Nyt

Saunan pukuhuoneessa on nyt peili.
Siellä on myös musta penkki, jonka päällä harmaa lampaantalja.
Siellä on juuttimatto, joka ei kestä vettä...
Viittä vaille valmista, jeee...

Saunassa on....(torven toitotusta...) kaikki valmista!
Ja sunnuntai iltana saunottiin ensimmäisen kerran.
Olihan se mukavaa.
Ja vähän hämmentävää, nytkö se sitten on valmis?

Lauantai

Tällaiset päivät saavat ihmeitä aikaan.
Jaksaa tehdä vaikka mitä. Ihmettelee ja ihastelee kaikkea mikä puhkeaa, aukeaa, kukkii...
Laitoin kasvilaatikoihin yhteen pelkkiä kukkasen siemeniä. Toiseen syötäviä ja kolmannessa on meiramia ja lipstikkaa.
Voi olla, että tulee pakkanen ja vie jotain, mutta eipä nuo siemenpussit montaa euroa maksa.

Saunatuvan pikkulämmitin tuli hellamustattua. Laudat siirrettyä pienempään pinoon. Ostoksilla käytyä. Tehtyä mustikkapiiarakka viimeisistä mustikoista. Siirrettyä liikaa levinnyt juhannusruusu lammen rannalle. Istutettua pelargonioita kuihtuneiden narsissien tilalle.

Eipä voisi parempaa lauantaita toivoa. Kiitos!

Mun kroppa on kulunut

Ei ole helppoa, eikä yksinkertaista elää kun ikää tulee lisää.
Kropassa alkaa ilmetä kaikenlaisia kulumisvikoja.
Tänään olin hammaslääkärissä ja nyt on poski tennispallon kokoinen.
"Ennenvanhaiset" hoitokeinot ja eletty elämä tehnyt sen, että multa jouduttiin poistamaan kaksi hammasta.

Onneksi takahampaita, ettei vielä näy hymyillessä, vaan koittaa vielä joskus sekin päivä...

Nukkumaan mennessä laitan isovarpaiden väleihin silikonijutut, jotta isovarvas ei liikaa taittuisi muiden varpaiden päälle, eli koitan ehkäistä liikavarpaiden syntymistä/pahenemista.
Silloin tällöin (pitäisi aina) laitan nimettömän varpaan ympärille pehmusteen, jottei pikkuvarvas hankaisi ja aiheuttaisi känsää. Vielä riittää jalkahoitajan käsittely kerran vuodessa.

Kasvoihin tarvitsee tietysti monenlaista purkkia: silmänympärysvoidetta, seerumia, rasvoja... Kyllä siinäkin tovi menee, että saa kasvot huollettua.

Näihin kaikkiin vielä lisänä kangistuminen kun on istunut tovin.
Ja tietenkin mun pääsiäisjalkani ilmoittelee olotiloistaan silloin tällöin.

Pitääkö oikeasti kaikkeen tällaiseen tottua?
Kaikki alkoi kun täytti 50. Sen jälkeen alkoi tapahtua aika nopeassa tahdissa muutoksia, vai pitäisikä kirjoittaa: siitä alkoi ikääntyminen...

Vaan kun mieli ei vanhene samaan tahtiin! En näe enkä tunne itseäni vanhaksi. Kuvittelen vielä tanssivani, oppivani, vaeltavani, tekeväni vaikka mitä.
Toisinaan kuvitelmani ovat romahtaneet, mutta vieläkään en usko...

Pääsiäis lauantai

Kiva päivä tänäänkin.

Käytiin Teijon pääsiäistorilla. Siellä oli hiljaista meininkiä.

Nämä amppelit oli kauniita, mutta sinne ne jäivät....

Matildedalissa oli eri meininki. Parkkipaikka ei ole ollut noin täynnä edes kesäteatteripäivinä!

Käytiin syömässä Ruukin krouvin pääsiäis buffeessa. Onneksi oltiin varattu pöytä, ilman varausta ei päässyt syömään.

Ihanaa päästä välillä hienosti syömään mökkeilyn välissä. Kyllä toki mökilläkin hyvin syödään, mutta ei sentään valkoisilla liinoilla.
Ruokakin oli hyvää.

Pitkäperjantai

Tultiin mökille pääsiäisen viettoon.
Ajattelin, että täällä lötkötellään ja lepäillään.
Täällä nukkuu paremmin kuin kotona. Kerran aamuyöllä heräsin ja ihmettelin missä olen. Sitäkin ihmettelin kun mies nukkui vaikka kello oli puoli seitsemän...hän herää yleensä neljältä tai viimeistään kuudelta. Täällä vaan nukkuu paremmin.

Aamulenkillä tuli eksynyt olo. Metsästä toiseen siirtymä ei ole ollut tämän näköinen! Nyt oli kaadettu puita roimasti. Jopa tuo kökkärä lähes kuvan keskellä oli kaadettu paljaaksi.  Ojan vierusta jota reunusti suuret kuuset ja jossa kasvoi kanttarelleja, oli myös kaadettu paljaaksi. Surullista.

Lenkin jälkeen katkoin vadelmapuskat ja kaatuneet ruusupensaan oksat. Molemmat kuuluvat ikävimpien töiden sarjaan.  Kädet naarmuilla ja ruusunpiikkejä sormenpäissä...

Tässä kevyempi jälkiruoka kypsymässä.

Kyllä ovat nämä vapaapäivät taas niin tarpeeseen. Vaikka kevät aurinko piristää ihanasti, niin viime kesänä kerätyt voimat alkavat nyt ehtyä.

Pääsiäinen tulla saa

Käytiin mökillä siivoamassa. Kivampi tulla pääsiäisen viettoon kun tupa valmiina ja narsissit toivottavat tervetulleeksi.
Puuhella teki savutervehdyksen, ja oikein kunnolla. En nyt ole ihan varma tuliko siistimpää, tai mitä siisteydessä korostettaisiin tällä kertaa. Hiiren kakat on imuroitu, matot tuuletettu, tasot pyyhitty ja ruokatavaroista tarkastettu parasta ennen vuodet. Siis periaatteessa siistiä, mutta kun se puuhella tuotti sen savuaromin.....Tuuletettiin ja lämmitettiin, mutta ainakin minä haisen kuin olisin ollut viikonlopun laavulla...

Kesän ekat orvokitkin on istutettu. Saattaa pakkanen viedä ne, mutta orvokkien hinnalla olisin saanut jonkun  sisäkukkakimpun eikä sekään syksyyn asti olisi säilynyt.

Oli siellä oma tunnelmansa taas. Kissa juoksi saunan alta vierasmökin alle. Kyyhkyset lensivät raja kuusista pois ja orava ravisteli männyn oksia. Jotenkin tuli olo, että olemme häiriöksi.

Toisaalta on kiva ennakoida ja laittaa paikat kuntoon ja muutenkin valmistella pääsiäislomaa. Toisaalta taas ollaan kaukana siitä hetkessä elämisestä. Tuntuu että odottaa vain torstaita. Sitä ennen on kuitenkin kolme päivää elettävänä. Jääkö ne nyt elämättä?

Sauna rakentuu

Saunan värien kanssa takkuilen edelleen. Saunasuojavahat ovat vaikeita, oma mielikuva kelohongan väristä ei vastaa saunasuojan väriä. Jossain valossa seinä näyttää vihreältä, kääk.
Pukuhuone maalattiin samalla värillä ja nyt olen ollut ihan kuutamolla mitä värejä sinne enää voi laittaa. Mustaa? Valkoista? Punaista?
Onneksi sain apua kivalta. Hän laittoi  minulle inspiraatiokuvia, ja niinpä asia vähän hahmottui.
Pysytään rauhallisissa, maanläheisissä väreissä ja luodaan rauhoittava tunnelma.

Saunatupaan löytyi oventoppari. 

 Saunatupaan on hankittu myös kaksi uutta lelua, saunatupaeläimet.
Vielä puuttuu pikkuinen pöytä, naulakot ja puukori. Ja lamput.

Tietyissä asioissa tiedän aivan tarkkaan mitä haluan, esim. korit ovat sellaisia. Tiedän heti millaisesta korista tykkään. Sisustamis asioissa kadotan välillä itseni. Unohdan, että sisustaminen on sitä, että laittaa omaa silmää miellyttäviä asioita samaan tilaan. Mä lähden välillä liian kaukaa miettimään, kadotan mielikuvan siiitä mitä haluan.
Teen kivasta asiasta hankalan.

Kiireetöntä

Vietin äidin kanssa vuorokauden Naantalin kylpylässä.
Juhlistettiin elämää ja syntymää.
Parasta vuorokaudessa oli kiireettömyys ja ilman aikatauluja eläminen.

Hotellihuoneen normaali luovutusaika on klo 15. , mikä on minusta aika myöhään. Tällä kertaa saatiin huone jo aamupäivällä (hotellissa ei ollut ruuhkaa). Kiva yllätys oli, että huoneessa oli parvekekin. Tosi siisti ja tilava huone. Kylpyhuoneessa pesuaineet olivat somissa pienissä pulloissa, iloa silmälle.

Parvekkeen näkymä lahdelle, jossa kanadanhanhet pitivät bileitään. Aikamoista kaakotusta, bileet loppuivat onneksi yöksi.

Käveltiin ja juteltiin.
Käytiin lounaalla Kalatrapissa. Sekin meni onnekkaasti, meidän ruokailun loppusuoralla saapui iso seurue syömään, mutta me saimma syödä rauhassa paistettua kuhaa ja jälkiruuaksi suklaapaletti.

Tuon jälkiruuan jälkeen ei tehnyt makeaa mieli...pariin päivään :)

Kylpylässä nautittiin porealtaista ja saunasta. Saunassa istuimme kahdestaan, altailla sentään oli muutamia muitakin ihmisiä, mutta hijaista ja rauhallista sielläkin.
Kiva juttu oli vesijumppa altaalla oleva televisio, josta sai valita eri kehonosille tarkoitetun ohjatun vesijumpan. Kukin jakso kesti noin 10 minuuttia ja sitten sai valita kuvakkeista uuden jumpan. Me emme tosin saaneet valita, kun eturivin täti valitsi kolme perättäistä jumppaa puolestamme, meiltä kysymättä mitään. Mutta mitäpä sitä kysymään kun tietää mitä haluaa.....

Loppuilta meni huoneessa kuohuviinistä, mansikoista ja hedelmistä nauttien.

Seuraava päivä olikin taas erilainen. Runsas aamiainen, kasvohoito ja ostoksia.

Nopeasti meni aika, mutta olipa kivaa.
Elämästä pitää nauttia ja juhlistaa sitä, aina silloin tällöin.

Kevät, kevät, kevät

Nyt se on ihan oikeesti kevät!
Kyllä minä niin ilahduin kun omalta pihalta löytyi ensimmäiset leskenlehdet.
Pellonreunaa kävellessä löysin sieltäkin useamman leskenlehden, linnut lauloivat, puro solisi ja löysin etsimäni pajunkissatkin, elämä hymyilee.

Veiti pitää itsepäisesti talvesta kiinni. Makoilee, pyöriskelee ja nautiskelee lumesta. Mutta viihtyy kyllä pihalla paljon pidempiä aikoja kuin talvella pakkasessa, eli kaipa hänkin näistä lämpimämmistä keleistä nauttii.
Mäkin hääräilin pihalla pitkän aikaa. Keräsin rakennusjätteitä, leikkasin muratista kuolleet osat. Voiko se säilyä talven yli?  Mullan läheltä näyttää ihan kuin olisi hengissä.

Pihalla olisi paljon hommaa. En vaan tiedä mistä oikein alottaisi. Pitäisikö polut tehdä, tilata jotain kivimurskaa, laatoittaa autokatoksen ja talon väliä vai leikellä jotain pensaita? Lapio hommiin en uskalla ruveta, selkä ei kestä.
Vai lammenrantaa sinisiä liljoja, vai mitä ne nyt olikaan?
Vai kunnostaa pionialue ja ostaa muutama uusi?
Periaatteessa kivoja hommia.
Eikä tässä kai mihinkään kiire ole :)

Päivästä pahempi

Näin tein päivästäni pahemman:

1. Aamulenkki Veitin kanssa kannatti tehdä ennen aamupalaaa, vähän unisena ja viluisena. Suljin silmäni auringonpaisteelta ja katselen vain viimeisiä jääkenttiä, lumikasoja ja kurastuvaa kylätietä.

2. En ajattele muuta kuin, että mistä juuri nyt sattuu. Kivistääkö selkään, vihlooko vatsaa. Lisään huonoa oloa kuvittelemalla mitä kaikkia tauteja mulla voi olla. Viimeistelen asian tutkimalla netistä eri oireita.

3. Alan tehdä kaalilaatikkoa. En ole koskaan tehnyt moista ruokaa, koska mä en tykkää kaaliruuista. Se haju jo....

4. Päivän syvin kuoppa on hammaslääkärikäynti. Paikkaus. Uskottelen itselleni hyvissä ajoin, että puudutus ei tehoa, ei ainakaan kokonaan. Ja poraaminen kestää kauan.


5. Valitan jalkahoidosta, koska känsä tuntuu edelleen. Tuntuu kurjalta valittaa. Saan uuden ajan jolloin känsää katsotaan uudestaan. Olen hankala asiakas.

Kunpa tulisi huominen.