kanssa samassa aitauksessa olo oli varsinainen huvipuisto. Intoa oli, järkeä ei. Rohkeasti poroja ajamaan, eikä yhtään haitannut vaikka välillä joutui porojen takaa-ajamaksi. Kolme yhtä vastaan tilanteessa menin apuun. 

Sunnuntaina Naavan kanssa jatkettiin hyvän mielen hengailua. Innostettiin ja iloittiin, ja saatiin Naava irtautumaan ja menemään edelle ja haukkumaan. Itsellä loppui kunto täysin kesken; lauantain lumisateen jälkeen aitauksessa oli reippaasti lunta, juoksemalla sai porot parhaiten liikkeelle ja Naavan innostumaan. Henki vaan pihisi...

Pihka lähti sunnuntaina liikkeelle henkselit paukkuen ja ilman korvia. Hän sai kunnon puhuttelun aiheesta miten porojen kanssa toimitaan kauniisti. Ja kas kummaa, puhuttelun jälkeen korvat löytyi ja Pihka pysähtyi porteille, jee! Viimeiseksi  vaikka piti jo lopettaa, Pihka teki omatoimisen ratkaisun ja siirsi porot toisesta pikku aitauksesta toiseen pieneen. Kouluttaja sanoi Pihkaa työnarkomaaniksi.

Olin tosi tyytyväinen molempiin. Ja erityisesti siihen, että mun villikot toimi porojen kanssa jopa tottelevaisesti!  

Naava ja Pihka ovat erilaisia, kuin yö ja päivä. Pihka kestää ja tarvitsee ainakin vielä jämäkät ohjeet ja rajat. Naava on herkkis, hän muistaa vääränlaisen ohjauksen pitkään, tarvitsee paljon rohkaisua jotta tietää toimivansa oikein. 

Porojen paimennusta olisi auttanut myös oma toiminta. Porojen, samoin kuin lampaidenkin kanssa, on tärkeää että itse menee oikein, ei liikaa porolauman eteen, muttei saa jäädä liikaa taaksekaan. Pitää ennakoida. Kivaa oli seurata toistenkin työskentelyä, ja silloin huomasi selkeästi miten koira olisi toiminut oikein, mutta kun se "mamma" käskee tulla, niin koira tuli, "mamman" käskystä väärään paikkaan.

Oli taas sellainen elämys ja kokemus josta jää kyllä muistot loppu elämäksi.



maanantai 27. helmikuuta 2023

Laiskat sunnuntait


Mä olen opettanut itseni huonoille tavoille niin monessa asiassa. Yksi on sunnuntai laiskuus. Sunnuntaisin imeydyn sohvaan kiinni, enkä sit millään tahdo irrota. Joka sunnuntai ärsyttää ajatus, että iltapäivällä täytyy lähteä koiran kanssa rallytokoilemaan. Haluaisin vaan jäädä sohvalle.

Yritän irrottautua sohvasta tekemällä edes jotain. Tänään imuroin ja pyyhin kuonojen räkä roiskeet  ikkunasta. Toki koiralenkit on tehtävä, mutta niistäkin voi luistaa toisesta lenkistä. 

Sohvalla voi kutoa ja lukea. Sitten taas vaihtaa lukea ja kutoa. Ja tietty hortoilla netissä. Hyvin aika kuluu myös murehtiessa, miettiessä, joskus jopa haaveillessa. 

Nämä hienot aurinkokelit vähän haittaa tätä laiskistumisen tunnelmaa. Tulee huono omatunto kun vaan makoilee sisällä tällä kelillä. 

Jostain luin, että joku oli laihtunut 10 kiloa kun oli videoiden ohjaamana zumbannut kotona. Kuinkahan monena sunnuntaina tuota tarttis tehdä jotta siitä muodostuisi tapa? Sitäpaitsi ei mun jalka kestäisi zumbaa kun siinä niitä hyppimisiä ja askel kuvioita niin paljon .Vois kai ne jättää pois, mutta ei se sitten laihduttais...kai;)

Keksin montakin hyvää juttua mitä voisi sunnuntaisin tehdä, mutta sohva voittaa aina kuus-nolla. 

Voi kun vois vaan jostaiin katkaisijasta napsauttaa itsensä toimimaan ja ajattelemaan toisin. Käynnistää uudelleen.












sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Maaltako pois


 Välillä olen valmis muuttamaan takas Turkuun. Eniten tältä tuntuu talvisin.  Kyllästyttää liukkaus, kyllästyttää lumi, kyllästyttää pimeys ja kyllästyttää kävelylenkkien vähyys.  Kaipaan aurattuja kävelyteitä, katuvaloja, hiekoitusta ja reitti vaihtoehtoja. Kaipaan myös sitä, että voi singahtaa autolla kaupoille, leffaan tai vaikka Ruissaloon. 

En sit kuitenkaan vielä ole muuttamassa. Täällä on tehty remppaa, kylppäri ja keittiö ovat nyt niin sellaiset, etten haluaisi niistä luopua, eikä tästä saadulla rahalla saisi kaupungista juuri mitään. Eikä ainakaan olisi varaa tehdä remontteja.  

Koirat nauttivat pihalla riehumisesta. Heillä on omat leikkinsä. Yksi suosikki on hippaleikki: juostaan täysillä terassin poikki, hypätään ylimmältä portaalta suoraan maahan ja jatketaan ympäri pihaa. Toinen suosikki on kuusen ympäri juoksu ja juuriston esiin kaivaminen. Joskus mietin kun lenkki samoilla poluilla oikein kyllästyttää, josko riittäisi ulkoiluksi pelkkä pihalla temmeltäminen. Iltapäivisin se tuntuu riittävän, mutta aamulla seisovat portin takana passissa ja odottavat kunnes lähdetään aamulenkille.

Kesällä kaupunkiin muutto ei käy mielessä. Riippukeinu, terassilla istuskelu, linnunlaulu, kukkaset... tulisipa kesä.

lauantai 11. helmikuuta 2023

Talvi, napsahdus ja tyyli

Tulppaani aika on talvessa ehkä parasta. Tänä vuonna näyttää siltä ettei kunnon talvea tulekaan. Vuorotellen lunta ja vettä. Sen verran kylmää, ettei jää sula jokapaikasta ja on pakko käyttää nastoja. Metsäpolut ovat pehmeitä, mutta metsäteillä varjoisammat kohdat täysin jäisiä. Samoin kylätien reunat ovat jäisen liukkaita. 

Olen sunnuntaisin käynyt rallytokoilemassa koirien kanssa. Ensimmäiset kerrat oli kamalia. Molemmat olivat ihan pöhelöitä, eivät olleet yhtään kuulolla. Toinen ihaili itseään peilistä ja kirmaili ympäriinsä. Toinen oli jännittynyt, ja pelästyi robottimuria, ja tajusi yhtäkkiä että hallissa on muitakin koiria. Toisella kerralla molemmat kulkivat nenä liimattuna lattiaan, ihan turhaa oli työntää lihapullaa nenän eteen ja yrittää saada huomiota, kun joku ihana narttu oli vieraillut hallissa. Meinasin jo luovuttaa.

Vaan sitten jokin napsahti kohdilleen, tai ainakin lähemmäs oikeaa kohtaa. Nyt tehdään  ihan oikeesti rallitokoa:)  Naava saa itsevarmuutta ja Pihka oppii perustottelevaisuutta. Suuri vaikutus on myös sillä porukalla joka siellä on. Ovat todella kannustavia. Ohjaaja on myös kiva. Hän antaa neuvoja, kehuu paljon ja on positiivinen ja läsnä oleva. Tykkään kovasti myös siitä, että on pitkäjänteistä. Samassa ryhmässä samaan aikaan koko kevään. Viiden tai kymmenen kerran kurssit menevät nopeasti ja ovat usein sellainen valmiiksi ohjelmoituja. Tehdään ne asiat jotka kurssi esitteessä on luvattu, paljon ja lyhyessä ajassa. Vaatii paljon omaehtoista harjoittelua kotona.


Ja asiasta viidenteen. Oma tyyli on ihan hukassa. Mulla on aina, tai lähes aina, ollut pitkät hiukset. Nyt ne hiukset on toki edellleen pitkät, mutta siinä ne roikkuu pitkin päätä, elottomannäköisenä. Pitäiskö jotain tehdä? Ei mulla oikein ole ketään kenen mielipiteeseen, tai ammattitaitoon luottaisin niin paljon, että voisin vain kysyä ja mennä kampaajalle. 

Vaatteet ovat seuraava ongelma. Olen tottunut kulkemaan legginsseissä ja collegemekoissa, farkuissa ja tunikoissa. Olen ostanut muutaman mekon, jotka ovat näyttäneet tosi hyvältä jonkun kaverin päällä, mutta kun samainen mekko on mun päällä, niin ei kyllä tunnu, eikä näytä yhtään hyvältä. On myös vaatteita, jotka tuntuvat mukavilta päällä, mutta kun vahingossa näkee itsensä peilistä, niin voi sitä häpeän määrää...Vai onko tässä nyt vain muutama vaihtoehto? 1. Älä katso koskaan peiliin . 2. Hyväksy että olet tämän ikäinen, eikä tämän ikäisenä ole enää niin väliä miltä näyttää. 3. Syytää rahaa jollekulle stylistille joka sitten joko löytää mulle tyylin jossa viihdyn tai löytää tyylin, joka ei tunnu omalta, tai löytää tyylin ja elän onnellisena elämäni loppuun saakka.

Ehkä tämä yllä oleva ongelma johtuukin siitä, että käyn pikkuisen kanssa muskarissa, perhekerhossa yms. joissa on suurin osa nuoria, kauniita äitejä.......se noin 30 vuoden ero näkyy naamassa ja kropassa...


Villasukissa olo tuntuu varsin hyvältä.


 

torstai 9. helmikuuta 2023

Vihaan paperisotaa

 

Meinaa mennä hermot papereiden kanssa. Te-toimisto toimii kyllä, mutta liitto johon kuulun ei. Olen maksanut jäsenmaksua kymmeniä vuosia ja nyt kun tarvitsen heidän palvelua ja apua, niin onpa hankalaa. Viesteihin vastataan viikon päästä, ja silloinkin niin lyhyesti ja vain toiseen kysymykseen! Lähettävät kyllä meilejä , joissa kannustetaan hankkimaan uusia jäseniä, ilmeisesti saa jotain palkintoja kun saa ihmisiä liittymään, mutta en todellakaan voi kenellekään suositella moista liittoa. Saan heiltä myös meilejä teatterimatkoista, mutta kun en kuulu liittoon päästäkseni teatteriin, mrrrrr..... Kunhan tämän vuorotteluvapaan saan vietettyä, niin mietin vakavasti liitosta eroamista.

Moni asia on kätevää kun saa hoitaa netissä. Ja useimmat sivustot ovatkin helppoja käyttää. Mutta näiden virastojen sivut eivät ole kyllä niitä. Monta klikkausta piti tehdä ennenkuin löytyi oikeat lomakkeet. Lomakkeet tallennettava ensin, ja vasta sitten täytettävä. Minä tietysti täytin ne , ja lähetin samantien, jolloin lomakkeet lähtivät tyhjinä. Löysin myös sarakkeen josta voi lähettää viestin, ei onnistunut, pitää olla ensin rekisteröitynyt työttömäksi, jotta voi lähettä viestin. 

"Töitä" täytyy tehdä rahan eteen pätee siis tässäkin tilanteessa;)

sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Sellaista, tällaista

 


 

 Vuosi sitten syntyi ensimmäinen lapsenlapsi. Miten nopeasti vuosi mennyt. Ja miten erilainen vuosi kuin aiemmat. 

Pikkuista seuratessa tapahtuu koko ajan. Nyt hän jo kävelee, ja juoksee :) tosin juoksemisessa ei vauhti lisäänny, jalat vaan tepuuttaa taajempaan tahtiin. 

Vuosi sitten (ja muutman päivä päälle) syntyi Pihka. Hän on myös muuttanut elämäämme. Todella hyväntahtoinen ja kiltti, mutta niin energinen ja iso. Aivan erilainen kuin Naava. Sellainen parivaljakko kuitenkin, nauttivat toisistaan, omasta laumastaan.

Ensimmäinen kuukausi vapaalla mennyt. Työasiat ovat häipyneet mielestä aivan totaalisesti. Verenpainetta kun mittailin niin lukemat olivat  alhaiset ....Olen nukkunut paremmin, en enää herää 5 tai 6, normiksi on tullut 7 jälkeen herääminen, joskus jopa 8. 

Aikuisseuraa oletin ja tiesin kaipaavani. Iloitsen ja nautin enemmän kun tapaan ystäviä, tuttuja. Ja jaksaisin viikonloppuisin tehdä enemmän, ehkä. Toisaalta olen aika väsynyt ja jään helposti sohvalle tuijottamaan jotain sarjoja. Joskus tulee omituisia alakulon hetkiä, tunnen silloin oloni kiittämättömäksi. Nyt toiveeni on toteutunut, ja siltikin tuntuu välillä tältä. Onkohan se normaalia?  Voisi olla sen puoleen, että nyt on tilaa uudelle haaveelle, ja se haave-aukko on vielä tyhjä, mikä aiheuttaa moisen olotilan. Voisi myös johtua uudesta tilanteesta, töissä olin ammatillisesti vahva, tiesin miten toimia, nyt olen uudessa tilanteessa, jossa ei moista varmuutta ole. Elämä on aikamoista rutiinia, josta poikkeaminen aiheuttaa kaikenlaista, hyvässä ja pahassa. 

Nyt on kaikki kuitenkin hyvin. Koirat ovat terveitä ja riiviö iät alkavat olla ohi. Koti on hyvä ja lämmin. Työt ei stressaa ja kaikki lomakeasiatkin todennäköisesti hoidettu.

Kaikki hyvin.