Vuoden 2015 parhaat

Ehdottomasti ykkösenä on viikko Kuusamossa!
Pitkään odotetun haaveen toteutuminen. Eikä todellisuus hävinnyt haaveille yhtään, eli oli vielä kauniimpaa mitä osasin odottaa. Nautin joka hetkestä.

Parhaisiin hetkiin kuuluu "tyttöjen"reissut. Kesän tanssilavareissut, Saaristo open ja jouluristeily. Ne on sellaisia reissuja, jossa tapahtuu ja joissa saa nauraa ja joista riittää hymyilyä vielä vuosiksi.

Parhaisiin hetkiin kuuluu myös  "neljän tähden illalliset". Ihanaa syödä hyvin hyvien ystävien seurassa.

Kesä ja loma kuuluu ehdottomasti vuoden parhaisiin hetkiin. Ei haittaa millainen ilma on, en edes muista enää oliko hellettä liikaa vai liian vähän (no taidan muistaa kuitenkin...helle tuli vasta elokuussa ).
Lomalla oli parasta ystävien kanssa vietetyt ajat.

Ja kukkaset!

Ja tää oli yks parhaita hetkii: mä osasin (Tuulan avustuksella)!
En kyllä paljon ole käyttänyt, on yllättävän painava pusero. Ensi kesäksi voisin tehdä jonkinlaisen lyhyemmän virkatun...

 Näiden otusten kanssa vietetyt ajat kuuluvat parhaisiin hetkiin!
Porukan vanhimmilla alkaa olla jo ikää, joten näistä ajoista pitää nauttia täysillä , nyt vielä.
Kaikki lenkit koirien kanssa, säässä kuin säässä. Luontopolut, metsät ja vaellukset, ei niihin tulisi lähdettyä ilman tätä jengiä. Näitä katsellessa ja varsinkin kuunnellessa, meinaa mennä hermot, paljon useammin kuitenkin nämä saavat hymyn huulille.

Paljon on vuoden varrella hyviä hetkiä. Ne tulevat mieleen lämpiminä ailahduksina silloin tällöin.
Tähän vuoteen on mahtunut paljon hyvää.
Kiitos tästä vuodesta 2015.

Joulun jälkeinen lepotila

Valkoiset hyasintit ei tuoksu yhtään niin paljon kuin vaaleanpunaiset. Näistä tulee mieleen kesä ja lehdokit.
Joulun jälkeen alan odottamaan kesää. Uutisissa sanottiin, että ensi viikolla voi tulla  lunta runsaasti ja pakkasta olla -15 astettakin. Ei kuulosta keväältä. Eikä kuulemma voi sanoa takatalveksikaan, kun on tammikuu.
En oikein innostu talvesta. Hiihtoladuilla on ruuhkaa, en halua sinne tukkeeksi. Luisteleminenkin on vähän pelottavaa, yksikin väärä liike ja olen siellä jään pinnassa.

Ehkä asenne muuttuu kun pääsen tästä joulun jälkeisestä laiskottelutilasta pois.

Luin Laura Lehtosen Pelkääjän paikalla. Nuoriperhe, jossa äiti kuolee syöpään ja isä jää yksin viisivuotiaan tytön kanssa. Miten tuosta aiheesta pystyy kirjoittamaan humoristisesti! Laura pystyi. Elämäähän tämä kaikki on, iloineen ja murheineen.

Nyt luen toista kirjaa jolla on ällöttävä nimi:Rakkauden hirviö. Saara Turusen kirjoittaman kirja, joka on saanut  Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna.
Olen kohta puoli välissä kirjaa, ja odotan yhä koska päästään tähän aikaan, tässä ja nyt.

Vielä olisi monta kirjaa luettavana.

Filmejäkin ollaan katsottu. Ihmellinen rikoselokuva, jossa keskusteltiin lähes koko ajan. Välillä ammuskeltiin, jotta säilytään genressä. Siinä oli hyviä näyttelijöitä Nicholsson, Dicapri ja kolmas jota en muista, suippokasvoinen nuorimies...Filmi loppui hienosti, rotta käveli parvekkeen kaidetta pitkin.

Eilen katsottiin tv:stä New year´s eve. Sellainen romanttinen, hyväntahtoinen leffa.

 Nyt alkaa kaikki herkutkin maistua kun olen selvinnyt flunssasta.
Voihan ne joulukilot kerätä näinkin, joulun jälkeen.

Ja niin joulu joutui

Saimme viettää joulua kaikkein lähimpien kanssa. Se on parasta joulussa.
Tuntuu vähän kuin olisi ollut pyörremyrskyssä, jotenkin vaan joulu hurahtaa niin vauhdilla ohi. Vaikka jatkuuhan se rauhallisemmassa tempossa loppiaiseen asti.

Mielenkiintoisin lahja: maailman kalleinta kahvia!
Sivettikissankahvia. Pavut kulkevat sivettikissan ruuansulatuksen läpi... pavut pestään ja jauhetaan kahviksi.
Huomenna maistetaan rohkeasti :)

Jouluruoka täyttää. Eipä ole tullut syötyä suklaata, torttuja tms. vielä paljonkaan, vatsa on vaan niin täynnä ruuasta.

Aamulla oltiin äidin kanssa joulukirkossa. Elävät kynttilät, Maa on niin kaunis ja kylämäinen tunnelma kun pappi kättelee messun lopuksi kaikki vieraat, siinä sen juju.
Hiukan mietityttää tämä meidän uskontomme jossa lähdetään siitä, että olemme aina pahoja. Aina meidän on pyydettävä syntimme anteeksi, ja teemme syntiä jopa tietämättämme.
Haluaisin lähteä siitä, että olemmekin kaikki hyviä!

Joulu tulla jollottaa

 Mökille tuli joulu.
Meni siinä tunti jos toinenkin, ja kolmaskin menisi, jos vain jaksaisi.

Ei ole lunta ja piha märkä ja osittain kurainen. Silti joulu tulee.
Sähkökynttelikkö ei enää toiminut.
Vanha perinteinen toimii aina.

Lyhteet linnuille. Tänä vuonna kaksi lyhdettä.
Kummassakaan ei vielä ole käynyt ruokailijoita.

 Perjantain sateessa ja pimeydessä mökille ajettaessa mietin ollaanko viisaita. Kotona mukavuudet ja me ajetaan mökille.

Huussissakin on joulu. Ja onpa melkein yhtä lämmintä kuin
 juhannuksena...

Tämäkin valmiina. Iso karkkipurkki. Joulunperinne. Hiukan vajaa, ja saattaa olla iltaan mennessä vielä vajaampi ;)   no, ei haittaa vielä saa kaupasta lisää.

Ja kolmeksi päiväksi vielä töihin, sitten: Tule joulu kultainen...

Sunnuntain musiikkia

Sunnuntaita.

Kotona kaikkee puuhastelua.
Ensin kuunneltin Suvi Teräsniskan joululauluja. Niin kaunis ääni. Joulutunnelmaa.

Yllättävästi esikoululaisten ehdoton joululaulusuosikki on myös Suvi Teräsniskaa: Hei mummo.

Haluavat kuulla tämän päivittäin ja osaavat laulaa mukana.

Oltiin esikoululaisten kanssa vanhainkodissa viemässä valoa Lucian-merkeissä. Taisi olla kaikilla aikuisilla vedet silmissä.  Pieni juttu, mutta niin suuri ilo. Luciakulkue kiersi huoneissa, joten nekin, jotka eivät päässeet sängyistään ylös näkivät ja kuulivat lapset. Siinä oli todellista joulutunnelmaa.

Suvin jälkeen sanoin miehelle, että laittaa jotain hyvää musiikkia. Hänpä laittoi Leevi and the leavingsiä soimaan. Se on kyllä hymyilyttävääkin musiikkia.
Mun motoksi kuulemma sopisi kappaleesta Ihanasti sanottu lause: Elämä on pitkä puutelista".
Että se siitä mun positiivisuudesta. No, tuo on vaan miehen mielipide.
Oikeesti en keksinyt mitään joululahjatoivettakaan pitkään aikaan. Mulla on kaikkea mitä tarvitsen.
Mutta sitten aloin miettiä tarkemmin. Kyllähän sitten tulikin mieleen monta juttua mitkä olisi kivoja :).

Entisajan joulu

Kävin tänään Kuralan kylämäessä. Olen käynyt siellä monesti aiemminkin, mutta kyllä se taas kerran kosketti.
Päätalossa valmisteltiin joulua. Piparkakkutaikina muhimassa, lantut vadissa ja tuvan pöydällä muutama rusinapulla.
Mummon kammarissa esillä 50-luvun joululahjoja: pärekorissa villapuseroita, lapasia ja sukkia.
Isännän kammarissa oli tekeillä joulukukka-asetelmia: jäkälää, perunajauhoilla lumetettuja männynoksia, yksi kielo.

Eteisen ruokakomero. Kaikkea vähän, tai aika paljonkin.

Kuitenkin päällimmäiseksi ajaukseksi jäi miten paljon nykyihminen tarvitsee, eikä silti ole onnellinen.
Kuralan talossa "emäntä" kertoi miten entisaikaan oli lapsilla vapautta ja vastuuta. Lapset saivat tehdä pihalla, ulkona, keskenän lähes mitä vain. Oli vain kaksi sääntöä: ruoka-aikaan oli oltava kotona ja piti olla kunnolla. Lapset olivat vastuussa koulunkäynnistään.
Talvella villahousut kutittivat ja hiersivät ja pihan perällä käytiin pesulla. Silti oltiin onnellisia.

Kuralassakin puuhella ja räsymatot. Se lämpö mikä tulee kun puilla lämmitetään.
Se kaikki saa taas haaveilemaan siitä talosta maalla.

Neljän illallinen

Ennen ystävien tuloa tulee otettua valokuva, mutta sitten unohdan. Jätin vielä kameran keittiön työpöydälle, jotta muistaisin ottaa ruuistakin kuvia. Vaan tunnelma ja nälkä vei mennessään, ehkä parempikin niin.
Ostin kattausta varten punaista harsoa jossa oli kimallustakin. Kuvittelin saavani sen keskelle pöytää somasti "myttyyn" . tuomaan pikkujoulun tunnelmaa. Harso olikin niin kovaa. etten saanut sitä ollenkaan taipuilemaan nätisti. Olin kyllä tyytyväinen tähänkin, yksinkertaisempaan kattaukseen.

Alkuruokana oli kinkkupekonipiirakkaa. Pääruokana meksikolaista pataa ja jälkiruokana glögipäärynöitä vaniljavaahdolla.
Turha etsiä mitään punaista lankaa tästä(kään) menuusta. Se nyt oli, vähän pikkujoulua ja vähän meksikoa ja vähän jotain ihan muuta.

Ruoka oli syötävää. Vaikka riisit paloivat kattilan pohjaan. Unohdettin levy päälle kun juotiin aluksi glögiä. Meksikonpata olisi voinut olla maustetumpaa, tosin en tiedä millaista meksikolainen ruoka oikeesti on. Glögipäärynät kannattaa keittää tiivisteglögissä, niin saa ne punaisemmaksi ja maistumaan enemmän glögille.

Mukava ilta kaikenkaikkiaan. Vähän musiikkia, viiniä ja paljon keskustelua.

Tunnelmallista joulun odotusaikaa kaikille <3

Sängyn valtaaja

Koirien sielun elämää on mahdotonta ymmärtää.
Veiti on pienestä asti tykännyt nukkua kaakelien päällä. Siksi mies rakensi hänelle oman kaakelisängynkin, Vuosikausia Veiti nukkui tyytyväisenä omassa kaakelisängyssään, kunnes Joiku täytti 10-vuotta.
Joiku valtasi Veitin kaakelisängyn!

 Veiti ei juurikaan enää pääse kaakelisänkyynsä. Kolottaako vanhenevan koiran luita niin, että kovempi ja viileä alusta tuntuu paremmalta?
Vai onko tämä Joikun puolelta jotain vallannäyttöä? Vielä olen pomo ja minä nukun tässä.

 Ehdotin miehelle, että rakentaisi toisen kaakelisängyn.....
Hän ei innostunut ajatuksesta.

Voi marraskuu

Vuoden pimein ja ehkä raskain kuukausi. Aloitin monivitamiinien syömisen, miten pian ne auttaa?

Tiistaina oltiin ystävien kanssa leffassa. Sellainen piristysruiske pois arjesta...No ei ihan. Kätilöä oltiin katsomassa, sotaa ja kuolemaa.
Krista Kosonen oli huippuhyvä roolissaan. Hiukan hymyilytti miten vahvat hänen pyöreät silmälasinsa olivatkaan: pommi-iskuja, uimista, kaatumista, iskuja...mutta silmälasit pysyivät ehjinä.
Onneksi leffassa oli onnellinen loppu!

Keskiviikkona tanssittiin bailatinossa sambaa, salsaa, jiveä, tangoa ja merenqueta. Viimeinen tanssikerta ja ohjaaja kuvasi tanssimme.
Pikaisesti katsoimme kuvattuja pätkiä tunnin lopussa. Hyvin ja nopeasti sain kiinni koreografiasta 
vaikka usein unohtelinkin askeleita ;) Ohjaaja huomasi kaikki väärässä paikassa olevat kanta-askeleet. Oman tanssin katsominen ei kuitenkaan ollut ihan niin kamalaa kuin arvelin.

Olen siis yrittänyt, piristyä, tehdä arjesta iloisempaa.

Silti elämä tuntuu alavireiseltä.
Töihin liittyvät muutokset saavat toivomaan, että olisi joku muu mahdollisuus viettää päiviä kuin tehdä työtä. Kaikki vaatimukset ja kiristykset tuntuvat köytenä kaulan ympärillä. 
Yhä enemmän kaikki perustuu määräyksiin, säädöksiin, olemme vain muurahaisia:

http://www.slideshare.net/kerkkila/muurahainen

Leffa vai kirja

On mennyt tovi ilman kirjoittamista.
Niin tämän kuuluukin mennä, ilman pakkoa, silloin kun huvittaa.
Olisihan niitä aiheita mistä kirjoittaa, mutta kun kuitenkin haluan pitää useita asioita vain itselläni.
Joskus on myös ollut tapaamisia, jolloin ystäväni on sanonut: "Juu luin sen jo sun blogista."
Voi blääh...eihän mulla ole mitään kerrottavaa jos kaiken voi lukea täältä.

Luin kirjan Edelleen Alice. 50-vuotias nainen sairastuu varhaisiän alzheimeriin. Totuudenmukaista ja karua luettavaa.
Viikonloppuna katsoin saman vielä leffana Still Alice.
Tykkäsin kirjasta enemmän. Leffassa mentiin liian vauhdilla eteenpäin. Henkilötkin jäivät paljon vieraammiksi kuin kirjassa.
Taidan olla enemmän lukija.
Ainakaan ei kannata lukea ensin kirjaa ja sitten katsoa leffa.
Sama fiilis jäi Oksasen Puhdistuksesta, leffa jäi vajaaksi.
Teatteriin on tulossa Neljöntienristeys. Mun ei kannata mennä katsomaan, olen lukenut sen jo kirjana.

Onkohan muille käynyt näin myös? Ja onko siinä eroa jos katsookin ensin leffan ja lukee vasta sitten kirjan?

Uusi harrastus?

Käytiin taas taloa katsomassa.
Tästä taitaa tulla sunnuntainen tapa talviajaksi:)
Siinä taas ropisi jo syntyneet mielikuvat. Ei ollut meitä varten.

Taloillakin on henki, persoona.
Viime sunnuntain keltainen talo oli lämmin, iloinen ja kodikas.
 Tämän sunnuntain punainen talo oli kopea ja kylmä , saanut huonoja kokemuksia elämänsä varrella.

Keittiö oli sellainen, ettei sinne kovinkaan hyvin ne värikkäät räsymatot sopisi, sen näin jo kuvista. Makuuhuone oli pieni. Ikkunat uusittavassa kunnossa. Pesuhuonekin tarvitsi remonttia, samoin sauna ja vessa. Lattiat joka huoneessa vähän eri materiaalia ja mikä pahinta, kylmät!

Portaikko yläkertaan oli kiva. Piha samoin, täynnä mahdollisuuksia.

Tässä linkki, jos joku haluaa katsoa:
http://www.huoneistoketju.fi/kohde/TA21349

Ollaanko oikeasti muuttamassa?
En tiedä.  Oisko se maaseutu ja omakotitalo meille nyt se oikea? Löytyiskö sopivan hintainen?

Tässä kartoitetaan nyt uutta haavetta, kun tuli jo siellä Kuusamossakin käytyä ;)

Kuva kertoo...

Kiinteistönvälittäjän ilmoitukseen ja kuviin ihastuin.
Mielikuvissani kuljin jo villasukat crokseissa pihaa pitkin saunalle. Laitoin puita puuhellaan ja istuskelin terassilla.
Ajattelin jo miten ihanaa on kun kaikki tavarat ovat samassa paikassa, eikä tarvitse arpoa kumpaan uusi pöytäliina tai kynttilänjalat, mökille vai kaupunkiin.
Monta asiaa myös askarrutti mieltä. Jäätyykö vesiputket talvella, pääseekö sieltä töihin aamulla jos sataa yön lunta ja tuntuuko pitkä matka kaupunkiin liian pitkältä.

Kannatti mennä katsomaan, nyt voi taas nukkua rauhassa yön. Ja kotikin tuntui oikein viihtyisältä.

Kuvissa kaikki näytti isommalta. Olihan ilmoituksessa kaikenlaisia numeroita, mutta kun mulle iskee paremmin noi kuvat.
Lämpäeristetyn kuistin kuvittelin isoksi. Pelargonioita ikkunalaudat täyteen ja sievät penkit kuistin reunoille. No...hyvä että kuistille mahtui pieni penkki ja naulakko seinälle.
Keittiössä oli nätit kaapit ja se puuhella. Mutta kahdestaan siellä pitäisi istuskella...ei mahdu suurta pöytää.
Olohuoneessa ihana lämpöä hehkuva takka. Kotoisaahan sielläkin olisi kahdestaan...ei mahdu sinnekään isoa pöytää tai montaa sohvaa..

Jyrkät portaat ylös ja alas. Huoneita joita ei oikeastaan tarvitsisi. Eikä ainakaan sellaista tilaa, jonne pitäisi kavuta päivittäin.
Ei se ollut meitä varten.

Jotain jäi silti mieleen muhimaan...se piha ilman naapureita, maaseutu, metsää...

Hyvää seuraa, jotain hyvää ja jotain kivaa

Tässä iloinen syyslomalainen: kaikki on niin kivaa. Metsässä tuoksuu ja liikkuu kaikkea kivaa. Sama metsälenkki on jokapäivä yhtä innostava. Lelut ovat niin kivoja, samoin kävyt ja kaikki hauskat kepit, risut yms. Aamulla on niin valtavan ihanaa taas tavata kaikki samat ihmiset ja koirat. Hänellä jos kellä on positiivinen asenne elämään:)

Jälkiruokaa jokapäivä!

Vähän shoppailua. Agrimarketissa -50%.
Ja Veiti meni ja merkkas tämänkin sit...

Perjantainlenkki

Ei Kuusamossa vaan Kemiössä :)
Jäi tämä metsässä samoilu päälle.
Parin kilometrin päässä mökiltä on vanha jalkapallokenttä ja pururata, sieltä lähtee 3.5km polku uudemmalle urheilukentälle, Amosparkeniin.
Sitä lähdettiin perjantain auringonpaisteessa kulkemaan.

Puolesta välostä löytyi tällainenkin, etelän laavu!
Mies tiesi, että on vankilan mallistoa ja hinta 750e.
Tosi kivaa kun tehdään tänne maaseudullekin tällaisia reittejä ja eväspaikkoja.

Tämä oli lenkin loppu. Ainoa huonopuoli oli, että jouduttiin kulkemaan samaa reittiä takaisinkin päin.

Pakkasta ja tautia

Selviytymisviikko takana. Päivät töissä ja viimeisillä voimilla kotiin lepäämään.
Kurkkukipua, ääni pois ja pientä flunssaa. Äänen aikaansaamiseen menee uskomattoman paljon energiaa, silloin kun se ääni ei synny ihan itsestään.
JA töistähän ei voi olla sairaana pois....

Viikonloppuna luin Sokean miehen puutarhan. Kirjassa oli kaikenlaisia kidutusmenetelmiä, joita amerikkalaiset, isis-järjestöt yms. käyttävät kuulusteluissaan. Niitä lukiessa omat flunssa-kurkkukipuvaivat tuntuvat aika vähäpätöisiltä "kivuilta".

Mökillä oli talvi. Pakkasta viis astetta. Koirien vesiämpäri ja vesiletku jäässä. Kärhön nuput paleltuneet ja luumut jäivät sitten puuhun, raakileina.

Ja olen ollut kaksi viikkoa ostamatta karkkia. Johtuukohan tämä tautikin karkkilakosta?
Ensimmäinen viikko meni kokonaan ilman karkkia. Toisella viikolla päätin, että jos joku tarjoo niin saan ottaa.
Nyt olen todistanut että pystyn olemaan ilman. Syysloma kun alkaa niin kyllä ostan karkkia!

Syksyn merkkejä

Nämä oli odottaneet möksällä kaksi viikkoa, että tullaan.
Kymmenen nuppuakin vielä, ja nyt tuli yöpakkaset, voi nuppuparat.

Mulla on taas kaksisuuntainen häiriö: osa minusta haluaa viettää vapaa-ajan mökillä. Laittaa takkaan tulen, lukea kirjaa, kävellä syksyn kuulaassa metsässä ja nauttia löhöillen.
Toinen osa minusta haluaa jäädä kaupunkiin: nauttia mukavuuksista, hiirittömästä alueesta ja vaikka leffateatterin tarjonnasta.
Tarvitsisin siis ihan selvästi viikkooni tupla viikonloput.

Syksyn ensimmäinen flunssa tulollaan, tai sitten toivottavasti jo menossa. Kurkkukivulla alkoi ja nyt on äänen kanssa vaikeuksia. Nyt vaan odotellaan mihin suuntaan tauti kääntyy.

Syyslomaa odottelen, siitäkään en vielä tiedä meneekö ohi vai osuuko kohdalle ;)

Best (?) of Kuusamo

(Luonnontieteilijön ottama kuva. Minä kannan järkkäriä kilometri tolkulla, ja hän ottaa kännykällä ehkä en parhaan kuvan ;)  )

Se oli siinä.
Ja nyt vaan....kohti uusia unelmia!

Rytisuon luontopolulla

Viimeinen päivä Kuusamossa.
Viiden kilometrin luontopolku ilman koiria. Veiti ontui illalla etutassuaan, joten hän jäi lepäämään.  Joikun piti jäädä seuraksi.

Tänään oli kuivempaa. Ja helppokulkuista maastoa.
Ei vastaantulijoita. HIljaisuutta.

Tällainen ihanuus löytyi matkan varrelta. Rytiköngäs. Kuviin ei vaan saa vangittua sitä ääntä ja kosken voimakkuutta. Se pitää nähdä ja kokea paikanpäällä.
Ihan samalla tavalla kuin tunturien tai vaarojen keskellä tuntee maailman suureksi ja avaraksi, sitäkään tunnelmaa ei saa valokuviin.

Ei hassumpi reitti tämäkään. Tänään ei tullut ongelmia eväiden kanssa. Juotiin kahvit vasta kun tultiin takaisin mökille.

Poroista saatiin tänään oikein loppuhuipennus. Nähtiin niitä kävellessä. Eivät siellä metsässä olekaan niin kesyjä.  Koitin tehdä lähempää tuttavuutta, mutta eivät olleet kiinnostuneita mun jutuista.
Autolla jouduttiin pari kertaa pysähtymään kun ylittivät porukalla tietä.

Riisin rietas

Tänään ajettiin Lappiin, Riisitunturin luonnonpuistoon.
Kierrettiin 10,5km Riisin rietas lenkki.
Vähän ennen kuin pysähdyttiin evästauolla ladolle, kuulin suon reunasta ihmisen ääniä. Ihmettelin kun kukaan ei sieltä tullutkaan, eli kuulin Riisin rietas- kummituksen huhuilevan peräämme.

Ovat ennen muinoin osanneet rakentaa ladon oikeaan paikkaan. Kyllä tuolla heinät kuivuivat, muualla ei tuntunut tuulta, mutta ladossa kun istuttiin, niin kävi sellainen tuiverrus, ettei pitkään tarvinnut istuskella.
Tänäänkään ei eväiden suhteen mennyt ihan putkeen. Puolet eväistä unohtui autoon!

Mies vähän rutisi kävellessään ihmisen tyhmyydestä: kuka hullu lähtee kuraan, saveen ja sateeseen kävelemään tunti tolkulla, kun voisi istuskella mökissä takkatulen vieressä.
Minä ja luonnontieteilijä ainakin. Lähdettäisiin uudestaankin :)

 Vesi juoksi monessa kohdassa kohisevina puroina.

Satumaisia paikkoja.

 Eri värejä! Soita, tuntureita, kuusimetsiä...
Koettiin sekin miten nopeasti kenkään mennyt vesi lämpeni. Inhottavalta tuntui aina vain hetken, kun uusi kylmä vesi solahti kengästä sisään . (Meillä oli goretexit jalassa, mutta vettä oli liikaa.)

Ja kyllä nähtiin tänäänkin poroja. Kun ajettiin takaisin jouduttiin kaksi kertaa pysähtymään kun lilakaulanauhaiset halusivat ylittää tien.

Ja kun päästiin mökille....taivas selkeni ja pilvien raoista näkyi sininen taivas.

Könkään keino

Tänäänkin poroja :)  Siinä ne tien vieressä naposteli aamiaista kun ajettiin 80km/h:ssa kohti Oulangan luontokeskusta.

Könkään keino oli osan matkaa samaa reittiä kuin hiidenhurmos.

Päädyimme siis taas maailmaan, jossa kaikki on toisin kuin täällä.
Tässä reitissä parasta oli hiljaisuus. Alussa ja lopussa kohtasimme muutamia retkeilijöitä, mutta suurimman osan kuljimme ihan "erämaa" tunnelmissa.

Puolessa välissä pysähdyimme kahville. Kelopuun rungolla siinä istuskeltiin ja maisema oli tämä:

Muutaman sadan metrin päässä oli valmis taukopaikka penkkeineen, ja näkymä tällainen:

Aina ei voi onnistua. Ja kahvi ja leivät maistuivat kyllä hyviltä jokatapauksessa.

Istuttiin tulillakin tovi. Meitä ihmisiä on paljon. Siksi kai tännekin pitää rakentaa isoja taukopaikkoja. Tässäkin oli tilaa vaikka 30:lle syödä pöydän vieressä.

Tässä poroerotusaitaus. Kirnun kautta porot konttoriin vai miten se mahdetaan tehdä.

 Tässä nämä kaksi valmiina, mutta missä porot?

Näillä kahdella oli vähän kuin oktoberfestit, joka joesta ja lammesta maistelivat "tuopillisen".
Taisivat muutenkin tykätä tästä lomasta aika paljon .
Niin minäkin.