Hyviä ideoita ja nimipäivän viettoa

Päätettiin viettää miehen nimipäivää. Pääsin aikaisin töistä ja suunnitelmana oli koirien ulkoilutus, siivous ja leipominen. Pyöräillessäni mietin missä järjestyksessä asiat hoidan. Koirat tietysti ensin ulos. Lattioiden peseminen ei yhtään innostanut. Keksin että pesenkin pihat siitepölystä niin voimme juoda kahvit ulkona. (Olen hyvä keksimään kaikkea, ainakin siivoamisen tilalle).
Hain varastosta letkun, kiinnitin sen pesuhuoneen hanaan, letku ulos saunan ikkunasta, hana auki. Kuulinkin jo miten iloisesti vesi solisi pihalla. Kun pääsin olohuoneen kautta pihalle, ei letkusta tullut vettä, Kiertelin ja irrottelin suutinta ilman tulosta. Kunnes kuulin pulppuavaa veden ääntä...pesuhuoneesta. Juoksin sisälle, suljin hanan. Letku oli irronnut ja vettä oli pesuhuoneen laittialla. Kuivasin vedet ja yritin uudestaan. Nyt sain letkusta tulemaan sellaisen kapean noron. Kääntelin vääntelin, kunnes jostain reiästä alkoi suihkuta vettä, kasvoilleni. Sain kuitenkin kaiken jotenkuten toimimaan ja harjalla ja vedellä sain pation ja puutarhakalusteet puhtaammiksi.
Aikaa kului paljon oletettua kauemmin ja paniikki alkoi jo iskeä.

Letkut jäivät pihalle kun kiirehdinkin leipomaan. Leipominen tuntui kivalta ja niimpä päätinkin poiketa suunnitelmasta ja tehdä kaksi raparperipiirakkaa. (Tuntuu ettei tänään ollut paras päiväni ideoiden laadun suhteen). Ja taas kului aikaa.
Lopulta ei ollut aikaa kuin pikaiseen imurointiin. Sitten tuli päivän ehkä paras idea: hain metsästä kieloja maljakkoon ja taitoin sireenioksia toisiin maljakoihin. Kieloista tulvi ihana tuoksu koko asuntoon, paljon parempi tuoksu kuin tolu tm. puhdistusaine :) Eikä kukaan huomaa hyllyillä olevaa pölyä kun kaikki ihailevat kauniita sireenejä.

Punkkipulma

Valkoisessa koirassa ollut tänä keväänä yksi punkki. Mustassa koirassa 8!
Onkohan sattumaa?
Ajattelin syöttää koirille valkosipulia punkkiestoksi. Luin että valkosipuli ainakin isommissa määrin/pitkään käytettynä on koirille myrkyllistä. Aiheuttaa anemiaa.  Koira ei hikoile/hengitä ihon kautta, joten valkosipulin haju ei tule  iihosta .Valkosipuli punkkien torjunnassa perustuu ehkä enemmän uskomukseen.

Teepuuöljy voisi olla luonnollinen ratkaisu. Kunnes luin eläinlääkärin artikkelin asiasta. Teepuuöljy on myrkyllistä koirille ihoon joutuessaan.Vaikka laimentaisin vedellä, niin myrkyllistä mikä myrkyllistä.

Punkkipannat eivät tule kyseeseen, koska koiria on kaksi. En voi estää niitä leikkimästä, ja leikkiessä näykitään myös kaulasta, punkkipantaa varomatta.

Yksi neuvo oli, että vältä paikkoja, joista punkkeja tulee. Viikonloput ja kesäloma kaupungissa ei ole hyväksi meille, eikä koirille.Mökillä on ruohikkoa, joka kuitenkin leikataan lyhyeksi.Metsälenkkeihin kuuluu ojanpientareita ja niittyjä. Ei elämistä voi lopettaa punkkien takia.

Siispä apteekkiin. Kaksi hyllyriviä täynnä erilaisia punkkiaineita. Kaikki samanlaisia pipettejä. Rasiat vaan erikokoisia ja erihintaisia. Farmaseutti tulee avuksi. Hän kertoo, että kaikki sisältävät suunnilleen samoja aineosia. Yksilöllisiä eroja on, toiset koirat herkistyvät tietylle merkille, mutta sietävät toista. Aina jää koiran rasvakudokseen, eikä mene sen pidemmälle.

Pakko luottaa johonkin.

Valintojen vaikeus

Miksi aina pitää valita? Miksei voi saada kaikkea? Mistä tietäisi että valitsee oikean vaihtoehdon? Ärsyttävää.

Joskus käy niin, että on samana päivänä kaksi tapahtumaa ja pitää valita kumpaan menee. Harvoin meille tulee kutsuja mihinkään, mutta kun tulee, tulee usein kaksi yhtä aikaa ja samalle päivälle.

Jessen pelejä olisi kiva käydä katsomassa. Mutta silloinkin on tehtävä valinta. Jäädäkö kaupunkiin viikonlopuksi, ajaako edestakaisin yhteensä n. 150km vai rauhoittua mökille. Miksi ne pelit eivät voi olla arki-iltoina, aina?

Musiikkitapahtumia on paljon. On Saaristo open, Ruisrock, DBTl, Baltic jazz, Karuna unplugged ym. Kaikkiin ei millään voi osallistua, rahatkaan ei riittäisi. Pitäisi valita. Katson esiintyjä listoja, hintoja, ajankohtia. Mietin väen paljoutta, entä jos sataa vettä.

Kesälomalla on kivaa käydä jossain. Toisaalta taas rentouttavinta lomalla on, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Loman loputtua miettii miksei käynyt missään kun kerrankin olisi voinut, kökötti vain paikallaan. Lehdistä saa kesä-heinäkuussa lukea miten lomastressi iskee ihmisiin. Pitää lomallakin suorittaa, tehdä ja kokea mahdollisimman paljon. Asian toinen puoli on taas se, että loman suunnitteleminenkin on hauskaa. Kesäsesonki on myös sen verran lyhyt ja lomailevia ihmisiä paljon, että ellei suunnittele ja varaa mitään, ei saa lippuja, matkoja ihan mihin vaan. Toisaalta tuohan helpottaa kovasti valinnan tekemistä kun vaihtoehdot vähenevät.

Kesä on kuin palapelin rakentamista. Etsin sopivia, yhteensopivia paloja, jotta saisin meille mieluisan kesäkuvan. Usein ystävät  ja tuttavat tuovat sopivia paloja. Joskus myös sattuma, hetkeen tarttuminen tuo  kesäkuvan parhaan palan.
Ja onneksi on myös vakiopalasia, perinteitä, ei tarvitse kokonaan luoda uutta.
Enkä ainakaan muista, että olisin koskaan viettänyt epäonnistunutta kesää!

Tökkii, tökkii

Kevät, ikä ,mikä lie syynä, kun sunnuntait tökkii enemmän ja enemmän. En haluaisi lähteä kaupunkiin. Keväällä on niin helppoa uskotella itselleen, että muutto maalle olisi hieno ratkaisu. Viikon aikana ehtii tapahtua vaikka mitä. Kun viikon päästä mennään taas mökille, on sireenit kukassa, omenapuissa voi olla jo kukkia. Tuntuu että menettää niin paljon kun ei saa olla joka päivä seuraamassa kevään muutoksia kesään päin.
Mökillä jää viikonlopun aikana kaikki kesken. Olisi rikkaruohoja ja lisää rikkaruohoja. Olisi siivoamista, järjestämistä. Olisi riippukeinu ja kirjoja. Olisi kuollut kirsikkapuukin. Se on jo toinen. Kolmannen vielä ostan. Eihän viime talvi edes ollut erityisen paha, vai oliko? Taidankin tämän viikon aikana hankkia uuden kirsikkapuun.

Pyöräilystä voimaa vai vaihteluko virkisti?

Eilen oli voimailta/yö/aamu. Tulin pyörällä kotiin aamulla 04. (Tuparit, tanssia ja pyörällä kaikki matkat, yhteensä n. 30km). Olin pirteä. Kävin suihkussa, tein munakkaan, maksoin laskuja. Nukuin pari tuntia ja nousin kello 7. Imuroin, siivosin vessaa, kastelin kukat ja lähdin bussilla torille. Nautin torin kukkaloistosta. Ihania surffinia amppeleita 12-16e. Kävelin linja-autoasemalle ja jäin kahvilaan odottamaan Kemiön bussin lähtöä. Ei väsyttänyt yhtään. Bussissa kirjoittelin tekstareita ja nautin. Ihan kuin olisin pidemmälläkin matkalla, kiva tunne.  Ja miten hienolta tuntui ajatus, että minua ollaan vastassa. Ihana erilainen lauantai aamu.

Tässä lauantain lounas. Mies sanoi, että näyttää "Rakas, sinusta on tullut pullukka" ohjelman annokselta. Hyvää oli, lämmin savulohi on lempparia.Lounaan jälkeen päikkärit. Pelkäsin että herään vasta sunnuntai aamuna, mutta pari tuntia riitti.
Pitänee testata parin viikon päästä uudelleen, onko se pyöräily vai vaihtelu, josta saa energiaa niin, että kahden tunnen yöunet riittää.

Vastauksia juhlan jälkeen

"Tässä iässä minun ei kai tarvitse enää opetella asioita, jotka eivät tunnu omilta? Pitääkö edelleen ottaa vastaan haasteita? Saanko uuden sulan hattuuni jos/kun tästäkin taas selviydyn? Onko se "sulka" onnistumisen ilo vai helpotuksen tunne, kun Se on ohi?
Ehkä huomisen jälkeen vastaan edellä oleviin kysymyksiin."

Nyt on vastausten aika: - Ei tarvitse opetella asioita, jotka eivät tunnu omilta.Joitakin asioita  pitää tehdä, vaikka eivät tunnu omilta.Riittää kun suoriutuu.
-Uusia haasteita pitää ottaa vastaan. Haasteiden suhteen saa olla  valkoiva. Vain innostavat ja motivoivat haasteet kannattaa ottaa vastaan.
-En saanut sulkaa hattuuni. En tunne onnistumisen iloa enkä helpotusta.

Minulla on niskat jumissa.

Juhla itsessään onnistui hyvin. Vanhemmat saivat ihailla lapsiaan. Ja olla ylpeitä heistä.

" Maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan,
ja nähdä kaiken sen, mi viepi ihmisen onnehen."

Hassu uni

Näin kummallisen unen. Joiku, uros koirani, sai pennun. Synnytys sujui todella helposti. Joiku synnytti tosi kauniin ajokoiranpennun! Ainoa asia, jota unessa murehdin, oli se, että meillä ei olisi oikein mahdollisuutta pitää tätä ajokoiranpentua. Pentu oli tosi kaunis, joskin aika isokokoinen, tai kasvoi nopeastii. Pitää kyllä hankkia joku unien selitys kirja. Vai onko parempi kun ei tiedä kaikkea...

Pieni juontokeikka

Olen vuosia harjoitellut assertiivisuutta (oppinut jopa tuon hienon sanan).  Silti kävi näin, minulta lipsahti väärä sana kysymykseen. Nyt vastaan itse seurauksista.
Kaksi huonosti nukuttua yötä takana. Vähän alkavaa päänsärkyä. Ohikiitäviä ideoita. Tänään viimeinen mahdollisuus. Lähdin pitkälle koiralenkille. Kävellessä aivoni toimivat paremmin.Tunnin lenkki riitti. Nyt tiedän mikä on juontoni punainen lanka. Kyseessä on päiväkodin kevätjuhla. Vaativaa yleisöä tiedossa siis.
Tässä iässä minun ei kai tarvitse enää opetella asioita, jotka eivät tunnu omilta? Pitääkö edelleen ottaa vastaan haasteita? Saanko uuden sulan hattuuni jos/kun tästäkin taas selviydyn? Onko se "sulka" onnistumisen ilo vai helpotuksen tunne, kun Se on ohi?
Ehkä huomisen jälkeen vastaan edellä oleviin kysymyksiin.

Ja minä jatkan assertiivuusharjoituksia, opettelen jämäkästi sanomaan: Ei .

Oikea annosteluohje

Kevät on ihanaa aikaa. Yht äkkiä koivuissa on jo lehdet, valkovuokot kukkineet, kielot nupussa jne. En tiedä onko kevät kuitenkaan lemppari vuodenaikani. Kevät on vähän kuin viettäisi aikaa tosi energisen, innokkaan ystävän seurassa. On hauskaa, mutta hengästyy, väsähtää. Kevät vaan ei anna aikaa hengähtää. Ja minä väsyn. Piha innostaisi, haluaisin kukkia, köynoksiä sinne, tänne. Haluaisin nauttia valoisista illoista pyöräilemällä. Haluaisin haistella torin ilmapiiriä aamukahvin merkeissä. Haluaisin nauttia jokirannan elämästä. Miksi ihmiset eivät voi nukkua varastoon? Nukkuisin talvella ja syksyllä, ja valvoisin keväällä ja kesällä. Tai jospa olen annostellut vuoden voimavarani väärin?

Kesä jaloissa

 Ostin Partioivarusteen uudesta outlet myymälästä pirteät Merrellin sandaalit.Sandaalien normaalihinta on 99e, ja nyt sain ne 39,90e:lla Vein ne työkengiksi, mutta en tiedä vielä jäävätkö ne töihin. Ainakin ne tuntuivat tosi hyvälta jalassa crocsin balleriinojen jälkeen. Minulle käy usein niin, että "hautaan" ostamani uutuudet vaatehuoneeseen viikoiksi tai jopa kuukausiksi. Joskus on käynyt niinkin, että muoti on  jo mennyt ohi, kun minä vasta otan muotituotteen käyttöön. 

Uudet sandaalit ja ihana kesäsää aiheuttivat sen, että varpaatkin piti laittaa kesäkuntoon. Ja niitä ei voinut säilöä vaatehuoneeseen, vaan piti ottaa heti käyttöön.

Ahkera lauantai

Istutin pelargoniat. Ostin kahta eri väriä. Omaan silmään kauniilta näyttäviä pinkkejä, ja vanhaan mummonmökkiin sopivampia perinteisen punaisia. Laitoin pinkit ensin julkisivun puolelle. Mies rutisi ohi mennessään tykkäävänsä paljon enemmän perinteisen värisistä. Selitin että ostin kyllä molempia. Mies jatkoi mutinaansa:" tähän julkisivun puolelle sit päätit pinkkejä laittaa."
Miehen jatkaessa matkaansa, vaihdoin kukat. Mies kulki päivän aikana moneen kertaan kukkien ohi ovesta sisään ja ulos, mutta ei edes huomannut että olin vaihtanut kukat.

Siiklit saivat paikkansa perunamaasta, Pitäähän sitä perunamaa olla. Muistan kun etsittiin mökkiä aikoinaan, niin radiossa soitettiin  Sir Elwoodin hiljaisten Perunamaata. " Ei ole punaista tupaa, eikä perunamaata jonne yhdessä me tietä löydettäis milloinkaan " . Nyt on, molemmat :)

Metsää kohti tilaa vallannut maanpeitekasvi talvio.Istutin sitä vuosia sitten myös aivan talon seinustan viereen. Nyt sekin kukkii jo.

Uusi taimilapsi haettiin tänään. Hänen nimensä on Jorma Pensasmustikka. Surkea rääpäle vielä. Odotukset hänen suhteen ovat suuret. Haluan satoa jo ensimmäisenä kesänä.

Kärhö sisarukset saivat kodin vierasmökin päädystä. Ostin puna-ja valkokukkaisia. Jos he osaisivat soluttautua seinustalle tasapuolisesti, tulisi seinästä hauskan näköinen.

Isoäiti

Kävin katsomassa isoäitiäni vanhainkodissa. Viime kerrasta oli jo kulunut  aikaa. Näin isoäidin istuvan huoneessaan virkkaamassa. Huikkasin ovensuusta "hei" ja heti isoäidin kasvot puhkesivat hymyyn: "Voi miten kivaa kun tulit-"  Ei loukkaantunutta ilmettä, tai piikikkäitä lauseita siitä, etten ole käynyt pitkään aikaan. Siunattu dementia vai positiivinen elämänasenne? Isoäidin kohdalla uskon elämänasenteen vaikuttavan enemmän, vaikka dementiakin vaivaa. Dementia vaivaa silloin kun puhumme  viime vuosien tapahtumista. Isoäiti väsähtää muistamisen pinnistelystä. Juttelu sujuu vaivattomammin kun puhumme vanhoista asioista. Isoäiti osaa myös paikata dementiaa luovasti keksimällä tarinoita. Tarinoita ,jotka ehkä voisivatkin olla totta. Tuomieni ruusujen asettaminen juuri oikealle kohdalle pöytää oli tärkeää. Minun piti mennä oven ulkopuolle katsomaan, mistä kohtaa ruusut parhaiten näkyvät ohikulkeville muille vanhuksille. Kävimme ulkona istuskelemassa. Samassa hississä tuli nainen, joka työnsi äitiään pyörätuolissa. Nainen selitti äitinsä haluavan tulla saattamaan häntä. Seurasin naisen lähtöä. Kun nainen oli jo lähtenyt hänen äitnsä vilkutti vielä tuolistaan. Kun naisen lähdöstä oli kulunut jo jonkin aikaa, yhä hänen äitinsä nosti käden vilkutukseen.Liikutuin. Lapset ovat aina äidilleen maailman tärkeimpiä.

Jotain on, jotain puuttuu..

Tämä meillä on. Mutta jotain puuttuu. Olisiko näistä apua?

Yöllinen tippaleipätappelu

Illalla nukkumaan mennessä vähän ihmettelin miksei kumpikaan koirista tule makkariin "sanomaan hyvää yötä" (=viimeiset rapsutukset ja silitykset), mutta ajattelin sen olevan  mökkiviikonlopun väsymystä.
Puolen yön aikaan havahduin unesta pieneen vitinään. Nousin sängystä ja kävelin oviaukkoon. Joiku oli olohuoneessa, heilutti häntää ja otti varovasti askeleita minua kohti. Samalla sekunnilla Veiti hyökkäsi makuuhuoneen oviaukon vierustalta Joikun kimppuun.Kauhea koiratappelu keskellä yötä. Minä siinä sitten karjumaan, ja sain koirat irti toisistaan.
Veiti oli koko alkuyön vahtinut eteisen seinustalla olevaa kassia. Kassissa oli tippaleipiä! Koirat olivat edellisenä päivänä saaneet kumpikin kokonaisen tippaleivän, ja Veitistä se oli niin hyvää, että päätti loppujenkin tippaleipien kuuluvan hänelle.
Yllättävää tapahtumassa se ,että Veiti ei todellakaan ole ruuan perään. Puruluutkin ovat enemmän Joikun mieleen, ja tavallisesti Joiku voi omia itselleen Veitinkin puruluut. Vaan nytpä löytyi jotakin, parempaa kuin luut, jauheliha, kana tai kala: tippaleivät!

Sisustaminen vai ajattelu monimutkaista?

Toisille sisustaminen on helppoa. Voi lähes viikottain "mööbleerata", laittaa huonekalut uuteen järjestykseen. Tai jos osaa ommella, voi tuosta vaan hurauttaa koneella koristetyynyt, verhot ja pöytäliinan löytämästään kankaasta. Joillakin on kirkkaana mielessä kuva haluamastaan tyylistä.

Minulla on mutkia sisutamisen taipaleella.
Minun pitää pitkään pohtia asioita. Mielessänii on vain selkeitä  kuvia siitä ,mitä en missään tapauksessa halua.Meillä sisustus  on myös kompromissien tekemistä. Pitäisi löytää kultainen keskitie miehen pelkistetyn/käytännöllisen/merihenkisen tyylin ja oman maalaisromanttisen tyylin väliltä. Kompromisseihin voi olla tyytyväinen, mutta niistä ei tule samanlaista onnellisuuden tunnetta kuin jos on itse luonut koko jutun.

Luin jostain, että jos vaan hankit asioita, joista pidät, niin ne vaan sopivat yhteen. Olisikohan sisustaminen todellakin niin yksinkertaista?

Viljelemisen vaikeus

Joka kevät teen kasvimaan.

Pitää hankkia valmiita kunnon taimia.
Ostan kurkuntaimia. Kultainennoutajamme syö taimet.


Pitää laittaa verkkoaita kasvimaan ympärille.
Taputtelen kurkuntaimet hellästi pehmoiseen multaan.
Kesäkuun odottamaton halla yö vie taimet.


Jyrsimellä on kätevä kääntää maa.
Saamme jyrsimen toimimaan talven jälkeen.Hieno muhkea maa. Laitan porkkanoita, tilliä, retiisiä, salaattia, kukkia ja persiljaa.
Rikkaruohot valtaavat kasvimaan.
Ei kannata jyrsimellä kääntää, se katkoo rikkaruohojen juuret, Katkotuista juurenpalasista ne vaan lisääntyvät.



Pitää kääntää lapiolla ja ottaa kaikki rikkaruohot pois, sitten tulee hieno kasvimaa.
Selkään sattuu, mutta luotan, tänä kesänä onnistuu.
Viikon arkisen aherruksen jälkeen palaamme mökille. Auton ikkunasta jo näen miten pienet juolavehnä, voikukkasen alut, piharatamot ym. rikkaruohot hihkuvat kasvimaan keskeltä: Täällä ollaan , hengissä!

Pitää kitkeä rikkaruohot pois.
Teen ahkerasti työtä. Kaivan isutuslapiolla rikkaruohot huolellisesti juurineen päivineen pois. Kasvimaalle ei tänä kesänä kasva mitään. Ei saa kitkeä ennenkuin näkee, että persiljat, porkkanta ym. ovat kunnolla nostaneet päänsä. Silloinkin pitää vetää istusrivien välit siihen tarkoitetulla työvälineellä.

Kasvimaan ympärillä ei saa kasvaa pitkää heinikkoa.
Leikkaamme ruohon joka viikko. Ruoho pysyy  matalana kasvimaan ympärillä. Ja rikkaruohot pysyvät elinvoimaisina kasvimaassa.



Maasta puuttuu voimaa.
Haemme peräkärryllisen hevosenlantaa jo syksyllä.
Nyt se on levitetty kasvimaalle. Tänä vuonna varmasti, vihdoin tulee kunnon sato.

Onko tämä optimistisuuden huippu , usko siihen, että jonain vuonna vielä onnistuu?

Löytö

Joskus sitä tekee löytöjä, vaikka ei edes etsi mitään.
Kemiössä oli kesän aloitusmarkkinat. Oli kahvitarjoilua vähän joka kaupassa, cup cakesien tai pullan kera ja Benny Törnroos esiintymässä.
Pikaisesti käytiin Wuoriolla, koska tarvittsimme jyrsimeen jonkun kalvon. Wuorion pihalla oli laatikoissa myynnissä kaikenlaista mistä halusivat ehkä eroon. Sieltä tein löydön. Katsoin isointa purkkia, avasin kannen ja näin pienenmmän purkin, hintalappu isoimman purkin päällä 1e.
Kassalla mietin, että onkohan se pienempikin purkki 1e, mutta kuuluivatkin siihen samaan yhteen euroon.
Mökillä otin purkit esille ja iloinen yllätys oli kun löysin vielä kolmannenkin purkin.
Kolme purkkia eurolla:) Kaikki on vaan kiinni siitä, että osuu oikeaan paikkaa oikeaan aikaan.

Onnea Äiti

Hyvää äitienpäivää Äiti!

Kun ajattelen omaa äitiäni tulee ensimmäiseksi mieleen äidin minulle antamat viisaudet:
-Kun tekee jotein, kannattaa tehdä se kunnolla.
Tämä lause on mielessä melkein aina kun siivoan. Kannattaisi siivota yksi huone kerrallaan, yksi kaappi kerrallaan, jotta tekee sen kunnolla. Minä teen kuitenkin omalla tavallani: kunnolla aluksi, mutta sitten vauhdilla valmiiksi.

-Ei tarvitse olla kaunis, kunhan vaan pitää itsensä puhtaana.
Tämän lauseen kuulin joskus 12-vuotiaana. Jostain syystä se on jäänyt mieleeni. Teini-iässä ehkä odotti äidiltä jotain muuta kommenttia omaan ulkonäköön liittyen.

Äitini on tosi taitava ruuanlaitossa. Muistan miten lapsena halusin opetella ruuan laittoa/ leipomista. Äiti tuli ilomielin auttamaan. Hän otti näppärästi veitsen, näytti miten pilkotaan. Otti vispilän ja näytti miten saan paremmin vispattua. Minä katsoin vieressä, enkä oppinut.
Onneksi oli puhelin. Kotoa pois muutettuani (tai oikeastaan vanhempani muuttivat pois kotoa ;) )soitin äidille päivittäin tarvitessani neuvoja ruuanlaitossa.

Äidillä on taito ja ennenkaikkea viitseliäisyys kattaa kauniisti. Vaikka olisi tavallinen iltapala ,tai pieni välipala ,on lautaset ja servetit kauniisti aseteltu, ja ruoka itsessään kuin ravintola-annos. Minäkin osaan, ainakin kattaa kauniisti, mutta se viitseliäisyys uupuu.

Äiti tekee kaiken perusteellisesti. Jos koira harjataan, se harjataan perusteellisesti, kelloon katsomatta. Jos opetellaan englantia, sitä opetellaan vaikka 2 tuntia illassa, tai kunnes tehtävä on tehty. Mihin geenit ovat tässäkin kohtaa hypänneet? Minä innostun monesta, mutta ehdin enemmän (minulla on kaksi koiraakin) kun teen kaikkea vähän aikaa.

Äiti on minulle sellainen saavuttamaton idoli.
Ja silti, minäkin olen äiti. Omanlainen.


Saako äiti rokata? (säv. ja sanat Irmeli w-s)

Äiti saa olla suuri.
äiti saa olla pieni
Äiti saa tuoksua mullalta
tosin kyllä mieluummin pullalta.

Äiti saa kyllä kokata
mutt saakohan äiti rokata?

Äidin keitto voi keihua
mutt saakohan äiti riehua?

Äidin pitää näyttää fiiniltä,
mut saaks äiti tuoksuu viiniltä?

Ei äiti vaan myös nainen
ja kaikki olennainen
kuuluu myös äidin elämään.

(kirjoitin tähän vain osan sanoista)























 
 

Puro soliseva ja naavaparta

Lähdetkö kanssani koiralenkille? Tämä on sama lenkki, joka tehdään mökillä ollessa melkein jokapäivä, eikä kyllästytä.

Tervetuloa mukaan!

Ensin ohiteaan kummikoira  Freija.Hän  ehdottaa usein, että  voisi lähteä mukaan. Joskus hän pääseekin mukaan.

Ensin mennään peltojen välistä tietä pitkin. Tien pientareilta löytyy milloin päivänkakkaroita, kissankelloja, apiloita, mansikoita ja valkovuokkoja. Pellon ja tien väliseen ojaan kasvaa rentukoita. Muutaman kerran kesässä, juuri tällä tiellä on luikerrellut kyy, yök.

Ylämäki, joka hengästyttää. Tätä jos menisi edestakaisina loman aikana muutaman kerran päivässä, olisi rantakunnossa loman jälkeenkin. Jos laiskottaa, tehdään lenkkki toisinpäin, ah ihanaa alamäki.

Mäen päällä metsätie jatkuu vähän kapeampana. Tien oikealla puolella on tosi tiheä metsikkö, siellä on hyvä peurojen piileskellä.

                                                     Nyt lähdetään metsäpolulle.

                        Ohitetaan mustikkametsä. Täällä kasvaa isoimmat ja parhaimmat mustikat.

                                     Mäyräkallio. Kalliolla näkyy pieni polku, vakiintuneet reitit mäyrilläkin.

                                                Herra Mäyrä.

Puro soliseva. Toisinaan puro on täynnä ja solina kuuluu kauemmas. Solina on yksi maailman ihanimmista äänistä. Veitin ja Joikun  pitää joka kerta ainakin maistaa vettä puro solisevasta.

                                                             Ja taas jaksaa.

               

                                                Ollaan tiellä taas.

                                     Suopursupaikka.

                                     

Jos vielä janottaa tai on muuten vaan hiki, tässä apu.

 Niittypelto, jossa kasvaa maukkainta ruuohoa. Ihan pakko pysähtyä. 

                                     Samalla voi tähystellä rusakoita, hirviä, peuroja ja kettuja.

                                                 Kaakelikujan kautta kotia kohden.

Naavapartoja näkyy vähän jokapaikassa. Puhtaan metsän merkki :)                                  

                                                 Viimeinen alamäki, kotona ollaan!



                                  Lähdetkö mukaan toistekin?

Mökin kukkatilanne 9.5.2013

  Kuka enää  ilahtuu näistä? Minä ainakin :) Aika kivannäköinen asetelma. Ojanpientareella, kaunistavat    tontin reunaa .

 

Näistä sen sijaan ilahtuu kaikki. Kevät oli myöhässä, silti valkovuokot valmiita äitienpäiväksi. Näitä tontilla vähän siellä sun täällä. Eniten taas tontin reunassa.

Valkoisia krookuksia kukkapenkissä ja omenapuun juurella. Tykkään eniten valkoisista kukista. Ja niitä onkin tulossa; omenapuihin, kirsikkapuuhun, jasmiinipensaaseen ja pioniin.

Tätä ei lueta varmaan kukaksi, vaikka tuleehan tähänkin kukkatupsuja. Ruohosipulia. Olen vähän huono käyttämään ruohosipulia, vinkkejä otetaan vastaan. Tämä kasvaa keittiöpuutarhassa. Joskus mökissä elellyt ahkera emäntä, jolla monipuolinen keittiöpuutarha. Minä saan vieläkin nauttia hänen ahkeruudestaan  jonkin verran. Lipstikka, raparperi ja mäkimeirami vielä hengissä.

Yläkuvassa raparperi Turussa, alakuvassa Kemiössä. Siis ei ole kyseessä matkustava raparperi, vaan kaksi eri raparperia. Tarkoitus on havainnollistaa, miten kevät on edellä Turussa.

Kaikki Veitin sängyt

Monet tutuistani tietävätkin jo kaiken Veitin sängyistä, mutta tässä ne tulevat vielä kerran koottuna.

Kun me ihmiset vielä katselemme olohuoneessa telkkaria, ja Veitiä  alkaa jo väsyttää on kaakelisängyn aika. Veitin lapsuudenkodissa oli/on keittiössä kaakelilattia. Siellä oli pentujen hyvä opetella ihmisten seuraan, kattiloiden kolinaan ja muihin elämisen ääniin. Kaakelilattia on myös  helppo pitää puhtaana.
Veiti pääsi/joutui pentuna heti viikoksi hoitoon naapuriin, jossa osa keittiön lattiasta oli myös kaakelia. Kuulimme, että Veiti hakeutui  aina kaakeleille nukkumaan, tuttua ja turvallista.
Minäpä  ehdotin miehelleni, että Veitille pitäisi ehdottomasti rakentaa oma kaakelisänky. Näin saataisiin Veitistä tasapainoinen aikuinen koira, kun turvallisuuden tunnetta lisättäisiin kaakelisängyn verran. Mies ryhtyi heti toimeen. Veitihän oli hänen valitsemansa pentu, se äijämäisempi. Ja kyllähän siinä iso mieskin ryhtyy kaakelisänkyä rakentamaan, kun "äijämäinen" on astellut sydämeen.
Ja hieno kaakelisänky syntyikin!

120cm leveä patja lattialla ja kaksi tyynyä, Veitin varsinainen sänky. Sinne Veiti kömpii illalla, kun hän haluaa jo siirtyä yöunille. Toisinaan  arkiaamuina kun nousen Veitin mielestä liian aikaisin, näen hänet "pienessä" sängyssään kääntävän kylkeä.Tämän
sängyn, ja oikeastaan koko huoneen, Veiti otti haltuunsa kun nuorimmainen muutti pois kotoa.

Veitin sänky mökillä. Nuorempana Veiti kömpi sängyn alle nukkumaan. Vanhemmiten mukavuudenhalu on kasvanut, niin koiralla kuin emännälläänkin. Tämän sängyn Veiti sai isoäidiltään, isoäitien tehtävä kun on hemmotella lapsenlapsiaan.

Joku voisi olla huolissaan Joikusta, sängyttömästä koirasta. Mutta ei Joikulla ole hätää, hän ei tarvitse sänkyä, hän tarvitsee vain ruokaa ja mamin.