Alkamassa viimeinen viikko ennen synnytystä. Nyt on aika rauhoittua ja antaa Freijan kerätä voimia.
Auringon hellimät pennut. Mikä vaikutus mahtaakaan olla Freijan odotusajan hyvillä säillä? Uskon auringon voimaan. Paljon D-vitamiinia, lämpöä ja hyvää mieltä.Siitä ei voi seurata mitään muuta kuin hyvää.
Freijan vauvamasu on aika pullea. Freija lähtee vielä mielellään lenkille. Pentulaatikkoakin on kokeiltu, siinä voi nukkua. Kaikki on valmista.
Minua hiukan huolestuttaa miten synnytys tulee menemään. Jos pentuja tulee monta, hyvä, silloin ne ainakin ovat pienempiä ja helpompia synnyttää. Jos pentuja on vain muutama, ne ovat taatusti isoja, ja silloin synnyttäminen ei ole niin helppoa.
Freijalla on kuitenkin kirsu luottavaisena kohti tulevaa koitosta.
Rauhoittumiseen sopii hyvin lukeminen. Harvoilla koirilla on ihan omat nimikkokirjansa...;)
Hei rakas Freija.
VastaaPoistaTerveiset täältä Porvoosta. Olet monesti mielessäni - sinä ja yhteiset pentumme. Isäntäni on kertonut, että sinulla kaikki hyvin. Siitä olen kovin onnellinen. Mieluusti olisin siellä kanssasi, hoitamassa ja hellimässä sinua, mutta kuten me tiedämme ei se ole mahdollista. Monta kertaa olen mietteissäni katsellut ikkunasta ulos ja luullut ohikulkevia koiria sinuksi Ei niistä kuitenkaan yksikään ole kaltaisesi.
Hieman olin huolissani, kun kuulin sinun jahdanneen oravia. Se voi olla rankkaa hommaa äidille. Mutta toisaalta minkä sitä vaistoilleen voi. Ole minäkin juossut pihalla lintujen ja siilien perässä. Lintuja en tosin tavoita, mutta siili on muutaman kerran ollut siinä hollilla. Niiden piikit vaan on niin kovin teräviä ja pienen pelottelun jälkeen jätän ne kyllä rauhaan.
Minäkin olen päässyt retkille erilaisiin satumetsiin. Siellä on niin mahtavaa juosta vapaana mättäältä mättäälle ja haistella kaikkia niitä tuhansia outoja hajuja. Kerran sain vainun jostain varsin mielenkiintoisesta. Mikä lie oli. Meni melkein sekaisin ja aloin säntäilemään ympäriinsä. Huonosti siinä meinasi käydä ja kompuroin tiheässä metsikössä. Taisin heittää kuperkkeikankin. Isäntä jo luuli, että olin syönyt jonkin huumaavan sienen.
Täällä kotona kaikki on hienosti. Vähän olen tuntenut hellyyden kaipuuta ja siksi halunnut käpertyä isännän kainaloon turvaan ja rapsutettavaksi tavallista useammin. Taidan minäkin vaistota, että otain suurta on tapahtumaisillaan Kemiössä.
Ota nämä viimeiset päivät rauhallisesti ja nauti syksyn ensimmäisistä päivistä. Onneksi sinulla on siellä ystäviä ympärilläsi, niin toisia koiria kuin ihmisiäkin. Heidän avullaan synnytys sujuu varmasti loistavasti. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta.
Rakkain terveisin,
Pekusi <3