Seurauksia kun on yksin kotona

Lauantai ja yksin kotona.
Tää hiljaisuus...
Ihan outoa. Kukaan ei tassuta lattialla, ei kiipeä viereen, eikä mieskään ole tuossa toisella sohvalla.

Ei oikein tiedä miä tekisi. Miten käyttäisi päivän mahdollisimman hyvin, tehokkaasti tai sitten vain itselleen.

Lähdin kauppaan ostamaan paketointitarvikkeita.
Sain tosi hyvän idean. Citymarketissa oli kaikki naisten vaatteet 50% alennuksella.
Siinä se roikkui. Kokeilin. Ihanan pehmeä, paljon "rokki". Jos löytyy oikea koko, se on merkki, että mun kuuluu ostaa Se. Löytyi.
Tosi kätevä esim. koiralenkillä. Hyvällä säällä, sopivassa lämpötilassa...hmmmm? Kätevä töissä,hmm..? Hieno pikantti säväyttäjä juhlissa, teatterissa...hmmm?
Siinä se roikkuu nyt kotona vaatepuulla.
Ei olla vielä tultu Sen kanssa tutuksi. Enkä tiedä tullaanko koskaan. Enkä ikinä olisi ostanut Sitä, jos en olisi ollut yksin lauantaina!

ps. Se oli onneksi halpa.


Yksin kotona lauantaina tulee myös mieleen mennä saunaan, kello 12.00 päivällä. Tuli tehtyä jalkahoito, käsihoito, kasvohoito kuorintoineen ja naamioineen.

Ja päiväunet!

En kuunnellut musiikkia koko päivänä. Tää taisi olla retriitti päivä.
Ilta onkin sitten eri juttu.

Sisustuspuoteja koluamassa

Joulu houkuttelee sisustusliikkeisiin.
Tänään käytiin Adalmiinan helmessä. Vanha iso, vähän huonokuntoinen navetta/vaja Paimiossa.
Odotin tosi jouluista tunnelmaa. Petyin.
Ehkä tänä jouluna on muotia harmaa, beessi,ruskea...
Värikkyyttä löytyi hassuista lankakeräpalloista. Euron kappale saa ostaa minkä värisiä haluaa. Tavallaan tykkään, mutta en saa sopimaan niitä kotiini tai mökille. Siis ne mahtuisivat kyllä, mutta eivät jotenkin sovi.

Loviisan aitassa käytiin aiemmin. Se on mun suosikki, edelleen.
Hiukan maalaisromantiikka alkaa kyllästyttääkin, varsinkin kun sitä on niin monissa puodeissa samaan tapaan.
Loviisan aitassa on nykyään paljon lamppuja. Krouvimpia, pronssin ja teräksen värisiä. Hinnat yli 200e...
Tuli myös mieleen, miten helppoa on ostaa kaunista sisustusliikkeestä, mutta jos löydätkin jotain kaunista jostain tavallisesta liikkeestä, se on palkitsevampaa, ja paljon halvempaa.

Salatiede?

Siinä ne nyt on. Kesällä aloitetun tunikan kappaleet. Nyt on edessä jotkut hiha kavennukset ja kappaleiden yhteen ompelu.

Vaan on se niin vaikea lukea tällaista:


Ja kun työ jää kesken, mistä muistan mihin kavennus kohtaan jäin? Joo, kaipa sen jostain osaa laskea..
Nyt on tunika tauolla. Otan sen esille kun olen tarpeeksi kärsivällisellä, viisaalla. sitkeällä, motivoidulla tunnetilalla.

Kiva tätä oli virkata. Tällä tekniikalla voisin virkata jotain muutakin.

Ja se tuleeko tästä minulle sopivan kokoinen, siitä ei ole tietoa. Miten ihmeessä käsityöihmiset voivat jo  silmukoita luodessaan tietää onko koko oikea?
Kirjoneuleet ovat myös ihmetyksen aihe. Miten langat ei menisi solmuun? Minulla menee lankakerät aina toistensa ympäri monta kertaa ja lopulta menee tovi jos toinenkin, että saan taas langat juoksemaan.

No on maailmassa muutakin ihmeellistä.Kuten viimeisin miehen ostama pistorasia. Siihen voi kännykällä lähettää tekstiviestin. Viestin perusteella pistorasia sitten osaa suurentaa ja pienentää patteria, ja arvioida, että lämpötila pysyy määrätyssä asteessa. Ihan käsittämätön juttu!

Talvi tuli

Perjantaina Turussa satoi lunta. Novalla kerrottiin, että etelä-Suomessa, lähinä Helsingin seudulla oli 80 ilmoitusta kolareiden aiheuttamista liikenneruuhkista.
Lumi tuli Turkuun juuri sopivasti juhlistamaan työpaikan pikkujoulujuhlaa.
Ulkona oli kaunista. Ja niin oli sisälläkin. Paljon kynttilöitä, ikkunalaudalla valosarja, valkoista silkkiä ja pitkä pöytä täynnä kaikkea hyvää naposteltavaa.

Lumi vie lähemmäs joulun tunnelmaa. Pitkästä aikaa odotan joulua ja tunnen joulua kohtaan suurta lämpöä. Työni takia vietän  joulua  jo ennen joulua niin tarmokkaasti, että tuntuu että mitta on täynnä ennen kuin oikea, oma joulu, edes alkaa.  Nyt vaan tuntuu erilaiselta. Nykyisessä työpaikassani sitä joulun tunnelmaa ei oikein saa sisälle, ei ainakaan niin kuin haluaisin. Ja nyt odotan niin jouluLOMAA. Kirjoja, hyvää ruokaa, mökkielämää, saunomista, takkatulta, kiireettömyytä...

Laitoin pihalle talipalloja pikkulinnuille. Aamiaista syödessämme talitiasia hyöri ympäri pihaa, aamuvirkkuja . Nyt niitä ei näy missään.

Ostin Bauhausista kaksi valkoista amaryllista. Viime jouluna sain sipulin, olihan isompi odotus, ja isomman hehkeämpi kukkakin tuli, Tänä vuonna mennään näillä.

Maisema muuttuu

En tykkää suurista kuusista. Ovat julmia ja pimentävät. Olen nyt laittanut somia keltaisia rusetteja niiden kuusten ympärille, joiden toivon lähtevän.  Kuvassa näkyvien koivujen takaa toivon molempien kuusten kaadettavan.

Tämä jättiläinen sai myös keltaisen rusetin. Kun tämä lähtee saa jasmiinipensas valoa enemmän ja minä saan nauttia jasmiininkukista enemmän.
Ennen kuin kuusille voi tehdä mitään , niiden pitää nukahtaa.
Sitä odotellessa...

Kateus vai ihailu

Tämänkin jutun voisi kirjoittaa kahdella eri tavalla.
Ihailen ystävissäni joitain asioita, vai olenko heille kateellinen joistakin asioista?
Kateus on negatiivinen tunne. Vai onko? Ihailen ystävissäni joitain juttuja, haluaisin joitain niistä myös itselleni, silloinko ihailu muuttuu kateudeksi?
Kateus on kuitenkin jotenkin pahansuopaa. Onko kateus sitä, että haluaa sen kateellisuutta aiheuttavan asian pois toiselta, vain itselleen?
Silloin en voi sano kadehtivani ystäviäni.Näistä ajatuksen juoksuista päädyn siis ihailuun.

Yhtä ystävääni ihailen siitä, että hänellä on energiaa. Sitä riittää sekä työhän, että vapaa aikaan. Hän tekee mitä haluaa. Uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja. Hänellä on varmasti vuorokaudessa enemmän tuntejakin kuin minulla.

Toista ystävääni ihailen ulkonäöstä. Hiukset sen kun kasvavat pituutta ja ovat yhä terveet ja paksut vaikka hiusten kasvunkin pitäisi iän myötä hidastua. Häneen ei muutenkaan tunnu ajan terävä hammas pystyvän mitenkään. Sama vaatekoko yhä vaan ja tuskin painoakaan tullut lisää.

Kolmatta ystävää ihailen hänen kyvystään sisustaa ja rakentaa asioita. Ei tarvita pankista lainaa eikä koluamista sisustusliikkeissä. Kaikki vaan löytyy aina jostain...kaapista...tm. Hänellä lasiset tuikkupurkitkin näyttävät kirkkaamilta kuin minulla.

Neljättä ystävää ihailen hänen tavastaan elää parisuhteessa. Kaikki tapaamis-yms. päivät ovat merkityksellisiä ja syitä pieniin juhliin. Arkisia töitä tehdään yhdessä samoin harrastetaan yhdessä. Keksitäään kaikkea kivaa, eikä vain jäädä sohvalle makoilemaan.

Viidettä ystävää ihailen hänen maalaisjärjestään. Hänen ai tarvitse pohdiskella ja pyöritellä asioita. Ratkaisut ja vastaukset tulevat suoraan. Hänen maailmansa on selkeä, sitä määrää oikeudenmukaisuus.

Kuudetta ystävää ihailen hänen tavastaan elää tässä ja nyt. Ilman kiirettä. Lisäksi hän on löytänyt oman tyylinsä. Eikä mieti sopiiko vaate hänen ikäiselleen tai kehtaako käyttää. Jos vaate tuntuu omalta se on hyvä niin.

Seitsemännettä ystävääni ihailen hänen aitoudestaan. Hän sanoo suoraan asioita, hyviä ja huonoja. Hänen elämässään on onnea ja auringonpaistetta paljon, mutta myös harmaampia päiviä, joita ei tarvitse lakaista maton alle. Tämäkin ystäväni osaa elää tässä ja nyt. Täysillä.

Ystäväni, olette tässä ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. En laita teitä mihinkään järjestykseen, en nyt enkä muulloinkaan. Kaikki olette minulle tärkeitä.

Viikonlopun leikit

  Leikki kolmestaan. Vähän epäreilua välillä.

 Veiti osallistuu harvemmin leikkiin. Nytkin lähinnä sivusta seuraa ja ajautuu pakosta välillä leikkiin mukaan.

 Nämä kaksi leikkivät tunti tolkulla.

 Äiti ja tytär leikkivät.

 Siilin kurja kohtalo.

 Onneksi löytyi husky, ja leikki jatkuu.

 Sisällä leikkiminen lempeämpää painimista.

Kaksi onnellista.

Kaunista etsimässä

Ei olla aiempina vuosina tultu mökille marraskuussa. Nyt tultiin. Eipä tämä paljoa eroa lokakuusta, tai maaliskuusta...
Kiertelin pihaa ja etsin jotain kaunista.
Luulin tehtävää mahdottomaksi.

Ensin löysin luumupuun. Värit ovat nyt pelkistettyjä ja koko puu yksinkertaisessa arkiasussaan.
Silti kaunis.

Seuraavaksi heiniä. Nehän on kauniita aina. Talvellakin huurteisina. Siinä ne nyt nököttää paljaina; odottaen.

Tämä oli varma nakki. Punainen hohtaa, erottuu tästä harmaudesta. Koska olen viimeksi edes nähnyt auringon?

Mustikanvarvuissa on niin vakaa usko tulevaan kesään, että ne ovat uskossaan kauniita. Mikä viherrys. He ovat jo valmiina, hyvissä ajoin.

Tämä on aina vihreä. Talviota ei horjuta pimeys eikä kylmyys. Voiko tasapainoisempaa ollakaan?

Nämä kaksi auttoivat innokkaana kauneuden etsimistä. Heidän taktiikkansa oli haistelun lisäksi maistelu. Kauneus ei siis aina ole vain katsojan silmässä, vaan voi olla myös nenässä tai suussa.

"Neljän tähden päivällinen"

Päätettiin hyvien ystäviemme kanssa aloittaa neljän tähden illalliset/päivälliset.
Ehdotimme muillekin ystävillemme asiaa, mutta vain nämä kaksi rohkeaa tarttuivat ideaan.
Muilta tuli jotain muita ehdotuksia, kuten esimerkiksi että illalliset aina meillä....

Lauantaina oli ensimmäisen päivällisen vuoro, meillä.
Olikin haasteellisempaa kuin luulinkaan keksiä kolmen ruokalajin juttu. Pohditutti miten tiedän mikä sopii minkäkin kanssa yhteen, miten ateriasta tulisi sopiva, ei liian raskas.
Mutu tuntumalla menuusta kehkeytyi tällainen:

Alkupalaksi maalaispatongin viipaleita voi-valkosipulilla siveltynä ja uunissa muutaman minuutin muhineena. Olivat tosi hyviä. Uskomattoman helposti saa hyvää aikaiseksi!

Pääruuaksi kanaa riisipedillä. Kana pannulla paistettuna, purjolla, paprikalla, valkosipulilla, ananakselle yms. höystettynä. Ja salaattia.

Jälkiruuaksi köyhät ritarit ja kahvia.

Sovimme etukäteen ettei tarvitse antaa ruuasta eikä muustakaan pisteitä, eikä ohjelmanumeroakaan tarvita.
Siispä päätin itse antaa arvioita ruuasta: Ruuan esille laitossa on paljon kehitettävää. Meillä ei ole alkurokalautasia! Parasta oli alkuruoka....

Ja syöminen ystävien kanssa on ihan parasta!!

Viikonlopun hyvät eväät

Osuipa isänpäiväviikonloppuun paljon kivoja asioita.

Yllättävin oli heti perjantain fb viesti. Se oli häkellyttävän, imartelevan, ihanan voimaannuttava viesti. En kehtaa kertoa sen tarkemmin, se kuulostaisi leuhkalta..Sitäpaitsi eihän me voida itseämme kehua edes näin. Kehujen vastaanottokin on niin häkellyttävää. Mutta silti, positiivisen asioiden kuuleminen on niiiiiiin ihanaa. Kiitos.

Lauantaina oli "neljän tähden illallinen". Vihdoin tuli toteutettua hauska, jo aikoja sitten ilmaan heitetty idea.

Sunnuntaina nautittiin päivällinen pojan, minskun ja pikku koiran kanssa. Ja vielä leffailta heidän kanssaan. Mielensäpahoittaja. Elokuvissa leffan katselu on elämys. Äänentoisto, iso kuva ja keskittyminen vain elokuvaan, ihan eri juttu kuin kotona sohvalla. Kiitos!

Molempina päivinä käytiin Ruissalossa koiralenkillä. Joikusta ja Veitistä näkyi, että maiseman vaihdos piristi heitäkin. Ruissalo näytti ihan uusia maisemia nyt kun lehdet ovat pudonneet puista. Näimme huviloita, joita ei kesällä näy, ja merikin näkyi nyt kauempaa.
Ja munkkikahvit Honkapirtillä lauantaina, ne kyllä maistui ihan yhtä hyvältä kuin muinakin vuodenaikoina.

Tämän viikonlopun eväillä kohti uutta työviikkoa. Hyvät ovat ainakin eväät...

Hyvää isänpäivää isä !

Minä saamaton tytär, en saanut aikaiseksi edes korttia lähetetyksi isälleni. Toisaalta minulle on syyni olla käyttämättä postin palveluita yhtään enempää kuin on pakko.

Olen onnellisessa asemassa, koska minulla on vielä molemmat vanhemmat. Ja se, että asuvat edelleen samassa osoitteessa, sekin onnellista.

Lapsuudesta muistan sen, kun äidin ollessa töissä, emme muistaakseni koskaan viettäneet aikaa kotona. Autolla ajeltiin aina sukulaisiin kyläilemään. Tietysti yllättäin. Lapsuudessani harvoin sovittiin kyläilyjä etukäteen, ovet olivat aina auki. Jos ei ajettu jonkun luokse kyläilemään, niin vähintään mentiin isoäidin grillille. Isä otti lihapiirakan makkaralla, minä omenapiirakan, useimmiten.

Paljon liikuttiin aina. Talvella ajeltiin hiihtämään ja uimaan. Kesällä veneiltiin, kalastettiin ja uitiin. Isän kanssa oli perinteenä kerran kesässä uida mökkisaaresta vastarannalla olevaan saareen. Matka oli pitkä.

Isä on kova juttelemaan. Aiheesta kuin aiheesta. Ja kenen kanssa vaan.

Sienestämässä käytiin yhdessä vielä muutama vuosi sitten. Isällä on sienisilmät, hän erottaa kanttarellin kilometrin päästä, ainakin melkein. Hän löytää niin paljon sieniä, että tarvitaan kaksi tai kolme poimijaa (hän näyttää missä on sieniä, ja muut poimivat) ja kaksi koria. Kaksi koria riittää noin kahden tunnin sienestykseen. Pidemmäksi ajaksi tarvitaan useampia koreja.

Hyviä hetkiä, hyviä muistoja.
Lisääkin tulossa.

Jos minulla olisi paljon rahaa ostaisin isälle isänpäivälahjaksi veneen. Voisin ostaa kaksi. Toisen isomman ja toisen pienemmän. Hän saisi sitten myydä pois sen, jonka huomaisi tarpeettomaksi, kokeiltuaan ensin molempia.
Jos olisin tarmokkaampi tytär, olisin lähettänyt sen kortin. Olisin voinut samaan kuoreen laittaa vielä vaikka sukatkin. Mutta niin voin tehdä ensi vuonna. Uskon, että isä, ilahdut tästä tällaisestakin isänpäivätoivotuksesta. Ehkä enemmänkin. Tiedän että arvostat kekseliäisyyttä paljon :)

Oikein hyvää isänpäivää Isä !

Harald

Haraldissa on ideaa. Sisustus, ruokalistat, tarjoilijat ja ruuan esille laitto, kaikki noudattavat samaa yhtenäistä teemaa.
Karua, yksinkertaista.
Seinät raakalautaa, koristeina taljoja, rautaa ja täytettyjä eläimiä.
Ruokaa tarjolla saviastioista, liuskekiveltä, miekasta tai laudan päältä. Kahvikin tuodaan nokipannussa.
Tarjoilijoilla viikinkiaikaiset puvut päällä ja kuitissakin viikinkinimet : teitä palveli Freija Odonintytär jne.
Ja itse ruoka. Kaikki maut Suomesta. Tyrniä, puolukkaa, ruista, porkkanaa, lanttua, poroa, villisikaa...
Ruokien makuja ei ole peitetty voimakkailla mausteilla. Liha maistuu lihalta, lanttu lantulta.

Tällä kertaa syötiin alkuruuaksi juustoista savuporokeittoa.Pääruuaksi härän sisäfilettä, suppilovahverokastikkeen ja perunakakun kera (perunakakku jäi syömättä) ja jälkiruuaksi kahden suklaan kakkua.

Miehen lemppari ravintola. Ja minäkin tykkään :)

Pyhäinpäivä

En tykkää halloween-juhlista!
En tykkää kaupallisista juhlista. Niin kuin nyt tämä halloween. Kaupasta voi/pitää ostaa naamiaispuku, kummitus-kauhistusasu, pääkallokarkkeja, halloween munkkeja, kurpitsakoristeita ja sitä sun tätä oranssia ja mustaa. Löytyy kynttilää, servettiä...ja kaupassa kassakoneet laulavat iloisena. En tykkää!

Ja nyt vielä kun halloween ja pyhäinpäivä osuvat samaan viikonloppuun. En tykkää!
Meillä on pyhäinpäivä.
Laitamme pois nukkuneiden läheisten haudat kuntoon, viemme kynttilöitä haudalle ja muistelemme.
Ei siihen sovi lepakot ja pääkallot mitenkään.

Kuolema kuuluu kaikkien elämään. Niin se vain on, että kaikki täältä joskus lähdemme.
Kuolema kuuluu myös lasten elämään. Kuolemaan on helpompi suhtautua kun saa katsoa sitä ensin etäämmältä, totuttautua ajatukseen pikkuhiljaa. Pyhäinpäivänä haudalla käyminen ja kysymyksiin vastaaminen helpottavat varmasti enemmän kuoleman kohtaamista kuin mitkään hämähäkit tai kummitukset.

Joidenkin mielestä juhlat tekevät arkeen piristystä.
Onhan se varmasti näinkin. Itse kuitenkin ajattelen miten ihanalta joulu tuntuukaan pimeän syksyn jälkeen.
Enkä tykkää halloweenista yhtään!