Vanhoja muistellessa...

 Mies löysi ja osti kätevän pikku laitteen, jolla saa diakuvat digitaaliseen muotoon.  Varastossa oli laatikollinen dialippaita, ja koska enää ei ole projektoriakaan, oli aika siivota. Suurin osa dioista päätyi suoraan roskikseen mm. 10 kuvaa lokista ja lukuisia kuvia kukkasista, värit ja laatu on kuitenkin huonontuneet, joten ei ollut perusteita laittaa kaikkia digitaaliseen muotoon. Kuvia laitellessa heräsi niin paljon muistoja, jo unohtuneitakin. Halusin nyt jakaa jotain täälläkin.

Tässä on mökki jossa vietin paljon aikaa lapsuudessa. Ja nimenomaan tässä kuistilla. Siinä tiskattiin, istuttiin. Ja aina oli ihana ilma!  Oikeasti ei tainnut olla ;)  mökki oli pohjoisrannan puolella, johon suunnilleen aina sopi tuuli. Niin sanoo mun vanhemmat, itse en muista. Muistan vaan miten pääsi uimaan, sai heittää virvelillä laiturin päästä, poimittiin mustikoita, savustettiin ahvenia jne. Mökki oli tosi pieni, sauna, pieni saunakamari, keittokomero ja yksi huone. Silti  ihan huippu aikaa. Siihen aikaan ihmiset taisi olla tyytyväisempiä vähempään. Kaikki oli silloin pienempää, mökit, autot, kodit, veneet...

Minicat oli meillä muistaakseni kolmas vene. Se oli ensimmäinen ylellisempi vene. Ylellisimmän veneen vanhenpani ostivat, kun en enää asunut kotona, mikä vääryys.... Takana oleva littoistenlainen on mieheni perheen vene. Löysin miehenikin saaresta, veneillessä. Luulin tällä takaavani loppuelämäni veneilyn, vaan toisin kävi, mikä vääryys ;)

 

 Ylioppilaaksi tulon jälkeen asuin vuoden verran isoäitini yläkerrassa pienessä huoneessa. Huoneessa oli elämäni kaunein ikkuna, ja ikkunalauta! Kerrankin kakki viherkasvit viihtyivät, ja niille oli tilaa.

Tässä meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, vuokrakaksio. Sinne koottiin sukulaisilta saatuja huonekaluja. Silloin ei ollut sisustaminen pinnalla, ei ollut Suomein kaunein koti ohjelmaa, eikä muitakaan sisustusohjelemia. Se oli aikamoista aikaa, yhteensovitettiin tapojamme, eikä aina niin sopuisasti.

 Häämatkalla (olisko ollut viikko merellä?)  Tämän reissun jälkeen oli kummitytön ristiäiset, eikä olla ikinä oltu niin päivettyneitä kuin niissä ristiäiskuvissa!  Silloin oltiin pääasiassa ulkona veneillessä.  Muistaakseni tässäkin kuvassa oli aurinkoinen heinäkuun päivä, mutta olen aina ollut viluinen .... Kuvassa ensimmäinen koiramme, Kultsi. Sen jälkeen ei olekaan montaa koiratonta kuukautta ollut (eikä tule olemaan! )

Muistan miten tyytymätön olin ulkonäkööni nuorena. Valitsin päälleni mahdollisimman löysiä puseroita ja housuja. Hameita en pitänyt, koska mun jalat oli kuin lyhtypylväät (vai oliko?) . Koin itseni liian isoksi, iso luiseksi, painavaksi, liian pitkäksi jne. Nyt kun olen katsellut kaikkia vanhoja kuvia, niin harmittaa. Olisinpa vaan nauttinut, sillä en ole ollut hullumman näköinen :) Ja niin helppoa oli olla kyykyssä!

Huh miten on vuosia kulunut. Hyviä vuosia kuitenkin. 

Millähän mielellä katson nykypäivän kuvia vuosien päästä?

Viikonloppu mökillä

 

Runsas tunti metsässä ja saaliina n. 20l suppilovahveroita. On se niin kivaa, sienestys. Ensin tuntuu ettei näe yhtään suppiloa, mutta  kun ensimmäiset näkyy, niin alkaa näkyä lisää  ja lisää ..Suppilosilmä alkaa toimia :)

Paistamisessa menikin sitten tovi. 

Isutin punaisia , vanhanaikaisia tulppaaneja mökin seinustalle. Siinä kukki vuosia vanhat punaiset ( edellisen emännän istuttamat), mutta epäilen että jonain vuonna joku söi sipulit kun ei tulppaaneja enää tullut. Nyt laitoin 10, ja harmittelin miksen ostanut enemmän! Täällä olisi tilaa omenapuiden alla ym. krookuksille ja muille. Olen käynyt kukkasipuliostoksilla jo kolme kertaa, ja tuntuu että jokakerta ostan liian vähän. Vielä onneksi ehtii ostoksille ja istuttelemaan, ainakin kotiin, en tiedä koska tulemme seuraavan kerran mökille.

Jo oli haravoitavaakin mökillä. Omenapuusta oli pudonnut ehkä puolet lehdistä. Leikkasin pionien varret ja olisin leikannut liljojenkin varret, mutta siihen sopivammat sakset oli tietenkin taas väärässä paikassa. Edelleen on tämä vuosia kestänyt kahden paikan ongelma: tavarat toisinaan väärässä paikassa.

Tällainen viikonloppu. Ei pelkkää laiskottelua. 

Valmiiseen pöytään 4 *

 Olipa taas nautinnollinen lauantai ilta illallisen merkeissä. Meren rannalla, joku hassu siellä soutuveneellä oli kalastamassakin. Kelpasi sitä sisällä lämpimässä ihmetellä, miten tarkenevat ja jaksavat tunti tolkulla..

Alkuruuaksi oli kurpitsakeittoa. Ei kyllä tulisi mieleen moista keittoa ravintolassa tilata, mutta vau mikä yllätys: se oli hyvää. Siinä oli mm. porkkanaa, omenaa ja kanelitankoa. Oli kyllä pehmeää ja hyvää,

 

Pääruuaksi oli pastaa ja kastiketta, jossa lohta, kesäkurpitsaa ja sitruunaa. Sekin oli hyvää. Sitruuna piristää ja keventää kivasti.

Jälkiruuaksi suklaamoussea, ja hei, ei mitään ihan tavis sellaista, vaan mausteena minttulikööriä, ai että oli kyllä hyvää.

Valimiiseen ruokapöytään on ihana tulla, mutta ehkä vielä kivanpi juttu on se, että saa maistaa erilaisia ruokia kuin mitä yleensä syö. 

Ja tietnkin hyvässä seurassa ruuasta ja juomista nauttiminen keskustellen on ihan parasta.

Pientä painetta tuli tietenkin ; mitä me tarjoamme marraskuussa vuorollamme....