Uusi harrastus?

Käytiin taas taloa katsomassa.
Tästä taitaa tulla sunnuntainen tapa talviajaksi:)
Siinä taas ropisi jo syntyneet mielikuvat. Ei ollut meitä varten.

Taloillakin on henki, persoona.
Viime sunnuntain keltainen talo oli lämmin, iloinen ja kodikas.
 Tämän sunnuntain punainen talo oli kopea ja kylmä , saanut huonoja kokemuksia elämänsä varrella.

Keittiö oli sellainen, ettei sinne kovinkaan hyvin ne värikkäät räsymatot sopisi, sen näin jo kuvista. Makuuhuone oli pieni. Ikkunat uusittavassa kunnossa. Pesuhuonekin tarvitsi remonttia, samoin sauna ja vessa. Lattiat joka huoneessa vähän eri materiaalia ja mikä pahinta, kylmät!

Portaikko yläkertaan oli kiva. Piha samoin, täynnä mahdollisuuksia.

Tässä linkki, jos joku haluaa katsoa:
http://www.huoneistoketju.fi/kohde/TA21349

Ollaanko oikeasti muuttamassa?
En tiedä.  Oisko se maaseutu ja omakotitalo meille nyt se oikea? Löytyiskö sopivan hintainen?

Tässä kartoitetaan nyt uutta haavetta, kun tuli jo siellä Kuusamossakin käytyä ;)

Kuva kertoo...

Kiinteistönvälittäjän ilmoitukseen ja kuviin ihastuin.
Mielikuvissani kuljin jo villasukat crokseissa pihaa pitkin saunalle. Laitoin puita puuhellaan ja istuskelin terassilla.
Ajattelin jo miten ihanaa on kun kaikki tavarat ovat samassa paikassa, eikä tarvitse arpoa kumpaan uusi pöytäliina tai kynttilänjalat, mökille vai kaupunkiin.
Monta asiaa myös askarrutti mieltä. Jäätyykö vesiputket talvella, pääseekö sieltä töihin aamulla jos sataa yön lunta ja tuntuuko pitkä matka kaupunkiin liian pitkältä.

Kannatti mennä katsomaan, nyt voi taas nukkua rauhassa yön. Ja kotikin tuntui oikein viihtyisältä.

Kuvissa kaikki näytti isommalta. Olihan ilmoituksessa kaikenlaisia numeroita, mutta kun mulle iskee paremmin noi kuvat.
Lämpäeristetyn kuistin kuvittelin isoksi. Pelargonioita ikkunalaudat täyteen ja sievät penkit kuistin reunoille. No...hyvä että kuistille mahtui pieni penkki ja naulakko seinälle.
Keittiössä oli nätit kaapit ja se puuhella. Mutta kahdestaan siellä pitäisi istuskella...ei mahdu suurta pöytää.
Olohuoneessa ihana lämpöä hehkuva takka. Kotoisaahan sielläkin olisi kahdestaan...ei mahdu sinnekään isoa pöytää tai montaa sohvaa..

Jyrkät portaat ylös ja alas. Huoneita joita ei oikeastaan tarvitsisi. Eikä ainakaan sellaista tilaa, jonne pitäisi kavuta päivittäin.
Ei se ollut meitä varten.

Jotain jäi silti mieleen muhimaan...se piha ilman naapureita, maaseutu, metsää...

Hyvää seuraa, jotain hyvää ja jotain kivaa

Tässä iloinen syyslomalainen: kaikki on niin kivaa. Metsässä tuoksuu ja liikkuu kaikkea kivaa. Sama metsälenkki on jokapäivä yhtä innostava. Lelut ovat niin kivoja, samoin kävyt ja kaikki hauskat kepit, risut yms. Aamulla on niin valtavan ihanaa taas tavata kaikki samat ihmiset ja koirat. Hänellä jos kellä on positiivinen asenne elämään:)

Jälkiruokaa jokapäivä!

Vähän shoppailua. Agrimarketissa -50%.
Ja Veiti meni ja merkkas tämänkin sit...

Perjantainlenkki

Ei Kuusamossa vaan Kemiössä :)
Jäi tämä metsässä samoilu päälle.
Parin kilometrin päässä mökiltä on vanha jalkapallokenttä ja pururata, sieltä lähtee 3.5km polku uudemmalle urheilukentälle, Amosparkeniin.
Sitä lähdettiin perjantain auringonpaisteessa kulkemaan.

Puolesta välostä löytyi tällainenkin, etelän laavu!
Mies tiesi, että on vankilan mallistoa ja hinta 750e.
Tosi kivaa kun tehdään tänne maaseudullekin tällaisia reittejä ja eväspaikkoja.

Tämä oli lenkin loppu. Ainoa huonopuoli oli, että jouduttiin kulkemaan samaa reittiä takaisinkin päin.

Pakkasta ja tautia

Selviytymisviikko takana. Päivät töissä ja viimeisillä voimilla kotiin lepäämään.
Kurkkukipua, ääni pois ja pientä flunssaa. Äänen aikaansaamiseen menee uskomattoman paljon energiaa, silloin kun se ääni ei synny ihan itsestään.
JA töistähän ei voi olla sairaana pois....

Viikonloppuna luin Sokean miehen puutarhan. Kirjassa oli kaikenlaisia kidutusmenetelmiä, joita amerikkalaiset, isis-järjestöt yms. käyttävät kuulusteluissaan. Niitä lukiessa omat flunssa-kurkkukipuvaivat tuntuvat aika vähäpätöisiltä "kivuilta".

Mökillä oli talvi. Pakkasta viis astetta. Koirien vesiämpäri ja vesiletku jäässä. Kärhön nuput paleltuneet ja luumut jäivät sitten puuhun, raakileina.

Ja olen ollut kaksi viikkoa ostamatta karkkia. Johtuukohan tämä tautikin karkkilakosta?
Ensimmäinen viikko meni kokonaan ilman karkkia. Toisella viikolla päätin, että jos joku tarjoo niin saan ottaa.
Nyt olen todistanut että pystyn olemaan ilman. Syysloma kun alkaa niin kyllä ostan karkkia!

Syksyn merkkejä

Nämä oli odottaneet möksällä kaksi viikkoa, että tullaan.
Kymmenen nuppuakin vielä, ja nyt tuli yöpakkaset, voi nuppuparat.

Mulla on taas kaksisuuntainen häiriö: osa minusta haluaa viettää vapaa-ajan mökillä. Laittaa takkaan tulen, lukea kirjaa, kävellä syksyn kuulaassa metsässä ja nauttia löhöillen.
Toinen osa minusta haluaa jäädä kaupunkiin: nauttia mukavuuksista, hiirittömästä alueesta ja vaikka leffateatterin tarjonnasta.
Tarvitsisin siis ihan selvästi viikkooni tupla viikonloput.

Syksyn ensimmäinen flunssa tulollaan, tai sitten toivottavasti jo menossa. Kurkkukivulla alkoi ja nyt on äänen kanssa vaikeuksia. Nyt vaan odotellaan mihin suuntaan tauti kääntyy.

Syyslomaa odottelen, siitäkään en vielä tiedä meneekö ohi vai osuuko kohdalle ;)