Powered By Blogger

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Yksi päivä



Tällainen aamu tänään: mulle tuotiin työhanska...ihan pikkuvinkiksi jotta sohvalla makoilu voisi loppua.
En tiedä oliko viisasta, mutta otin vinkistä vaarin, ja menin nyhtämään kukkivia nokkosia pois ennen kuin ne levittää siemenensä.

Muuten päivä menikin kutoessa. Tai kiukutellessa ohjeille. Oikeesti, ohjeen voisi kirjoittaa paljon ymmärrettävämmällä tavalla. Mutta kuten aiemminkin olen kirjoittanut, käsityö ohjeet ovat aivan oma kielensä.  Nyt näyttää siltä, että tämän kesän kutominen menee taas enempi tekemisen ilon puolelle kuin käyttöön.

Tänä kesänä on paljon enemmän päivänkakkaroita kuin aiemmin. Ja ne kestää maljakossakin aika kauan.

Tällaista tänään.
Mukavaa viikonloppua!

torstai 25. kesäkuuta 2020

Juhannuksen jälkeen



Juhannus meni perinteisesti. Pelattiin uutta Smart 10 peliä, joka oli kyllä aika vaikea. Siis vaikeita kysymyksiä kun mun yleistieto ei ole kovin kattavaa. Olen kiinnostunut vähän eri asioista kuin päämnistereistä tai lippujen väreistä. Pelissä ei kysytty mitään tunnepuolen asioita, ne olisi enempi mun alaa ;)  Pariskunnittain oltiin joukkueina, meidän joukkueen nimi oli Pallot....pitäisiköhän miettiä tuota painoa, tai pikemminkin sitä, mitä suuhunsa laittaa.
Koitinkin, juhannuksen jälkeen vähän miettiä. Ja kävin vesijumpassa aamulla kaikkien eläkeläismammojen kanssa. Heti tuntui olo hoikemmalta .

Juhannuksen jälkeen tultiin taas kotiin. Pesin mattoja, tapasin tuttuja, istutin loput perennat. Aloitin kirjaa ja purin kaiken aloittamastani villatakki-tekeleestä. Tuohan kuuluu kesäperinteisiini: kutoa tai virkata jotain vaikeaa, haasteellista. Suuttua kun en ymmärrä ohjetta ja aloittaa alusta.

Naavan kanssa olen lenkkeillyt aamuisin. Päivällä on liian kuuma ja illan viiletessä olen jo nukkumassa. Kuuden jälkeen herään, ellen herää Naava herättää: piippaa, hyppää sänkyyn ja nuolee. Ellen herää, tulee uudestaan noin puolen tunnin päästä.


Päivät soljuvat ja jokapäivä olen kiitollinen pitkästä lomastani.  Löydän kyllä tästäkin varjopuolia: lähes kaikki kotityöt ovat jääneet mulle, mikä toisaalta on ihan kohtuullistakin. Niitä kotitöitä vaan on yllättävän paljon.

Mutta molemmissa paikoissa on riippumatot valmiina. Kotona olen jo makoillut siinä kerran.
Ja kesää on vielä jäljellä!

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Hyvää juhannusta!



Aurinkoista juhannusta!
Pysykää pinnalla. Käyttäkää aurinkorasvaa.
Nauttikaa valoisista öistä,
tuoksuista ja auringosta.
Kiireettömästi nautiskellen.


Ja älkää syökä juhannusruusuja!


torstai 18. kesäkuuta 2020

Valmista on!




Päivät soljuvat vauhdilla.
Mökillä on ollut hyvä olla.
Aamulenkit aamutuimaan, ennen kuin on liian kuuma.
Yksi kirja luettu: Naiset joita ajattelen öisin. Mielenkiintoinen, mutta ei vienyt mukanaan.


Valmisteltu juhannusta.
Sauna pesty. Terassi huuhdeltu siitepölystä.


Tänään kurvasin aamusumussa vesijumppaan kahdeksaksi.
Oli tehokasta. Kai sitä tehokkuuttakin tarvitaan. Enemmän tykkään rauhallisista venyttelyistä.


Naava näyttää nauttivan olostaan.
Hänellä näyttää toisinaan olevan kova kiire.
Nyt on menossa pensaiden/puiden karsimisen aika: syreenistä pitää alempia oksia nakertaa, samoin luumupuusta ja viinimarjapensaan karsimistakin miettii..



Lehtokerttu tms. on tehnyt pesänsä saunan terassille. Oli ensin kovin arka, pyrähti lentoon heti kun tultiin terassille. Mies sanoi, että jos rakentaa pesänsä meidän terassille, niin saa sitten myös tottua meihin.  On aika hyvin tottunut:)  Silti hirvittää kun poikaset kuoriutuvat, miten onnistuu niiden syöttäminen, ja kakkivatko sitten meidän terassille...


Täällä on valmista.
Juhannus saa tulla!


perjantai 12. kesäkuuta 2020

Mutta kun mä halusin!

Ei mitään järkeä. Ei todellakaan .
Ollaan huomenna lähdössä mökille ja olen siellä koko viikon. Täällä ei siis ole ketään kastelemassa mitään.
Ja mitä siis kannatti tehdä juuri tänään?
No tietenkin ostaa niitä taimia perennapenkkiin:)
Tiedän että on helle, tiedän että niitä kuuluu kastella päivittäin, että pääsevät juurtumaan tällä helteellä ja joo, tiedän senkin, että keväällä ja syksyllä on ne istutusajat.
Mutta kun mä halusin!

Tämä saattaa vahvistaa käsitystä siitä, että en ole mikään puutarhuri.
Ja menikö taimien osto suunnitelman mukaan? No, eipä mennyt.
Kysyinkö ohjeita puutarhasta? No, enpä kysynyt. Viherlassilassa ei ole asiakaspalvelua. Tai on siellä joku puutarhuri neuvomassa, vaan ei häntä saatu kiinni, eikä tavis myyjät tienneet edes minkä näköinen on syreeni. Sain siis samalla vaihdettua kolmesta valkoisesta syreenistä sen, joka ei sitten lähtenyt ollenkaan kasvamaan.
Mitäkö sitten ostin?

Reunukseksi tulee suunnitelmassa mainittuja Grönlanninhanhikkeja. Päätin yhtenäisyyden vuoksi laittaa vain niitä ainakin yläreunaan reunuskasveiksi.
Ja Syysleimun ostin, valkoisen ja Tarhavärimintun (sen lehtiä voi syödä) ja Tarhaajuruohon (tuoksuu ja kerää perhosia) ja Isotähtiputken (sen kukat ovat ehkä kauneimpia)  ja Vuokon .





Aika innosissani olen. Eikä tästä nyt katastrofi tule, jos taimista osa kuolee, ne olivat siinä viiden euron kieppeillä kappale, kaikki.
Ja tulen puolessa välissä viikkoa kastelemaan tänne. Positiivista on, etten ainakaan hukuta niitä liialla kastelulla:)))




Ja kyllä siellä puutarhassa oli kivaa!

torstai 11. kesäkuuta 2020

Missä rauha




Aikamoinen meininki on päällä. Rauhoittumisesta ei tietoakaan!
Perennapenkkiä kaivettu päivittäin pieni pala. Nyt on luvattu helteitä, joten voi olla, että istutushommat jäävät syksyyn, jos vaan maltan....

Olin Savojärven kierroksella pojan kanssa. Jo siis toinen kerta tämän kevään/kesän aikana. Päivä oli vähän liian lämmin. Näkymät olivat ihan erilaiset kun viimeksi. Nyt suopursut ja suovillat kukkivat ja puissa oli lehdet. Ihmisiäkin oli liikkeellä paljon enemmän, johtuen myöhäisemmästä ajankohdasta. Ei noita nuorempia saa mihinkään ennen kello kymmentä.



Kävin yllätysvierailulla vanhempieni luona. Vähän jännitti, josko ajan turhaan 95 km. Jos ovatkin lähteneet vaikka Porin torille. Kotona olivat, ja yllätys onnistui. Isän ilme oli näkemisen arvoinen kun hän talon kulmalta näki Naavan tallustavan kohti terassia jossa söi aamiaista!

Jokapäivä ollut jotain ohjelmaa. Jotenkin tämä ihana kesä ja ilmat tekevät sen, että haluaa tehdä kaikkea.  Nyt on mahdollisuus mennä. Välillä tulee tunne, että juoksen kilpaa kesäpäivien kanssa. On niin paljon mitä haluaa tehdä, juuri nyt, kesällä.
Viikonloppuna mennään mökille. Jään sinne juhannuksen yli. Josko siellä saisin vauhtia hidastumaan.
Kirjoja, kutomista, metsäkävelyitä, ei muuta.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

2020 Kukkia



Mökille ajetaan Kankaanrannan puutarhan ohi. Siellä on jättikokoisia amppeleita. Pysähdyttiin siihen ja tällä kertaa kaksi amppelia tarttui mukaan. Toinen on riippupelargonia, mutta toisen nimeä en huomannut katsoa.


Siinä on paljon tuollaisia pieniä kukkia. Itseasiassa näyttää paremmalta kun katsoo läheltä. Kauempaa katsottuna on turhan suhruinen .
Kassalla näin yhdellä naisella vielä yhden kivannäköisen amppelin, mutta en tällä kertaa mennyt enää sitä hakemaan.
Tässä on suopursuja ja tämä ilahduttaa huussissa.

Ikkunalla kukkii tänä kesänä vaaleanpunaiset pelargoniat. Jotenkin tuo hempeän vaaleanpunainen iskee tänä(kin) vuonna.

Mökillä alkaa olemaan valmista. Sauna ja vierasmökki on vielä siivoamatta.
Haasteelliselta tuntuu edelleen pitää kahta paikkaa viihtyisänä.
Mutta kun ei tästä mökistäkään tee mieli luopua. On tämä kuitenkin vaihtelua.

Näillä mennään. Ai niin, NYT on jo kesä!

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Allapäin päivä tai hetki




Mietin miten tunteet ailahtelee.
Alakulo  iski, ja taistelen sitä vastaan.  Hoen itselleni, etten voi olla allapäin koska olen pitkällä kesälomalla. Mitä enemmän taistelen tunnetta vastaan, sitä apeammalta tuntuu.

Tajusin taistelun keskellä pari asiaa. Se taitaa pitää paikkansa, että mitä enemmän taistelee tunnetta vastaan, sitä vaikeampaa on ja sitä kauemmin tunne kestää. Pitäisi hyväksyä tunne, antaa sen olla ja sitten se vaan menee ohi,  kun on aika. Tunteet tulee ja menee, niin se vain on .
Naava ontui eilen pari kertaa tassuaan, ja itseasiassa se on varmaan tämän alakulon syy. Kun hänellä on jotain, mun koko sydän reagoi, ja hukun huoleen.
Tietenkin soitin heti eläinlääkäriin (hoitaja antoi ohjeet), katsellaan rauhassa ja annetaan taas viikon kuuri kipulääkettä. Jos ei auta on magneettikuvaus edessä, koska röntgenkuvista ei löytynyt mitään.

Alakuloon liittyy muitakin tuntemuksia. Alakulon käteen tarttuu helposti kateus. Kateuskin on kumma tunne. Olen kateellinen, enkä kuitenkaan halua itselleni sitä mitä toisilla on. Mistä siis olen kateellinen? Tunteesta, ilosta?

Tosiasia on, että elo ei voi olla jokapäivä yhtä riemua ja onnen tunnetta. Nämä apeuspäivät kuuluvat tähän elämään.








keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Ensimmäisiä lomapäiviä



Enpä ole vielä ehtinyt riipukeinussa loikoilemaan.
Riipputuolia kokeilin ja mätkähdin terassille. Minä vääitän, että riipputuolin kaikki narut ovat hapertuneet, mies taputteli mun mahaa..





Mä en osaa käyttää tätä uutta bloggeria! Miksi kaikki pitää aina uudistaa! 
Nyt kuvat joutuu joka kerran lataamaan uudestaan, aiemmin ne oli kerran ladattuna tallessa ja sai vaan liittää. Kuvan koon sai valita, nyt se pitää itse säätää. Ärsyttävää. En yhtään nyt ole innostunut tästä uudesta haasteesta.

Ostin punaisen amppelikukan saunan terassille. Tekee mieli ostaa koko ajan lisää kukkia, vaikka nyt pitäisi olla säästäväisen harkitseva tämän ihanan pitkän ja osin palkattoman loman takia.

Krassitkin ovat lähteneet kasvamaan, vaikka epäilin Naavan syöneen simenet. Ruukuissa oli pieniä kuoppia ja multaa vieressä.... Riippukeini tolpan päälläkin on yksi krassiruukku. Mielessäni näen jo krassin valuvan tuota puunrunkoa alaspäin...

Parina päivänä olen maalannut huussia. Edelleen maalaaminen on haastavaa. Syytän taas maalia ja sivellintä. Vielä huussin ovi pitää maalata, mustaa vai vihrreää vai jotain muuta?

Perennapenkki odottaa. Tekee mieli jo aloittaa, mutta en tiedä kestääkö selkä, josko pikkuhiljaa..


maanantai 1. kesäkuuta 2020

Se alkaa nytl


Kesäloma alkoi ja alkoi lomailmatkin.
Jotenkin epätodellinen olo. Nyt vaan kannattais tajuta heti, että loma alkoi, ettei mene päivääkään hukkaan:)
Paljon on kaikenlaista mitä haluaisin tehdä.
Tavata vanhempiani ja ystäviäni.
Päivävaelluksia.
Pyöräretki.
Ehkä jopa telttailua.
Rakentaa perennapenkkiä.
Puuhommia.
Maalata huussi.
Maata riippukeinussa.
Lukea, kutoa ja vaan olla.

Helposti alan sullomaan tekemisiä viikkoon tai kahteen. Helposti suunnittelen aina vaan tulevaa ja silloin jää tämä hetki elämättä. Miten ihmeessä sitä oppisi pysymään tässä hetkessä?
Voisiko oppia ettei suunnittele mitään?
Ja miten?

Mulla on unelmien loma tänä kesänä. Menen töihin vasta elokuussa.  Olen haaveillut tästä monta vuotta. En edes uskaltanut toivoa, että se tänä kesänä toteutuisi, kun kaikki on mennyt sekaisin koronan takia.  Vaan kun vähiten odotti,  niin kappas vaan, nyt lomailen.