Vuoden 2020 parhaat

Meidän Naava, joka muutti meille tammikuussa on ollut sellainen valon ja ilon tuoja. 

Personal trainer joka on onnistunut työssään,  pääsen 10 000 askeleeseen silloin tällöin, ja lähelle sitä useinkin.

 
 

Kerimäen viikonloppu. Järvenrantamökki, uimista ja ihan uusi kokemus olla lampaiden keskellä ja kaikki Naavan siskot ja veljet ympärillä.

 

Pojan perhe muutti Lietoon. Moni asia helpottui. Mm. isänpäivän vietto kun meiltä oli vesipumppu rikki ja mentiinkin heille viettämään isänpäivää.

 

Toteutunut unelma pitkästä kesälomasta. Oli ihan unelmaa aloittaa loma kesäkuun ensimmäisestä päivästä tietäen, että nyt sitä riittää aikaa tehdä vaikka mitä.

 

Aikainen kesäaamu kun lähdin ajamaan Naavan kanssa vanhempieni luokse. Ne yllättyneet ilmeet kun hipsittiin pihan kautta ja yllätettiin ensin isä pihalta ja sitten äiti sisältä. 

 

Pakohuone oli kiva. Tunnissa unohtui ihan koko muu maailma. Tykkään tällaisista uusista kokemuksista. 

Risteily Riikaan. Ihana kukkatori, josta jäi kaikki kukat ostamatta ;)  Sellainen koronamatka, jossa välteltiin ruuhkia ja oleiltiin paljon hytissä, mutta silti vaihtelua ja kivaa.

Paimennustestin läpäiseminen oli myös huippujuttu. Varsinkin kun sai yllättää kasvattajan lähettämällä todistuksen testin läpäisystä. Ja se miten hän ilahtui, ihan huippua.

Harjureitti ja Savojärven kierrokset, vierailu Rimmilässä, neljän tähden illalliset

 

Aloittaessani tätä kirjoitusta luulin että takana on kurja ja vaikea vuosi koronan takia. On ollut pelkoa sairastumisista ja monien juttujen peruuntumisia. Yllätyksekseni tässäkin vuodessa oli monta mieleenpainuvaa kivaa tapahtumaa.

Hyvää joulua!

 

Täällä sitä ollaan...ei lomalla...vaan....karanteenissa!   Melkein selvittiin, lomalle lähdettiin perjantaina, ja lauantaina tilanne muuttui karanteeniksi.

Kaksi kertaa on koronatestikin koettu. Ensimmäinen kerta oli helppo, rauhallinen sairaanhoitaja otti näytteen, ja hiukan vain kutitti nenässä ja aivastutti. Toinen kerta oli erilainen, hajamielinen sairaanhoitaja koversi nenää ihan kunnolla, silmistäni valui vesi ja nenä oli hellänä tunnin verran näytteen oton jälkeen. Ilouutinen, molemmat negatiivisia.  Karanteenin takia meinasi pää haljeta. Tekemiset oli suunniteltava eritavalla ja kaikki menot peruttava.  Kaikesta selvitään kai, mutta kyllä harmittaa. Haluan etätöihin!!!!  Ei kai kannattaisi edes ajatella, että tätä voi olla edessä vielä muutamia kertoja, rokotuksiin on vielä aikaa. Ja kun ei maskikaan suojaa, pitää olla lisäksi visiiri, enkä usko, että ne yhdessäkään suojaavat kun käsin pitää koskea lapsiin...

 

Jokatapauksessa joulu tulee. Ehkä rahaa säästyy kun en päässyt ostoksille enää tällä viikolla. Onneksi olen kaikki lahjat ostanut, joulukukatkin hankittu ja jopa paketoin kaikki kun pelkäsin, että saan taudin enkä kuumeisena jaksa sitäkään tehdä. Jännittävintä tässä on se, että en ole ikinä tehnyt rosollia enkä sienisalaattia, veikkaanpa että tulee ihan oikeasti äitiä ikävä vielä muutamaan kertaan kun noita kyseisiä juttuja valmistan.

Lumeton joulu on odotettavissa. Soihtuja ostin, ja niillä viitoitan saunalle menevän polun, niin enpä näe mustaa maata, näen vain liekit illan pimeydessä.  

Eipä tässä muuta kuin toivotan kaikille terveyttä ja tunnelmallista joulua !

 

Ruoska tai risuja

 Tää iski taas. Tavallaan joulustressi. 

Miksen taaskaan jaksanut koristella lahjoja siten kuin kaikissa hienoissa kuvissa? Sanomalehtipaperia tai ruskeaa paperia, joku kuusenoksa, punaista ja narua. Ja tietenkin itsetehdyt pakettikortit, liimaamalla puutikkuja kuusenmuotoon, ja vielä hieno runo päälle.

Miksen taaskaan leivo pipareita ja koristele niitä erivärisin pikeerein? Niinkuin yksi kaverini teki, pipareissa taidokkaita pisteitä, viivoja, kuvioita....

Miksen taaskaan tee itse kaikkia laatikoita? Olisinhan voinut keväällä istuttaa lanttuja ja porkkanoita, nyt saisin tehdä oman maan juureksista joululaatikot.

Miksen taaskaan hankkinut, askarrellut ja kutonut lahjoja pitkin vuotta ajatuksella....

Ja jotta en saisi tarpeeksi ruoskituksi itseäni kritisoin koko syyskauden työni: teinkö tarpeeksi? Askartelu jäi ehkä liian vähälle. missä oli satuliikunnat, entä  tavoitteelliset suunnitelmat ja kehkeytyvä varhaiskasvatussuunnitelma...

Mikä hitto muhun iskee kun olisi aika nauttia joulun tunnelmasta?  Kynttilöiden valosta nauttimisen sijaan makaan sohvalla, ja keksin  tuhat asiaa jotka olisin voinut tai voisin tehdä paremmin ja luovemmin.

Maaret Kallio neuvoo hidastamaan ja hengittämään.  Yritän joka ilta. 

Ehkä kaiken syynä on korona. Maskin pito saa pään paisumaan, ja silloin sinne mahtuu aivan liikaa kaikkea, turhaa.

Mutta huomenna on taas uusi päivä, jospa koitan taas....hengittää  :) 

Musta pilvi

 Musta pilvi leijuu päällä. Ja vielä joulun alla. Korona kolkuttelee oven takana.

Vielä on toivoa, että todellakin jää sinne oven taakse.  Ensi viikko enää töissä ja sitten pääsen lomalle. Elämme siis jännittäviä aikoja: joudunko karanteeniin, saanko taudin vai pääsenkö lomalle. 

Varmuuden vuoksi jouluostokset on jo tehty. Kirjastosta täytyy vielä hakea kirjoja lomaksi ja varaksi. Tein netissä sellaisen kyselyn, jossa kysyttiin minkälaisista kirjoista pidän. Kyselyn tuloksena minulle lähetettiin kirjastosta lukuresepti. Tosi kiva idea! Sain kymmenkunta kirjaehdotusta. Pari oli sellaista, jotka olen jo lukenut, mutta monta kiinnostavaa jäi jäljelle. JA niitä menen nyt ensi viikolla hakemaan.

Oltiin viime viikolla isommassa kaupassa ja näin siellä kivan mekon johon oli laitettu oranssi, tai ruosteenpunainen, villatakki päälle. Sovitinkin hamette, mutta jätin sen kauppaan. Kotona tietenkin hame villatakkeineen jäi kaihertamaan, ja niinpä kurvasin hakemaan ne perjantaina töihin mennessä. Ehkä vielä tulee tilaisuuksia, teatterijuttuja yms. joihin tarvitsen vähän siistimpää vaatetta. Ja siinä tilanteessa kun pitäisi löytää kaupasta joku asu, ei kyllä löydy, joten näin se menee näppärämmin. Ja mulla ei ole muodilla niin väliä, samoja vaatteita käytän sujuvasti 10 vuotta ja ylikin, on ne sitten muodissa tai ei. Ja tuo piristi, voinhan laittaa ne päälle vaikka jouluaattona.

Karkkia on mennyt iltaisin aika tavalla. Eilen meni överit. Kirjaa lukiessa tungin suuhuni kokonaisen pussillisen Haribo salmiakkikarkkeja. Ei olisi kannattanut. Loppuilta meni öklöä oloa sulatellessa kauhean katumuksen vallassa. Tänään ei ole ainakaan vielä tehnyt mieli karkkia.....

Naava kävi töissä yhtenä aamupäivänä. Alkaa olla täysin tottunut lapsiin. Lapset saavat juosta, hyppiä ja huutaa, eikä juurikaan reagoi. Haastetta löytyi sitten tuon Naavan pusuttamisen kanssa, siis Naava tykkää suukottaa kaikkia, ja läheskään kaikki eivät tykkää ihan niin läheisestä hellyyden osoituksesta. 

Tällaista tällä kertaa!  Koitetaan pysyä terveenä!  Mäkin käytän töissä maskia, ja nyt on korvantausta hellinä siitä kuminauhasta.....